Ihastuminen on perseestä.
Ajaukset ei pysy kasassa eikä voi ajatella kuin häntä. Sydän hakkaa, toivoo näkevänsä hänet pian ja kokoajan. Pelottaa ettei hän tunne samoin... siinä nyt muutama vit tumainen oire...
Kommentit (464)
Joululoma, jonka vietän oman puolison kanssa, toista kaivaten...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä36202 kirjoitti:
Mielisairautta vastaava mielenhäiriöhän se on. Olisi maailman ihanintajos voisi sairastaa ihastuksen kohteen kanssa yhdessä. Upota sinne saa*anan pumpuliin korvia myöten ja kihertää. Mutta yksipuolinen ihastuminen, siitä on pumpulit kaukana. Miellyttävämpää hakata päätä betoniin kuin kärsiä sitä riipivää tuskaa 24/7
Olen eri mieltä, mutta olemme ystävällisissä väleissä ja tekemisissä keskenään ja vain kaksin noin kerran viikossa. Toki saattaa olla tyhmää, että pidän toivoa enemmästä yllä, mutta hän on vaan niin pahuksen hyvää seuraa.
Anteeksi, jos olenkin väärässä. 😎
Vaan mitä jos se toivo enemmästä viedäänkin kertariuhtaisulla pois. Saat selville, että hänellä on tunteita toista kohtaan. Vieläkö olet eri mieltä, vai tekisikö mielesi hakata päätä betoniseinään? Ohis
Tokihan se tulee kirpaisemaan, ja luultavasti melko piankin, mutta siihen asti nautin ihanan ihmisen seurasta. Olen jo hyväksynyt sen, ettei isompaa ja kestävämpää onnea ole minulle tarjolla, joten pyrin nauttimaan siitä mitä saan.
Sitä muuten ihan hölmönä kuvittelee kestävänsä tuon tilanteen ihan pienellä pahalla mielellä, mutta sitten kun se tilanne tulee oikeasti kohdalle - voi luoja sitä tunnetta mikä kolahtaa vatsan pohjalle. Kaipa sen täytyy tuntua niin pahalle, että siitä ihastumisesta voi päästä lopulta yli, mutta on se ihan s..tanan raastavaa. Ja tämä ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Vierailija kirjoitti:
Mä lähden nyt kävelemään sateeseen. Aion myös itkeä itsekseni. Onneksi on niin pimeää, ettei kukaan nää.
Ei siellä enää satanutkaan. Enkä edes itkenyt, kun se reipas kävely sai kai kehon omat endorfiinit toimimaan. Loppupuolella lenkkiä vielä vastaantullut tuntematon, vanha mies toivotti minulle siunauksellista joulun aikaa 🙂. Tuli hyvä mieli.
En ole nähnyt ihastustani muutamaan viikkoon :(
Uusi vuosi, vanhat ongelmat. Ihastuminen on edelleen perseestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä36202 kirjoitti:
Mielisairautta vastaava mielenhäiriöhän se on. Olisi maailman ihanintajos voisi sairastaa ihastuksen kohteen kanssa yhdessä. Upota sinne saa*anan pumpuliin korvia myöten ja kihertää. Mutta yksipuolinen ihastuminen, siitä on pumpulit kaukana. Miellyttävämpää hakata päätä betoniin kuin kärsiä sitä riipivää tuskaa 24/7
Olen eri mieltä, mutta olemme ystävällisissä väleissä ja tekemisissä keskenään ja vain kaksin noin kerran viikossa. Toki saattaa olla tyhmää, että pidän toivoa enemmästä yllä, mutta hän on vaan niin pahuksen hyvää seuraa.
Anteeksi, jos olenkin väärässä. 😎
Vaan mitä jos se toivo enemmästä viedäänkin kertariuhtaisulla pois. Saat selville, että hänellä on tunteita toista kohtaan. Vieläkö olet eri mieltä, vai tekisikö mielesi hakata päätä betoniseinään? Ohis
Tokihan se tulee kirpaisemaan, ja luultavasti melko piankin, mutta siihen asti nautin ihanan ihmisen seurasta. Olen jo hyväksynyt sen, ettei isompaa ja kestävämpää onnea ole minulle tarjolla, joten pyrin nauttimaan siitä mitä saan.
Sitä muuten ihan hölmönä kuvittelee kestävänsä tuon tilanteen ihan pienellä pahalla mielellä, mutta sitten kun se tilanne tulee oikeasti kohdalle - voi luoja sitä tunnetta mikä kolahtaa vatsan pohjalle. Kaipa sen täytyy tuntua niin pahalle, että siitä ihastumisesta voi päästä lopulta yli, mutta on se ihan s..tanan raastavaa. Ja tämä ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Samat kokemukset kun itse vielä menet kuvittelemaan jotain suurempaa ja sitten toisella puolella tunteet kylmenee. On ihan hirveä tuska ja olo taas. Tuntuu taas, että voisi elää loppuelämän yksin niin säästyisi näiltä.
