Lue keskustelun säännöt.
Ihan jäätävää tämä ruokariippuvuus, olen kärsinyt tästä jo 24 vuotta!
18.11.2020 |
Tänään aamusta jo lähestulkoon krapulainen olo, päätä särkee, väsyttää, aivosumu, turvonnut olo ja olemus.
Ja ihan sen vuoksi, että viimeisen viikon olen taas mättänyt n. 4000 kcal päivässä.
Kuten mikä tahansa muukin riippuvainen/addikti, vannon joka päivä että nyt lopetan tämän, ryhdistäydyn, kyselen itseltäni miksi teen itselleni näin, lupaan että huomenna alkaa uusi elämä ja säännöllinen ruokarytmi ja syön terveellisesti. Tajuan, että näin ei voi jatkua tai lihon lisää ja sairastun.
Mutta silti. Aina syön liikaa. Joka päivä. Parhaimpina päivänä kalorit minimissään 2300 kcal, ja se on jo vähän, verrattuna näihin päiviin jolloin mässyän tuon 4000 kcal.
Ihan vain tavallisessa ruokarytmissä pysyminen (ateriat 5 x päivässä, terveellistä tavallista ruokaa) jota syömishäiriöisille suositellaan, tuntuu hirveältä kitukuurilta. EI siis fyysisesti!! Mulla ei ole nälkä oikeastaan ikinä, mutta on vaan pakonomainen tarve syödä koko ajan, suunnilleen tunnin välein, vaikka just olisin syönyt tulevan proteiinipitoisen aterian.
Ja jos en syö, en ajattele mitään muuta kuin ruokaa, sitä "seuraavaa annosta". Olen hermostunut, levoton, yritän saada muuta tekemistä ja ajateltavaa, mutta ne eivät auta. Lenkillä mietin koko ajan ruokaa, painoani, syömistä. Neuloessa samat. Elokuvaa katsoessa myös, kaikki ajatukset kiertyvät ruoan ja syömisen ympärille.
Lopulta ei enää kestä, turhautuu, hermostuu, ajattelee "mitä väliä, oon kärsinyt tästä jo 24 vuotta ja ehtinyt kokeilla kaikki, ei auta, tuhoon tuomittua, ja onko elämä elämisen arvoista edes hoikkana, jos kuitenkin 95 % ajasta mietin pakonomaisesti syömistä"
Ja sitten taas syön. Päätän että no syön nyt vain sitten vähän, kun vasta söin tukevan aterian, että teen vain voileivän ja keitän kahvin. Mutta kohta huomaan voitelevani jo kolmatta leipää...
Välillä pystyn katkaisemaan syömisen, mutta jo saman päivän aikana sorrun taas ylensyöntiin.
Kunhan purin mieltäni. Ja yritän TAAS tänään syödä kohtuudella ja "normaalisti".
Olkaa onnelliset te, joilla normaali suhde syömiseen ja ruokaan.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Paljonko painat?
Miksi haluat tietää? Vaikuttaako se vaakalukema jotenkin aloitukseen?
Haluatko lukeman kuultuasi kauhistella, miten ihminen voi päästää itsensä noin lihavaksi, ja tuntea helpotusta siitä kuinka paljon vähemmän oma puntarisi näyttää?
Vai kenties painoni ollessa alhaisempi kuin oletit, voit tyrmistuen väittää etten oikeasti voi olla niin pahasti ruokariippuvainen kuin kerron ja minun tulisi vain ottaa itseäni niskasta kiinni?
Kerron painoni jos osaat jotenkin järkevästi ja rehellisesti perustella miksi sen haluat tietää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonko painat?
Miksi haluat tietää? Vaikuttaako se vaakalukema jotenkin aloitukseen?
Haluatko lukeman kuultuasi kauhistella, miten ihminen voi päästää itsensä noin lihavaksi, ja tuntea helpotusta siitä kuinka paljon vähemmän oma puntarisi näyttää?
Vai kenties painoni ollessa alhaisempi kuin oletit, voit tyrmistuen väittää etten oikeasti voi olla niin pahasti ruokariippuvainen kuin kerron ja minun tulisi vain ottaa itseäni niskasta kiinni?
Kerron painoni jos osaat jotenkin järkevästi ja rehellisesti perustella miksi sen haluat tietää.
