Olen ollut masentuneena sairauslomalla kolme kuukautta ja nyt psykiatri suositteli terapiaa

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan voi kuvitella että jollain olisi tuollaisia summia kuussa laittaa johonkin terapiaan?!

Pään silittelyä ja nyökyttelyä se on. Eikä niitä terapeutteja kiinnosta muu kuin raha.

Todella vaarallista ja valheellista väittää tuollaista! Itse en tietäisi missä olisin nykyään (vai olisinko edes lainkaan) ilman terapiaa! Jos ihmisellä on paljon traumoja ja käsittelemättömiä ongelmia, on jopa todennäköistä ettei hän selviä niistä kunnialla läpi yksin. Hienoa että meillä siis on asiakaskunta auttamassa näissä tapauksissa!

Eri asia on sitten se ovatko kaikki terapeutit yhtä lahjakkaita, ja ovatko terapiamaksut liian korkeita. Näistä voi keskustella. Sen sijaan terapian hyötyjä ei pidä vähätellä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan voi kuvitella että jollain olisi tuollaisia summia kuussa laittaa johonkin terapiaan?!

Pään silittelyä ja nyökyttelyä se on. Eikä niitä terapeutteja kiinnosta muu kuin raha.

Todella vaarallista ja valheellista väittää tuollaista! Itse en tietäisi missä olisin nykyään (vai olisinko edes lainkaan) ilman terapiaa! Jos ihmisellä on paljon traumoja ja käsittelemättömiä ongelmia, on jopa todennäköistä ettei hän selviä niistä kunnialla läpi yksin. Hienoa että meillä siis on asiakaskunta auttamassa näissä tapauksissa!

Eri asia on sitten se ovatko kaikki terapeutit yhtä lahjakkaita, ja ovatko terapiamaksut liian korkeita. Näistä voi keskustella. Sen sijaan terapian hyötyjä ei pidä vähätellä!

Mmmitä?

Terapia toteutetaan omien tarpeiden mukaan, joten voisit ihan hyvin käydä vain kerran viikossa. Itse olen tehnyt alusta asti selväksi, että voimia ei ole käydä kuin kerran viikossa eikä tätä ole kertaakaan kyseenalaistettu. Nuo käynnit on kuitenkin sen verran uuvuttavia, joten riittää, että yksi päivä menee ns. hukkaan terapian takia (yleensä siis ei terapiapäivänä jaksa tehdä hirveesti muuta kuin levätä).

Lisäksi terapiaan sitoudutaan vuodeksi kerrallaan, jatko arvioidaan sitten vuoden päästä uudelleen. Eli ei kannata miettiä liian pitkälle asiaa.

Kuten joku jo kirjoittikin, niin terapiaan pääsee vain, jos on valmis tekemään töitä asioiden eteen. Tämän arvion tekee lähettävä psykiatri eli terapiaan ei pääse kuka vain. Psykiatrin kanssa käydään toki läpi tuo rahallinenkin puoli eli onko rahaa terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten "huonossa kunnossa" täytyy olla, että saa 3 kk sairaslomaa? Olen arponut vuosia jo orastavan masennuksen kourissa lääkäriin hakeutumista, mutta koska vielä jaksan, en ole sitä tehnyt. Pahan päivän tullen tuntuu, että en jaksa enää päivääkään ja sairaslomaa tarvittaisiin vähintään kuukausia. Miten tämän selität lääkärille? Ja totuus on, että ihan rehellisesti en jaksaisi enkä haluaisi palata työelämään enää ollenkaan. Tämä tuskin onnistuu....... :o(

No, minä en nukkunut, enkä syönyt. Lääkäri uskoi kun katsoi minua. Kuukauden pätkissä kirjoitti sairauslomat. Lopulta sanoin että voisin mennä jo töihin. Olisi kirjottanut lisää slomaa, jos olisin kokenut sen tarpeelliseksi. Tiedän, koska sanoi niin.

Ap

Onko terapiaan pakko mennä, jos psykiatri sanoo niin? Entä saako terapian lopettaa milloin vain? Olen myös kuullut, että jos on pois, pitää maksaa silti. Mielestäni diili on todella huono asiakkaan kannalta.

Olen muutenkin sitä mieltä, että ystävien ja sukulaisten kanssa puhuminen on se oikea tapa. He tuntevat sinut. Se on myös ilmaista.

Järkyttävä summa.

Pääseekö noille kelaterapeuteille noin tiheästi. Itse käyn työterveydessä ja seuraava vapaa aika löytyy aina vasta kuukauden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Onko terapiaan pakko mennä, jos psykiatri sanoo niin? Entä saako terapian lopettaa milloin vain? Olen myös kuullut, että jos on pois, pitää maksaa silti. Mielestäni diili on todella huono asiakkaan kannalta.

Olen muutenkin sitä mieltä, että ystävien ja sukulaisten kanssa puhuminen on se oikea tapa. He tuntevat sinut. Se on myös ilmaista.

Ei tietenkään ole pakko.