M38
Matti ja Teppo olivat baarissa. Viereen tiskille istahti mies joka totesi "Minä olen Neil Armstrong ja olen ollut 20 minuuttia kussa". Tähän Matti : "Ei toi viel mittä, mee on oltu Tepin kans tänää 8 tuntia aurinkos!"
No asiaan : "Ihastuminen on perseestä" - Anss i Kela totesi kerran TV:ssä "rakastumnen on perseestä". Rakastui johonkin formulakuski naiseen ja pilasi elämässään kaiken, tosin kait vain väliaikaisesti.
Joillakin nuo tunteet ovat niin vahvoja että järki ei kykene laittamaan vastaan.
Tänään mä annan itselleni vielä luvan haaveiluun, mutta huomenna alan työstämään ihastustani pois ajatuksistani aivan tosissaan. En tiedä onnistunko, mutta pakko on yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Tänään mä annan itselleni vielä luvan haaveiluun, mutta huomenna alan työstämään ihastustani pois ajatuksistani aivan tosissaan. En tiedä onnistunko, mutta pakko on yrittää.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään mä annan itselleni vielä luvan haaveiluun, mutta huomenna alan työstämään ihastustani pois ajatuksistani aivan tosissaan. En tiedä onnistunko, mutta pakko on yrittää.
Miksi?
Lähtee järki. Se loputkin mitä siitä on jäljellä.
Ei huono kommenttien määrä. Pahoittelen aloitusta, kyllä ihastuminen on vaan ihanaa. Ollaan tässä jo hetki seurusteltu ihan suht vakavsti ja yhteen muutto ollu jo puheissa. Melkein päivittäin tavataan, riippuen töistä. Elmämä on ihanaa, kaikki on ihanaa jihuu... Toivottavasti kaikki muutkin saa tän kokea.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Matti ja Teppo olivat baarissa. Viereen tiskille istahti mies joka totesi "Minä olen Neil Armstrong ja olen ollut 20 minuuttia kussa". Tähän Matti : "Ei toi viel mittä, mee on oltu Tepin kans tänää 8 tuntia aurinkos!"
No asiaan : "Ihastuminen on perseestä" - Anss i Kela totesi kerran TV:ssä "rakastumnen on perseestä". Rakastui johonkin formulakuski naiseen ja pilasi elämässään kaiken, tosin kait vain väliaikaisesti.
Joillakin nuo tunteet ovat niin vahvoja että järki ei kykene laittamaan vastaan.
Viimeksi kun asiasta haastattelua luin niin Kela ja Sanna Pinola asuvat edelleen yhdessä. Elämänsä pilaamiseen en ota kantaa, mutta lehtitietojen mukaan Kela aikoinaan muutti pois vaimonsa ja heidän pienen lapsensa luota Pinolan takia.
Aihepiiriin liittyen on muuten hyvä se Anssi Kelan biisi Sormus. ”Miksen voi saada sua, miksen saa rakastua? Vääräksi kauniin muuttaa sormus sormessain”
Vierailija kirjoitti:
Ei huono kommenttien määrä. Pahoittelen aloitusta, kyllä ihastuminen on vaan ihanaa. Ollaan tässä jo hetki seurusteltu ihan suht vakavsti ja yhteen muutto ollu jo puheissa. Melkein päivittäin tavataan, riippuen töistä. Elmämä on ihanaa, kaikki on ihanaa jihuu... Toivottavasti kaikki muutkin saa tän kokea.
Ap
Älä pahoittele suotta. Keskustelun pituudesta näet, että meistä monella ei ole asiat yhtä hyvin kuin itselläsi. Toivotaan, ettet koskaan joudu enää palaamaan näihin tunnelmiin.
On tää persiistä, edelleen. Ap sai kaipaamansa, minä saan jatkaa kaipaamista.
Vierailija kirjoitti:
Tänään mä annan itselleni vielä luvan haaveiluun, mutta huomenna alan työstämään ihastustani pois ajatuksistani aivan tosissaan. En tiedä onnistunko, mutta pakko on yrittää.
Ei hitsi, täähän on mun kirjoittamani! Noin olen vannonut tammikuussa, vaan miten kävi. Nyt nainen, ryhdistäydy!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään mä annan itselleni vielä luvan haaveiluun, mutta huomenna alan työstämään ihastustani pois ajatuksistani aivan tosissaan. En tiedä onnistunko, mutta pakko on yrittää.
Ei hitsi, täähän on mun kirjoittamani! Noin olen vannonut tammikuussa, vaan miten kävi. Nyt nainen, ryhdistäydy!
Samoin, tunnistin useita omia viestejäni. Kaikissa olen päättänyt että nyt saa riittää, vaan mikä onkaan tilanne nyt? 😆🤦♀️
Tokihan se tulee kirpaisemaan, ja luultavasti melko piankin, mutta siihen asti nautin ihanan ihmisen seurasta. Olen jo hyväksynyt sen, ettei isompaa ja kestävämpää onnea ole minulle tarjolla, joten pyrin nauttimaan siitä mitä saan.