Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kehon Ylirasitus ja väsymys
Toivoton
18.11.2020 |
Heippa! Mulla alkoi tuossa heinäkuun lopussa ilmestymään ylirasituksen oiretta. Olin tosi väsynyt, treeni ei kulkenut vaikka väkisin puskin, olin koko ajan kipeänä ja mieli maassa ja ärtymystä. Nyt olen levännyt ja ollut treeni tauolla 3,5 kk ja tilanne tuntuu toivottomalta. Olen lenkkeillyt paljon koska pelkään kunnon totaalista romahtamista. Välillä olen eksynyt salille ja patikoimaan mutta heti on huono olo sen jälkeen. Harrastan kestävyyskilpaurheilua ja ennen näitä oireita treenasin aika paljon ja varmaan ihan liikaa kun jälkeenpäin miettii, rakastan urheilua niin paljon että treenasin joka päivä kovalla teholla. Sain siitä hulluja kiksejä kun endorfiinit jyllää kehossa. Tuntuu että kroppa ei vieläkään ole palautunut ja mietin voisiko esim astma aiheutta jtn, ei siis ole todettu mutta suvussa on paljon sitä. Minulla on paha refluksi ja kurkku aina kipeä, joka varmasti vaikuttaa asiaan. Haluaisin vain mennä treeneihin mutta liikunta suorastaan ahdistaa kun ei vaan tule hyvä olo taikka fiilis enää vaikka siitä niin paljon tykkäänkin!
Kommentit (9)
Varaappa lääkäriin aika niin eiköhän se ala selvitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis olet ollut treenitauolla 3,5 kk ja lenkkeillyt paljon? Eiköhän siinä ole vastaus sinulle. Kuvittelet antaneesi keholle mahdollisuuden palautua, muttet olekaan.
Kokeile osteopaattia ja ihan oikeaa rauhoittumista.
Minulla auttoi kun lääkäri kielsi liikunnan kahdeksaksi vuodeksi. Kymmenenkin olisi ollut hyvä, mutta sanoi että voin alkaa tehdä kävelyä (korkeintaan kilomertri) kahdeksan vuoden päästä.
Kaikki nämä vuodet oli sykemittari päällä ja sykkeet eivät saaneet kohota liikaa. Alkoholi oli pois käytöstä ja on edelleen. Myös kaikki stressaava karsittiin. Olin sairaseläkkeellä osa-aikaisesti nämä vuodet.
Nyt alkaa helpottaa ja täytyy todeta että nelikymppisenä ennätyslenkkini on kilometri ja kaksisataa metriä.
Kykenen nyt käymään itse kaupassa.
Ennen kolmekympin rajaa kävin päivittäin puolen maratoonin lenkeillä aamuisin ja salia iltaisin
Tuosta toipuminen voi kestää tovin, päädyin itse samalta kuulostavaan tilaan kahtena peräkkäisenä syksynä parikymppisenä.
Lenkkien endorfiinipöllyillä yritin kompensoida järkyttävää stressiä, päälle puskevaa kaamosmasennusta, kelpaamattomuuden tunnetta, elämäntilanteen epävarmuutta ja jopa huonoa nukkumista.
Parasta mitä on tapahtunut tuon ongelman suhteen on itsetuntemus sekä henkisellä että fyysisellä puolella. Tällä hetkellä liikun taas aktiivisesti, mutta vanhan kunnon reseptin mukaan: 80% ajasta suht' matalilla peruskestävyyssykkeillä ja max. 20% vähän kovemmin. Tehoharjoituksilla saa itsensä nopeasti piippuun.
AP:lle ja muille tekee mieli esittää kysymys: oletko pakenemassa liikunnalla jotain? Minä ainakin olin. Piti hakea tasapainoa hommaan ja nyt liikunta antaa voimia eikä kuluta niitä.
Suosittelisin että pidät tehot tässä tilanteessa todella matalina ja teet aluksi maisemankatselulenkkejä: vähän mindfulness-henkisesti kiinnität huomiota kehon tuntemuksiin, ääniin, tuoksuihin ja näkemääsi. Yritä elää enemmän kehossasi ja vähemmän korvien välissä.
