HS mielipide 20.11.2020: Vanhemmat viivyttelevät avun hakemisessa, ja se on suuri ongelma lastensuojelussa

Lastenneuvoloissa suositellaan hakemaan apua perheneuvolasta matalalla kynnyksellä, mutta siellä ei tunnu juurikaan olevan resursseja perheiden auttamiseen.

Toi on ihan kakkaa. Ongelma on nimenomaan avun saamisessa eikä hakemisessa. Ei sieltä saa kuin puoli vuotta kestävän turhan prosessin jos ei ole niitä juuri tietynlaisia ongelmia (rajut päihde- ja mt-ongelmat) joihin tarvitsee juuri tietynlaista tukea (perhetyötä).

Jos ongelma on joku muu, ei heillä ole siihen mitään.

Ihan asiaa. Tulee kyllä mieleen eikö apua olisi voinut hakea aikaisemmin kun mietitään jättääkö teini kokonaan heitteille ja heittää ulos kotoa. Jos välit on huonot, niin niitä voisi yrittää vaikka perhetyöllä työstää, mutta vaikeaa se sitten enää on, kun lapsi asuu kadulla. 

Turha syyttää perheitä. Yhteiskunnan pitäisi tarjota myös ennaltaehkäiseviä tukipalveluita, joiden avulla vaikeassa tilanteessa olevat perheet voisi välttyä tilanteen kärjistymiseltä siihen pisteeseen, jossa lastensuojelua tarvitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan asiaa. Tulee kyllä mieleen eikö apua olisi voinut hakea aikaisemmin kun mietitään jättääkö teini kokonaan heitteille ja heittää ulos kotoa. Jos välit on huonot, niin niitä voisi yrittää vaikka perhetyöllä työstää, mutta vaikeaa se sitten enää on, kun lapsi asuu kadulla. 

Entäs jos perhe on hakenut apua perheneuvolan kautta jo ennen lapsen kouluikää? Ja silloin apu on jäänyt lähinnä ohjeeseen, että tunteista on hyvä puhua.

Ei tuollaisen kokemuksen jälkeen enää myöhemmin tunnu oikein mielekkäältä kääntyä perheen ongelmissa lastensuojelun puoleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan asiaa. Tulee kyllä mieleen eikö apua olisi voinut hakea aikaisemmin kun mietitään jättääkö teini kokonaan heitteille ja heittää ulos kotoa. Jos välit on huonot, niin niitä voisi yrittää vaikka perhetyöllä työstää, mutta vaikeaa se sitten enää on, kun lapsi asuu kadulla. 

Entäs jos perhe on hakenut apua perheneuvolan kautta jo ennen lapsen kouluikää? Ja silloin apu on jäänyt lähinnä ohjeeseen, että tunteista on hyvä puhua.

Ei tuollaisen kokemuksen jälkeen enää myöhemmin tunnu oikein mielekkäältä kääntyä perheen ongelmissa lastensuojelun puoleen.

Anteeksi mitä? On käyty jonkun taaperon uhmaa puimassa perheneuvolassa ja ihan just ei ollut mieleen asiantuntijoiden neuvot, niin elellään vaan kuin pellossa ja taistellaan sitä lasta vastaan seuraavat 10 vuotta ja sitten heitetään pihalle ja ollaan tyytyväisiä? Muuten perheneuvola ei ole lastensuojelun organisaatiota lainkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan asiaa. Tulee kyllä mieleen eikö apua olisi voinut hakea aikaisemmin kun mietitään jättääkö teini kokonaan heitteille ja heittää ulos kotoa. Jos välit on huonot, niin niitä voisi yrittää vaikka perhetyöllä työstää, mutta vaikeaa se sitten enää on, kun lapsi asuu kadulla. 

Entäs jos perhe on hakenut apua perheneuvolan kautta jo ennen lapsen kouluikää? Ja silloin apu on jäänyt lähinnä ohjeeseen, että tunteista on hyvä puhua.

Ei tuollaisen kokemuksen jälkeen enää myöhemmin tunnu oikein mielekkäältä kääntyä perheen ongelmissa lastensuojelun puoleen.

