Lue keskustelun säännöt.
Ihastuminen on perseestä.
18.11.2020 |
Ajaukset ei pysy kasassa eikä voi ajatella kuin häntä. Sydän hakkaa, toivoo näkevänsä hänet pian ja kokoajan. Pelottaa ettei hän tunne samoin... siinä nyt muutama vit tumainen oire...
Kommentit (464)
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa vähän ihastuksenne kohteesta :)
Miehekäs, kuuma, ystävällinen, avulias, salaperäinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa vähän ihastuksenne kohteesta :)
Miehekäs, kuuma, ystävällinen, avulias, salaperäinen
Lisään vielä että sosiaalinen, puhelias, tee se itse mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan iloisia että osataan ihastua. Täältäkin tänään saanut lukea aloitusta missä kadehtii kun ihmiset avioituu.
On se kumma kun ihminen on 30v tai jopa 40v eikä koskaan kukaan ole saanut ihastuminen tunteita aikaan niin vikahan on vastapuolessa joka on ruma, liian lyhyt/pitkä, lihava, haiseva, yms ymsOllaan onnellisia että osaamme ihastua vaikka se onkin ihan kamalaa. Sydän hakkaa, hikoiluttaa, pelottaa ja samaan aikaan niin ihanaa.
Uskalletaan tuntea.Ja uskalletaan kohdata toinen ihminen, sellaisena kuin hän on.
Itsestään pitäisi myös uskaltaa antaa.
Parhaimmillaan se on mielettömän hienoa.
Vaan jos haluaa kovasti antaa, mutta toinen ei huoli, silloin se onkin ihan tuubaa.
Antaa tahtoisin kaiken
Vaan vastaan et ota koskaan.
Olen kahta mieltä tästä aiheesta.... työpaikalle on mukavaa ja yllättävän motivoivaa mennä kun odottaa kohtaavansa ihastuksensa.
Sitten olet töissä, etkä uskallakaan tällä kertaa edes katsoa päin vaikka edellisellä kerralla uskalsit jopa vilkuttaa hänelle, kuten ennen normaaleina aikoina, kun ei ollut tällaisia tunteita ko. henkilöä kohtaan.
Ja tulee myös analysoitua asioita liikaa ja toivoisi, että tästä ehkä tulisi jotain, mutta usein ei uskalla olla edes ihan normaali, kuten ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sairaus, olispa siihenkin joku rokote olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen kahta mieltä tästä aiheesta.... työpaikalle on mukavaa ja yllättävän motivoivaa mennä kun odottaa kohtaavansa ihastuksensa.
Sitten olet töissä, etkä uskallakaan tällä kertaa edes katsoa päin vaikka edellisellä kerralla uskalsit jopa vilkuttaa hänelle, kuten ennen normaaleina aikoina, kun ei ollut tällaisia tunteita ko. henkilöä kohtaan.
Ja tulee myös analysoitua asioita liikaa ja toivoisi, että tästä ehkä tulisi jotain, mutta usein ei uskalla olla edes ihan normaali, kuten ennen.
Jeeeeeep... Mielenkiintoisia vivahteita saanut tämä työssäkäynti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on sairaus, olispa siihenkin joku rokote olemassa.
Se olisi kyllä hyvä. Vois piikittää kaikille avioon astuessa niin ei tarvitsisi varattuna kärvistellä
Anna Puu: Säännöt rakkaudelle. Samaistun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on sairaus, olispa siihenkin joku rokote olemassa.
Eiii, ihastuksen tunne on välillä niin ihana, vaikka myös kamala, etten luopuisi siitä.
Ihastuminen, parisuhde, häät, avioliitto, ydinperhe kaikki on nykyään perseestä. Mies kuitenkin pettää. Nainen leimataan vaaleanpunaisella rakkaushattaralla roikkuvaksi supernaiviksi pöljäksi. Tyhmä nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen välillä saavani ihastukseni pois mielestäni, mutta se edellyttää, että en näe häntä. Heti kun hän ilmestyy näkökenttääni, tapahtuu aivan totaalinen järjen sumeneminen. Siinä sitten yrittää esittää normaalia, vaikka ei välttämättä muistaisi omaa nimeään, jos sitä joku tulisi siinä hetkessä kysymään. Mulle on oikeasti käynyt näin viimeeksi teini-ikäisenä. Mikä hitto mua vaivaa, aikuista ihmistä!
