Onko tilanteemme toivoton? Ero edessä? kerro mielipiteesi.
Olemme parikymppinen pariskunta, asumme yhdessä ja meillä on kaksi koiraa. Olemme olleet yhdessä 3 vuotta, josta 2 on asuttu yhdessä.
Viimeiset 4kk meillä on ollut vääntöä, koska mies ei juuri kuluta vapaa-aikaansa kotona. Hän tekee keikkatyötä ja on poissa parista päivästä viiteen päivään viikossa. Paikalla ollessaan hän harrastaa liikuntaa, laittaa moottoripyörää tai istuu pubissa. Kotona hän on iltaisin, syö, katsoo telkkaria, käy suihkussa ja nukkuu.
Itse olen opiskelija ja käyn päivisin koululla, kuntoilen ja tapaan ystäviä. Viikonloppuisin käyn baarissa. Kun mies on "paikalla", yritän olla kotona, laittaa hänelle ruokaa, suukotella, ehdottaa yhteistä tekemistä.
Kaipaan miehen seuraa, suorastaan janoan. Kun miehellä on jatkuvasti muuta tekemistä, tunnen oloni torjutuksi ja raivostun. Olen yrittänyt pyytää kauniisti, olen itkenyt, huutanut, anonut häntä viettämään kanssani aikaa. Hän jatkuvasti lupaa minulle, että järjestää jotain kivaa, tulen hetkeksi paremmalle mielelle, kunnes mies peruu suunnitelmamme jollakin mitättömällä verukkeella (särkee päätä, pitää tehdä jotain muuta "pakollista").
Olen sanonut miehelle että en tahdo parisuhdetta, jossa ei ole kumppanille aikaa. Mies vannoo rakkauttaan ja minulla on hetken taas hyvä olo, rakastaa se minua. Tahtoo se yrittää.
Meillä oli ennen aktiivinen seksielämä, joka on nyt harventunut. Seksi itsessään on ok.
Tuntuu, että olen niin väsynyt yksioloon ja siihen tunteeseen, että mies ei oikeasti rakasta, kun ei vietä kanssani aikaa, että suutun hänelle pienistäkin asioista. Kiukuttelen, olen hankala, mies mököttää.
Välillä, hyvinä hetkinä, ollaan kainalokkain, suudellaan, syödään yhdessä, käydään ulkona. Tämä silloin kun mies "ryhdistäytyy" olemaan kanssani. Silloin olemme onnellisia.
Mitä minun kuuluisi tehdä? Keskustella olen yrittänyt ja paljon. Onko ainoa vaihtoehto ero? Pidämmekö paussin, taukoa, välimatkaa? Totuttelenko?
Kommentit (13)
Anteeksi mutta pahalta kuulostaa.Kirjoitit että olet itkenyt ja anonut että mies viettäisi aikaa kanssasi.Parisuhde perustuu vapaaehtoisuuteen-siihen että halutaan olla toisen kanssa.Yhteisen ajan pitäisi olla itsestäänselvyys.Tietysti miehelläsi voi olla jotain omia murheita/kriiisi mitä käy läpi ja ottaa sinuun etäisyyttä. Se selviää kun pakkaat kimpsut ja kampsut ja kerrot miehellesi olevasi lähdössä.
Ehkä mies pitää sinua itsestäänselvyytenä. Sanoisin, että voisi olla paikka ottaa välimatkaa, ehkä ero. Mies voisi tajuta, mitä sinussa menettää ja ehkä sitä kautta saada tehtyä ryhtiliikkeen suhteenne eteen.
Älä roiku ja ruikuta. Opettele pitämään itsestäsi, niin ei tarvitse kerjätä toisen rakkautta.
Älä laita miehelle ruokaa valmiiksi, jos sinun ei tee mieli. Odota, että miehesi tekee joskus ruokaa teille molemmille. Jos häntäkään ei kiinnosta, olette tasoissa. Välttämättömät asiat on tehtävä, eikä niin, että vain sinä teet ne.
Kiinnostaako sinua moottoripyöräily? Jos kyllä, niin ehdota miehelle jotain retkeä moottoripyörällä. Onko teillä mitään yhteisiä kiinnostuksenkohteita? Tulee kesä. Menkää vaikka uimaan pyörällä. Tapaa ystäviäsi aivan yhtä paljon kuin ennen miehesi tapaamista. Löydä iloinen olotila. Älä ripustaudu. Toivoa on vain jos suhde muuttuu jotenkin.
Minun neuvoni on että alat elää omaa elämääsi, muutat ehkä omaan kämppään. Erosta ei tarvitse puhua, mutta et myöskään ota enää juurikaan kontaktia mieheen. Voit ehkä kertoa hänelle tilanteen, ettet koe miehen kaipaavan sinua joten etsit elämääsi muuta (en tarkoita muita miehiä) jotta hän ei luule ettet enää välitä hänestä. Mielestäni seksi tässä tilanteessa kannattaa unohtaa koska se kuuluu hyvään parisuhteeseen (omasta mielestäni avioliittoon). Jos miehen rakkaus sinuun on aitoa, hän kyllä näyttää sen sinulle. Vaarana on että menetät miehen mutta haluatko oikeasti olla jonkun kanssa, joka ei rakasta sinua tarpeeksi hakeutuakseen seuraasi ja kaivatakseen olla kanssasi? Ole rehellinen itsellesi ja miehelle ja kerro asiat niin kuin ne tunnet mutta, älä jää jankkaamaan niistä vaan jatka sen jälkeen elämääsi.