Anteeksi mitä? On käyty jonkun taaperon uhmaa puimassa perheneuvolassa ja ihan just ei ollut mieleen asiantuntijoiden neuvot, niin elellään vaan kuin pellossa ja taistellaan sitä lasta vastaan seuraavat 10 vuotta ja sitten heitetään pihalle ja ollaan tyytyväisiä? Muuten perheneuvola ei ole lastensuojelun organisaatiota lainkaan. 

Miksi ihmeessä tuollainen reaktio?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan asiaa. Tulee kyllä mieleen eikö apua olisi voinut hakea aikaisemmin kun mietitään jättääkö teini kokonaan heitteille ja heittää ulos kotoa. Jos välit on huonot, niin niitä voisi yrittää vaikka perhetyöllä työstää, mutta vaikeaa se sitten enää on, kun lapsi asuu kadulla. 

Entäs jos perhe on hakenut apua perheneuvolan kautta jo ennen lapsen kouluikää? Ja silloin apu on jäänyt lähinnä ohjeeseen, että tunteista on hyvä puhua.

Ei tuollaisen kokemuksen jälkeen enää myöhemmin tunnu oikein mielekkäältä kääntyä perheen ongelmissa lastensuojelun puoleen.

Anteeksi mitä? On käyty jonkun taaperon uhmaa puimassa perheneuvolassa ja ihan just ei ollut mieleen asiantuntijoiden neuvot, niin elellään vaan kuin pellossa ja taistellaan sitä lasta vastaan seuraavat 10 vuotta ja sitten heitetään pihalle ja ollaan tyytyväisiä? Muuten perheneuvola ei ole lastensuojelun organisaatiota lainkaan. 

Luoto edellisen kommentin? Ongelma on siinä, ettei mitään apua perheelle ole tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan asiaa. Tulee kyllä mieleen eikö apua olisi voinut hakea aikaisemmin kun mietitään jättääkö teini kokonaan heitteille ja heittää ulos kotoa. Jos välit on huonot, niin niitä voisi yrittää vaikka perhetyöllä työstää, mutta vaikeaa se sitten enää on, kun lapsi asuu kadulla. 

Entäs jos perhe on hakenut apua perheneuvolan kautta jo ennen lapsen kouluikää? Ja silloin apu on jäänyt lähinnä ohjeeseen, että tunteista on hyvä puhua.

Ei tuollaisen kokemuksen jälkeen enää myöhemmin tunnu oikein mielekkäältä kääntyä perheen ongelmissa lastensuojelun puoleen.

Anteeksi mitä? On käyty jonkun taaperon uhmaa puimassa perheneuvolassa ja ihan just ei ollut mieleen asiantuntijoiden neuvot, niin elellään vaan kuin pellossa ja taistellaan sitä lasta vastaan seuraavat 10 vuotta ja sitten heitetään pihalle ja ollaan tyytyväisiä? Muuten perheneuvola ei ole lastensuojelun organisaatiota lainkaan. 

Luoto edellisen kommentin? Ongelma on siinä, ettei mitään apua perheelle ole tarjolla.

Eihän sitä olut edes yritetty hakea. Se, että käy 10 vuotta aikaisemmin jossain ei ole avun hakemista. 

Vierailija kirjoitti:

Turha syyttää perheitä. Yhteiskunnan pitäisi tarjota myös ennaltaehkäiseviä tukipalveluita, joiden avulla vaikeassa tilanteessa olevat perheet voisi välttyä tilanteen kärjistymiseltä siihen pisteeseen, jossa lastensuojelua tarvitaan. 

Tarvitaan jonkinlaista perheisiin tehtävää työtä, jota on helppo ottaa vastaan matalalla kynnyksellä. Miksi odottaa sitä, että apua tarvitaan sossuilta? Eikö tosiaan ole tarjolla kevyempää ja aikaisempaa perhetukea? Luulisi, että se on varsinkin nyt tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha syyttää perheitä. Yhteiskunnan pitäisi tarjota myös ennaltaehkäiseviä tukipalveluita, joiden avulla vaikeassa tilanteessa olevat perheet voisi välttyä tilanteen kärjistymiseltä siihen pisteeseen, jossa lastensuojelua tarvitaan. 