Ja ystävien ja sukulaisten käyttäminen ilmaisena terapiana ja likasankona on todella väärin. Eikä niillä varmaankaan edes ole terapeutin koulutusta - kuunnellahan kuka vain osaa toki. Mutta jatkuvalla kuormittamisella ne ystävät on äkkiä entisiä ja sukulaiset ottaa välimatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Pääseekö noille kelaterapeuteille noin tiheästi. Itse käyn työterveydessä ja seuraava vapaa aika löytyy aina vasta kuukauden päästä.

Siksi pitääkin löytää semmoinen terapeutti, jolla on aikaa ottaa vastaan. Kaikki eivät ota uusia asiakkaita juuri siksi, kun kalenteri on muutenkin täynnä. 

Vierailija kirjoitti:

Pääseekö noille kelaterapeuteille noin tiheästi. Itse käyn työterveydessä ja seuraava vapaa aika löytyy aina vasta kuukauden päästä.

Näissä ns. Kelan terapioissa on joka viikko varattu sama aika, vuodeksi eteenpäin. Terapian tulee olla säännöllistä, muuten ei olisi mitään järkeä koko hommassa.

Kaverilla on ollut traumaattinen lapsuus. Ja välillä huomaa, että terapeutin heikkous todellakin on se, että se ei tunne asiakkaan perhettä eikä sitä miten vanhemmat nykyään toimivat ja vaikuttavat kaverin elämään. Kaverilta kun kysyy, niin sen vanhemmat on normaalit. Vaan kun eivät todellakaan ole! Mutta ei kaveri sitä tajua, kun on niin tottunut vanhempiensa kieroiluihin.

Pikku summa. Miehenä saa maksaa oikeasti hyödyllisestä "terapiasta" 200-300e tunnilta eikä kela tue (: 

Vierailija kirjoitti:

Onko terapiaan pakko mennä, jos psykiatri sanoo niin? Entä saako terapian lopettaa milloin vain? Olen myös kuullut, että jos on pois, pitää maksaa silti. Mielestäni diili on todella huono asiakkaan kannalta.

Olen muutenkin sitä mieltä, että ystävien ja sukulaisten kanssa puhuminen on se oikea tapa. He tuntevat sinut. Se on myös ilmaista.

Voi toki lopettaa kesken. Mutta jos olen oikein ymmärtänyt, niin uudestaan ei tuohon Kelan tukemaan terapiaan sitten enää pääse. Eli ei voi vekslata ns. eestaas terapian suhteen.

Psykoterapian omavastuuosuudet otetaan huomioon toimeentulotukilaskelmassa välttämättöminä terveydenhuoltomenoina.

En minä kyllä osaisi puhua jollekin vieraalle ihmiselle, kun en osaa tutullekaan. Paras kun säästää nekin rahat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko terapiaan pakko mennä, jos psykiatri sanoo niin? Entä saako terapian lopettaa milloin vain? Olen myös kuullut, että jos on pois, pitää maksaa silti. Mielestäni diili on todella huono asiakkaan kannalta.

Olen muutenkin sitä mieltä, että ystävien ja sukulaisten kanssa puhuminen on se oikea tapa. He tuntevat sinut. Se on myös ilmaista.

Ei tietenkään ole pakko.

Ja ystävien ja sukulaisten käyttäminen ilmaisena terapiana ja likasankona on todella väärin. Eikä niillä varmaankaan edes ole terapeutin koulutusta - kuunnellahan kuka vain osaa toki. Mutta jatkuvalla kuormittamisella ne ystävät on äkkiä entisiä ja sukulaiset ottaa välimatkaa.

Tämä on kanssa ihan paska yhtälö. Joo ymmärrän, että terapointitasoa ei voi odottaa, mutta mitä tekee ystävillä, jotka eivät ole läsnä muuta kuin silloin, kun on kivaa ja menee hyvin? Masentuneena tuskin jaksaa esittää ystävillekään, että hehhehhee ja kyllä on mukavaa ja aurinko paistaa. Yksi olennainen osa luottoihmisten välistä kanssakäymistä on toisen tukeminen ja huolien kuuntelu silloin, kun tarvetta on. Näin olen ainakin minä kuvitellut. Toki ne kivatkin hetket sitten jaetaan, mutta sellaiset tyypit, jotka kaikkoavat heti huonon päivän tullen, deletoin kyllä elämästäni pysyvästi. En pidä heitä missään arvossa.