Ap
1) sitä kysyttiin jo ekassa viestissä, ohitit sen tylysti (olen eri tyyppi)
2) kyllähän se kiinnostaa miten paljon vaikuttaa terveyteen tuollainen syömishäiriö, yhtälailla kiinnostaisi mikä on terveydentila alkoholiongelmaisella ihmisellä joka vaikkapa juo päivittäin 4 pulloa viiniä
No minä painan 107,7, olen laihduttanut 20 kiloa vuodessa. Olen se, jolla kakku odottaa jääkaapissa. Minun painoani saa arvostella, olkaa hyvät.
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut itse kirjoittaa tämän, tosin olen itse kärsinyt lähes 30 vuotta tästä, siitä lähtien kun olin n. 7-8-vuotias. Luulen että se johtuu jostain lapsuuden traumaattisista kokemuksista, joita en ole käsitellyt, vaikka olen käynyt terapiassa vuosikausia. Minun elämäni pyörii ruuan ympärillä. Viime viikolla aloitin taas laihdutuksen, kuten lähes joka viikko. Söin n. 2500-2700 kcal päivässä ja se tuntui kitukuurilta ja olin oikeasti nälkäinen koko ajan.
Ja nyt kun joku tulee tänne ulisemaan ketosta/karppauksesta niin tiedoksi että sekään ei ruokariippuvaiselta onnistu, itseasiassa se on jopa vaikeampaa. Kun ympärillä on koko ajan leipää, perunaa, leivoksia, hedelmiä, ym.
Oletko koskaan rajoittanut kaloreita / ollut laihdutuskuurilla pitempään? Jojoiletko? Fitness youtuber Stephanie Buttermore rajoitti kaloreita vuosia ja oli AINA nälkäinen, siis ihan aina. Piti joskus yksittäisiä päiviä, jolloin antoi itsensä syödä niin paljon kuin halusi ja ihan mitä vaan - kaloreita tuli noina päivinä 8000-10 000. Ja vasta sitten oli jotenkuten kylläinen.
Vuosi sitten hän alkoi tämän järjettömän nälän (extreme hunger) purkamisen tyylillä, jossa tosiaan annetaan itsensä syödä niin paljon kuin napa vetää. Ilman minkäänlaista syyllisyyttä tai rajoitusta. Tietenkin paino nousee mutta se voi olla ainoa tapa päästä kierteestä eroon. Stephanie söi n. 5000 kcal päivässä ja lihoi n. 20 kg, minkä jälkeen kroppa sai tarpeekseen ja nyt hän laihtuu vaikka edelleen syö runsaasti ja kylläisyyteen asti. Toki hän myös liikkuu paljon, nostaa salilla rautaa ja hänellä on lihasmassaakin. Mutta tuohon jatkuvaan nälkään ja ruoan ajatteluun oli vain yksi ratkaisu - syöminen.
Ihan mielenkiintoinen projekti ja moni näännyttäjä/ikuinen laihduttaja siitä hyötyisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonko painat?
Miksi haluat tietää? Vaikuttaako se vaakalukema jotenkin aloitukseen?
Haluatko lukeman kuultuasi kauhistella, miten ihminen voi päästää itsensä noin lihavaksi, ja tuntea helpotusta siitä kuinka paljon vähemmän oma puntarisi näyttää?
Vai kenties painoni ollessa alhaisempi kuin oletit, voit tyrmistuen väittää etten oikeasti voi olla niin pahasti ruokariippuvainen kuin kerron ja minun tulisi vain ottaa itseäni niskasta kiinni?
Kerron painoni jos osaat jotenkin järkevästi ja rehellisesti perustella miksi sen haluat tietää.
Ap
1) sitä kysyttiin jo ekassa viestissä, ohitit sen tylysti (olen eri tyyppi)
2) kyllähän se kiinnostaa miten paljon vaikuttaa terveyteen tuollainen syömishäiriö, yhtälailla kiinnostaisi mikä on terveydentila alkoholiongelmaisella ihmisellä joka vaikkapa juo päivittäin 4 pulloa viiniä
1) Ohitin, koska se on mielestäni täysin epäolennainen asia aloitukseeni nähden.
2) kerron sen nyt sitten kuitenkin, kävin oikein puntarissa juuri, ja se näytti 78.8 kg.