Tarvitaan jonkinlaista perheisiin tehtävää työtä, jota on helppo ottaa vastaan matalalla kynnyksellä. Miksi odottaa sitä, että apua tarvitaan sossuilta? Eikö tosiaan ole tarjolla kevyempää ja aikaisempaa perhetukea? Luulisi, että se on varsinkin nyt tarpeen.

Perhetyötä saa myös neuvoloista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan asiaa. Tulee kyllä mieleen eikö apua olisi voinut hakea aikaisemmin kun mietitään jättääkö teini kokonaan heitteille ja heittää ulos kotoa. Jos välit on huonot, niin niitä voisi yrittää vaikka perhetyöllä työstää, mutta vaikeaa se sitten enää on, kun lapsi asuu kadulla. 

Entäs jos perhe on hakenut apua perheneuvolan kautta jo ennen lapsen kouluikää? Ja silloin apu on jäänyt lähinnä ohjeeseen, että tunteista on hyvä puhua.

Ei tuollaisen kokemuksen jälkeen enää myöhemmin tunnu oikein mielekkäältä kääntyä perheen ongelmissa lastensuojelun puoleen.

Anteeksi mitä? On käyty jonkun taaperon uhmaa puimassa perheneuvolassa ja ihan just ei ollut mieleen asiantuntijoiden neuvot, niin elellään vaan kuin pellossa ja taistellaan sitä lasta vastaan seuraavat 10 vuotta ja sitten heitetään pihalle ja ollaan tyytyväisiä? Muuten perheneuvola ei ole lastensuojelun organisaatiota lainkaan. 

Luoto edellisen kommentin? Ongelma on siinä, ettei mitään apua perheelle ole tarjolla.

Eihän sitä olut edes yritetty hakea. Se, että käy 10 vuotta aikaisemmin jossain ei ole avun hakemista. 

Miksi hakea apua jostakin, jos ainoa seuraus siitä on se, että perheen ongelmia lähinnä pyritään kaikin keinoin viranomaisten taholta vähättelemään? Se ei ole silloin siihen kuluvan ajan ja vaivan arvoista.

Mitä helvettiä oikeasti? Olisiko nyt siellä sossulan päässä peiliin katsomisen paikka. Jos asenne on tuo, niin miksikähän sinne heidän pakeille ei tulla.

Ongelma on se että lastensuojeluhan ei auta. Kukaan hullu ei halua sen kanssa tekemisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan asiaa. Tulee kyllä mieleen eikö apua olisi voinut hakea aikaisemmin kun mietitään jättääkö teini kokonaan heitteille ja heittää ulos kotoa. Jos välit on huonot, niin niitä voisi yrittää vaikka perhetyöllä työstää, mutta vaikeaa se sitten enää on, kun lapsi asuu kadulla. 

Entäs jos perhe on hakenut apua perheneuvolan kautta jo ennen lapsen kouluikää? Ja silloin apu on jäänyt lähinnä ohjeeseen, että tunteista on hyvä puhua.

Ei tuollaisen kokemuksen jälkeen enää myöhemmin tunnu oikein mielekkäältä kääntyä perheen ongelmissa lastensuojelun puoleen.

Anteeksi mitä? On käyty jonkun taaperon uhmaa puimassa perheneuvolassa ja ihan just ei ollut mieleen asiantuntijoiden neuvot, niin elellään vaan kuin pellossa ja taistellaan sitä lasta vastaan seuraavat 10 vuotta ja sitten heitetään pihalle ja ollaan tyytyväisiä? Muuten perheneuvola ei ole lastensuojelun organisaatiota lainkaan. 

Luoto edellisen kommentin? Ongelma on siinä, ettei mitään apua perheelle ole tarjolla.

Eihän sitä olut edes yritetty hakea. Se, että käy 10 vuotta aikaisemmin jossain ei ole avun hakemista. 

Miksi hakea apua jostakin, jos ainoa seuraus siitä on se, että perheen ongelmia lähinnä pyritään kaikin keinoin viranomaisten taholta vähättelemään? Se ei ole silloin siihen kuluvan ajan ja vaivan arvoista.