Meillä ihan sama tilanne!! Olemme parikymppinen pariskunta ja seurustelleet reilut 6 vuotta nyt.. Mies on toisella paikkakunnalla töissä ja näemme tällä hetkellä ainoastaan noin kerran kuukaudessa. Tuntuu ettei miestä oikein kiinnosta silloinkaan viettää aikaa kanssani vaan muut jutut tuntuvat olevan tärkeämpiä. Harmittaa ja ketuttaa kun itsellä on ikävä ja toinen vain puhelimessa että "no tällästa tää nyt vaan on"
Olen vahvasti alkanut jo miettiämään eroa.. Se että olen jo tavallaan tottunut asumaan yksin ja olemaan ilman miestä on vahvistanut tunnettani että ero on oikea päätös. Rakastan häntä mutten jaksa elää elämääni "odottaen" ihmistä jota ei näytä edes kamalasti kiinnostavan :(
Toivottavasti saatte asianne järjestymään! Jos tilanne ei paranne, niin erotkaa. Aluksi se tuntuu maailman kamalimmalta vaihtoehdolta mutta antaa myös mahdollisuuden löytää jotakin parempaa
Parisuhdekäsitykset taitavat olla teillä vähän erilaiset kuten miehillä ja naisilla usein on varsinkin nuorina. Mies tykkää olla ja mennä kavereiden kanssa suhteen alku huuman jälkeen. Nainen tykkää käpertyä miehen kainaloon, olla kahdestaan ja leikkiä kotia. Tämä näin karrikoidusti.
Sinun pitää itsekin alkaa olla kavereiden kanssa, tehdä juttuja heidän kanssaan. Ehdota miehelle aluksi, että pidätte yhden yhteisen illan viikolla, jolloin katsotte vaikka elokuvan tai kokkaatte yhdessä. Muun ajan vietät omien menojesi ja tekemisiesi mukaan. Katso miten tämä sujuu ja herääkö miehellä enempi kiinnostus seuraasi kohtaan, jos ei niin sitten ehkä parasta muuttaa pois.
Anna miehen mennä minne meneekään ja mene sinä omia polkujasi, turha tuohon on jäädä kummankaan teistä kärvistelemään. Olette hyvin nuoria ja en näe suhteella mitään tulevaisuutta, se on miehellekin vain paikka, missä on vaatteet ja moottoripyörä + yksi riesa, eli sinä.
Pistäkää siis lusikat jakoon ja toinen etsiköön kämpän muualta. Mennyt on mennyttä, turha siihen on enää ripustautua, ei se kanna kovin pitkälle. Siihen saakka, että pääsette eri asuntoihin pitäisin välit hyvinä, mutta vain kaverillisina, en antaisi/pyytelisi mitään lohtuseksiä, se olisi turhaa ja ei siitä olisi iloa kenellekään. Elämä jatkuu, tämä vaihe on nyt finaalissa ja uudet jutut odottavat. Jostakin syystä tähän tulee se yksi laulu mieleen, se "koska me ei olla enää me" -laulu. :)
Poimin kommenteistanne kehotuksia etääntyä miehestä. Miten tämä tapahtuu? Laihdutanko, pyrin näyttämään mahdollisimman hyvältä? Miten käyttäydyn miestä kohtaan, viileästikö? Täh?
Ap.
Sillä, että "alat elämään omaa elämääsi". Löydät harrastuksia, kavereita, mitä vain.
(Ja sama neuvo kuin muilla: lusikat jakoon. Olen ollut joskus samassa tilanteessa, ja ainoa mitä nyt kadun on se, etten tajunnut aiemmin lähteä suhteesta. Lähtemisen ongelmahan on juuri tuo, että mies lupaa ja sanoo ja hetken ehkä onkin ihana... Mutta se ei tyttö kulta ole hänen aito ja oikea olemuksensa, jolloin asialle ei oikein voi mitään).
Etääntyminen miehestä = lähentyminen itseäsi. Teet siis OMIA juttuja, mitä SINÄ haluat, etkä ajattele miestä ollenkaan. Ei se ole vaikeaa, on hyvä oppia elämässä olemaan myös itsekäs. Aluksi ei tarvitse minusta edes muuttaa pois, vain muuttaa elämänasennetta
Sitä paitsi miehet (monet) haluaa että nainen "kannattelee itseään" eli ei ole riippuvainen miehestä. Sellainen nainen on seksikäs, koska hän ei tarvitse miestä, hän valitsee olla miehen kanssa.
Ei mies vaikuta olevan ollenkaan yhtä rakastunut/tosissaan suhteessa kuin sitä. Ainoa vaihtoehto lienee siis ero, koska eihän toisen tunteita oikein saa muutettua. Toki voisit aluksi lopettaa nuo pyynnöt, anelut, itkemisen, huutamisen jne. ja vain kylmänviileästi alkaa viettämään omaa elämää välittämättä miehestä, olla tekemättä hänelle ruokaa, mennä omiin menoihisi juuri silloin kuin haluat jne... Jos hyvin käy, niin mies voi tästä oivaltaa että haluaa ollakin sinun kanssa ja huomaa mitä sinussa menettäisi, jos huonosti käy, mikään ei muutu. Jolloin ainoa vaihtoehto on ero.