Jos oletit sen olevan suurempi, niin kerron että painoni on jojoillut tämän 24 vuoden aikana useaan otteeseen kaikkea 54 - 82 kg välillä. Parhaimmillaan luulin 5 vuotta sitten viimein onnistuneeni taltuttamaan ruokariippuvuuteni, kun sain hitaaaasti (-1 kg kuukaudessa) painoni laskemaan niin että painoindeksini oli ihanteellinen, n. 22.
Pysyin siinä noin vuoden, kunnes ajatukseni kieppuivat niin rajusti ruoan ympärillä, etten enää kestänyt ja kilot hiipivät takaisin. Ja painoni nousee koko ajan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut itse kirjoittaa tämän, tosin olen itse kärsinyt lähes 30 vuotta tästä, siitä lähtien kun olin n. 7-8-vuotias. Luulen että se johtuu jostain lapsuuden traumaattisista kokemuksista, joita en ole käsitellyt, vaikka olen käynyt terapiassa vuosikausia. Minun elämäni pyörii ruuan ympärillä. Viime viikolla aloitin taas laihdutuksen, kuten lähes joka viikko. Söin n. 2500-2700 kcal päivässä ja se tuntui kitukuurilta ja olin oikeasti nälkäinen koko ajan.
Ja nyt kun joku tulee tänne ulisemaan ketosta/karppauksesta niin tiedoksi että sekään ei ruokariippuvaiselta onnistu, itseasiassa se on jopa vaikeampaa. Kun ympärillä on koko ajan leipää, perunaa, leivoksia, hedelmiä, ym.
Karppaukset ja ketodieetit eivät auttaneet minuakaan. Sinnikkäästi ohjeiden mukaan kokeilin joskus 2 kk ajan, mutta lopetin kun aloin saada pelottavia oireita, tärisin töistä kotiinkävellessä, pyörrytti, silmissä musteni ja korvissa soi, meinasi oikeasti siis taju lähteä useammankin kerran. Mitään liikuntaa en myöskään pystynyt harrastamaan, hiihtämisestä tykkään, mutta ei tullut silloin kuuloonkaan, rajut rytmihäiriöt ja pyörrytys jo ensimetreiltä.
Ap
Toimisikohan hyväkarppaus? Siis että söisi hiilareita juuri täysjyvätuotteina ja paljon kasviksia?
4000 kalorin edestä päivässä? Parempi tietysti jos kuituakin saa samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut itse kirjoittaa tämän, tosin olen itse kärsinyt lähes 30 vuotta tästä, siitä lähtien kun olin n. 7-8-vuotias. Luulen että se johtuu jostain lapsuuden traumaattisista kokemuksista, joita en ole käsitellyt, vaikka olen käynyt terapiassa vuosikausia. Minun elämäni pyörii ruuan ympärillä. Viime viikolla aloitin taas laihdutuksen, kuten lähes joka viikko. Söin n. 2500-2700 kcal päivässä ja se tuntui kitukuurilta ja olin oikeasti nälkäinen koko ajan.
Ja nyt kun joku tulee tänne ulisemaan ketosta/karppauksesta niin tiedoksi että sekään ei ruokariippuvaiselta onnistu, itseasiassa se on jopa vaikeampaa. Kun ympärillä on koko ajan leipää, perunaa, leivoksia, hedelmiä, ym.
Karppaukset ja ketodieetit eivät auttaneet minuakaan. Sinnikkäästi ohjeiden mukaan kokeilin joskus 2 kk ajan, mutta lopetin kun aloin saada pelottavia oireita, tärisin töistä kotiinkävellessä, pyörrytti, silmissä musteni ja korvissa soi, meinasi oikeasti siis taju lähteä useammankin kerran. Mitään liikuntaa en myöskään pystynyt harrastamaan, hiihtämisestä tykkään, mutta ei tullut silloin kuuloonkaan, rajut rytmihäiriöt ja pyörrytys jo ensimetreiltä.
Ap
Toimisikohan hyväkarppaus? Siis että söisi hiilareita juuri täysjyvätuotteina ja paljon kasviksia?
Tiedätkö, mitä ovat hiilarit?
Minulla itselläni ei ole ongelmia syömisen tai painon kanssa ja kyllä olenkin siitä onnellinen. On todella kurjaa nähdä miten monella ihmisellä tämä on elämänlaatua pilaava asia. En osaa auttaa enkä neuvoa sinua, ap. Mutta olen pahoillani puolestasi.
