Auttaisitko kadulla harhailevaa muistisairasta?

Tuskin, vanhat naiset ovat usein väkivaltaisia. Olisin kuitenkin soittanut hätäkeskukseen.

No en usko että kovin moni auttaisi, jos rehellisesti sanotaan. Kyse ei ole siitä ettei tahtoisi auttaa vaan siitä että ihmisten keskellä sitä helposti kuka tahansa ajattelee että en minä kun kyllä joku toinen huolehtii. Tietty pitäisi auttaa kaikkia mutta ei se käytännössä mene niin.

Minä olisin, koska ihmiset  ovat pysähtyneet auttamaan minun muistisairasta läheistä. Olisin toki muutenkin pysähtynyt.

Joskus on kuitenkin vaikea päätellä onko kyse sairaudesta vai alkoholista. Kaikki muistisairaat kun ei suinkaan liiku yöpaitasillaan.

Koska eräs alkoholisti on joskus käynyt minuun käsiksi veitsen kanssa, välttelen pultsuja viimeseen asti. Jos nään pulsun makaamassa, soitan mieluummin poliisin paikalle tarkistaan kuin itse lähestyisin henkilöä.

Tämä testi oli tehty Helsingissä, jossa ihmispaljouden keskellä on helppo sulkea silmänsä ja ajatella, että ei kuulu minulle, joku toinen kyllä auttaa. Olettaisin, että pikkukaupungissa yksinäiseen vastaantulijaan olisi reagoitu herkemmin. En tiedä.

Auttaisin. Kysyisin onko kaikki hyvin,sitten soittaisin hätäkeskukseen.

Kerran olen rapustamme löytänyt tälläisen "kotimaisen muistisairaan" eli ihmisen joka on niin humalassa ettei tiedä missä on. Ikää rouvalla oli 65-75 vuotta. Talutin rouvan portaat alas (sanoi että on menosssa osoitteeseen "tie xx" ja olimme "tie yy"). Pihalla tämä sairas sitten kaatui hankeen ja totesin että ammattiapu tulee tarpeen.

Ruova istui rapussa ja mumisi jotain epämääräistä kun odottelimme lanssia. Lanssin tullessa tämä sitten ilmoitti minun lyöneen häntä. No sitähän ei ambulanssimiehet yhtä katsetta enempää arvioineet, mutta silti tämä kiitos aiheutti sen etten enään tätä naapuruston "sairasta" niin helposti auttaisi.

Mutta jos tuollainen APn tapauksen muistisairas tulisi vastaan yöisellä kadulla niin tottakai siinä kyselisin mihin on menossa ja mistä tulossa. Se että jollaon on yöpaita ei tee hänestä vielä avuntarpeessa olijaa, onhan tuolla luonaskahviloissakin osalla pipot ja toisilla t-paidat.. ihmiset kestää kylmyyttä niin erilailla..

4/7 me olemme mieheni kanssa auttaneet muistisairasta naista. Olimme matkalla paikalliseen Cittariin, kun kiinnitimme huomiota kaistojen välissä olevalla liikenteenjakajalla sinne ja tänne kävelleeseen vanhnaan naiseen. Hänellä oli kyllä ihan ulkovaatteet päällä, mutta käytös oli outoa. Koska Cittari oli siinä vieressä, ajoimme auton parkkiin ja mies meni naisen luo kysymään, minne tämä oli matkalla ja samalla ohjasi lempeästi naise pois sieltä pahasta paikasta. No, nainen oli matkalla kauppaan, joka oli ollut taajamassa joskus vuosikymmeniä sitten ja oli sekaisin ja hädissään, kun kaikki oli muuttunut eikä kauppaa löytynyt. Pohdimme miehen kanssa, mitä tehdä, kun paikalle tuli taksi, jonka kuljettaja tunsi naisen ja tiesi, että tämä oli taas kerran lähtenyt omille teilleen hoivakodista. Taksi vei sitten naisen takaisin hoivakotiin. Tarinalla oli siis onnellinen päätös, mutta entä, jos kukaan ei olisi kiinnittänyt kulkijaan huomiota ja ohjannut tätä pois sieltä vaaralliselta alueelta, jossa autoja kulki miltei yhtenä virtana kumpaankin suuntaan kummallakin puolella. Se, mikä jäi mietityttämään olivat hoivakodin turvajärjestelmät, kun sieltä pääsi ulos niin helposti. Tai sitten nainen oli oppinut käyttämään kikka kolmosta. Pukeutui fiksusti ulkovaatteisiin ja meni sitten ulko-oven viereen odottamaan, että joku vierailija tulisi sisään. Siitä pääsisi sitten lujahtamaan ulos.

