Lue keskustelun säännöt.
Vaivaannutko pienissä putiikeissa?
21.03.2014 |
Tiedätkö sellaiset pienet vaateliikkeet tai vastaavat yhden myyjän putiikit keskustassa. Tuleeko sinulle vaivaantunut olo niissä? Miten kehtaat mennä sisään ja miten asioit? Olin eilen menossa yhteen putiikkiin missä myydään käsilaukkuja ja kenkiä, mutta kun näin että myyjä on yksin siellä sisällä kävelin ohi. En kehdannut edes katsella näyteikkunasta.
Kommentit (35)
En vaivaannu. Välillä löydän jotain, toisinaan en. Olen potentiaalinen asiakas, ja varsinkin jos kyseessä on liike joka myy suomalaista käsityötä menen katsomaan onko siellä jotain mikä olisi minulle sopivaa. Tosin tyylini on muutenkin voimakas joten harvemmin myyjät yrittävät minulle väkisin myydä mitään. Viimeksi kun kävin pikkuliikeessä, löysin mitä olin hakenutkin jo jonkin aikaa ja tyytyväinen asiakas poistui ostoksensa kanssa viisi minuuttia liikeeseen astumisen jälkeen. Sitten löysin toisen liikeen jossa kävin mutta sieltä ei löytynyt sitä mitä etsin, mutta ajattelin käydä myöhemmin uudestaan katsomassa olisiko jo silloin sitä mitä halusin.
Joskus olen myös jäänyt suustani kiinni ja höpötellyt kolme tuntia sen myyjän kanssa kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä kun muitakaan asiakkaita ei näkynyt. Täysin tuntematon tämä myyjä siis minulle. Kerran kävin toista kertaa eräässä kaupungissa yhdessä pikkuliikeessä, puoli vuotta aikaisemmin edellisen kerran käynyt siellä, myyjä muisti minut ja kyseli kuulumiset ja onko lapsi missä jne. Pikkuliikeet ovat kivoja <3
Kaiken huipuksi minulle on yritetty laittaa sosiaalisten tilanteiden pelko -diagnoosia kun satuin menemään psykiatrille en-niin-sosiaalisella tuulella :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä! Mutta en ole koskaan jättänyt menemästä putiikkiin sisään, jos aikomus on ollut - sehän nyt olisi outoa. Kyllä vaivaantumisen tunnettakin pitää sietää, tunnehan se vaan on, ei mitään vaarallista (ellei anna sen vaikuttaa tuolla tavalla tekemisiinsä kuin ap).
Näissä pienissä liikkeissä usein vaivaa kyllä se, että myyjä alkaa helposti tuputtaa ja koko homma tuntua siltä, että liike on menossa konkurssiin ja myyjä on epätoivoinen. Myyjä ylistää jotain vaatetta ylläni maasta taivaaseen tai kehuu jonkun tuotteen ominaisuuksia, vaikka itse totean, että tämä ei nyt valitettavasti ole sellainen, josta pitäisin. Monesti on myyjä alkanut käyttäytyä, kuin olisin jotenkin tyhmä, kun en tajua, miten upeasti esim. jokin vaate minulle sopii!
Esimerkki. Etsin asua hääjuhliin, menin pikku putiikkiin, myyjän kysyessä kerroin, mitä etsin. Minulla on isot rinnat ja en ihan joka mekkoon sen vuoksi mahdu. No, myyjä nappasi jostain hyllystä leningin, jossa oli isoja, päänkokoisia hedelmänkuvia. Värit olivat räikeät.
A-linjainen mekko meni kyllä päälle. Mutta ne isot hedelmänkuvat osui juuri rintojeni kohdalle, ne näytti entistäkin suuremmilta. A-linjaisuus aiheutti sen, että näytin ihan siltä, kuin olisin raskaana. Sanoin, että ei ole nyt minun mekkoni tämä.
Myyjä kehui maasta taivaisiin.
Kokeilin paria muuta mekkoa, mutta ne ei menneet rintojen kohdalta kiinni. "Kyllä se vaan oli paras, se eka", myyjä hehkutti. Se hirvitys maksoi parisataa euroa. Sanoin, että jatkan vielä etsimistä ja myyjän hymy valui kasvoilta. Kyllä se leninki nyt vaan oli niin hyvä sun päällä, että parempaa et löydä...
Joopa... No, löysin ihan kivan kukkamekon sitten kuitenkin.
Se myös ahdistaa, kun myyjä alkaa kysellä vaikka jossain sisustusputiikissa, että eikö nyt MITÄÄN mieleistä löydy?!