Pari vuotta viiva viisi riittää taukoon hyvin. Keho palautuu tosi hitaasti mitä vanhempi olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos liikunta on pakonomaista, niin ainakin ulkomailla lääkärit voivat määrätä jotain passivoittavaa, jonka ansiosta ei tee mieli urheilla yhtäään vaan jumauttaa sohvalle lepäämään ja herkuttelemaan.
Valitettavasti ainakaan Suomessa lääkärit ei mielellään hoida ylirasitustilaa näin, vaan ainoastaan levolla.
Levätäkään ei voi, jos pitää käydä töissä...
Vierailija kirjoitti:
Minulla auttoi kun lääkäri kielsi liikunnan kahdeksaksi vuodeksi. Kymmenenkin olisi ollut hyvä, mutta sanoi että voin alkaa tehdä kävelyä (korkeintaan kilomertri) kahdeksan vuoden päästä.
Kaikki nämä vuodet oli sykemittari päällä ja sykkeet eivät saaneet kohota liikaa. Alkoholi oli pois käytöstä ja on edelleen. Myös kaikki stressaava karsittiin. Olin sairaseläkkeellä osa-aikaisesti nämä vuodet.
Nyt alkaa helpottaa ja täytyy todeta että nelikymppisenä ennätyslenkkini on kilometri ja kaksisataa metriä.
Kykenen nyt käymään itse kaupassa.
Ennen kolmekympin rajaa kävin päivittäin puolen maratoonin lenkeillä aamuisin ja salia iltaisin
Huh huh, mikä saa ihmisen napsahtamaan noin? Eikö ihminen enää jossain vaiheessa tosiaan tajua että nyt menee överiksi eikä ole järkeä treenata näin paljoa? Vai tietääkö, mutta on jostain syystä "pakko" tehdä siitä huolimatta? Hienoa kuitenkin että sait apua ja se auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla auttoi kun lääkäri kielsi liikunnan kahdeksaksi vuodeksi. Kymmenenkin olisi ollut hyvä, mutta sanoi että voin alkaa tehdä kävelyä (korkeintaan kilomertri) kahdeksan vuoden päästä.
Kaikki nämä vuodet oli sykemittari päällä ja sykkeet eivät saaneet kohota liikaa. Alkoholi oli pois käytöstä ja on edelleen. Myös kaikki stressaava karsittiin. Olin sairaseläkkeellä osa-aikaisesti nämä vuodet.
Nyt alkaa helpottaa ja täytyy todeta että nelikymppisenä ennätyslenkkini on kilometri ja kaksisataa metriä.
Kykenen nyt käymään itse kaupassa.
Ennen kolmekympin rajaa kävin päivittäin puolen maratoonin lenkeillä aamuisin ja salia iltaisin
Huh huh, mikä saa ihmisen napsahtamaan noin? Eikö ihminen enää jossain vaiheessa tosiaan tajua että nyt menee överiksi eikä ole järkeä treenata näin paljoa? Vai tietääkö, mutta on jostain syystä "pakko" tehdä siitä huolimatta? Hienoa kuitenkin että sait apua ja se auttaa.
Halusin kovaksi. Unelmana oli menestyä urheilijana ja tein samaan aikaan vuorotyötä.
Päivän aikana treenasin parhaimmillaan kuusikin tuntia.
Ehdottomasti työelämä oli se mikä oli liikaa. Olisin tarvinnut lepoa välissä ja säännöllisen ruokailun.
Töissä ei kerinnyt syödä eikä edes vessataukoja pitämään.
Eräällä tavalla voidaan sanoa että "oman elämämänsä onnen seppä" ajattelu ajoi tähän. Sellainen suomalaisen sisukkuuden ihannointi.
Ei ihminen ole oman elämänsä onnen seppä.
Kaikki on kiinni perintötekijöistä. Jonkun toisen kroppa olisi kestänyt paremmin rääkin.
Nyt lähes satakiloa painavampana olen viisaampi.
Alue: Aihe vapaa
ok