Olen ollut masentuneena sairauslomalla kolme kuukautta ja nyt psykiatri suositteli terapiaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko terapiaan pakko mennä, jos psykiatri sanoo niin? Entä saako terapian lopettaa milloin vain? Olen myös kuullut, että jos on pois, pitää maksaa silti. Mielestäni diili on todella huono asiakkaan kannalta.

Olen muutenkin sitä mieltä, että ystävien ja sukulaisten kanssa puhuminen on se oikea tapa. He tuntevat sinut. Se on myös ilmaista.

Ei tietenkään ole pakko.

Ja ystävien ja sukulaisten käyttäminen ilmaisena terapiana ja likasankona on todella väärin. Eikä niillä varmaankaan edes ole terapeutin koulutusta - kuunnellahan kuka vain osaa toki. Mutta jatkuvalla kuormittamisella ne ystävät on äkkiä entisiä ja sukulaiset ottaa välimatkaa.

Tämä on kanssa ihan paska yhtälö. Joo ymmärrän, että terapointitasoa ei voi odottaa, mutta mitä tekee ystävillä, jotka eivät ole läsnä muuta kuin silloin, kun on kivaa ja menee hyvin? Masentuneena tuskin jaksaa esittää ystävillekään, että hehhehhee ja kyllä on mukavaa ja aurinko paistaa. Yksi olennainen osa luottoihmisten välistä kanssakäymistä on toisen tukeminen ja huolien kuuntelu silloin, kun tarvetta on. Näin olen ainakin minä kuvitellut. Toki ne kivatkin hetket sitten jaetaan, mutta sellaiset tyypit, jotka kaikkoavat heti huonon päivän tullen, deletoin kyllä elämästäni pysyvästi. En pidä heitä missään arvossa.

Monilla masentuneilla ei olekaan ystäviä. Kukaan ei jaksa vuosikausia kuunnella saman vatvomista, etenkin jos on omiakin huolia joita mielellään kertoilisi, mutta toinen on niin syvällä omissa murheissaan ettei siinä ole minkäänlaista vuorovaikutusta. Jotkut ystävät kaikkoaa kun eivät jaksa masentunutta, ja loppuihin ottaa masentunut itse etäisyyttä, kun ei jaksa tavata niitä. Eikä kuunnella niiden ns. pikkumurheita.

Vierailija kirjoitti:

Mistä te saatte noita kuukausien sairaslomia?

Itselläni oli viikko tiukassa ahdistukseen ja masennukseen.

Lääkäristähän tämä riippuu ja ylipäätään hoitosuhteesta. Jos ihan uudelle lääkärille menee, niin on varmaan tiukemmassa. Ja tietenkin potilaan vointi vaikuttaa paljon.

Itse en esim. tk:sta saanut kuin 2 viikon sairausloman, mutta myöhemmin opiskelijaterveydenhuollosta pitempiä jaksoja (olin siis käynyt tuolla aiemminkin).

Harvoin siis kirjoitetaan montaa kuukautta putkeen sairauslomaa, yleensä tyyliin kk kerrallaan ja sitten uusi arvio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te saatte noita kuukausien sairaslomia?

Itselläni oli viikko tiukassa ahdistukseen ja masennukseen.

Lääkäristähän tämä riippuu ja ylipäätään hoitosuhteesta. Jos ihan uudelle lääkärille menee, niin on varmaan tiukemmassa. Ja tietenkin potilaan vointi vaikuttaa paljon.

Itse en esim. tk:sta saanut kuin 2 viikon sairausloman, mutta myöhemmin opiskelijaterveydenhuollosta pitempiä jaksoja (olin siis käynyt tuolla aiemminkin).

Harvoin siis kirjoitetaan montaa kuukautta putkeen sairauslomaa, yleensä tyyliin kk kerrallaan ja sitten uusi arvio.

Itselläni on eräs maksasairaus, jonka hoito aloitetaan niin sen takia olen sairauslomalla kuukauden ollut. Tulee fyysisiä ja henkisiä sivuoireita, mutta joo ei varmaan ihan helpolla pitkiä saikkuja kirjoiteta.

No ei minulla ole ollut ikinä mitään ongelmia saada slomaa. Olen ollut masentunutkin. Riittää että puhuu sille lääkärille.

Kannattaa ehdottomasti mennä terapiaan. Kukaan meistä ei ole elänyt täydellistä elämää ja jotain on voinut tunne-elämässä mennä rikki jo lapsena. Terapeutti opettaa itsetuntemukseen ja antaa työkalupakin oman elämän hallintaan. Terapiassa oppii näkemään itsensä mahdollisuuksia täynnä sen sijaan, että aliarvioisi omaa potentiaaliaan. Terapiaan kannattaisi mennä jo ennen kuin on mitään ongelmia. Kaikki ihmiset hyötyisivät terapiasta.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ehdottomasti mennä terapiaan. Kukaan meistä ei ole elänyt täydellistä elämää ja jotain on voinut tunne-elämässä mennä rikki jo lapsena. Terapeutti opettaa itsetuntemukseen ja antaa työkalupakin oman elämän hallintaan. Terapiassa oppii näkemään itsensä mahdollisuuksia täynnä sen sijaan, että aliarvioisi omaa potentiaaliaan. Terapiaan kannattaisi mennä jo ennen kuin on mitään ongelmia. Kaikki ihmiset hyötyisivät terapiasta.

Ai. Minä olen psykologeilta ja yhdeltä terapeutilta saanut lähinnä latistavaa kommenttia. Nimenomaan lytätään se positiivisesti eteenpäin katsova ihminen ja lyödään alas että usko jo. Mistään ei mitään tule ja etkö näe miten koko elämäsi on iloton ja toivoton.

Kuntotutusterapian omavastuuosuuden saa toimeentulotuesta, perusmenona. Jos olet ulosotossa saat luultavasti toimeentulotukea, sen pienen suojaosan jälkeen? Saat siis myös terapian omavastuun toimeentulotuesta. 

Minusta kannattaisi hyödyntää mahdollisuus päästä Kelan korvaamaan psykoterapiaan. Itse kävin ja käyn vielä omalla kustannuksella 2,5 vuoden jälkeenkin. Olen hyötynyt todella paljon. Elämänlaatu, työkyky parempaa. Ongelmat (ahdistus, masennus, traumoista kärsiminen) huomattavasti paremmin hallinnassa. Edellytyksenä että näin kävi oli kuitenkin se, että löysin monen kokeilun jälkeen oikean ja itselleni sopivan terapeutin. Hänellä on psykodynaaminen koulutus, ja hän on sen osana käynyt oman pitkän terapian. En usko, että olisin saanut näin paljon hyötyä tai edes luottamuksellista suhdetta luotua johonkin ratkaisukeskeiseen, tai muuten lyhyellä koulutuksella toimivaan terapeuttiin.