Joissakin pienissä putiikeissa käyn, esimerkiksi pienissä lahjatavaraliikkeissä ja kukkakaupoissa. Pienissä vaateputiikeissa en käy, ja minusta ne on suurin osa tarkoitettukin vähän vanhemmalle ikäpolvelle kuin itse olen. Näkökanta saattaa nyt muuttua kun kaveri on päässyt töihin pieneen vaatekauppaan.
Kyllä, varsinkin jos myyjä heti hyökkää kysyäkseen tarvitsenko apua. Mieluummin kiertelen itse rauhassa ja kysyn apua, jos siltä tuntuu.
No, työtänsä he vain tekevät.
Kyllä, varsinkin jos myyjä heti hyökkää kysyäkseen tarvitsenko apua. Mieluummin kiertelen itse rauhassa ja kysyn apua, jos siltä tuntuu.
No, työtänsä he vain tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se riippuu siitä tunnelmasta mikä kussakin pikkuliikkeessä on. Jossakin käyn mielellään kun tunnelma on sellainen että saa katsella rauhassa. Joissakin tunnelma on "pakkomyyntinen", eli sellainen että myyjä pettyy jos et osta mitään. Sellaisissa en käy toista kertaa.
Mulla on hyväksi havaittu taktiikka! Mietin valmiiksi jonkun jutun, jota etsin ja jota ei liikkeessä ainakaan ole. :)
Kun myyjä kysyy ensin, voinko auttaa, sanon, että kiitos, katselen nyt vaan.
No, tuostahan ei mene edes viittä minuuttia, kun myyjä alkaa kysellä, että oliko sulla jotain tiettyä mielessä...
Sitten sanon, JOO, siskoni/äitini/isäni/mieheni/anoppini on toivonut lahjaksi sellaisen erikoisemman jutun, onko teillä sellaista? Ja myyjä pahoittelemaan, kun ei ole. Sitten myyjä esittelee vaikka ja mitä vaihtoehtoa, mutta on helppo kieltäytyä, koska enhän mä sellaista etsinyt. :)
Esim. sisustuskaupoissa sanon aina, että joo, etsin äidille lahjaksi jättiläiskanaa. Sellaista OIKEIN isoa (ei tosin toimi pääsiäisen aikaan). :D Ei niillä yleensä mitään koristejättiläiskanoja ole. :D :D
Paras oli yhdessä liikkeessä, kun myyjä aidosti pahoillaan huudahti, voi EI, meillä oli jättiläiskanoja valikoimissa viime vuonna. En sitten ottanut tänä vuonna, kun ne ei oikein menneet kaupaksi. :)
Mutta tämä on ihan legendaarinen, toimii aina. Joskus, jos olen kaverin kanssa liikkeellä, ne tulee supattamaan, että mitä sä horiset jostain jättiläiskanasta. :) No, se on keino shoppailla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ärsyttää pikkuputiikeissa se, että jos sanoo nyt ensin vaan katselevansa, niin myyjä on vähän sellainen hapan, joo, katsele rauhassa...
MUTTA sitten jos löydät jotain ostettavaa - ja se ostettava sattuu vielä olemaan jokin vähän tyyriimmän puoleinen, niin ai että, miten maireaksi se myyjä muuttuu! Aletaan teennäisellä äänellä kehua ostajan makua ja tuotteen erinomaisuutta ja voi!
Se on TODELLA kiusallista. Haluan vaan ostaa mieleiseni tuotteen, EN saada jotain suitsutusta valinnastani. Siksi on kivempi asioida vaikka Stockalla, ihan sama, ostatko viiden euron sukat vai viiden tonnin valaisimen, myyjä on aina neutraalin ystävällisen asiallinen.
Annas olle, kun menet pikkuliikkeeseen ja ostat jonkun 150 euron morttelin vaikka, niin myyjä on niin feikkiylitsevuotavan ystävällinen ja makeileva, että tekisi mieli oksentaa. Näin kävi taannoin Turussa yhdessä sisustusliikkeessä. Ostin morttelin ja designkynttilänjalan. Siihen tuli liikkeen omistajakin (joka sitä ennen oli ollut todella naama peruslukemilla) rupattelemaan mulle kassatiskin viereen siksi aikaa, kun myyjä pakkasi tavaroita ja "vahvistamaan ostopäätöstä" perättömillä kehuilla.
Inhottavaa.