Minulle ei koskaan ja ikää on. Siksi tämä kait on niin vaikea käsiteltävä asiana. Vaikea myöntää itsessä heikkoutta. Senkin nart tu minkä teki.
Ikää on? Mitä tuokin sitten tarkoittaa, mutta jos ikää on vaikka päälle kolmenkymmenen, niin aika hyvin olet säästynyt järjen vievältä ihastumiselta. Kysymys kuuluukin, mitä aiot tehdä nyt? Kai tuo tilanne täytyy jotenkin selvittää ennen pitkää, olet sitten paremmin varustautunut kun seuraavan kerran kolahtaa taas kolmenkymmenen vuoden päästä.
Ei kaikille ihmisille tule koskaan oikeaa rakastumisen tunnetta. Vain pintapuolisia ihastuksia.[/
Jos nyt oikein tulkitsin tätä henkilöä, niin hänelle on nyt käynyt näin ensimmäistä kertaa elämässä, ja koska ennakkotapausta ei ole, niin se on hänelle vaikea paikka. Tarina ei kerro, mikä tuossa naisessa on niin erilaista aikaisempiin kokemuksiin verrattuna, mutta ilmeisesti jotain kuitenkin.Erilaisuudesta muihin en oikein tiedä itsekään?! onhan hän todella näyttävä nainen..omaan makuun +10/10 ja sen mitä tiedän luonnekin on ihan kohdallaan. Ensimmäinen kohtaaminen sai jo outoja fiiliksiä ja tosiaankin koskaan ennen ei näin ole tapahtunut ja pidän itseäni kohtuullisen kylmänä/kovana ihmisenä.
Sairasta...
Ei kai ihastuminen sentään sairasta ole? Inhimillistähän se on, vaikkakin ajoittain raastavaa. Sairasta siitä tulee vasta jos alkaa käyttäytymään pakkomielteisesti tai vaikka stalkkaamaan ihastuksen kohdetta.
Miksi annat ensin ymmärtää ja sitten vetäydyt?:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä edelleen ihailen sua salaa, vaikka käyttäydyn kuin ei kiinnostaisi ollenkaan. Aistin sut tänään niin vahvasti kun tulit perässäni, olisin halunnut hipaista sua ranteesta ja pujottaa sormet lomittain, tuijotella silmiisi, suudella.
Parempi näin, kun olet varattu. Onnekas se nainen kuka sinut saanut. Olisin halunnut sun kanssa lapsia ja elää hamaan loppuun asti yhdessä, mutta onpahan mulla rikas mielikuvitusmaailma sen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sairaus, olispa siihenkin joku rokote olemassa.
Eiii, ihastuksen tunne on välillä niin ihana, vaikka myös kamala, etten luopuisi siitä.
Kyllä se senverran syvälle ajaa aina sen huipun jälkeen, että alkaa tuntumaan onko se nyt ihan sen arvoista kuitenkaan.
Onko täällä ketään joka osaisi kertoa miten sinkkumies joka on ihastunut varattuun naiseen käyttäytyy?
Vierailija kirjoitti:
Miksi annat ensin ymmärtää ja sitten vetäydyt?:(
Koska olen sekaisin kuin seinäkello
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä edelleen ihailen sua salaa, vaikka käyttäydyn kuin ei kiinnostaisi ollenkaan. Aistin sut tänään niin vahvasti kun tulit perässäni, olisin halunnut hipaista sua ranteesta ja pujottaa sormet lomittain, tuijotella silmiisi, suudella.
Parempi näin, kun olet varattu. Onnekas se nainen kuka sinut saanut. Olisin halunnut sun kanssa lapsia ja elää hamaan loppuun asti yhdessä, mutta onpahan mulla rikas mielikuvitusmaailma sen sijaan.
Oliko tämä noin vuosikymmenen vanhemmalle miehelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi annat ensin ymmärtää ja sitten vetäydyt?:(
Koska olen sekaisin kuin seinäkello
Miksi?
Ja uskalletaan kohdata toinen ihminen, sellaisena kuin hän on.
Itsestään pitäisi myös uskaltaa antaa.
Parhaimmillaan se on mielettömän hienoa.