Uskaltaisitko ottaa työssäoppimaan aspergernuoren?

Mielipuolinen tarkkuus ei poista ongelmia, jos ei laajasti ottaen ymmärrä mitä on tekemässä.

Osa tuntemistani lievistä aspergereista pystyy sopeutumaan nenttien (neurotyypillisten) tekemiin ohjeisiin ja noudattamaan niitä. Toiset taas eivät.

Ottaisin.

Eikö työelämässä pitäisi olla tilaa myös hieman erikoisemmille tyypeille. Ja meidän tavallisten ihmisten täytyy kestää ja sopeutua. Meitä on monenlaisia ja monenlaisille täytyy olla mahdollisuus osallistua työelämään.

Mulla oli ohjauksessa. Miellyttävä nuori mies, ei ongelmia tullut. Olen valmentanut lisäksi aikuisia mt-ongelmaisia ja heikkolahjaisia työni ohessa. Hyvin tunnollista porukkaa. Hoitoala.

Jos tältä palstalta kysyttäisiin, kaikki ne suomalaiset, jotka eivät täytä AV-palstan yli-inhimillisiä kriteerejä täydelliselle ihmiselle, pitäisi syrjäyttää työelämästä ja mieluiten lukita yhteiskunnan ulkopuolelle. Onneksi on työttömyysturva -mutta kuka sen maksaa?

Oikeasti, vakavat ja tosikot pois työelämästä, perfektionistit pois työelämästä, ne, joilla ei ole hyvää käsitystä kokonaisuudesta myös työelämän ulkopuolelle...

Ottaisin, varsinkin tytön.

Työyhteisölle ehkä kannattaa avata, että erilaisuutta pitää sietää, eikä näyttää omaa suvaitsemattomuutta/vastenmielisyyttä nuorelle.

Ja sitten vaan opetatte, annatte selkeät ja tarkat ohjeet. AS-nuori noudattaa niitä ja tekee varmasti parhaansa.

Ottaisin. Katsokaa ympärillenne niin on niitä aspergereja ympäri ämpäri ihan varmaan jokaisen lähipiirissä. Aiemmin ei ollut diagnooseja samalla tavoin. Eihän aspergerpiirteiden - sehän on nimenomaan joukko aika erilaisia piirteitä vaihdellen - takia aikuisiakaan lokeroida. Miksi siis nuoria?

Olisikohan juuri tämäntyyppisten kommenttien ja asenteiden takia, miksi vanhemmat eivät halua lapsilleen minkäänlaista diagnoosia ja leimaa...

(tai tutkimuksia tai apua)

AP, Jos sulta olisi kysytty, otatko harjoitteluun herkän ja vakavaluonteisen, tunnollisen tytön, mitä silloin sanoisit?

Riippuu tietenkin alasta. Esim kirjanpitoon tai tutkijaksi palkkaisin ehdottomasti! En sitten kylläkään suuryityksen pr-hommiin....

ottaisin ihan mielelläni.

No tietenkin! Kysehän on harjoittelusta - ei teidän firma siitä tuhoudu. Kannattaa antaa nuorelle mahdollisuus, voi oikeasti olla fiksukin tyyppi, ja hyödyllinen myös teille. 

Ottaisin. Olen itsekin asperger, mutta sitä ei tiedä kukaan muu kuin oma äitini, mieheni edes ei tiedä diagnoosista, saati työyhteisö. Uskoisin, ettei aspergeriuttani mitenkään huomaa päältä, vähän voin ujolta ja introvertilta vaikuttaa, mutta nehän eivät ole sairauksia tai ongelmia. Teen vieläpä työtä jossa minulla on paljon esim. asiakaskontakteja (asiantuntijakonsultin roolissa), eikä asperger ole koskaan mitenkään haitannut työtäni. Toisaalta esim. hoitotyöhön en itse haluaisi, koska tiedän etten viihtyisi niin läheistä kontaktia vieraiden ihmisten kanssa jatkuvasti vaativassa työssä. 

Ikävää minusta opettajalta edes kertoa koko aspergerista... Koska selvää on että ennakkoluuloja herää tuon takia. Itse en koskaan ole opettajille siitä kertonut (eikä vanhempanikaan) joten eipä ole ollut tuota ongelmaa.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:07"]

Mielipuolinen tarkkuus ei poista ongelmia, jos ei laajasti ottaen ymmärrä mitä on tekemässä.

