Oletko joskus ollut toinen nainen? Miksi? millaisia

En ikinä aio itseäni alentaa siihen tilaan. Olen joko ykkönen tai en mitään.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 21:49"]

tunteita sinulla oli toisena naisena?milloin havahduit että tilanne on sairas? miten pääsit irtautumaan suhteesta?

[/quote]

En ole koskaan ollut. Ei sillä etteikö olisi mahdollisuutta sellaiseen ollut. En vaan ole sellainen ihminen, että tykkäisin itsestäni sellaisen jälkeen, joten en ole sellaista harrastanut enkä tule harrastamaan. En halua myöskään tehdä sitä kellekään muulle.

Olen ollut siten, että tapailin avoliitossa olevaa miestä, itse olin vielä naimisissa ja eroamassa. Mies jätti avovaimonsa ja minä jätin miehen. En nyt syyllistäisi ketään, suhde oli oire kummankin parisuhteen vakavista ongelmista, meillä aviomiehen narsisimi ja henkinen ja fyysinenkin väkivalta.

Olen ollut, tosin tietämättäni. Mies seurusteli yhä kun tapasi minut ja lopetti edellisen suhteensa selkäni takana. Sain tietää kaikesta vasta pitkän ajan päästä.

No en ehkä nainen. Mutta nuori ja tyhmä olin ja siitä jotain oppinut. Minulla oli lyhyt suhde 16-vuotiaana 30-vuotiaaseen  perheelliseen mieheen. Olin aivan ihastunut ja yllättynyt, että hän ehdotti minulle tapaamista kesäyönä. Muutaman kerran tapasimme. Tapaamiset oli suutelua, halailua yms. mutta ei onneksi loppuun asti menoa. Koko ajan mielessäni oli kuitenkin tämän miehen perhe ja lapset ja puhalsin pelin poikki. Mies yritti vielä syksyllä lämmitellä tapaamisiamme, mutta olin jo löytänyt oman ikäistäni seuraa. Enkä halunnut enää kokea samaa syyllisyyttä uudelleen.

Olen ollut yhden kerran. Lipsahti. Tiesin että mies oli vaikeassa suhteessa, ja olin tosi hurmioitunut saamastani huomiosta. Seuraavana päivänä mies soitteli minulle että nähdäähän vielä? Sanoin että ei missään nimessä, en voisi katsoa enää peiliin. Pistin tosi kylmästi välit poikki, koska tunsin niin suurta syyllisyyttä omasta teostani, ja halusin sälyttää osan miehenkin harteille. Naisten pitäisi pitää yhtä, ja minä olin ihan tosi huono nainen tuossa vaiheessa. Mutta opinpahan jotain!

Kyllä, en tiennyt miehen olevan kihloissa (asuivat erillään, eikä mies pitänyt sormusta). Totuuden tultua minulle ilmi, kerroin hänen kihlatulleen kaiken.

Olin noin 20 vuotta sitten tietämättäni. Miehellä oli liikkuva työ ja näimme ja soittelimme hänen ehdoillaan. Hän mainitsi joskus tyttöystävänsä, mutta menneessä muodossa, eli vaikka että "olin tyttöystävän kanssa pari vuotta sitten...", eli en miettinyt siitä sen enempää, olihan minullakn oma historiani. Eräänä päivänä kun olimme olleet vuoden yhdessä, päätin soittaa miehelle ja kas, hän kertoikin olevansa tyttöystävän luona. Tyttöystävä soitteli samantien takaisin ja haukkui minut pataluhaksi ja itse olin ihan yhtä ihmeissäni asiasta. Heillä meni suhde poikki ja niin meni pian meilläkin, mies tuli kyllä luokseni, mutta minulle se suhde oli loppu. Sorry siis vain Petrin avovaimo, en tiennyt sinusta. :-/

Olen. Nuoruuden rakkaus jäi kytemään ja valitettavasti roihahti, kun hän oli ehtinyt naimisiin. Olin umpirakastunut ja odotin suhteelta paljon. Arvata saattaa, miten meni. Kolmatta lasta alkoivat odottamaan, joten niin jäi se. Viha ja suuttumus purkautuivat melkoisina, olin niiiin sinisilmäinen.

Olin n. 8 kk kohta 13 vuotta sitten, niistä olemme nyt olleet naimissa kymmenen.

Olin tietämättäni toinen, tai itse asiassa kolmas, nainen nuorena. Olin varmasti liian hyväuskoinen ja naiivi, mutta toisaalta onnistui se mies vedättämään monia muitakin.

Oltiin kihloissa ja liikuttiin ihan julkisesti yhdessä, miehen piti vaan lasten takia olla paljon "entisen" vaimon kotona...

En vieläkään ymmärrä, miten en tajunnut. Edes silloin, kun miehen "ex" tuli silmille ja syytti perheen rikkomisesta. Minä vaan siinä ihmettelin, että miten minä sen muka rikoin kun miehellä oli jo ennen minua tyttöystävä...