4/7 me olemme mieheni kanssa auttaneet muistisairasta naista. Olimme matkalla paikalliseen Cittariin, kun kiinnitimme huomiota kaistojen välissä olevalla liikenteenjakajalla sinne ja tänne kävelleeseen vanhnaan naiseen. Hänellä oli kyllä ihan ulkovaatteet päällä, mutta käytös oli outoa. Koska Cittari oli siinä vieressä, ajoimme auton parkkiin ja mies meni naisen luo kysymään, minne tämä oli matkalla ja samalla ohjasi lempeästi naise pois sieltä pahasta paikasta. No, nainen oli matkalla kauppaan, joka oli ollut taajamassa joskus vuosikymmeniä sitten ja oli sekaisin ja hädissään, kun kaikki oli muuttunut eikä kauppaa löytynyt. Pohdimme miehen kanssa, mitä tehdä, kun paikalle tuli taksi, jonka kuljettaja tunsi naisen ja tiesi, että tämä oli taas kerran lähtenyt omille teilleen hoivakodista. Taksi vei sitten naisen takaisin hoivakotiin. Tarinalla oli siis onnellinen päätös, mutta entä, jos kukaan ei olisi kiinnittänyt kulkijaan huomiota ja ohjannut tätä pois sieltä vaaralliselta alueelta, jossa autoja kulki miltei yhtenä virtana kumpaankin suuntaan kummallakin puolella. Se, mikä jäi mietityttämään olivat hoivakodin turvajärjestelmät, kun sieltä pääsi ulos niin helposti. Tai sitten nainen oli oppinut käyttämään kikka kolmosta. Pukeutui fiksusti ulkovaatteisiin ja meni sitten ulko-oven viereen odottamaan, että joku vierailija tulisi sisään. Siitä pääsisi sitten lujahtamaan ulos.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 09:45"]

Kerran olen rapustamme löytänyt tälläisen "kotimaisen muistisairaan" eli ihmisen joka on niin humalassa ettei tiedä missä on. Ikää rouvalla oli 65-75 vuotta. Talutin rouvan portaat alas (sanoi että on menosssa osoitteeseen "tie xx" ja olimme "tie yy"). Pihalla tämä sairas sitten kaatui hankeen ja totesin että ammattiapu tulee tarpeen.

Ruova istui rapussa ja mumisi jotain epämääräistä kun odottelimme lanssia. Lanssin tullessa tämä sitten ilmoitti minun lyöneen häntä. No sitähän ei ambulanssimiehet yhtä katsetta enempää arvioineet, mutta silti tämä kiitos aiheutti sen etten enään tätä naapuruston "sairasta" niin helposti auttaisi.

Mutta jos tuollainen APn tapauksen muistisairas tulisi vastaan yöisellä kadulla niin tottakai siinä kyselisin mihin on menossa ja mistä tulossa. Se että jollaon on yöpaita ei tee hänestä vielä avuntarpeessa olijaa, onhan tuolla luonaskahviloissakin osalla pipot ja toisilla t-paidat.. ihmiset kestää kylmyyttä niin erilailla..

[/quote]Oletko varma että oli kännissä? Vanhukset menee monesti sekaisin kuin käkikello virtsatieinfektion seurauksena.

Oon auttanutkin, ison kaupungin keskustassa.

Oon auttanutkin, ison kaupungin keskustassa.

Minulla on joku vietti puuttua herkästi asioihin, joihin muut eivät puutu. Joskus saa haukut niskaansa, kun puuttuu nuorten tai humalaisten tekosiin, mutta ei se haittaa. Olen soittanut ambulanssia tai poliisia paikalle, kun ihmiset ovat olleet tilassa, jossa eivät ole kyenneet huolehtimaan itsestään. Yöpaidassa haahuilevia vanhuksia ei ole osunut onneksi kohdalle, mutta varmasti soittaisi apua tuollaisessa tilanteessa.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 14:35"]

