Lue keskustelun säännöt.
Kaveri, joka peruu aina kaikki suunnitelmat..
29.04.2014 |
..jotka olemme tehneet esim. vapuksi/viikonlopuiksi jne, kun jotain parempaa sattuu osumaan kohdalle (eli aina). Olen jo aika kyllästynyt tähän että aina matto vedetään jalkojen alta. Mitä tekisit/sanoisit tilanteessani kaverille? En haluaisi sanoa mitään, mitä joutuisin katumaan jälkeenpäin, olisi kiva vaan muistuttaa ettei jatkuva oharien teko tunnu kivalta kun aina saa olla se osapuoli joka pettyy.
Kommentit (15)
Siis mulla on samanlainen kaveri, tai oikeastaan kaksikin. Toinen heistä (ihan lapsuudesta asti ollaan oltu kavereita) on mies jonka tyttöystävä ei siedä minua (pelkää minun iskevän tämän kaverini). Aina sovitaan tän kaverin kanssa että nähdään, siis kolmestaan mutta aina tulee jotain. Tyttöystävän vanhemmat pyysi syömään, tyttöystävän kaverin synttärit, yllättävä lähtö mökille... Olen hänelle suoraan sanonut ettei tässä ole järkeä. Jos todella rakastaa tuollaista mustasukkaista naista niin paljon että on valmis hylkäämään kaverinsa niin siitä vaan. Nykyään olemme yhteydessä vain tekstareiden välityksellä, jotka nekin hän kuulemma poistaa ettei tyttöystävä vaan huomaa :( On vähän mennyt maku mutten halua täysin katkaista välejä kun tosiaan ollaan 9-10 vuotiaista asti oltu parhaita kavereita siihen asti kunnes tapasi nyxänsä.
Toinen on ystäväni USA:sta. Kuuluu kai myös maan kulttuuriin mielummin luvata ja myöhemmin perua kun sanoa että "en tiedä vielä, ilmoittelen kun olen varma". Joka ikinen kesä hän on tulossa suomeen ja järjestän ja keksin kaikkea kivaa tekemistä meille yms mutta sitten hän peruu viimemetreillä mitä ihmeellisimmistä syistä. Nykyään olen hänenkin odottamisense lopettanut. Suhtaudun aina kyynisesti hänen lupailuihinsa ja sitten jos tuleekin, otan sen positiivisena yllätyksenä.
Ehdottaisin että älä sovi enää kaverisi kanssa mitään. Tee suunnitelmia muiden kanssa ja jos kaverisi haluaa tulla mukaan, tulkoon. Niin et jää sitten ilman seuraa kun kaverisi viimehetkellä peruukin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on niin väärin,ottakaa hyvät ihmiset puheeksi.Sanot ettei tunnu mukavalta.Asiasta pitää sanoa.Ei saa olla kynnysmatto.Asiallisesti sanoo.
Sanoisin et olenko joku varakaveri et ei tunnu mukavalta kun aina muut menee edelle.
Kun tämä kaveri seuraavan kerran ehdottaa tapaamista, sano suoraan, että soitellaan sinä päivänä kun aiotaan tavata ja katotaan, onko mulla jotain muuta parempaa vai ei. Olen kyllästynyt siihen, että olen niin monta kertaa varannut päivän sinulle ja sinä oletkin perunut viime tipassa ilman järkevää syytä. En halua enää tällaista pompottelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vähän ujo, enkä aina uskalla puolustaa itseäni. Tiedän, että jotain täytyisi sanoa, mutta täytyy nyt odotella että kiukku laantuu ensin ja sitten vasta ryhtyä toimeen. ap
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 13:30"]
Kumpi teistä ehdottaa tapaamisia?
[/quote]
kummatkin aika tasapuolisesti. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 13:30"]
Kumpi teistä ehdottaa tapaamisia?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 13:35"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 13:30"]
Kumpi teistä ehdottaa tapaamisia?