Tai ehkä neuvon sittenkin. Oletko kokeillut terapiaa? Siis syömiseen liittymätöntä. Itselläni oli myös elämänlaatua pilaava ongelma. Terapiassa ei puhuttu oikeastaan ollenkaan siitä ongelmasta vaan kaikesta muusta. Vuoden kuluttua solmut alkoivat aueta, en osaa sitä paremmin kuvailla. Ja samalla tuo ongelmakin helpotti. Ei kadonnut mutta lieveni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kenelläkään hajua, miten estää nuo rytmihäiriöt ketodietil. Minulla se muuten toimii hienosti ja vie ruokahalut. Osaan kyllä syödä terveellisesti, mutta raskaan elämäntilanteen vuoksi sain huomaamatta 30 kiloa ja nyt nämä täytyy saada pois. Mutta palelee ja ongelmana nuo rytmihäiriöt ja myös unettomuus. Muuten olen terve nelikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut itse kirjoittaa tämän, tosin olen itse kärsinyt lähes 30 vuotta tästä, siitä lähtien kun olin n. 7-8-vuotias. Luulen että se johtuu jostain lapsuuden traumaattisista kokemuksista, joita en ole käsitellyt, vaikka olen käynyt terapiassa vuosikausia. Minun elämäni pyörii ruuan ympärillä. Viime viikolla aloitin taas laihdutuksen, kuten lähes joka viikko. Söin n. 2500-2700 kcal päivässä ja se tuntui kitukuurilta ja olin oikeasti nälkäinen koko ajan.
Ja nyt kun joku tulee tänne ulisemaan ketosta/karppauksesta niin tiedoksi että sekään ei ruokariippuvaiselta onnistu, itseasiassa se on jopa vaikeampaa. Kun ympärillä on koko ajan leipää, perunaa, leivoksia, hedelmiä, ym.
En ulise karppauksesta, sanon vain tämän yhden jutun: karppauksella häviää mieliteot noihin mitä mainitsit. Ja tämä koskee myös ruokariippuvaista. Ei haittaa, vaikka ympärillä onkin leipää sun muuta makeaa.
Ei muuta.
No eihän se psyykkinen houkutus häviä mihinkään, ja se on isommassa roolissa meillä ruokariippuvaisilla. Itse olen jotenkin asian taistellut hanskaan psykoterapian avulla, mutta vaikka olen syönyt jo vuosia karppityyliin ja laihtunut kymmeniä kiloja, edelleen esim. stressaavissa tilanteissa keho huutaa suklaata. Joskus onnistun vastustamaan ihan aina en. Nyt homman ollessa hanskassa, näistä ei kuitenkaan enää eskaloidu päivien/viikkojen mässäilykausia.
Fyysinen sokerikoukku toki helpottaa vierotusoireiden jälkeen.
Jos sinulla on jatkuvaa stressiä, se pitää hoitaa ja ruokailu hoituu sitten.
Juuri niitä taustalla olevia syitä stressille ja ruokariippuvuudelle psykoterapiassa käsitelläänkin. Riippuvuuden hallinnan lisäksi. Mutta ei kenenkään elämästä saa täysin stressitöntä. Eikä stressin tarvitse aina olla edes iso, jotta vanha mekanismi ruoan lohduttavuudesta aktivoituu.
Vertailun vuoksi olen lopettanut tupakoinnin kertalaakista ilman korvaustuotteita poltettuani askin päivässä 15 vuoden ajan. Tupakointi ei ole lapsesta asti ollut ainoa lohtu elämässä, kuten ruoka ja herkut, joten se oli helppo lopettaa, kun psyykkinen koukku ei ollut yhtä vahva kuin ruoan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja,mistä sinulla alkoi tuo riippuvuus?minkä ikäisenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonko painat?
Miksi haluat tietää? Vaikuttaako se vaakalukema jotenkin aloitukseen?
Haluatko lukeman kuultuasi kauhistella, miten ihminen voi päästää itsensä noin lihavaksi, ja tuntea helpotusta siitä kuinka paljon vähemmän oma puntarisi näyttää?
