Suostuisitko toiseksi naiseksi? Perustele miksi et/
Kommentit (23)
En missään tapauksessa.
Itsekunnioitus, kunnioitus miehen vaimoa ja heidän (onneton tai ei) avioliittoaan kohtaan, ja mistä tietäisin, vaikka mies kuinka vakuuttaisi, että ovat eroamassa, olisinko kuitenkin joku hätävara vaiko se tuleva kumppani?
Mitä enemmän säädetään, sitä vaikeampaa ja epävarmempaa kaikesta tulee.
Suostuisin. Elämä on opettanut, ettei mikään ole mustavalkoista ja ettei koskaan pidä sanoa ei koskaan.
Jos mies ei näe arvoani ja halua minua ainoana naisena, hän on ilmiselvästi tyhmä eikä ansaitse minua.
En suostu, koska musta ei ole hätävaraksi pikkuvaimolle eikä tuollaiset naisia kunnioittamattomat miehet ansaitse mua.
Lisäksi nautin kun ääliömies jää nalkkiin ruman tyhmän vaimonsa kanssa. Ne ei todellakaan saa minusta pakopaikkaa :D
Vain jos vaimokin on leikissä mukana.
Meinasin sanoa en mutta keksin sittenkin tilanteita joissa voisin suostua, tosin mun pitäisi olla varma että nää olisi totta eikä miehen kusetusta:
-vaimo lähtenyt tai ovat eroamassa mutta ovat vielä naimisissa
-vaimo antanut luvan käydä vieraissa enkä itse haluaisi sen enempää suhteelta
Olen ollut "toinen nainen" jo monta vuotta. En halua kuitenkaan miestä kokonaan itselleni, haluan säilyttää vapauteni. Hän on kuitenkin paras ystäväni ja ihana rakastaja, ja haluan pitää hänet elämässäni.
Et todellakaan suostuisi. Kunnioitan itseäni, eikä minulla ole koskaan ollut tarvetta vikitellä varattuja miehiä. Itsetuntoni on kohdillaan.
En viitsisi tapella yhdestä kurjasta miehestä, ottakoon toinen jos niin haluaa tässä tapauksessa. Olin joskus 20 vuotta sitten tietämättäni toisessa suhteessa toinen nainen ja se riitti hyvin. Olen ilman mielummin.
En. Haluan normaalin suhteen, jossa molemmat on toistensa ainoat. Ei tarvitse salailla ja voi olla julkisesti yhdessä. Mies ei lämmitä toisen sänkyä, ei ole riskejä saada mitään tartuntoja, en halua olla valehtelijan ja pettäjän kanssa jne jne.
Lisäksi minussa on sen verran tasoa, että saan vapaitakin. Jos ei olisi, olisin yksin. En ole epätoivoinen.
En. Mielestäni ansaitsen paljon enemmän kuin vain kakkosvaihtoehtona olemisen. Vaikka se sitten olisi elämä ilman miestä. En uskoisi, että mies minua todella rakastaisi, jos pitäisi minua toiseksi parhaana vaihtoehtona.
En. Arvostani itseäni liikaa. Enkä haluaisi olla mukana satuttamassa ensimmäistä naista. En ylipäätään halua loukata teoillani muita ihmisiä, miksi sitten varatun puolisoa.
en suostu jalkavaimoksi koska kunnioitan itseäni
EN suostuisi.
a. arvostan naisia=miehen vaimoa
b. arvostan omaa miestäni
En voisi olla toinen nainen. En halua. Ja jos mies alentuisi pettämään vaimoaan (vaikkakin minun kanssani), en voisi enää ikinä arvostaa\kunnioittaa häntä.
En koska en pidä pettureista. En voisi luottaa mieheen yhtään. En myöskään haluaisi olla osallisena petoksessa ja valehtelussa.
Aika yllättäviä vastauksia naisilta.
Lähinnä näiltä, jotka eivät suostuisi. Itse olen samoilla linjoilla. Hieno homma naiset.
Tai mitä jos molemmat vaikka olisivat naimisissa tahoillaan, mutta liitot onnettomia? Silloinhan molemmat olisivat toistensa "toisia". Vaikea kuvitella itseään tuollaisessa tilanteessa, mutta ei kaikki ole aina niin mustavalkoista kuten joissakin vastauksissa annetaan ymmärtää.