Pelkään, että saan sairaan/vammaisen lapsen
Heti alkuun anteeksi, jos viestini on jotenkin epämääräinen. Yritän saada ajatukseni ulos järkevästi.
Olen 31-vuotias, ensi kesänä naimisiin menevä luokanopettaja. Mieheni on ekonomi ja meillä on kaikki peruspilarit elämässä kunnossa. Häiden jälkeen olisi tarkoitus jättää ehkäisy pois ja toivoa, että meille suotaisiin lapsi.
Nyt tullaan siihen kohtaan, missä pelkoni astuvat esiin. Jostain syystä olen vuosia pelännyt, että JOS saisin lapsen, olisi lapsi vammainen. Asia on pyörinyt mielessäni niin kauan kuin muistan ja minua on aina kiinnostanut aiheeseen liityvät artikkelit, blogit, Instagram-tilit yms. Asia ahdistaa ja pelottaa, sillä en missään nimessä toivo vammaista lasta. Kuka sellaista nyt toivoisikaan?
Nämä ajatukset ja pelot ovat olleet läsnä niin kauan kun mustan lapsia ajatelleeni ja mietinkin, että onko ajatuksille jokin syy. Onko syy se, että minulla on ennakkoaavistus asiasta? Pahin mahdollinen tilanne olisi se, että synnyttäisin vammaisen lapsen, arkemme pyörisi täysin vammaisen lapsen hoidon ympärillä ja minä katkeroituisin. Katkeroituisin siitä, että "tiesin" tämän etukäteen, enkä silti jättänyt lasta vaan tekemättä.
Mistä nämä voimakkaat pelot ja tuntemukset voivat kummuta? Uskotteko te siihen, että nämä asiat voi "tietää" etukäteen? Tässä nyt ihan tosissani olen pidempään pohtinut, että ehkä meidän on parempi olla yrittämättä lasta, jolloin riskiä vammaisesta lapsesta ei olisi.
Tiedän myös, että omaa lasta rakastaa, no matter what. Mutta mitä jos minä haaveilen tavallisesta arjesta lapsen kanssa? Leikeistä, keskusteluista, harrastuksiin viennistä, läksyjen teosta yms. Sitä minä haluan. Toivottavasti en saa vastauksia, ettei minusta ole äidiksi, jos en aio hyväksyä lastani sellaisena kun hän on. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, en usko että kukaan vammaista lasta toivoo.
Painotan myös vielä, että ajattelen usein tätä asiaa. Joka kerta, kun ympärilleni syntyy uusi terve lapsi mietin, että todennäköisyys vammaisen lapsen syntymiseen kasvaa, sillä kyllähän sellainen aina jollain on.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan, etä haet apua. Mielenterveytesi ei ole kunnossa ja raskausaikasi voi olla todella stressaava.
Asia menee nyt sivuraiteille, mutta menkööt. Itse en sanoisi, että mielenterveyteni ei olisi kunnossa. Tämä pelko on hyvin kapea ja speaifi. Mutta olet oikeassa, ehkä jutteluapu olisi osuvaa tässä kohtaa.
Toinen viisas kirjoitti, että minun on tärkeää olla kontrollissa kaikesta ja näin se kyllä on. Tämän olen itsessäni huomannut vasta muutaman konfliktitilanteen jälkeen. Ehkäpä tämä tosiaan liittyy siihen.
Lapsuuteni kuuluu alkoholisti-isä, mielenterveydeltään sairas äiti, vanhimpana lapsena vastuu nuoremmista sisaruksista sillon kun isä ei siihen pystynyt. Sisko, joka joutui kaikkien yllätykseksi ja shokiksi vankilaan useaksi vuodeksi. Ex-aviomies, joka lähti toisen naisen matkaan ja jätti minut tyhjän päälle. Onhan näitä. Ehkä juuri tästä syystä kontrollin tarve on suuri.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on agdistava ajatus. Itseäni ahdistaisi lisäksi se, että kovat arvot ovat vallalla. Monen mielestä vammainen lapsi ei saisi edes elää. Lääkärit laittavat väkisin elvytyskiellon.
Ja ihan oikein toimivat nuo lääkärit. He tekevät järkeen perustuvan päätöksen, vanhemmat tunteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kromosomipoikkeamia varten on hyvät testit. Ne kannattaa teettää yksityisellä.
