Aiotteko silti tavata isovanhempia jouluna, vaikka suositeltaisiin päinvastaista?

Aion , tai tarkemmin äitini tulee meille, koska muistisairasta ei voi jättää yksin - käyn äitini luona muutenkin monta kertaa viikossa. En käy kaupoissa, vaan tilaan ruoat, en pyöri kylillä, en käy ravintoloissa enkä baareissa muutenkaan, vaan olen elänyt kotiympyröissä maaliskuusta alkaen. Ulkoillut toki olen, mutta en ole tavannut edes muita ihmisiä kuin aikuisia lapsiani sisätiloissa, heitäkin harvakseltaan (pojan nähnyt kolmesti, tyttären kerran).

Emme halua tänne ketään, ei lapsia eikä lapsenlapsia. Heidän on vaikea sitä uskoa. Me haluamme olla terveinä. Emme siis tapaa joulunakaan. vuosi sitten tavattiin ja viestitellään kyllä.

Ei kai se jouluna tartu sen enempää kuin tälläkään viikolla tai ensi viikolla?

Ei tavata eikä olla tavattu maaliskuun alun jälkeen kuin kerran kesällä puutarhakahvien merkeissä. Kuuluvat riskiryhmään ja meillä on teinit isossa koulussa/altistumisriski on suuri

Vierailija kirjoitti:

Toki. Jokainen joulu voi olla jo se viimeinen, ihan kenellä tahansa meistä.

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä perustelua. Esim. omat vanhempani ovat hyvin välinpitämättömiä ympäri vuoden, mutta sitten jouluna pitäisi tulla ja liikkua ja kulkea, koska onhan joulu. Joulu, jota he eivät käytännössä edes vietä ainakaan niin, että se joulunaika eroaisi muista päivistä muuten, kuin että pöytään on katettu pari laatikkoa foliovuoissaan.

Paljon enemmän se merkitsee millaista yhteydenpito ja välittäminen muulloin on, kuin tyyliin muutama päivä vuodessa. Todellakaan en itse jouluihmisenä silloin tanssi muiden pillin mukaan.

Aiotaan. Haluavat eikä meilläkään ole mitään sitä vastaan. Aion nähdä mummoanikin, koska tämä vuosi on hänelle luultavasti viimeinen kokonainen vuosi. On tuntenut olonsa todella yksinäiseksi ja ahdistuneeksi, ei halua kuolla yksin. Ymmärrän täysin ja minusta olisi todella julmaa jättää hänet itsekseen ihan vain siitä syystä, että ei vain kuolisi liian aikaisin, vaan eläisi mahdollisimman pitkään - yksin.

Vierailija kirjoitti:

Toki. Jokainen joulu voi olla jo se viimeinen, ihan kenellä tahansa meistä.

No ainakin todennäköisyys tuolle kasvaa tehokkaasti tapaamisten ansiosta.

En keksi yhtään syytä miksi ei mentäis aattona mun 70v vanhemmille?

Lasteni isovanhemmat eli omat vanhempani tulevat. Töissä käyviä ihmisiä. Oma mummoni saa itse päättää viettääkö yksin vai tuleeko. Viimeksi sanoi että tulee. Tietää että yhtä sisarusta lukuunottamatta käydään kaikki työpaikalla ja lapset koulussa.

Me tapaamme vasta uutena vuotena, kun lapset ovat olleet kauan vain kotona poissa koulusta ja me etätöissä, eikä ole mitään kontakteja ulkomaailmaan, kauppa-asiatkin hoidetaan netin kautta tilauksina. Eli kunnon karanteeni ennen kuin tapaamme karanteenissa jo maaliskuusta olleita isovanhempia. Nähty viimeksi kesällä ikkunan takaa. Riskiryhmäläisiä ovat kuten meilläkin yksi.

Menen tapaamaan seitsemänkymppisiä vanhempiani jouluna. Olen siitä onnekas että teen etätöitä ja pystyn minimoimaan kontaktini muihin.

Aiotaan. Tavataan muutenkin, asutaan lähekkäin eikä kaupassa käyntiä ja koululaisen koulunkäyntiä (pieni luokka tehostetulla hygienialla) lukuun ottamatta tavata ketään muuta. Meillä pysyvä etätyömääräys, isovanhemmat eläkkeellä. Isovanhemmat tulevat meille, me tehdään ja tarjotaan heille jouluruoat.

Koronapsykoosissa ihmiset eivät enää näe toisia, sitten ensivuona.

Ollaan vastuullisia ja pidetään turvaetäisyys, ollaan niitä parempia ihmisiä.

Voi hyvää päivää tätä idiotismia, mihinkähän johtaa tälläinen eristys ja kaikki paikat kiinni? hölmölä meininkiä, konkurssit, työttömyys, itsemurhat, mielenterveysongelmat jne koskahan ihmisille alkaa valkenee että koko koronahössötys on ollut pöljää toimintaa

Yritän ehtiä tapaamaan heitä aattona aamupäivällä ennenkuin lähtevät viettämään joulua paikkaan, jossa muut eivät ole voineet/halunneet noudattaa mitään suosituksia. Jos en ehdi, tapaan heidät vasta, kun "karanteeniaika" on ohi. En nimittäin halua saada tartuntaa. 

Emme ole olleet tekemisissä vanhempieni kanssa 15 vuoteen joten tänä(kään) jouluna emme tapaa. Vanhempiani ei kiinnosta lapsenlpset, eivät muista edes nimiä tai ikiä, eivät ole koskaan tavanneetkaan muita kuin yhden (esikoisen) ohimennen sukujuhlissa.

Ei ainakaan joulunpyhinä mennä. Me asutaan Helsingissä, kolme kouluikäistä (yläkoulussa ja lukiossa) ja kaikki vielä harrastavat ryhmäharrastuksia aktiivisesti. Koulu loppuu vasta 19. päivä, joten ennen pyhiä ei ehditä olla riittävän pitkässä karanteenissa. Voi olla, että välipäivinä tai uuden vuoden pyhinä käydään, jos kaikki on karanteenin jäkeen terveitä.

kyllä ollaan  muutenkin yhdessä. Enemmän murhetta on joku joutuu eristyksiin.. Media vois jo lakata höpisemätä yhtä j samaa.

Olisipa mulla sellaiset vanhemmat tai appivanhemmat joita voisi tavata ja jotka jaksaisivat edes vähäsen kiinnostua lapsistamme (eli heidän lapsenlapsistaan). Kumpiakaan ei voi tavata, edes jouluna. Toiset on juopot ja joulu juopotellaan. Toiset on narsistit (tai oikeammin aggressiivinen väkivaltainen narsisti ja myötäilevä lakeija) ja siellä tapahtuu aina väkivaltainen päällekarkaus kun narsistilla naksahtaa päässä milloin mistäkin mitättömästä syystä.

Ketjussa huomaa sen kuplan että hyvien vanhempien lapset olettavat että kaikilla on turvallinen lapsuudenkoti ja lapsilla mummola jossa viettää joulua. Läheskään kaikilla perheillä ei tällaista ole.

Isovanhemmista on enää miehen isä elossa ja hän on kutsunut perheemme jouluksi luokseen joten aiomme mennä, viimeksi käytiin toukokuussa. Asuu toispuolella suomea niin ei tule paljoa tavattua. Lapset odottavat jo innoissaan että näkevät taas papan ja papan kanat.

Valmis joululahja mukana eli korona, sen joulun muistatte aina jos sen kuletatte mukananne ja vanhemmat sen takia menehtyy, tuleeko joka joulu mieleen? kyllä