Ihastuin toiseen, rakastuin, ero, hyppy tuntemattomaan
Olen/olin pitkässä hyvin onnettomassa liitossa, paljon erilaisia ongelmia. Mietin eroa vuosia, mutta en uskaltanut tehdä lopullista päätöstä.
Sitten kun vähiten sitä odotin ihastuin toiseen. Odotin kuukausia että ihastus menisi ohi, ei mennyt. Ilmeni että ihastus ei ole vain yksipuolista. Rakastuin ja rakastun joka päivä syvemmin.
Olen eroamassa, käytännön järjestelyt nyt työnalla. Olo on niin ristiriitainen. Suren päättynyttä suhdetta, mietin miksi se ei toiminut, olisinko voinut vielä tehdä jotain. Toisaalta olen niin rakastunut. Tunteet menevät laidasta laitaan. Yritän pitää suhteet erillään, en ole edelliselle kertonut uudesta, uusi tietysti tietää edellisestä, mutta en voi enkä halua eroasioita kaataa hänen niskaansa.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Kuinka kaikki sujui?
En aio syöksyä suoraan uuteen parisuhteeseen vaikka olen niin rakastunut, pelkään että sotken kaiken jos en ensin kasaa itseäni kunnolla. Olen myös tietoinen että uusi suhde ei välttämättä kanna, olen silti valmis ottamaan sen riskin. Emme ole siis vielä edenneet mitenkään muuten kuin keskustelleet ja myöntäneet tunteemme. Olin kuitenkin miettinyt eroa vuosia. Jos tämä ei toimi, tiedän ainakin nyt mitä ja millaista rakkautta haluan ja en tyydy enää vähempään. Ansaitsen enemmän kuin mitä olen vuosien ajan saanut.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"en ole myöntänyt mitään. Se aiheuttaisi hänelle ihan turhaan lisää huonoa oloa"
Kyse ei ole siitä, että olisit kiinnostunut hänen tunteistaan. Sinä suojelet ITSEÄSI, koska joutuisit kohtaamaan hänen tunteensa, ajatuksena ja kysymyksensä, joihin et halua ottaa vastuuta, et kommentoita etkä olla osana.
Itsekästä. Kerro asiat suoraan.
Oletko oikeasti sitä mieltä että hänen olisi parempi tietää? Kuinka se auttaisi häntä eron käsittelyssä, lisäisi vain tuskaa? Lisäksi varmasti aiheuttaisi kaunaa ja puheita joilla tulevaisuudessa voisi olla vaikutusta lasteni ja uuden miehen väliseen suhteeseen, jos ex mustamaalasi minua ja uutta miestä lapsille.
Koska uusi mies ei ole mitenkään syypää eroon, eron syyt ovat aivan muualla. Mielestäni olisi väärin jos mies ajattelisi ja puhuisi mahdollisesti eron johtuneen siitä että minulla oli toinen.
Ap
Tietenkin totuus on aina parempi. Miehesi näkee sinut toisesta näkökulmasta jos kerrot totuuden. Ero voi olla jopa helpompi hänelle, arvostus ja haavekuva sinusta karisee. Et ilmeisesti halua sitä. Jättämällä totuuden kertomatta et suojele miestäsi ja lapsiasi vaan itseäsi.
En ihan ymmärrä tätä. Siis miten se että olen ihastunut toiseen vaikuttaa siihen millainen meidän suhde on ollut, koska se on se syy miksi eroamme? Ja jos ex haluaa tulevaisuuden suhteissaan välttää vastaavaa, niin ne suhteessa olleet syyt ovat ne jotka ajoivat tilanteen eroon ja niitä olisi hyvä käsitellä. (Samoin kun itsekin olen käsitellyt ja miettinyt mitä en tulevaisuuden suhteissa aio tehdä) Se että hän kaataisi eron vain sen syyksi että olen ihastunut toiseen antaisi hänelle väärän kuvan siitä miksi haluan erota. Ehkä ”helppo” ratkaisu mutta ei oikea syy.