Vierailija kirjoitti:

Miten "huonossa kunnossa" täytyy olla, että saa 3 kk sairaslomaa? Olen arponut vuosia jo orastavan masennuksen kourissa lääkäriin hakeutumista, mutta koska vielä jaksan, en ole sitä tehnyt. Pahan päivän tullen tuntuu, että en jaksa enää päivääkään ja sairaslomaa tarvittaisiin vähintään kuukausia. Miten tämän selität lääkärille? Ja totuus on, että ihan rehellisesti en jaksaisi enkä haluaisi palata työelämään enää ollenkaan. Tämä tuskin onnistuu....... :o(

Kannattaa hakea apua, kun olet kärsinyt jo noin pitkään. Vuosia kestävä masennus tai mielialan vaihtelut on hyvin uuvuttava tilanne. Tuo kertoo jo paljon pahasta olostasi, kun tuntuu, ettet jaksa enää päivääkään. Lääkärissä ei tarvitse osata sanoa muuta kuin että olet masentunut. Lääkäri kyselee lisää ja täytät ehkä oirekyselyitä ja käyt verikokeissa, että voidaan sulkea pois mielialaan vaikuttavia sairauksia. Toinen vaihtoehto on mennä aluksi mielenterveyteen perehtyneelle hoitajalle, jos se tuntuu matalammalta kynnykseltä. Täällä ainakin on työterveydessä sellainen. Itse olisin saanut sairaslomaa jo ensimmäisellä käynnillä, mutta kieltäydyin aluksi. Kolmannella kerralla ei enää kyselty vaan melkein "pakotettiin" sairaslomalle. En kokenut olevani siinä vaiheessa niin huonossa kunnossa ettenkö olisi selvinnyt arjesta jotenkuten, mutta sellainen jatkuva uupumus ja paha olo ja ruokahaluttomuus ja univaikeudet olivat läsnä koko ajan. Jälkikäteen ajateltuna sinnittelin aivan liian pitkään ja yritin esittää reippaampaa kuin olen. Sinun ei kannata miettiä, oletko tarpeeksi huonossa kunnossa avun hakemiseen. Vuosia kestänyt masennus on ihan tarpeeksi hyvä syy hakea apua. Tsemppiä sinulle!

Mistä te saatte noita kuukausien sairaslomia?

Itselläni oli viikko tiukassa ahdistukseen ja masennukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko terapiaan pakko mennä, jos psykiatri sanoo niin? Entä saako terapian lopettaa milloin vain? Olen myös kuullut, että jos on pois, pitää maksaa silti. Mielestäni diili on todella huono asiakkaan kannalta.

Olen muutenkin sitä mieltä, että ystävien ja sukulaisten kanssa puhuminen on se oikea tapa. He tuntevat sinut. Se on myös ilmaista.

Ei tietenkään ole pakko.

Ja ystävien ja sukulaisten käyttäminen ilmaisena terapiana ja likasankona on todella väärin. Eikä niillä varmaankaan edes ole terapeutin koulutusta - kuunnellahan kuka vain osaa toki. Mutta jatkuvalla kuormittamisella ne ystävät on äkkiä entisiä ja sukulaiset ottaa välimatkaa.

Tämä on kanssa ihan paska yhtälö. Joo ymmärrän, että terapointitasoa ei voi odottaa, mutta mitä tekee ystävillä, jotka eivät ole läsnä muuta kuin silloin, kun on kivaa ja menee hyvin? Masentuneena tuskin jaksaa esittää ystävillekään, että hehhehhee ja kyllä on mukavaa ja aurinko paistaa. Yksi olennainen osa luottoihmisten välistä kanssakäymistä on toisen tukeminen ja huolien kuuntelu silloin, kun tarvetta on. Näin olen ainakin minä kuvitellut. Toki ne kivatkin hetket sitten jaetaan, mutta sellaiset tyypit, jotka kaikkoavat heti huonon päivän tullen, deletoin kyllä elämästäni pysyvästi. En pidä heitä missään arvossa.

Tottakai hyvät ystävät ovat tukena silloin kun on vaikeaa ja heille voi puhua vaikeistakin asioista. Mutta kysymys kuuluukin, että mitä sitten kun ystäviltäkin alkaa voimavarat loppua? Kun puhutaan masennuksesta, se voi jatkua vuosikausia. Ja yleensä masentunut ns. velloo siinä omassa pahassa olossaan (en tarkoita tätä pahalla, itsekin olen masentunut), jolloin ne ystävien jutut voi helposti jäädä toissijaisiksi. Pitää siis ajatella muidenkin kuin sen masentuneen parasta.

Mielestäni on hyvä, että on sekä ammattiapua, jolle purkaa omaa pahaa oloa syvemmin, sekä niitä ystäviä, joilta saa tukea. Ystävät ei ole ikinä terapeutteja.

Eli ei nämä ole toisiaan poissulkevia asioita.

- eri

Mitä ne sun nuoret tekee niillä pennosillaan jos sinä et ole työkykyinen/hyvinvoiva, Tarvitsevat enemmän sinua kuin rahojasi, etsit HYVÄN terapeutin ja teet kaikille, et vähiten itsellesi palveluksen. Mutta jos ei halua mennä terapiaan, ei tietenkään kannata. Itse kävin. Sain elämäni takaisin. 

EI ollut helppoa, ei kivaa eikä halpaa mutta olen onnellinen että kävin. 4 vuotta. Uskon että autoin lapsiani sillä ettei heidän tarvitse enää olla huolissaan minusta.