Vai kenties painoni ollessa alhaisempi kuin oletit, voit tyrmistuen väittää etten oikeasti voi olla niin pahasti ruokariippuvainen kuin kerron ja minun tulisi vain ottaa itseäni niskasta kiinni?
Kerron painoni jos osaat jotenkin järkevästi ja rehellisesti perustella miksi sen haluat tietää.
Ap
1) sitä kysyttiin jo ekassa viestissä, ohitit sen tylysti (olen eri tyyppi)
2) kyllähän se kiinnostaa miten paljon vaikuttaa terveyteen tuollainen syömishäiriö, yhtälailla kiinnostaisi mikä on terveydentila alkoholiongelmaisella ihmisellä joka vaikkapa juo päivittäin 4 pulloa viiniä
1) Ohitin, koska se on mielestäni täysin epäolennainen asia aloitukseeni nähden.
2) kerron sen nyt sitten kuitenkin, kävin oikein puntarissa juuri, ja se näytti 78.8 kg.
Jos oletit sen olevan suurempi, niin kerron että painoni on jojoillut tämän 24 vuoden aikana useaan otteeseen kaikkea 54 - 82 kg välillä. Parhaimmillaan luulin 5 vuotta sitten viimein onnistuneeni taltuttamaan ruokariippuvuuteni, kun sain hitaaaasti (-1 kg kuukaudessa) painoni laskemaan niin että painoindeksini oli ihanteellinen, n. 22.
Pysyin siinä noin vuoden, kunnes ajatukseni kieppuivat niin rajusti ruoan ympärillä, etten enää kestänyt ja kilot hiipivät takaisin. Ja painoni nousee koko ajan.Ap
Etsi NLP-terapeutti ja pyydä häneltä apua mielikuvaharjoitteiden kautta.
Minulla toimi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään hajua, miten estää nuo rytmihäiriöt ketodietil. Minulla se muuten toimii hienosti ja vie ruokahalut. Osaan kyllä syödä terveellisesti, mutta raskaan elämäntilanteen vuoksi sain huomaamatta 30 kiloa ja nyt nämä täytyy saada pois. Mutta palelee ja ongelmana nuo rytmihäiriöt ja myös unettomuus. Muuten olen terve nelikymppinen.
Syötkö riittävästi kasviksia? Et saa riittävästi kaliumia? Sitä voi ottaa purkistakin.
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään hajua, miten estää nuo rytmihäiriöt ketodietil. Minulla se muuten toimii hienosti ja vie ruokahalut. Osaan kyllä syödä terveellisesti, mutta raskaan elämäntilanteen vuoksi sain huomaamatta 30 kiloa ja nyt nämä täytyy saada pois. Mutta palelee ja ongelmana nuo rytmihäiriöt ja myös unettomuus. Muuten olen terve nelikymppinen.
Saat liian vähän suolaa. Juo vissyä tai suolavettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut itse kirjoittaa tämän, tosin olen itse kärsinyt lähes 30 vuotta tästä, siitä lähtien kun olin n. 7-8-vuotias. Luulen että se johtuu jostain lapsuuden traumaattisista kokemuksista, joita en ole käsitellyt, vaikka olen käynyt terapiassa vuosikausia. Minun elämäni pyörii ruuan ympärillä. Viime viikolla aloitin taas laihdutuksen, kuten lähes joka viikko. Söin n. 2500-2700 kcal päivässä ja se tuntui kitukuurilta ja olin oikeasti nälkäinen koko ajan.
Ja nyt kun joku tulee tänne ulisemaan ketosta/karppauksesta niin tiedoksi että sekään ei ruokariippuvaiselta onnistu, itseasiassa se on jopa vaikeampaa. Kun ympärillä on koko ajan leipää, perunaa, leivoksia, hedelmiä, ym.
Oletko koskaan rajoittanut kaloreita / ollut laihdutuskuurilla pitempään? Jojoiletko? Fitness youtuber Stephanie Buttermore rajoitti kaloreita vuosia ja oli AINA nälkäinen, siis ihan aina. Piti joskus yksittäisiä päiviä, jolloin antoi itsensä syödä niin paljon kuin halusi ja ihan mitä vaan - kaloreita tuli noina päivinä 8000-10 000. Ja vasta sitten oli jotenkuten kylläinen.