Ap
Ajattelet kovin mustavalkoisesti, joko syyt ovat nämä tai tämä. Etkö voi sanoa miehellesi syyt niin kuin ne koet ja kertoa myös totuuden ihastuksesta. Ei sinulla tarvitse olla valmiiksi miehelle pureskeltua yhtä syytä. Helpoin ratkaisu on totta kai jättää kertomatta itselle epäedulliset puolet asiasta.
Mitä väliä tuolla on. Ap:han ei edes aio aloittaa heti uutta suhdetta. Kyllä tuo enemmänkin vaikuttaa suolan hieromiselta valmiisiin haavoihin.
Asettaa tulevan kumppanin ikävään asemaan ja pakottaa hänetkin osallistumaan valheeseen. Ap:han hakee tällä keskustelulla oikeutusta tekoon, jonka tietää jo vääräksi. Tälläisiä me ihmiset olemme joskus.
Siis mikä teko on väärä?
Miehenä voin sanoa että vaihtamalla paranee, itse elin pitkään suhteessa missä naiseni haukkui jatkuvasti ja joi salaa ja humalassa ajoi minua pois ja vihdoin kun tapasin elämäni rakkauden ja muutin pois olinkin kamalan tärkeä ja olisi halunnut takaisin yhteen. Ja se oli aika jännää myös että kaikkien entisten tuttaviemme mielestä inä olin se syypää ja paha ihminen kun menen jättämään toisen pitkän yhdessäolon jälkeen, lähes kaikki yhteiset tuttavuudet hävisi siinä rytäkässä, no nyt olen onnellisesti naimisissa rakkaani kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"en ole myöntänyt mitään. Se aiheuttaisi hänelle ihan turhaan lisää huonoa oloa"
Kyse ei ole siitä, että olisit kiinnostunut hänen tunteistaan. Sinä suojelet ITSEÄSI, koska joutuisit kohtaamaan hänen tunteensa, ajatuksena ja kysymyksensä, joihin et halua ottaa vastuuta, et kommentoita etkä olla osana.
Itsekästä. Kerro asiat suoraan.
Oletko oikeasti sitä mieltä että hänen olisi parempi tietää? Kuinka se auttaisi häntä eron käsittelyssä, lisäisi vain tuskaa? Lisäksi varmasti aiheuttaisi kaunaa ja puheita joilla tulevaisuudessa voisi olla vaikutusta lasteni ja uuden miehen väliseen suhteeseen, jos ex mustamaalasi minua ja uutta miestä lapsille.
Koska uusi mies ei ole mitenkään syypää eroon, eron syyt ovat aivan muualla. Mielestäni olisi väärin jos mies ajattelisi ja puhuisi mahdollisesti eron johtuneen siitä että minulla oli toinen.
Ap
Tietenkin totuus on aina parempi. Miehesi näkee sinut toisesta näkökulmasta jos kerrot totuuden. Ero voi olla jopa helpompi hänelle, arvostus ja haavekuva sinusta karisee. Et ilmeisesti halua sitä. Jättämällä totuuden kertomatta et suojele miestäsi ja lapsiasi vaan itseäsi.
En ihan ymmärrä tätä. Siis miten se että olen ihastunut toiseen vaikuttaa siihen millainen meidän suhde on ollut, koska se on se syy miksi eroamme? Ja jos ex haluaa tulevaisuuden suhteissaan välttää vastaavaa, niin ne suhteessa olleet syyt ovat ne jotka ajoivat tilanteen eroon ja niitä olisi hyvä käsitellä. (Samoin kun itsekin olen käsitellyt ja miettinyt mitä en tulevaisuuden suhteissa aio tehdä) Se että hän kaataisi eron vain sen syyksi että olen ihastunut toiseen antaisi hänelle väärän kuvan siitä miksi haluan erota. Ehkä ”helppo” ratkaisu mutta ei oikea syy.
