Onko sinulta kadonnut jotakin jäljettömiin? Mitä ja minne epäilet sen kadonneen?

Aina välillä tavaroita häviää ja ilmaantuu sitten paikkoihin, josta olen katsonut monta kertaa. Epäilen madonreikää tai interdimensionaalista portaalia.

Kynät aina mystisesti katoaa ja löytyvät joskus maton alta. Kissa sanoo olevansa syytön

Sormihyrräkokoelmani katosi muutossa. Epäilen erään muutossa auttaneen henkilöön jostain syystä varastaneen sen. Ei olisi pitänyt suostua siihen, että hän sai tulla mukaan auttamaan muutossa mutta hän itse vaatimalla vaati päästä mukaan auttamaan.

Kultainen kaulaketju kädestäni katosi kotona tuhka tuuleen, eikä ole 15 vuodessa löytynyt.

Kerran katosi avaimet naulakosta takin taskusta. Etsin koko illan ja takin käänsin ympäriämpäri. Lopuksi jo melkein luovuttaneena otin takin vielä kerran esiin ja siellä taskussa koko nippu oli! Tuntui yliluonnolliselta!

Hukkasin kerran Turussa kirjekuoren, jossa oli postikortteja, magneetti, ja rahaa noin 50 euroa kruunuina. Varmaan jätin johonkin univelkaisena, kun olin yöjunalla tullut, eikä junassa nukkuminen oikein onnistu. 

Haluaisin ajatella, että joku sen vielä löysi.

Yksi pussilakana. Erossa halusin ko. pussilakanan mukaani mutta sitä ei löytynyt mistään.

Meillä on ihan vakio juttu, että avatuista karkkipusseista ja suklaalevyistä katoaa sisältö jäljettömiin.

Minulta on kadonnut kotoani keittiön kaapista valurautainen 28 senttinen paistinpannu. Tietääkseni en ole sitä kenellekään antanut/lainannut. Myöskään ketään asiattomia ei ole sisällä käynyt, sillä asunnossani on hälyttimet ja ne eivät ole koskaan reagoineet poissa ollessani.

Minulla on yksi todellinen mysteeri. Olin lähdössä töihin, minulla oli kännykkä kädessä ja sitoakdeni kengännauhat laitoin kännykän portaiden kaiteen päälle.

Noh sidottuani nauhat oli kännykkä kadonnut. Hölmistyin täysin, olin yksin tilanteessa ja se oli yksinkertaisesti kadonnut. Kävin ympäristön millintarkasti läpi: ei löytynyt. Hämmentävintä oli että kun yritin toisella puhelimella siihen soittaa niin mitään ei kuulunut mistään! Se siis katosi jäljettömiin ilman minkäänlaista syytä. En tänäkäänpäivänä voi ymmärtää mitä tapahtui.

Oli siis pienet ulkoportaat kyseessä että jos se olisi siihen maahan kaiteelta tippunut olisin heti sen siitä tasaisesta maasta löytänytmutta ei.

Tämä ei ole vitsi, mutta anaalitappi. Kirjaimellisesti eräänä päivänä oli vaan kadonnut jonnekin, minne aurinko ei paista...

Kiva oli ensin seurailla lasten leikkejä, että millon löytyy uusi mielenkiintoinen lelu jostain sängyn alta, ja myöhemmin luovuttaa asunto seuraavalle vuokralaiselle tietäen, että se tappi saattaa putkahtaa jostain kylppärin viemäristä tmv...

Menin illalla koululle tekemään graduani. Harvinaisesti kaukaa viisaana olin ottanut mukaan sateenvarjon, kun arvelin että myöhemmin sataa. Jätin takkini ja sateenvarjoni lähes tyhjään naulakkoon ”eturiviin.” Kun sitten puoli kahdentoista aikaan tein lähtöä, huomasin että sateenvarjo oli kadonnut! Joku kelmu ei halunnut kastua ulkona ja oli ottanut sen! Kyllä ketutti kävellä sateessa, kun kerrankin olisin ollut varustautunut sadetta varten. Onneksi en ollut maksanut sateenvarjosta mitään.

Kihlasormukseni. KOLME PÄIVÄÄ KOSINNAN JÄLKEEN. Olin viemässä tuttavalle yhtä kirjaa jonka olin luvannut lainata. Hän onnitteli kihlauksesta ja esittelin hänelle nimettömässä kimaltelevaa sormustani. Sitten menin autoon ja lähdin ajamaan kotiin. Ihailin vielä ajaessa sormustani rattia vasten. Tämän muistan koska samalla ajattelin sanoja mitä tuttavani oli käyttänyt kuvailemaan sormusta. Saavuin kotiin, ja kotiovella avainten kanssa säätäessä hoksasin että sormus oli hävinnyt sormestani. Kävin hysteerisenä läpi jokaisen askeleen auton ja oven välillä, konttailin parkkipaikalla perse pystyssä, tutkin jokaikisen kolon autossa taskulampun kera, käänsin takin taskut ja hanskat nurin, otin ihan kaiken ulos käsilaukusta, avainnipunkin syynäsin tarkkaan ja kurkistin vielä ovimaton alle. Ei vaan löytynyt. Ei enää koskaan. En voi edes sanoin kuvailla sitä tunnetta kun piti kolme päivää kosinnan jälkeen kertoa miehelleni että olin hukannut sormuksen :D onneksi hänestä juttu oli ihan hulvaton. Minua hävettää edelleen näin vuotta myöhemmin, ja mieheni tietenkin rakastaa kiusoitella minua asiasta. Saan varmasti kuulla siitä hautaan asti!