Osa tuntemistani lievistä aspergereista pystyy sopeutumaan nenttien (neurotyypillisten) tekemiin ohjeisiin ja noudattamaan niitä. Toiset taas eivät.

[/quote]

Kummallista, itselleni on aspergerista huolimatta aina ollut alallani vahvuus juuri tuo laaja kokonaisnäkemys ja olennaisen löytäminen (ja siihen keskittyminen) valtavasta yksityiskohtien vyörystä. Ohjeita pystyn noudattamaan erinomaisesti, mutta jo pitkään työroolini on ollut sellainen että tarvitsen enemmänkin luovuutta ja oma-aloitteisuutta toimia kuin ohjeiden noudattamista. Yleensä minut palkataan kun on ongelmia joita talon oma väki ei osaa ratkaista. 

Olen kyllä vähän sitä samaa ihmistyyppiä kuin joku mainosti täällä vihaavansa, eli "no nonsense". Minua ei kiinnosta sosiaaliset kuviot, vaan minä tulen töihin tekemään työni. Teen sen tehokkaasti, ja siksi olen saanut hyvää mainetta ja paljon vaativia työtehtäviä. Toisaalta, olen onnekseni erittäin miesvaltaisella alalla, eikä työpaikallani kukaan muukaan kauheasti muuta kuin työasiaa koskaan puhu. 

Siis voi APU-VA!!! tähänkö minunkin mahdollinen työelämään kuntoutus yms kaatuu kun diagnoosin takia ei oteta työharjoitteluihin enää!!!! EI OO TODELLISTA.  Minua pelottaa tuollaiset juttunne.

Siihen olen tottunut kyllä jos sanotaan ettei aspergeria otettaisi hoitoalan töihin mielellään ja sen asian pointin ymmärrän. Mutta että diagnoosin perusteella ei anneta edes sellaisia asioita tehdä, mitkä ei mitenkään liity ihmisiin tai ihmisten hoitamiseen yms vaan tekniikkaan, esineisiin yms niin VOI APUA MITEN PELOTTAVIA JUTTUJA TEILLÄ!!!!

Kohta varmaan kysytte: ottaisitko työkkärin asiakkaaksi as-henkilön? vuokraisitteko asunnon as-henkilölle? antaisitteko as-henkilön asioida kaupassa jos itse olisitte myyjinä siellä? ottaisitteko as-henkilön mukaan järjestönne ryhmiin?

Kohta jos tuollainen ajattelu pääsee vallalle, niin silloin aspergerit asuvat viemäreissä tai roskiksissa ja ihmiset pelkäävät, että aspergerit tulevat syksyn tullen sisätiloihin ja virittelevät aspergerin loukkuja ja aspergerinmyrkkyä laittavat eri paikkoihin ja ruokiin yms.

Meneekö tämä vielä joskus tällaiseksi, että aspergerit ovat viemäreissä eläviä vahinkoeläimeksi luokiteltavia olentoja?

Se että teillä menee töissänne kivasti ei poista sitä tosiasiaa, että osalla aspergereista eivät työt suju. Lievästä aspergerista voi olla monissa töissä hyötyä. Vaikeammat piirteet taas voivat tehdä käytännössä työkyvyttömäksi.

Itsekin asperger.

Kiitos todella paljon hirveistä ennakkoasenteistanne. T: aspergernainen 22v, täysin täysijärkinen ja kunnolla käyttäytyvä mutta ikinä en ole työtä saanut

Ottaisin! 

"Kohta varmaan kysytte: ottaisitko työkkärin asiakkaaksi as-henkilön? vuokraisitteko asunnon as-henkilölle? antaisitteko as-henkilön asioida kaupassa jos itse olisitte myyjinä siellä? ottaisitteko as-henkilön mukaan järjestönne ryhmiin?

Kohta jos tuollainen ajattelu pääsee vallalle, niin silloin aspergerit asuvat viemäreissä tai roskiksissa ja ihmiset pelkäävät, että aspergerit tulevat syksyn tullen sisätiloihin ja virittelevät aspergerin loukkuja ja aspergerinmyrkkyä laittavat eri paikkoihin ja ruokiin yms.