Ap
Ajattelet kovin mustavalkoisesti, joko syyt ovat nämä tai tämä. Etkö voi sanoa miehellesi syyt niin kuin ne koet ja kertoa myös totuuden ihastuksesta. Ei sinulla tarvitse olla valmiiksi miehelle pureskeltua yhtä syytä. Helpoin ratkaisu on totta kai jättää kertomatta itselle epäedulliset puolet asiasta.
Mitä väliä tuolla on. Ap:han ei edes aio aloittaa heti uutta suhdetta. Kyllä tuo enemmänkin vaikuttaa suolan hieromiselta valmiisiin haavoihin.
Asettaa tulevan kumppanin ikävään asemaan ja pakottaa hänetkin osallistumaan valheeseen. Ap:han hakee tällä keskustelulla oikeutusta tekoon, jonka tietää jo vääräksi. Tälläisiä me ihmiset olemme joskus.
Siis mihin tekoon jonka tietää vääräksi? Ap on eroamassa joka tapauksessa ja sai nyt ihastumisesta sen voiman kun ymmärsi että tällaista elämää ei tarvitse kärsiä kun parempaakin on olemassa. Ap:n ei ole mitään syytä kertoa ihastumisesta yhtään mitään, kuten moni viisaasti sanonut, mies ei todennäköisesti enää kuuntelisi mitään mikä on ollut suhteessa pielessä jo pitkään eikä siis voisi kasvaa, vaan loisi itselleen "helpon" nyyhkytarinan jossa ilkeä vaimo jätti kun ihastui toiseen, vaikka kaikki oli liitossa hyvin.
Hyppäät vanhasta suhteesta suoraan uuteen? Milloin käsittelet rauhassa tunteesi? Lakaiset maton alle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"en ole myöntänyt mitään. Se aiheuttaisi hänelle ihan turhaan lisää huonoa oloa"
Kyse ei ole siitä, että olisit kiinnostunut hänen tunteistaan. Sinä suojelet ITSEÄSI, koska joutuisit kohtaamaan hänen tunteensa, ajatuksena ja kysymyksensä, joihin et halua ottaa vastuuta, et kommentoita etkä olla osana.
Itsekästä. Kerro asiat suoraan.
Oletko oikeasti sitä mieltä että hänen olisi parempi tietää? Kuinka se auttaisi häntä eron käsittelyssä, lisäisi vain tuskaa? Lisäksi varmasti aiheuttaisi kaunaa ja puheita joilla tulevaisuudessa voisi olla vaikutusta lasteni ja uuden miehen väliseen suhteeseen, jos ex mustamaalasi minua ja uutta miestä lapsille.
Koska uusi mies ei ole mitenkään syypää eroon, eron syyt ovat aivan muualla. Mielestäni olisi väärin jos mies ajattelisi ja puhuisi mahdollisesti eron johtuneen siitä että minulla oli toinen.
Ap
Tietenkin totuus on aina parempi. Miehesi näkee sinut toisesta näkökulmasta jos kerrot totuuden. Ero voi olla jopa helpompi hänelle, arvostus ja haavekuva sinusta karisee. Et ilmeisesti halua sitä. Jättämällä totuuden kertomatta et suojele miestäsi ja lapsiasi vaan itseäsi.
En ihan ymmärrä tätä. Siis miten se että olen ihastunut toiseen vaikuttaa siihen millainen meidän suhde on ollut, koska se on se syy miksi eroamme? Ja jos ex haluaa tulevaisuuden suhteissaan välttää vastaavaa, niin ne suhteessa olleet syyt ovat ne jotka ajoivat tilanteen eroon ja niitä olisi hyvä käsitellä. (Samoin kun itsekin olen käsitellyt ja miettinyt mitä en tulevaisuuden suhteissa aio tehdä) Se että hän kaataisi eron vain sen syyksi että olen ihastunut toiseen antaisi hänelle väärän kuvan siitä miksi haluan erota. Ehkä ”helppo” ratkaisu mutta ei oikea syy.
