Raskaus ja miehen tuntemukset..

Abortti. Nää on niin nähty kun yhtä käyttä ei vedetä.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 02:08"]Abortti. Nää on niin nähty kun yhtä käyttä ei vedetä.

[/quote]

En todella usko että pystyisin siihen tai en ainakaan selviäisi henkisesti sen tehtyäni...

ap

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 02:10"]

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 02:08"]Abortti. Nää on niin nähty kun yhtä käyttä ei vedetä.

[/quote]

En todella usko että pystyisin siihen tai en ainakaan selviäisi henkisesti sen tehtyäni...

ap

[/quote]

Then your story is the end.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 02:11"][quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 02:10"]

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 02:08"]Abortti. Nää on niin nähty kun yhtä käyttä ei vedetä.

[/quote]

En todella usko että pystyisin siihen tai en ainakaan selviäisi henkisesti sen tehtyäni...

ap

[/quote]

Then your story is the end.

[/quote]

Mutta haluaisin kokemuksia, voiko mies vielä 'innostua' ja olla isä? Tiedän että hän haluaa lapsia kun on opiskelut opiskeltu ja talous ok... Onko jollakin kokemuksia?

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 02:13"][quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 02:11"][quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 02:10"]

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 02:08"]Abortti. Nää on niin nähty kun yhtä käyttä ei vedetä.

[/quote]

En todella usko että pystyisin siihen tai en ainakaan selviäisi henkisesti sen tehtyäni...

ap

[/quote]

Then your story is the end.

[/quote]

Mutta haluaisin kokemuksia, voiko mies vielä 'innostua' ja olla isä? Tiedän että hän haluaa lapsia kun on opiskelut opiskeltu ja talous ok... Onko jollakin kokemuksia?

[/quote]

Mitä ihmeen alapeukutettavaa tässä viestissä oli? :oo

no jos nyt ottasit ensin selvää ootko edes raskaana

Vain aika auttaa jos auttaa :)

Toivon että pidät lapsen ja uskon että tulisit olemaan hyvä äiti, se on ihan sun oma päätös :) Vaikka nuori oletkin niin et sentään alaikäinen kuten monet. Tsemppiä ja onnea!

ensinnäkään on turha tehdä tällaista päätöstä siltä kannalta että jonkun mies on ollut valmis hyväksi isäksi 20 vuotiaana ja rakastunut lapseen.

Raskausaika ja ensi kuukaudet tulee luultavasti olemaan todella vaikeita  ja mieheltä on turha odottaa tukea, jos hän ei lasta halua.

VOI käydä niinkin että hän iloisesti ottaa vastaan uutisen ja hyväksyy sen ja rakastuu lapseen jo ennen syntymää. Tähän ei kuitenkaan kannata pohjata mitään, koska niin ei välttämättä käy.

Luultavasti mitä tapahtuu jos mies ei todellakaan halua lasta on ero ja mies saattaa muodostaa suhteen lapseen, vaikka olette eronneet, mutta teidän kahden suhde on ohi. Jos ajoit sitä takaa voiko mies rakastua lapseen niin kyllä ja luultavasti rakastuukin. Harvemmin nämä miehet kuitenkaan naisen kanssa yhteen jäävät. etäisänä on helpompaa

Älä nyt ainakaan aborttia miehen vastahakoisuuden vuoksi tee, kun itse kuitenkin selkeästi lapsen haluat! Mieti sitä katkeruuden määrää, jos joskus vaikka eroattekin, ja mietit että tulit abortoineeksi esikosesi ex-miehen vuoksi...

Pidä lapsi. Asioilla on tapana järjestyä, kun pidät jalat maassa, hankit itsellesi tukiverkostoa (vanhempasi? miehen vanhemmat? ystävät? onko varaa hankkia silloin tällöin lastenvahtiapua esim. MLL:sta? Perhetyöntekijä? Kysele neuvolasta vinkkejä...)

Pidä itsestäsi hyvää huolta. Syö terveellisesti, liiku sen verran kun hyvältä tuntuu. Ole fiksu, järjestele asioitasi.