4/7 me olemme mieheni kanssa auttaneet muistisairasta naista. Olimme matkalla paikalliseen Cittariin, kun kiinnitimme huomiota kaistojen välissä olevalla liikenteenjakajalla sinne ja tänne kävelleeseen vanhnaan naiseen. Hänellä oli kyllä ihan ulkovaatteet päällä, mutta käytös oli outoa. Koska Cittari oli siinä vieressä, ajoimme auton parkkiin ja mies meni naisen luo kysymään, minne tämä oli matkalla ja samalla ohjasi lempeästi naise pois sieltä pahasta paikasta. No, nainen oli matkalla kauppaan, joka oli ollut taajamassa joskus vuosikymmeniä sitten ja oli sekaisin ja hädissään, kun kaikki oli muuttunut eikä kauppaa löytynyt. Pohdimme miehen kanssa, mitä tehdä, kun paikalle tuli taksi, jonka kuljettaja tunsi naisen ja tiesi, että tämä oli taas kerran lähtenyt omille teilleen hoivakodista. Taksi vei sitten naisen takaisin hoivakotiin. Tarinalla oli siis onnellinen päätös, mutta entä, jos kukaan ei olisi kiinnittänyt kulkijaan huomiota ja ohjannut tätä pois sieltä vaaralliselta alueelta, jossa autoja kulki miltei yhtenä virtana kumpaankin suuntaan kummallakin puolella. Se, mikä jäi mietityttämään olivat hoivakodin turvajärjestelmät, kun sieltä pääsi ulos niin helposti. Tai sitten nainen oli oppinut käyttämään kikka kolmosta. Pukeutui fiksusti ulkovaatteisiin ja meni sitten ulko-oven viereen odottamaan, että joku vierailija tulisi sisään. Siitä pääsisi sitten lujahtamaan ulos.

[/quote]Ei hoitolaitokset voi estää potilaita poistumasta muuten kuin pakkohoitopäätöksellä.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 14:40"]

Minulla on joku vietti puuttua herkästi asioihin, joihin muut eivät puutu. Joskus saa haukut niskaansa, kun puuttuu nuorten tai humalaisten tekosiin, mutta ei se haittaa. Olen soittanut ambulanssia tai poliisia paikalle, kun ihmiset ovat olleet tilassa, jossa eivät ole kyenneet huolehtimaan itsestään. Yöpaidassa haahuilevia vanhuksia ei ole osunut onneksi kohdalle, mutta varmasti soittaisi apua tuollaisessa tilanteessa.

[/quote]

soittaisin (korjaus)

Olen auttanut vanhuksia, monet kerrat. Pari kaatunutta nostettu ylös ja saatettu kotiin jne. Kerran kun vein yhden mummon kotiin, selvisi, että kotona ei ollut yhtään ruokaa ja kaatui kun heikotti.

Menin kauppaan ja ostin hänelle ruokaa ja vein sen sinne kotiin. Laitoin ruoan pöytään ja istutin sen mummon syömään.

Kerran yksi mummo jäi auton alle, jäin istumaan ja pidin kädestä kiinni, kunnes apu tuli. Valitettavasti luin seuraavana pvnä. lehdestä, ettei mummo selvinnyt.

En asu omien vanhempien lähellä ja mielelläni autan muita vanhuksia, kun ajattelen hyvän kiertävän. Ehkä joku auttaa sitten minun vanhempiani, jos ne apua tarvitsee.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 09:37"]

Tämä testi oli tehty Helsingissä, jossa ihmispaljouden keskellä on helppo sulkea silmänsä ja ajatella, että ei kuulu minulle, joku toinen kyllä auttaa. Olettaisin, että pikkukaupungissa yksinäiseen vastaantulijaan olisi reagoitu herkemmin. En tiedä.

[/quote]

Eilaa ei kukaan auttanut Haukiputaalla. Haukiputaalla on noin 19 000 asukasta, ei ole kovin suuri kaupunki. Eila kuoli 20 asteen pakkasessa. Eilan tapauksesta Sisko Haapala sai ideansa.

Tottakai!

Mun lievästi muistisairas isäni läksi käveleen diakonissalaitokselta. Oli ihan normaaleissa vaatteissa, mutta hiukan sekava. Joku ystävällinen nainen oli saattanut hänet takaisin sairaalaan. 

Varovainen saa olla, mutta eikös kansalaisvelvollisuuksiin kuulu auttaa? Voi pahimmassa tapauksessa ropista syytteet heitteillejätöstä.

Entisenä vanhustyöntekijänä on tullut usein autettua. Viimeksi vein pyjamassa hortoilleen papan kotiin. Onneksi sain puristettua hänestä, en osoitetta, vaan lähikaupan nimen, jonka perusteella suunnistettiin. Ovelle tuli tytär, joka ei edes kiitoksen sanaa sanonut. Eipä sillä, että olisin sitä ollut edes vailla, mutta mietitytti, josko olisi ollut tyytyväinen papan jäätyä vaikka auton alle, kun ei ollut elettäkään lähteä vanhaa miestä etsimään.

Ja ihminen se on alkoholistikin, joka apua tarvitsee, jos ojassa makaa. Ei siinä tarvitse suusta suuhun-apua antaa, mutta kai nyt sentään soittaa voi johonkin, että tulevat tarkastamaan tilanteen.

11 ja 13 tuli vahingossa alapeukut lääpi tänäytöstä. Ei ollut tarkoitus