[/quote]
kummatkin aika tasapuolisesti. ap
[/quote]
Lakkaa itse ehdottamasta tapaamisia. Kun toinen ehdottaa tapaamista, voit todeta, että palataan myöhemmin asiaan, ettet osaa juuri nyt sanoa sopiiko kyseinen ajankohta. Joko käytös paranee, tai sitten ei. Muista, että sinulla ei ole mitään hävittävää. Huono ystävä on pahempi kuin ei ystävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 13:35"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 13:30"]
Kumpi teistä ehdottaa tapaamisia?
[/quote]
kummatkin aika tasapuolisesti. ap
[/quote]
Lakkaa itse ehdottamasta tapaamisia. Kun toinen ehdottaa tapaamista, voit todeta, että palataan myöhemmin asiaan, ettet osaa juuri nyt sanoa sopiiko kyseinen ajankohta. Joko käytös paranee, tai sitten ei. Muista, että sinulla ei ole mitään hävittävää. Huono ystävä on pahempi kuin ei ystävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmillisen tuttua täälläkin. Minulla on sen verran vähän hyviä ystäviä, että pidän kiinni niistä vähistä, mutta kieltämättä nyppii aika tavalla, kun tapaan 500 kilometrin päässä asuvaa ystävääni useammin kuin kilometrin päässä asuvaa.
Ollaan monesti sovittu jotain menoa yhdessä. Mennään shoppailemaan, kahville, lenkille, illanviettoon, jne jne. Mutta yleensä tapahtuu yksi kolmesta; katoaa kokonaan, ei vastaa puhelimeen, viesteihin eikä ilmoita itsestään mitään. Sitten siinä mietitään pari tuntia että ei varmaan ollut tulossa. Tai vaihtoehtoisesti ilmoittaa hetkeä ennen sovittua aikaa että ei nyt jaksa. Tai ilmoittaa jo aiemmin että ei jaksa/pysty/ehdi.
En ole enää aikoihin tosissani pyytänyt tätä ystävää mihinkään, koska en kestä enää pettymyksiä. Jos ollaankin puhuttu, että hän tulisi käymään tai jotain, en oleta, että hän oikeasti tulee käymään. En varaudu millään lailla, ja silloin kun hän jostain syystä sattuukin ilmaantumaan paikalle, yllätys on positiivinen.
Olen kyllä välillä ehdottanut kaikenlaista, mutta en oleta, että hän on lähdössä mihinkään.
Toki tilanteeseen saattaa olla monia syitä. Hän on hiljattain eronnut, itse elän vakavassa parisuhteessa. Hän on tutustunut samassa elämäntilanteessa oleviin ihmisiin, ja viettää heidän kanssaan aikaa mieluummin kuin vanhojen kavereidensa. Tiedän, että hän jopa aktiivisesti järjestää tekemistä uusien kavereiden kanssa.
Ei pitäisi harmistua, ystäviäkin tulee ja menee...
joo siis mul sama..
tiedän että joskus vaan tulee jotain että pitää peruu, itekki joudun joskus perumaa, mut se, että melkeen joka kerta peruu nii se ei oo enää kivaa. varsinki jos se kaveri on ehdottanut ja menee peruu. eilen just sovin yhen kaa täks päiväks et nähtäis, mut ei sit voikkaa. (tää sama tyyppi peruu melkee aina, + tiiän että yleensä sit viel sanoo tekosyit)
nii jos tuntuu jo heti että et vaa jaksa nähä vaikka huomenna ni sano heti ja sit ehota muuta päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en sanonut mitään vaan lakkasin pitämästä yhteyttä. Kyllästytti olla jatkuvasti se jolle tehtiin oharit. Yhteyttä en ole pitänyt 20 vuoteen.
Olen ollut samanlaisen kaverin "uhri" vuosikausia, mutta kun välillemme tuli isompaa ongelmaa muista syistä ja sen myötä pari vuotta taukoa edes harvoihin tapaamisiin, huomasin olevani onnellisempi ilman häntä.
En enää innostu tapaamisehdotuksistaan, en pyydä enää itse minnekään. En kustunut nyt vapuksiakaan enää luokseni. Vasta nyt olen tajunnut, ettei hän ole arvostanut ystävyyttäni ja olen ollut ihan naurettava hyppiessäni hänen mielenliikkeidensä mukaan. En enää, nyt riitti. Annan vai välin jäähtyä ja kuihtua pois.