Pidä parisuhteestasi hyvää huolta. Sano miehelle ystävällisesti mutta jämäkästi, että sinä haluat lapsesi pitää, ja että toivot, että teistä tulee perhe ja uskot että selviäisitte kyllä. Mutta jätä sitten asia sikseen, mies tekee oman päätöksensä itse.

Kaikkea hyvää, ja onnea! :)

Pidä lapsi jos koet voivasi ja haluavasi tarvittaessa huolehtimaan lapsesta myös yksin. Ethän voi tietää mitä tapahtuu vaikka 3vuoden päästä.

Kerrot poikaystävällesi, että et ole valmis tekemään aborttia.

Maailmassa on suurempiakin kamaluuksia tapahtunut kautta aikain, kuin se, että kaksi aikuista saa lapsen.

Tulin e-pillereistä huolimatta raskaaksi 23-vuotiaana. Mies oli abortin kannalla, mutta itse en olisi siihen pystynyt. Ilmoitin, että pidän lapsen ja hän voi jäädä tai lähteä. Mies jäi, mutta koko raskaus aika meni niin, ettei juurikaan puhuttu toisillemme, eikä tehty mitään yhdessä. Mies ei olisi halunnut synnytykseen mukaan, mutta tuli lopulta kun pakotin. Mies rakastui lapseen heti tämän synnyttyä. <3

Vauvan synnyttyä oli parempi vaihe elämässä, joka kesti noin puoli vuotta. Sitten alkoi kunnon riitelyt ja taas välit kylmenivät. Asioista ei oikein puhuttu. Lapsen ollessa lähempänä kahta vuotta molemmat päättivät, että asioiden täytyy muuttua. Aloimme puhua asioista, keskityimme muuttamaan omaa käytöstä ja siten tietysti parisuhde muuttui paremmaksi ja lopulta hyväksi.

Nyt meillä on kaksi lasta ja olemme menneet naimisiin. Onnellisesti yhdessä.

Lapsen saamisessa käy läpi monia tunteita, eikä niitä voi etukäteen tietää. Asioista voi olla vaikea alkuun puhua. Varsinkin kun voi tuntua, ettei oikein itsekään ymmärrä omia tunteita niin miten puhua niistä toiselle. Yhdessä pysyminen vaatii todella tahtoa pysyä yhdessä. Jos meiltä olisi puuttunut tahto ja rakkaus pysyä yhdessä niin olisimme helposti eronneet. Lisäksi olemme molemmat tosi perhe keskeisiä, eikä kumpikaan olisi halunnut lasta eroperheeseen.

Ehdottomasti puhukaa ja puhukaa ja tehkää yhdessä. Silloin tilanne on varmasti parempi, kuin meillä. Jos et usko pystyväsi aborttiin pidä lapsi, mutta muista varautua pärjäämään ilman miestä. Mieti mielessäsi kaikki mahdolliset vaihtoehdot ja varaudu niihin. :)

Ja muista, ettei kaikilla mene samoin. Tiedän yhden parin, joilla tuli vahinkoraskaus puolen vuoden seurustelun jälkeen. Ei aiheuttanut mitään ongelmia ja kummatkin odottivat yhdessä onnellisesti vauvaa ja ovat hoitaneet vauvan tasapuolisesti yhdessä. Meillä oli suhdetta takana kolme vuotta ja silti tuli ongelmia.

Varaudu siihen, että ero tulee joka tapauksessa. Jos pidät lapsen, mies todennäköisesti joko lähtee tai rankaisee sinua asiasta kaikilla mahdollisilla henkisen väkivallan keinoilla kunnes toivottavasti tajuat itse päättää suhteen. Jos teet abortin miehen vaatimuksesta, vaikka ajattelet ettet selviä siitä, on selvää ettei suhteellanne ole tulevaisuutta. Et halua jatkossa olla ihmisen kanssa, joka pakottaa sinut sellaiseen.