Ap
Ajattelet kovin mustavalkoisesti, joko syyt ovat nämä tai tämä. Etkö voi sanoa miehellesi syyt niin kuin ne koet ja kertoa myös totuuden ihastuksesta. Ei sinulla tarvitse olla valmiiksi miehelle pureskeltua yhtä syytä. Helpoin ratkaisu on totta kai jättää kertomatta itselle epäedulliset puolet asiasta.
Mitä väliä tuolla on. Ap:han ei edes aio aloittaa heti uutta suhdetta. Kyllä tuo enemmänkin vaikuttaa suolan hieromiselta valmiisiin haavoihin.
Asettaa tulevan kumppanin ikävään asemaan ja pakottaa hänetkin osallistumaan valheeseen. Ap:han hakee tällä keskustelulla oikeutusta tekoon, jonka tietää jo vääräksi. Tälläisiä me ihmiset olemme joskus.
Mitä väärää ap on tehnyt? Hänhän on tekemässä juuri mitä palstalla aina neuvotaan; jos toinen alkaa kiinnostamaan, eroa äläkä petä.
siinä voisi kokeilla benji-hyppyä?
Vierailija kirjoitti:
"en ole myöntänyt mitään. Se aiheuttaisi hänelle ihan turhaan lisää huonoa oloa"
Kyse ei ole siitä, että olisit kiinnostunut hänen tunteistaan. Sinä suojelet ITSEÄSI, koska joutuisit kohtaamaan hänen tunteensa, ajatuksena ja kysymyksensä, joihin et halua ottaa vastuuta, et kommentoita etkä olla osana.
Itsekästä. Kerro asiat suoraan.
Juuri näin. Kyllä mies on huomannut poissaolevan naisen ja tämän haaveilut, mutta mitä se hyödyttää kovistella kun kuitenkin jonkun hätävalheen saisi vastaukseksi. Ap:n kannattaisi rehellisesti kertoa missä mennään ettei myöhemmin asiat ryöpsähdä kun mies tajuaa eron olevan tosiasia.
Järkyttävää muuten miten monta erosta haaveilevaa pettäjää ja liitossa riippujaa tähänkin ketjuun mahtuu. Miksi päästätte avioliittonne niin huonoon kuntoon, että kasvatte erilleen.
Jos päädyt tuon uuden kanssa yhteen niin jotain kautta se kuitenkin selviää, että olet pedannut suhdetta jo naimisissaolon aikana. Sun vaan ei tarvitse enää vastata exäsi tuskaan, raivoon ja suruun, kun olet jo muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"en ole myöntänyt mitään. Se aiheuttaisi hänelle ihan turhaan lisää huonoa oloa"
Kyse ei ole siitä, että olisit kiinnostunut hänen tunteistaan. Sinä suojelet ITSEÄSI, koska joutuisit kohtaamaan hänen tunteensa, ajatuksena ja kysymyksensä, joihin et halua ottaa vastuuta, et kommentoita etkä olla osana.
Itsekästä. Kerro asiat suoraan.
Juuri näin. Kyllä mies on huomannut poissaolevan naisen ja tämän haaveilut, mutta mitä se hyödyttää kovistella kun kuitenkin jonkun hätävalheen saisi vastaukseksi. Ap:n kannattaisi rehellisesti kertoa missä mennään ettei myöhemmin asiat ryöpsähdä kun mies tajuaa eron olevan tosiasia.
Järkyttävää muuten miten monta erosta haaveilevaa pettäjää ja liitossa riippujaa tähänkin ketjuun mahtuu. Miksi päästätte avioliittonne niin huonoon kuntoon, että kasvatte erilleen.