Vammaisen lapsen voi laittaa myös sijoitukseen, ja näette häntä niin usein kun haluatte.
Olen saanut yllättäen down-vauvan, ja tiedän kaikki ajatuksesi, noin se menee. Meillä ne painajaiset tulivat toteen.Pelkäsitkö siis asiaa jo etukäteen? Luuletko, että "etiäinen" yritti varoittaa?
T. Ap
Minulla oli epäröintiä ennen hedelmöittymistä. En ollut satavarma siitä, haluanko enää uutta lasta. No sitten kuitenkin suostuin yhteen yritykseen ja heti tärppäsi.
Sikiöseulonnat tehtiin julkisella puolella, ja oli tehty hoitovirheitä,joiden vuoksi riskilukema downin suhteen oli lähes olematon, eli ei tehty lisätutkimuksia.
Lapsen syntymä oli tietysti hieno kokemus mutta sitten koko loppuelämä kohdaltani muuttui. Vauvan vinojen silmien näkeminen ja vammainen olemus olivat jotain aivan jäätävää. Sairastuin vakavaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja olin tehdä itsemurhan. Kävin totaalisen pohjalla.
Olen aina tiennyt etten halua vammaista lasta ja emme sitten pitäneet vauvaa. On tietysti lukuisia vammoja jotka eivät tule tutkimuksissa esille, mutta meillä olisi tullut ilman noita hoitovirheitä. Olen niin katkera kaikesta.[/Kiittämättömyys on maailman palkka.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos adoptoisit?
En ihan ymmärrä, miksi adoptiota tyrkytetään ratkaisuksi. Se ei ole mikään yksinkertainen tai helppo prosessi. Lisäksi esimerkiksi voi käydä niin, että lapsen kehitysvamma tai heikkolahjaisuus huomataan vasta vuosien päästä syntymästä, joskus vasta kouluiässä. Monella adoptioon annetulla lapsella onkin kehitysviivettä tai ongelmia älyllisissä toiminnoissa varhaislapsuuden laiminlyönnin takia.
Nipt-testin voi teettää yksityisellä. Se maksaa muistaakseni n.700€ ja on paljon varmempi tulos kuin sikiöseulonnassa downin toteaminen. Minusta vaikuttaa, että AP:n tapauksessa se olisi hyvin käytetty 700€. Toki on liuta muita sairauksia, joita voi lapsella myöhemmin silti ilmetä.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti se on asia, joka täytyy hyväksyä, kun alkaa perhettä perustamaan. Elämää ei voi kontrolloida.[/
Täähän se olis. Mut ku kontrollifriikit omanelämän aikatauluttajat ei tätä ymmärrä.
Vastenmielinen asenne paistaa taas palstalla läpi. Vain valioyksilöt sallitaan! Heikot sortuu elon tiellä! Anna pois se jos siinä on vikaa! Toivon todella että tällaisille ihmisille se kalikka kalahtaa ja kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain hyvin vahvoille ihmisille suodaan vammainen lapsi.
Heillä on luonnostaan sopeutuva luonne, joustavuutta, epäitsekkyyttä, tarvittavat taidot, ymmärrystä ja muutoinkin realistinen kuva arjesta sekä elämän yllätyksellisyydestä.Älä viitsi. Varsin moni vammaisen lapsen vanhempi on ihan loppu. Sinun kaltaistesi lässyttäjien takia aiheesta ei vain voi puhua julkisesti.
Mun tuttavalla kolme vammaista lasta. Kaksi osittain laitoshoidossa, kun lapset vaativat 24/7 hoitoa. Ei kukaan ole noin vahva. On muuten mestari junailemaan lapsilleen tavaroita, hoitoja jne veronmaksajien ja hyväntekeväisyysjärjestöjen piikkiin. Näillä lapsilla iPadin elinkaari n. 3 kk, silmälaseja menee useammat vuodessa jne, että kai sitä pakon edessä oppii kerjäämään...
Jos ei koe, että voi rakastaa lastaan sellaisena kuin se sattuu syntymään ja kasvamaan, niin ei kannata ryhtyä vanhemmaksi. Terveen lapsen syntymä ei ole koskaan itsestäänselvyys, eikä sekään että lapsesta kasvaa sellainen ihminen kuin toivoisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain hyvin vahvoille ihmisille suodaan vammainen lapsi.