Meneekö tämä vielä joskus tällaiseksi, että aspergerit ovat viemäreissä eläviä vahinkoeläimeksi luokiteltavia olentoja?"

Minä mietin ihan samoja asioita täällä!!!! Mieletöntä syrjintää.

Tunnen yhden as-tytön, hän on hurmaava. Ahdistunut ja rasittava välillä, mutta mitä siitä, kaikilla meillä on ärsyttäviä puolia.

Kaikille on oltava tilaa.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:45"]

Se että teillä menee töissänne kivasti ei poista sitä tosiasiaa, että osalla aspergereista eivät työt suju. Lievästä aspergerista voi olla monissa töissä hyötyä. Vaikeammat piirteet taas voivat tehdä käytännössä työkyvyttömäksi.

Itsekin asperger.

[/quote]

Tuo on tietysti ihan totta, ei kukaan varmaan väitäkään että jokainen asperger sopisi mihin tahansa työhön, ja ihan varmasti on totta että kaikki eivät sovellu mihinkään palkkatyöhön. Mutta jos ihminen on pystynyt koulujakin alalle käymään, niin eiköhän hänelle olisi hyvä antaa mahdollisuus edes, huolimatta diagnoosista.

Tässä aloituksen tapauksessa päätin ottaa kantaa, koska minusta opettajan kuvaamat "oireet" ovat sellaisia, jotka ovat hyvin tavanomaisia ei-aspergereillakin. Eihän siihen tarvita kuin vähän ujoutta ja hieman heikko itsetunto, niin ihminen on "vähän sulkeutuva" ja herkkä kritiikille.

Jos henkilöllä ei olisi aspergeria tai muilla tietoa diagnoosista, todennäköisesti hänelle annettaisin mahdollisuus kasvaa ja kehittyä henkisesti noiden ominaisuuksien suhteen, mutta nyt kun diagnoosi on tiedossa, luullaan että ne ovat pysyviä ominaisuuksia jotka johtuu sairaudesta. Kuitenkin myös hyvin monet aspergerit pystyvät oppimaan käyttäytymään erilaisissa tilanteissa korrektisti, ja oppimaan sietämään esim. kritiikkiä.

t. 30 & 31

Ottaisin ja ehkä tsemppaisin hieman muita harjoittelijoita enemmän. Aspergerit kai aika usein voivat olla sisäänpäinkääntyviä ja varmaan juurikin osa voi lannistua jos eivät tunne kuuluvansa työyhteisöön tai ajattelisivat että ovat mokanneet pahasti... eli lieventäisin hieman kritikismiä sanomalla, että olisi parempi tehdä ensikerralla näin ja kertoa että kaikille sattuu aina virheitä... eikä harjoittelija voi ihan kaikkea heti tietää tai osata.

Hänestä voisi saada hyvän ja tunnollisen työntekijän. Olisi hyvä, että tyttö saisi kokemusta ja pääsisi urallaan eteenpäin. Asseja on kyllä todella paljon työelämässä eikä se yleensä ole mikään työuraa estävä juttu.

Oletko varma, ettei työyhteisösi tiedä asiaa? asperger sairastuttaa usein koko työporukan.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:33"]

Ottaisin. Olen itsekin asperger, mutta sitä ei tiedä kukaan muu kuin oma äitini, mieheni edes ei tiedä diagnoosista, saati työyhteisö. Uskoisin, ettei aspergeriuttani mitenkään huomaa päältä, vähän voin ujolta ja introvertilta vaikuttaa, mutta nehän eivät ole sairauksia tai ongelmia. Teen vieläpä työtä jossa minulla on paljon esim. asiakaskontakteja (asiantuntijakonsultin roolissa), eikä asperger ole koskaan mitenkään haitannut työtäni. Toisaalta esim. hoitotyöhön en itse haluaisi, koska tiedän etten viihtyisi niin läheistä kontaktia vieraiden ihmisten kanssa jatkuvasti vaativassa työssä. 

Ikävää minusta opettajalta edes kertoa koko aspergerista... Koska selvää on että ennakkoluuloja herää tuon takia. Itse en koskaan ole opettajille siitä kertonut (eikä vanhempanikaan) joten eipä ole ollut tuota ongelmaa.

[/quote]