Ainakaan itseni kohdalla ei ole kyse siltä että en olisi yrittänyt. Olen yrittänyt niin kovasti, vuosien ajan. Luulin nuorena että olemme yhdessä elämämme loppuun asti. Valitettavasti yksin on vaikeaa mitään rakentaa tai pelastaa ja olosuhteet suhteen sisällä voivat muuttua vuosien varrella. Jos toiselle on esimerkiksi pullo tärkeämpi kuin läheisyys vaimon kanssa, niin vaikea sen kanssa on kilpailla. :(
Lisäksi mielestäni suhteessa tulisi tukea ja kannustaa toista unelmien tavoittelussa, itsestäni on jo pitkään tuntunut siltä että minua yritetään ennemmin painaa alas ja estää unelmieni tavoittelua. Jos haluan päästä eteenpäin urallani ja elämässäni ja toinen yrittää pysyä vanhassa ja estää eteenpäin menon, niin vaikeaa on. Ihan kun yrittäisi soutaa venettä eteenpäin, mutta toinen soutaa päinvastaiseen suuntaan ja hyvä että ei ankkuriakin heitä veteen, että varmasti en pääsisi eteenpäin.
Ap
Minulle kävi niin, että vitkuttelin asian kanssa monta vuotta - niin pitkään, että rakkaani ehti kuolla ennen kuin suhteemme pääsi kunnolla alkamaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi niin, että vitkuttelin asian kanssa monta vuotta - niin pitkään, että rakkaani ehti kuolla ennen kuin suhteemme pääsi kunnolla alkamaan.
No kai se olis kamalampaa ollut, että juuri kun olet päässyt ihanasti suhteeseen rakkaan kanssa ja suunnitellut tulevaisuuden ja ottanut yhteisen asuntolainan, ni se olis kuollut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"en ole myöntänyt mitään. Se aiheuttaisi hänelle ihan turhaan lisää huonoa oloa"
Kyse ei ole siitä, että olisit kiinnostunut hänen tunteistaan. Sinä suojelet ITSEÄSI, koska joutuisit kohtaamaan hänen tunteensa, ajatuksena ja kysymyksensä, joihin et halua ottaa vastuuta, et kommentoita etkä olla osana.
Itsekästä. Kerro asiat suoraan.
Juuri näin. Kyllä mies on huomannut poissaolevan naisen ja tämän haaveilut, mutta mitä se hyödyttää kovistella kun kuitenkin jonkun hätävalheen saisi vastaukseksi. Ap:n kannattaisi rehellisesti kertoa missä mennään ettei myöhemmin asiat ryöpsähdä kun mies tajuaa eron olevan tosiasia.
Järkyttävää muuten miten monta erosta haaveilevaa pettäjää ja liitossa riippujaa tähänkin ketjuun mahtuu. Miksi päästätte avioliittonne niin huonoon kuntoon, että kasvatte erilleen.
Siis mitä, nythän ap on juuri tekemässä niin kuin sun mielestä on oikein ilmeisesti, eli ei enää halua riippua eikä myöskään varsinaisesti petä. Joskus avioliitot ei vaan toimi ja aina tulee se hetki kun asia on myönnettävä. Joidenkin mielestä se hetki on aina väärä, ilmeisesti. Ap:n toki pitää kertoa niin kuin asia on, eli liitto on hänen mielestään tullut tiensä päähän ja merkit olleet sellaiset jo pitkään. Se on se totuus, eikä jollain ihastumisella ole tässä mitään väliä. Mitä sen kertominen hyödyttäisi yhtään ketään?
Teit niin tai näin niin aina jonkun mielestä väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"en ole myöntänyt mitään. Se aiheuttaisi hänelle ihan turhaan lisää huonoa oloa"
Kyse ei ole siitä, että olisit kiinnostunut hänen tunteistaan. Sinä suojelet ITSEÄSI, koska joutuisit kohtaamaan hänen tunteensa, ajatuksena ja kysymyksensä, joihin et halua ottaa vastuuta, et kommentoita etkä olla osana.
Itsekästä. Kerro asiat suoraan.