Useimmat miehet eivät alkuunkaan ymmärrä naisen tilannetta vahinkoraskaudessa - jos teet miehelle mieliksi (abortti), kärsit itse kaikki mahdolliset henkiset seuraukset. Mies vain on helpottunut kun lasta ei tullutkaan, mitään ei siis tapahtunut, joten asia voidaan saman tien unohtaa. Jos et halua aborttia, olet miehen silmissä tyranni joka päättää mielivaltaisesti lapsen saannista yksin, järjestää hänet ansaan jne jne. Hienot vaihtoehdot vai mitä? En tiedä kauanko olet seurustellut tämän miehen kanssa, mutta tervetuloa todelliseen maailmaan. Ei-toivotun raskauden jatkaminen on sinun päätöksesi, hyvässä ja pahassa. Jos aiot saada lapsen, valmistaudu tekemään se omillasi, koska noin nuoren miehen varaan ei näissä tilanteissa voi laskea yhtään mitään.

Pääset helpommalla, kun lakkaat tuskittelemasta suhdettanne, miehen isyyttä tms. Suhde selviää jos on selvitäkseen ja miehestä tulee läsnäoleva isä jos on tullakseen, mutta et voi omassa herkässä tilanteessasi ottaa vastuullesi miehen terapoimista asiaan mukaan. Älä anna purkaa vihaa ja turhautumista sinuun, kun vahinkoraskauden syntymisessä on kuitenkin kaksi osapuolta. Mieti muuta tukiverkkoasi - onko sinulla vanhemmat jotka voivat olla tukenasi, entä sisarukset ja ystävät? 

Minun mieheni sanoi, kun plussatestin tein, että hän ei aborttia halua ja hänen mielestään se ei ole vaihtoehto. Noh, nyt rv 20 parisuhteemme on muuttunut pikemminkin "kämppis"suhteeksi. Ei hellyyttä, ei seksiä, ei mitään. Mietin, että teinkö väärän päätöksen, mutta en kadu raskautta. Kyllä minä yksinkin pärjään (vahva tukiverkko löytyy), mutta inhottavalta ajatus tuntuu, kun mies ei vastaan ollut missään vaiheessa...

Tuleekohan AP:sta seuraava itsemurhatilastotekijä, kun huomaakin, ettei mies rakastukaan lapseen eikä edes naiseen vaan lähtee suhteesta.. Siinäpä sitä ruokit lasta, elät yhteiskunnan tuella ja toivot, että vielä löytyis mies, joka ei välitä siitä, että naisella on jo lapsi toisen miehen kanssa..

Surullista, että nuoret lapset ovat niin sinisilmäisiä.

Monet miehet jäävät aikansa vikistyään kyllä suhteeseen, johon on lapsi tulossa. Olkoon se sitten velvollisuudentuntoa tai mitä tahansa. Aika harvat miehet ovat todella rohkeita ja häipyvät omilleen.

Eri asia on riittääkö tuollainen suhde sulle.

Sinä yksin teet nyt päätöksen, ja elät sen mukaisesti. Jos olet valmis itse hoitamaan lapsen ja pärjäämään yksin, niin sitten pidät lapsen. Jos et usko yksin siihen pystyväsi, älä pidä lasta.

Itse olen sitä mieltä, ettei keneenkään muuhun kuin itseensä voi näissä asioissa luottaa. Jos sinä luotat itseesi ja siihen, että olet hyvä äiti ja selviät, niin anna mennä. Toisen ihmisen varaan ei voi perhettä perustaa, aina on sillä tavalla ajateltava, että koko homma saattaa jäädä sinun vastuulle. Mies voi häipyä tai vaikka kuolla. Ratkaisu on sinun, vastuu on sinun.

Ja lohdutuksen sanana: itse sain esikoiseni 22-vuotiaana, jolloin en ollut parisuhteessa. Päätös oli omani, muutti elämäni ja kasvatti minustakin aikuisen. Asennoiduin niin, että kaikki, mitä lapsen isä on vapaaehtoisesti valmis antamaan ajallisesti tai rahallisesti on plussaa. Sitä plussaa ei ole paljon nähty, mutta ikinä en voisi kuvitellakaan katuvani päätöstäni pitää lapseni. Siihen rakkauteen ei minkään miehen tekemiset vaikuta.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 11:26"]

Monet miehet jäävät aikansa vikistyään kyllä suhteeseen, johon on lapsi tulossa. Olkoon se sitten velvollisuudentuntoa tai mitä tahansa. Aika harvat miehet ovat todella rohkeita ja häipyvät omilleen.

[/quote]

Samat miehet sitten katsovat oikeudekseen käydä sitä työkaveria tai baariruusua sutaisemassa.