Eli kun yksi psykologi sanoo kolmevuotiaan uhman kanssa taistelevalle vanhemmalle väärin, niin apua ei viitsitä hakea teinin kanssa vaikka ollaan siinä pisteessä, että ei kestetä enää edes asua sen oman lapsen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan asiaa. Tulee kyllä mieleen eikö apua olisi voinut hakea aikaisemmin kun mietitään jättääkö teini kokonaan heitteille ja heittää ulos kotoa. Jos välit on huonot, niin niitä voisi yrittää vaikka perhetyöllä työstää, mutta vaikeaa se sitten enää on, kun lapsi asuu kadulla. 

Entäs jos perhe on hakenut apua perheneuvolan kautta jo ennen lapsen kouluikää? Ja silloin apu on jäänyt lähinnä ohjeeseen, että tunteista on hyvä puhua.

Ei tuollaisen kokemuksen jälkeen enää myöhemmin tunnu oikein mielekkäältä kääntyä perheen ongelmissa lastensuojelun puoleen.

Anteeksi mitä? On käyty jonkun taaperon uhmaa puimassa perheneuvolassa ja ihan just ei ollut mieleen asiantuntijoiden neuvot, niin elellään vaan kuin pellossa ja taistellaan sitä lasta vastaan seuraavat 10 vuotta ja sitten heitetään pihalle ja ollaan tyytyväisiä? Muuten perheneuvola ei ole lastensuojelun organisaatiota lainkaan. 

Luoto edellisen kommentin? Ongelma on siinä, ettei mitään apua perheelle ole tarjolla.

Eihän sitä olut edes yritetty hakea. Se, että käy 10 vuotta aikaisemmin jossain ei ole avun hakemista. 

Miksi hakea apua jostakin, jos ainoa seuraus siitä on se, että perheen ongelmia lähinnä pyritään kaikin keinoin viranomaisten taholta vähättelemään? Se ei ole silloin siihen kuluvan ajan ja vaivan arvoista.

Eli kun yksi psykologi sanoo kolmevuotiaan uhman kanssa taistelevalle vanhemmalle väärin, niin apua ei viitsitä hakea teinin kanssa vaikka ollaan siinä pisteessä, että ei kestetä enää edes asua sen oman lapsen kanssa?

Mikä sinun ongelmasi oikein on?

Taas Hesarilta juttu, jossa autetaan niitä, kenellä menee hyvin halveksumaan ja arvostelemaan huonommin pärjääviä. Todella inhottavaa. Ennen luin Hesaria, nykyään sanon lehden kauppaajille ettei sillä tee enää muuta kuin pyyhkii peppunsa tai käyttää sytykkeenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan asiaa. Tulee kyllä mieleen eikö apua olisi voinut hakea aikaisemmin kun mietitään jättääkö teini kokonaan heitteille ja heittää ulos kotoa. Jos välit on huonot, niin niitä voisi yrittää vaikka perhetyöllä työstää, mutta vaikeaa se sitten enää on, kun lapsi asuu kadulla. 

Entäs jos perhe on hakenut apua perheneuvolan kautta jo ennen lapsen kouluikää? Ja silloin apu on jäänyt lähinnä ohjeeseen, että tunteista on hyvä puhua.

Ei tuollaisen kokemuksen jälkeen enää myöhemmin tunnu oikein mielekkäältä kääntyä perheen ongelmissa lastensuojelun puoleen.

Anteeksi mitä? On käyty jonkun taaperon uhmaa puimassa perheneuvolassa ja ihan just ei ollut mieleen asiantuntijoiden neuvot, niin elellään vaan kuin pellossa ja taistellaan sitä lasta vastaan seuraavat 10 vuotta ja sitten heitetään pihalle ja ollaan tyytyväisiä? Muuten perheneuvola ei ole lastensuojelun organisaatiota lainkaan. 

Luoto edellisen kommentin? Ongelma on siinä, ettei mitään apua perheelle ole tarjolla.

Eihän sitä olut edes yritetty hakea. Se, että käy 10 vuotta aikaisemmin jossain ei ole avun hakemista. 