Juuri näin. Kyllä mies on huomannut poissaolevan naisen ja tämän haaveilut, mutta mitä se hyödyttää kovistella kun kuitenkin jonkun hätävalheen saisi vastaukseksi. Ap:n kannattaisi rehellisesti kertoa missä mennään ettei myöhemmin asiat ryöpsähdä kun mies tajuaa eron olevan tosiasia.
Järkyttävää muuten miten monta erosta haaveilevaa pettäjää ja liitossa riippujaa tähänkin ketjuun mahtuu. Miksi päästätte avioliittonne niin huonoon kuntoon, että kasvatte erilleen.
Siis mitä, nythän ap on juuri tekemässä niin kuin sun mielestä on oikein ilmeisesti, eli ei enää halua riippua eikä myöskään varsinaisesti petä. Joskus avioliitot ei vaan toimi ja aina tulee se hetki kun asia on myönnettävä. Joidenkin mielestä se hetki on aina väärä, ilmeisesti. Ap:n toki pitää kertoa niin kuin asia on, eli liitto on hänen mielestään tullut tiensä päähän ja merkit olleet sellaiset jo pitkään. Se on se totuus, eikä jollain ihastumisella ole tässä mitään väliä. Mitä sen kertominen hyödyttäisi yhtään ketään?
Ap on todennäköisesti jo pettänyt ja jättänyt sen vain kertomatta ettei vaikuta tarinan pahikselta. Harva nainen ottaa eroa pelkkien suurien tunteiden vuoksi vaan lähes aina on vähintään pussailtu ja halailtu lohtua hakien.
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin meillä on vain yksi elämä ja mitä enemmän minulle on tullut ikää niin sen enemmän olen tajunnut, että elämässä pitäisi tehdä sellaisia valintoja jotka lisäävät omaa hyvinvointia.
Jos suhde aiheuttaa vain huonoa oloa ja tuskaa, ei voi olla sen arvoista jatkaa siinä kitumassa. Yritän elää elämäni niin, että ei tarvisi katua mitään mitä on jäänyt tekemättä.
Olen arvokas ja minullakin on oikeus kaivata suhdetta, joka ei ole yksipuolista puurtamista ja toisen sylkykuppina olemista. Vaan kaksi ihmistä, jotka tukevat ja arvostavat toistaan, jossa on keskustelua ja hellyyttä, luottamusta, turvallisuutta ja lämpöä.
Niin että saan sisälleni rauhan ja voin olla onnellinen.
Ap
Etkö siis muista. Olithan ihan yhtä rakastunut ja onnellinen ,kun menitte nykyisen kanssa naimisiin. Se rakkaus loppuu tämän ihastuksesi kanssa aivan samalleen , kuin nyt on käynyt miehesikin kanssa. Näin se vaan muuttuu.
Nyt 60 vuotiaana olen päivittäin niin onnellinen siitä että en eronnut vaikka ihastuin erääseen perheenisään tulisesti 35 vuotiaana. Pari vuotta kärsimme molemmat sydänsuruja, sitten päätimme että kukin pysyy perheensä luona koska niin moni lapsi ja aikuinen joutuisi eroista kärsimään.
Päätimme ettemme koskaan tapaa tai ota yhteyttä.
Kun asian oli päättänyt niin loppui turha unelmointi. Poissa silmistä on poissa mielestä. Aloin itse parantamaan entistä suhdettani. Ihanaa että perhe pysyi ehyenä.
Cool story, en kyl jaksanu lukee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"en ole myöntänyt mitään. Se aiheuttaisi hänelle ihan turhaan lisää huonoa oloa"
Kyse ei ole siitä, että olisit kiinnostunut hänen tunteistaan. Sinä suojelet ITSEÄSI, koska joutuisit kohtaamaan hänen tunteensa, ajatuksena ja kysymyksensä, joihin et halua ottaa vastuuta, et kommentoita etkä olla osana.
Itsekästä. Kerro asiat suoraan.