Vuosi sitten hän alkoi tämän järjettömän nälän (extreme hunger) purkamisen tyylillä, jossa tosiaan annetaan itsensä syödä niin paljon kuin napa vetää. Ilman minkäänlaista syyllisyyttä tai rajoitusta. Tietenkin paino nousee mutta se voi olla ainoa tapa päästä kierteestä eroon. Stephanie söi n. 5000 kcal päivässä ja lihoi n. 20 kg, minkä jälkeen kroppa sai tarpeekseen ja nyt hän laihtuu vaikka edelleen syö runsaasti ja kylläisyyteen asti. Toki hän myös liikkuu paljon, nostaa salilla rautaa ja hänellä on lihasmassaakin. Mutta tuohon jatkuvaan nälkään ja ruoan ajatteluun oli vain yksi ratkaisu - syöminen.
Ihan mielenkiintoinen projekti ja moni näännyttäjä/ikuinen laihduttaja siitä hyötyisi.
Stephaniella ei ollut syömishäiriötä vaan nälkä fyysistä. En syömishäiriöisenä ikinä suosittelisi Stephanien tapaa päästä nälästä ellei suhde ruokaan ole neutraali ja taustalla juurikin kovaa diettausta. Muuten suosittelen katsomaan.
Tämä on NIIIIIN terapeuttinen ketju! Aina saa kuulla sitä, kuinka lihavuus johtuu vaan siitä että syö liikaa ja oma vika kun syöt. Ihminen, joka ei ole ruokariippuvainen ei tajua sitä, että se on ihan mielipuolinen mieliteko, kertakaikkiaan sairas ja pakonomainen ruuansyöntitarve. Monia laihdutuskuureja mainostetaan sillä, että "ei ole nälkä", mutta se nälkä on ihan piece of cake verrattuna siihen päänsisäiseen nälkään. Kun voisikin vaihtaa sen mieliteon näläntunteeseen!
Mulla on onneksi nykyään sellainen mahdollisuus, että en vain pidä kaapissa juuri mitään ja kauppaan on pitkä matka. Näkkileipää sitten nakerran.
Minulla on myös syömishäiriö, diagnosoimaton, mutta kun bmi alkaa numerolla 4, on selvää että jossain mättää.
Minä esimerkiksi en nauti ruuasta. Monesti ajatuskin oksettaa, mutta syön silti ja lisää, vaikka voin jo pahoin. Mitään nautintoa en saa pureskelusta ja nielemisestä. Kai se on jonkunnäköistä itsensä pahoinpitelyä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on NIIIIIN terapeuttinen ketju! Aina saa kuulla sitä, kuinka lihavuus johtuu vaan siitä että syö liikaa ja oma vika kun syöt. Ihminen, joka ei ole ruokariippuvainen ei tajua sitä, että se on ihan mielipuolinen mieliteko, kertakaikkiaan sairas ja pakonomainen ruuansyöntitarve. Monia laihdutuskuureja mainostetaan sillä, että "ei ole nälkä", mutta se nälkä on ihan piece of cake verrattuna siihen päänsisäiseen nälkään. Kun voisikin vaihtaa sen mieliteon näläntunteeseen!
Mulla on onneksi nykyään sellainen mahdollisuus, että en vain pidä kaapissa juuri mitään ja kauppaan on pitkä matka. Näkkileipää sitten nakerran.
Todellakin!
Itselläni tilannetta hankaloittaa hoikka mies, joka kantaa herkkuja kotiin, ei ymmärrä ruokariippuvuuttani "voithan sä jättää nää syömättä, minulla on oikeus herkutella kotonani" (niinkuin onkin...)
Fyysistä hyvänolontunnetta on vaikea vastustaa, kun on sellaisen kokemuksen itselleen joskus suonut.
Kiva sitten lukea, kun jollain marjat jää pakastimeen lojumaan.
Olen syönyt itse nuorempana muutaman kerran reippaasti yli, niin että mahaan sattui. Joskus sitten jatkoin syömistä vaan edelleen vaikka kipuja tuli.
Nyt kun maha roikkuu ja sinne voi syödä pöydällisiä ruokaa niin sitä haluaa vaan jatkaa ja jatkaa eikä täyttä oloa edes tunne enää.
Tasapainoilua joka päivä paljoko pystyy hankkimaan ruokaa että saisi päivittäisen palkinnon. Yksin tämä on raastavaa eikä seuralaisia ole ruuhkaksi asti.