Heillä on luonnostaan sopeutuva luonne, joustavuutta, epäitsekkyyttä, tarvittavat taidot, ymmärrystä ja muutoinkin realistinen kuva arjesta sekä elämän yllätyksellisyydestä.Vammainen lapsi kasvattaa ihmisenä.
Ja mistähän tämä alapeukku on tullut?
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielinen asenne paistaa taas palstalla läpi. Vain valioyksilöt sallitaan! Heikot sortuu elon tiellä! Anna pois se jos siinä on vikaa! Toivon todella että tällaisille ihmisille se kalikka kalahtaa ja kovasti.
Oletpa iljettävä, kun toivot toisille pahaa.
Miksi se on huono asia, että ei halua ikuiseksi ristikseen vammaista lasta? Mun lapsista ei kumpikaan ole ns. valioyksilö, mutta ovat tervejärkisiä ja normaalisti liikkuvia iloisia poikia. Sellainen ikuisesti vaipoissa oleva puhekyvytön yksilö ei ole kuin taakka. Ihan kaikille. Tuskin nauttii elämästään itsekään.
"The Committee on the Rights of Persons with Disabilities of the United Nations officially stated that abortion of children because of a disability violates the Convention on the Rights of Persons with Disabilities.
While an important pressure takes place to impose the legalisation of eugenic abortion, the Committee on the Rights of Persons with Disabilities of the United Nations has just declared in an official document that “Laws which explicitly allow for abortion on grounds of impairment violate the Convention on the Rights of Persons with Disabilities (Art,. 4,5,8)”. This Committee further explained that this type of abortion is often based on inaccurate diagnosis and that “even if it is not false, the assessment perpetuates notions of stereotyping disability as incompatible with a good life”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain hyvin vahvoille ihmisille suodaan vammainen lapsi.
Heillä on luonnostaan sopeutuva luonne, joustavuutta, epäitsekkyyttä, tarvittavat taidot, ymmärrystä ja muutoinkin realistinen kuva arjesta sekä elämän yllätyksellisyydestä.Vammainen lapsi kasvattaa ihmisenä.
Ja mistähän tämä alapeukku on tullut?
Typeryydestä. Ei vammaisen lapsen synnyttäminen kasvata kenestäkään tippaakaan parempaa ihmistä.
Kasvattaahan se vammainen lapsi. Ainakin ihan hel**tin katkeraksi, jos ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielinen asenne paistaa taas palstalla läpi. Vain valioyksilöt sallitaan! Heikot sortuu elon tiellä! Anna pois se jos siinä on vikaa! Toivon todella että tällaisille ihmisille se kalikka kalahtaa ja kovasti.
Oletpa iljettävä, kun toivot toisille pahaa.
Miksi se on huono asia, että ei halua ikuiseksi ristikseen vammaista lasta? Mun lapsista ei kumpikaan ole ns. valioyksilö, mutta ovat tervejärkisiä ja normaalisti liikkuvia iloisia poikia. Sellainen ikuisesti vaipoissa oleva puhekyvytön yksilö ei ole kuin taakka. Ihan kaikille. Tuskin nauttii elämästään itsekään.[/
Huoh, eihän kukaan haluamalla halua vammaista lasta. Kyse on siitä että kaikkea ei voi kontrolloida ja valita niin kuin jostain fakin valintatalosta. Elämä on lahja ja sairastua voi miljoonalla tavalla myöhemminkin elämässä meistä kuka tahansa.
Minä työskentelin opiskeluaikana useampana kesänä kehitysvammaisten parissa. Tapasin mm. monta sellaista lasta ja teiniä, jotka olivat olleet täysin terveitä, mutta kärsineet synnytyksessä hapenpuutteesta ja saaneet pahan aivovamman. Joukossa oli sellaisia tapauksia, joissa jommankumman tai molempien vanhempien oli ollut pakko laittaa oma elämänsä täysin syrjään ja omistaa koko elämänsä lapselleen, joka ei aina voinut edes hengittää ilman apua. Jotkut tarvitsivat 24h hoitoa kotona, ja heillä oli sisaruksia jotka elivät elämäänsä ja kasvoivat täysin jossain varjossa, kun vammainen sisarus vei vanhempien kaiken ajan ja huomion.