Juuri näin. Kyllä mies on huomannut poissaolevan naisen ja tämän haaveilut, mutta mitä se hyödyttää kovistella kun kuitenkin jonkun hätävalheen saisi vastaukseksi. Ap:n kannattaisi rehellisesti kertoa missä mennään ettei myöhemmin asiat ryöpsähdä kun mies tajuaa eron olevan tosiasia.
Järkyttävää muuten miten monta erosta haaveilevaa pettäjää ja liitossa riippujaa tähänkin ketjuun mahtuu. Miksi päästätte avioliittonne niin huonoon kuntoon, että kasvatte erilleen.
Siis mitä, nythän ap on juuri tekemässä niin kuin sun mielestä on oikein ilmeisesti, eli ei enää halua riippua eikä myöskään varsinaisesti petä. Joskus avioliitot ei vaan toimi ja aina tulee se hetki kun asia on myönnettävä. Joidenkin mielestä se hetki on aina väärä, ilmeisesti. Ap:n toki pitää kertoa niin kuin asia on, eli liitto on hänen mielestään tullut tiensä päähän ja merkit olleet sellaiset jo pitkään. Se on se totuus, eikä jollain ihastumisella ole tässä mitään väliä. Mitä sen kertominen hyödyttäisi yhtään ketään?
Ap on todennäköisesti jo pettänyt ja jättänyt sen vain kertomatta ettei vaikuta tarinan pahikselta. Harva nainen ottaa eroa pelkkien suurien tunteiden vuoksi vaan lähes aina on vähintään pussailtu ja halailtu lohtua hakien.
Sä et nyt pettämisjankkaukselta jaksa ymmärtää että tämä nainen ei ole ottamassa eroa pelkkien (toiseen mieheen kohdistuvien) suurten tunteiden vuoksi vaan ensisijassa siksi että hänellä on mennyt puolison kanssa huonosti jo pitkään.
Jos miehesi on jo luovuttanut, tuskin ero hänelle tulee ihan puskista. Tai no, yleensä miehille se tulee yllätyksenä joka tapauksessa, vaikka kuinka selkeästi olisi ilmaissut, että asioiden pitää muuttua, jos haluaa suhteen jatkuvan. Jos sinun täytyy miehelle eron syitä kertoa, niin kerro vain olennaisimmat, mutta minusta ihastumisesta ei ole syytä kertoa. Totta kai eropäätös on jo itsessään viesti avata mahdollisuus muille kumppaneille, ei sitä asiaa tarvitse hieroa sen enempää.
Omalla kohdallani en ole parisuhteissa onnistunut. Ex-aviomieheni oli alkoholisti kaikkine lieveilmiöineen. Käytiin jopa parisuhdeterapiassa minun vaatimuksesta ja sielläkin selvitin, miten asioiden pitäisi muuttua. Ero tuli miehelle silti yllätyksenä ja vielä nykyäänkin sanoo, että halusin erota, koska kaikki muutkin. Alkoholia hän ei ole omasta mielestään koskaan käyttänyt liikaa. (Alkoholin käyttö päivittäistä, on ollut sairaalassa sen takia monta kertaa, sammunut ties mihin jne.) Seuraavassa parisuhteessa ongelmaksi tuli henkinen väkivalta. Jäin siihenkin suhteeseen hakkaamaan päätä seinään useammaksi vuodeksi ja yrittämään muutosta. Mies ei varmasti ikinä ymmärrä, kuinka pahasti minua satutti ja vei luottamuksen ihmisiin. Kokemuksesta sanoisin, että kannattaa olla suoraviivainen ja luovuttaa, kun ei ole järkeä enää yrittää. Kadun sitä, että olen niin paljon yrittänyt ja jäänyt selvittelemään asioita, joita ei voi selvittää. Toivottavasti olen jatkossa viisaampi!
Asettaa tulevan kumppanin ikävään asemaan ja pakottaa hänetkin osallistumaan valheeseen. Ap:han hakee tällä keskustelulla oikeutusta tekoon, jonka tietää jo vääräksi. Tälläisiä me ihmiset olemme joskus.