Asun pienellä paikkakunnalla ja täällä kaikki vaatekaupat on just tuommoisia "Pirkko-Liisan putiikkeja". Yhdessä on vieläpä niin kyylä-myyjä, koko ajan kyttäämässä, että varastankohan jotain! Katse tuntuu koko ajan selässä. Tommoiset kaupat vaatii iloisen ja ystävällisen myyjän, joka antaa rauhaa, mutta osaa myös palvella ja jutella niitä näitä, eikä tuommoista kyttääjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla taas on todella hyviä kokemuksia pienistä liikkeistä. Hyvissä sellaisissa saa todella yksillöllistä ja asiantuntevaa asikaspalvelua. Pienen ajan kuluttua olemme myyjän kanssa jo melkein kuin vanhat ystävät ja milloinvain saatan piipahtaa katsomaan onko liikkeeseen tullut jotain minulle sopivaa ja jäädä samalla rupattelemaan ja kupposelle kahvia. Melkein kuin oma olohuone keskustassa.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 08:51"]Lisäksi mulla on mielikuva, että pikkuputiikeissa hinnat on liian korkeat mulle, joka on tottunut Seppälä/H&M/Anttila-hintoihin.
[/quote]
Omakohtaisena kokemuksena pikkuputiikki pesi hinnassa Citymarketin nahkahanskoissa, saattoivat olla vielä ihan samat, ainakin väri ja malli oli.
Jos on muotivaatetta, niin tuo S/H/A lienee ihan validi ostopaikka yhden kauden kestävälle vaatteelle. Kalliimmissa ja pitempään kestävissä tavaroissa kannattaa tarkistaa ne pikkuputiikitkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 09:53"]
Mulla on hyväksi havaittu taktiikka! Mietin valmiiksi jonkun jutun, jota etsin ja jota ei liikkeessä ainakaan ole. :)
Kun myyjä kysyy ensin, voinko auttaa, sanon, että kiitos, katselen nyt vaan.
No, tuostahan ei mene edes viittä minuuttia, kun myyjä alkaa kysellä, että oliko sulla jotain tiettyä mielessä...
Sitten sanon, JOO, siskoni/äitini/isäni/mieheni/anoppini on toivonut lahjaksi sellaisen erikoisemman jutun, onko teillä sellaista? Ja myyjä pahoittelemaan, kun ei ole. Sitten myyjä esittelee vaikka ja mitä vaihtoehtoa, mutta on helppo kieltäytyä, koska enhän mä sellaista etsinyt. :)
Esim. sisustuskaupoissa sanon aina, että joo, etsin äidille lahjaksi jättiläiskanaa. Sellaista OIKEIN isoa (ei tosin toimi pääsiäisen aikaan). :D Ei niillä yleensä mitään koristejättiläiskanoja ole. :D :D
Paras oli yhdessä liikkeessä, kun myyjä aidosti pahoillaan huudahti, voi EI, meillä oli jättiläiskanoja valikoimissa viime vuonna. En sitten ottanut tänä vuonna, kun ne ei oikein menneet kaupaksi. :)
Mutta tämä on ihan legendaarinen, toimii aina. Joskus, jos olen kaverin kanssa liikkeellä, ne tulee supattamaan, että mitä sä horiset jostain jättiläiskanasta. :) No, se on keino shoppailla rauhassa.
[/quote]Voisinkohan mä etsiä jättiläiskanaa jostakin pikkuvaateliikkeestä ; ) Aika hauska sun juttusi.
Vaivaannun. En käy juuri koskaan moisissa liikkeissä, paitsi jos ihan tarkkaan etukäteen tiedän minkä tuotteen haluan ja että ko. liike sitä myy. Mutta netistähän sitä nykyisin tulee lähes kaikki muu paitsi ruoka tilattua: vaatteet, kengät, elektroniikka, kosmetiikka jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, vaivaannun! Pahimpia ovat sellaiset myyjät, jotka haluavat heti tulla sovittelemaan vaatteita päälleni...Vaikka mieleni teksikin hypistellä ja katsella vaatteita, niin pakenen kuitenkin takavasemmalle.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 09:20"]
En vaivaannu. Kannattaa opetella pari perusfraasia.
Tullessa sisään liikkeeseen: "Hei."
Myyjän kysyessä tarvitsetko apua: "Kiitos, en etsi mitään, katselen vain."
Lähtiessä kaupasta: "Kiitos hei."
Näillä pärjää pitkälle.
[/quote]
Minä vaivaannun välillä, vaikka osaankin tämän. Joskus myyjä on siellä vaan asiakasta varten ja tuntuu ettei saa rauhassa katsella, vaan joutuu tekemään tiliä katselustakin myyjälle. Joskushan sitä saattaa pistäytyä johonkin liikkeeseen tajuamatta, mitä siellä oikeastaan myydään ja on kauheeta, jos tuntuu, että on myyjän silmät selässä joka askeleella.