Vaatteita. Mekko, hame, vyö ja neuletakki. Katosivat omakotitalossa jäljettömiin, mitään vieraita ei tuona aikana talossa käynyt, joten täysi mysteeri koko tapahtuma. Neuletakki harmittaa eniten, kun ehdin käyttää sitä vaan pari kertaa.

Pihalyhty hävisi lähes silmieni edessä. Aikomukseni oli laittaa lyhtyyn kynttilä palamaan, joten kävin sisällä pikaisesti hakemassa tulitikut. Sillä aikaa lyhty oli hävinnyt. Muu perhe oli ollut pihalla koko ajan ja kysyisin mieheltäni hämmästyneesti, mihin hän oli lyhdyn vienyt. Mutta ei hän eikä lapsetkaan olleet siihen koskeneet ja lyhty vielä roikkui ylempänä eli lapset eivät edes yltäneet siihen. Oli talvi, joten tumma lyhty olisi kyllä pitänyt näkyä lumessa ja kadullakaan ei ollut kulkenut ketään. Lyhtyä ei löytynyt edes keväällä.

Villasukka. En tajua tänä päivänäkään mihin se hävisi. Oli kesä ja otin aurinkoa parvekkeella, mutta jalat palelivat. Hain villasukat. Hetken päästä tuli tietty kuuma ja otin sukat pois. (asun 4. kerroksessa) laskin ne parvekkeen lattialle. Kun menin takaisin sisälle, toista sukkaa ei löytynyt mistään. Pengoin kaikki paikat, parvekkeen alusen, roskiskatoksen, roskikset. Ei löytynyt ja edelleen kaapissa odottaa kumppaniaan kaipaava yksinäinen villasukka :(

Vierailija kirjoitti:

Kihlasormukseni. KOLME PÄIVÄÄ KOSINNAN JÄLKEEN. Olin viemässä tuttavalle yhtä kirjaa jonka olin luvannut lainata. Hän onnitteli kihlauksesta ja esittelin hänelle nimettömässä kimaltelevaa sormustani. Sitten menin autoon ja lähdin ajamaan kotiin. Ihailin vielä ajaessa sormustani rattia vasten. Tämän muistan koska samalla ajattelin sanoja mitä tuttavani oli käyttänyt kuvailemaan sormusta. Saavuin kotiin, ja kotiovella avainten kanssa säätäessä hoksasin että sormus oli hävinnyt sormestani. Kävin hysteerisenä läpi jokaisen askeleen auton ja oven välillä, konttailin parkkipaikalla perse pystyssä, tutkin jokaikisen kolon autossa taskulampun kera, käänsin takin taskut ja hanskat nurin, otin ihan kaiken ulos käsilaukusta, avainnipunkin syynäsin tarkkaan ja kurkistin vielä ovimaton alle. Ei vaan löytynyt. Ei enää koskaan. En voi edes sanoin kuvailla sitä tunnetta kun piti kolme päivää kosinnan jälkeen kertoa miehelleni että olin hukannut sormuksen :D onneksi hänestä juttu oli ihan hulvaton. Minua hävettää edelleen näin vuotta myöhemmin, ja mieheni tietenkin rakastaa kiusoitella minua asiasta. Saan varmasti kuulla siitä hautaan asti!

Joku ohikulkija varmaan bongas sen maasta sillä välin ja otti omakseen/myytäväksi 😞

Lapseni lempitutti. Heräsimme aamulla ja laitoin 5kk lapseni köllöttelemään olohuoneen lattialle vihreä lempitutti suussa. Hetken kuluttua hän alkoi itkeä ja etsin tuttia, mutta sitä ei löytynyt mistään. Viiden vuoden päästä muutimme pois kyseisestä asunnosta, eikä tuttia löytynyt vieläkään. Mihin lie madonreikään mennyt.

Kultasormus, jonka sain rippilahjaksi.

Värjäsin kaverin hiuksia, otin sen pois, laitoin pesukoneen päälle. Autoin poispesemisessä sen verran, että sai niskan pestyä. Sormus ei ollut enää pesukoneen päällä. Ajattelin ottaneeni sen. Etsin sitä kaverin lähdettyä jopa lattiakaivosta. Ei löytynyt.

Vuosia sitten hävisi iPod.

Se oli aina samalla paikalla odottamassa käyttöä. Tytön kaveri varasti varmasti, mutta meni viikkoja ennen kuin huomasin podin hävinneen. Saman tien tajusin kuka oli varas, mutta eipä ilman varsinaisia todisteita voinut lähteä podia hakemaan takaisin.

Tällä pitkäkyntisellä oli jo ennestään varkaan maine ja nuorena "ammattilaisena" todennäköisesti myi podin.