Itselläni on suuri pelko siitä, että jos saan joskus lapsen, niin hänelle kävisi samalla tavalla. Pelko on niin voimakas, etten suostuisi edes hankkiutumaan raskaaksi saamatta sitä ennen varmistusta siitä, että saan sektion.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain hyvin vahvoille ihmisille suodaan vammainen lapsi.
Heillä on luonnostaan sopeutuva luonne, joustavuutta, epäitsekkyyttä, tarvittavat taidot, ymmärrystä ja muutoinkin realistinen kuva arjesta sekä elämän yllätyksellisyydestä.Vammainen lapsi kasvattaa ihmisenä.
Ja mistähän tämä alapeukku on tullut?
Typeryydestä. Ei vammaisen lapsen synnyttäminen kasvata kenestäkään tippaakaan parempaa ihmistä.
Kasvattaahan se vammainen lapsi. Ainakin ihan hel**tin katkeraksi, jos ei muuta.[/
Aina elämä ei ole reilua, jos et tätä vielä ole hoksannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain hyvin vahvoille ihmisille suodaan vammainen lapsi.
Heillä on luonnostaan sopeutuva luonne, joustavuutta, epäitsekkyyttä, tarvittavat taidot, ymmärrystä ja muutoinkin realistinen kuva arjesta sekä elämän yllätyksellisyydestä.Vammainen lapsi kasvattaa ihmisenä.
Ja mistähän tämä alapeukku on tullut?
Typeryydestä. Ei vammaisen lapsen synnyttäminen kasvata kenestäkään tippaakaan parempaa ihmistä.
Kasvattaahan se vammainen lapsi. Ainakin ihan hel**tin katkeraksi, jos ei muuta.
Älä viitsi. Kaikki vammaisten kanssa tekemisissä olevat tietävät, että vammainen kasvattaa ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielinen asenne paistaa taas palstalla läpi. Vain valioyksilöt sallitaan! Heikot sortuu elon tiellä! Anna pois se jos siinä on vikaa! Toivon todella että tällaisille ihmisille se kalikka kalahtaa ja kovasti.
Oletpa iljettävä, kun toivot toisille pahaa.
Miksi se on huono asia, että ei halua ikuiseksi ristikseen vammaista lasta? Mun lapsista ei kumpikaan ole ns. valioyksilö, mutta ovat tervejärkisiä ja normaalisti liikkuvia iloisia poikia. Sellainen ikuisesti vaipoissa oleva puhekyvytön yksilö ei ole kuin taakka. Ihan kaikille. Tuskin nauttii elämästään itsekään.[/
Huoh, eihän kukaan haluamalla halua vammaista lasta. Kyse on siitä että kaikkea ei voi kontrolloida ja valita niin kuin jostain fakin valintatalosta. Elämä on lahja ja sairastua voi miljoonalla tavalla myöhemminkin elämässä meistä kuka tahansa.
Miksi siis valita vaihtoehto, että lapsella ei ole edes lähtökohtaisesti mahdollisuutta nähdä tervettä päivää?
Vierailija kirjoitti:
Luin tekstisi nopeasti läpi ja siitä heräsi kaksi ajatusta:
- Olet tottunut hallitsemaan elämääsi. On mies, tutkinto, vakaat työpaikat jne. Kaikki päällisin puolin mallillaan. Kaikkiin olet voinut itse vaikuttaa. Niin myös lasten hankintaan voi, mutta lopulta ei siihen syntyykö tämä terveenä tai ei. Mutta on hyvä ottaa huomioon, että vaikka lapsi syntyisi terveenä, hän voi loukkaantua, hänellä voi puhjeta jokin sairaus tms. Elämä on epävarmaa ja siihen on hyvä tottua ja asiana hyväksyä.
- Sinulla on pohjimmiltasi taipumusta maagiseen ajatteluun: jos oikein kovasti mietit mikä voi mennä vikaan, ehkä niin ei käy. Tunnistan tämän piirteen myös itsessäni.
En voisi olla enempää samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa.
Mulla oli muuten sama pelko. Lapsi ei syntynyt vammaisena ja huokasin helpotuksesta. Nyt 4-vuotiaana on nepsy-oireilua. Lapsi on vaativa mutta omalla tavallaan erittäin ihana.
Ympärillä olevilla terveillä lapsilla ei ole mitään vaikutusta siihen, saisitko vammaisen lapsen