Miksi hakea apua jostakin, jos ainoa seuraus siitä on se, että perheen ongelmia lähinnä pyritään kaikin keinoin viranomaisten taholta vähättelemään? Se ei ole silloin siihen kuluvan ajan ja vaivan arvoista.

Eli kun yksi psykologi sanoo kolmevuotiaan uhman kanssa taistelevalle vanhemmalle väärin, niin apua ei viitsitä hakea teinin kanssa vaikka ollaan siinä pisteessä, että ei kestetä enää edes asua sen oman lapsen kanssa?

Mikä sinun ongelmasi oikein on?

Jollei perhetyö osaa auttaa vanhempia edes alle kouluikäisen kanssa, niin mitä apua he lapsen ollessa teini-iässä pystyvät tarjoamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan asiaa. Tulee kyllä mieleen eikö apua olisi voinut hakea aikaisemmin kun mietitään jättääkö teini kokonaan heitteille ja heittää ulos kotoa. Jos välit on huonot, niin niitä voisi yrittää vaikka perhetyöllä työstää, mutta vaikeaa se sitten enää on, kun lapsi asuu kadulla. 

Entäs jos perhe on hakenut apua perheneuvolan kautta jo ennen lapsen kouluikää? Ja silloin apu on jäänyt lähinnä ohjeeseen, että tunteista on hyvä puhua.

Ei tuollaisen kokemuksen jälkeen enää myöhemmin tunnu oikein mielekkäältä kääntyä perheen ongelmissa lastensuojelun puoleen.

Anteeksi mitä? On käyty jonkun taaperon uhmaa puimassa perheneuvolassa ja ihan just ei ollut mieleen asiantuntijoiden neuvot, niin elellään vaan kuin pellossa ja taistellaan sitä lasta vastaan seuraavat 10 vuotta ja sitten heitetään pihalle ja ollaan tyytyväisiä? Muuten perheneuvola ei ole lastensuojelun organisaatiota lainkaan. 

Luoto edellisen kommentin? Ongelma on siinä, ettei mitään apua perheelle ole tarjolla.

Eihän sitä olut edes yritetty hakea. Se, että käy 10 vuotta aikaisemmin jossain ei ole avun hakemista. 

Miksi hakea apua jostakin, jos ainoa seuraus siitä on se, että perheen ongelmia lähinnä pyritään kaikin keinoin viranomaisten taholta vähättelemään? Se ei ole silloin siihen kuluvan ajan ja vaivan arvoista.

Eli kun yksi psykologi sanoo kolmevuotiaan uhman kanssa taistelevalle vanhemmalle väärin, niin apua ei viitsitä hakea teinin kanssa vaikka ollaan siinä pisteessä, että ei kestetä enää edes asua sen oman lapsen kanssa?

Mikä sinun ongelmasi oikein on?

Jollei perhetyö osaa auttaa vanhempia edes alle kouluikäisen kanssa, niin mitä apua he lapsen ollessa teini-iässä pystyvät tarjoamaan?

Toki varmasti huonon vanhemman leimaa tarjotaan auliisti, mutta vanhemmat haluaisivat oikeasti ammattilaisilta apua fraasien luettelemisen sijasta tyyliin toisinaan voi olla haastavaa jne.

Mä luulen, että ne perheet, jossa isoimmat ongelmat (pahat päihde-, väkivalta ym.) eivät hae apua. Sitten ne normaalit perheet, joissa on ongelmia hakevat apua, mutta eivät välttämättä saa. Ainakin palstan ja median perusteella olen saanut kuvan, että resurssit on tosi tiukat ja tullaan paikan päälle keskustelemaan, mutta todellista apua ei saa.

Lähipiiristä tosi ongelmaisten kohdalla tiedän, etteivät oikeasti järkyttävästi lapsiaan laiminlyövät näe itsessään mitään ongelmaa ja siksi hae mitään apua. Ihan sama saako lapsi ruokaa tai onko kakat vaipassa monta vuorokautta, kun vanhemmat aina huumeissa/kännissä. Näiltä sitten huostaanotetaan lapset suoraan.

Kunpa näihin "normaalimpien" perheiden kohdalla resurssit eivät tulisi vastaan, vaan apua hakeva saisi apua.