kun minulla oli syöpä ja kun meillä lapsi sairastui

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 13:42"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 13:26"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 13:14"]

Lapsiko olet?!?

[/quote]

OT, tää tuntuu olevan nykyään jonkun vakiovastaus täällä.

[/quote]

Siltä tosiaan näyttäis:

http://www.vauva.fi/keskustelu/3911087/ketju/tajusin_juuri_etta_olen_elanyt_ja_ollut_suhteessa_narsistin_kanssa

http://www.vauva.fi/keskustelu/3883857/ketju/miehen_logiikka

http://www.vauva.fi/keskustelu/3865658/ketju/vuoro_viikko_isa_ja_joka_toinen_viikko_olen_kuin_ilmaa

http://www.vauva.fi/keskustelu/3936981/ketju/pieni_toive_aitiliineille_jotka_nakitatte_kaverinne_lapsenlikaksi

http://www.vauva.fi/keskustelu/3912205/ketju/sekstailu_on_niin_helvetin_tyolasta

http://www.vauva.fi/keskustelu/3892358/ketju/anoppi_on_pilannut_harrastamisen_ilon

http://www.vauva.fi/keskustelu/3851959/ketju/saako_nettikiusaaja_aikuisten_lapsia_kiusata

http://www.vauva.fi/keskustelu/3856540/ketju/toimiiko_toisten_miehet_nain

http://www.vauva.fi/keskustelu/3888820/ketju/en_jaksa_enaa_omaa_siskoani

http://www.vauva.fi/keskustelu/1721321/ketju/mua_arsyttaa__jos_mies_on_kipea_han_makaa_sohvalla

Aika yksipuolista sanottavaa...

[/quote]

Miksiköhän...aika moni nainen typistää itsensä avuttoman lapsen asemaan. He kuvaavat itseään viattomina uhreina. Ikäänkuin he olisivat tahdottomia olentoja vailla todellista vastuuta selittämällä omaa asemaansa toisten kautta.

Ap...Ikävää, että toisia ei voi saada käyttäytymään haluamallaan tavalla.

Ihan häiriintyneitä kirjoituksia täällä, toivottavasti ne ovat saman hullun kynästä eikä häiriintyneitä ihmisiä ole useampia.

Ap, toivottavasti elämäsi on menossa parempaan suuntaan. Toivon sulle kaikkea hyvää. Itse olen toipumassa vaikeasta sairaudesta ja ihmettelen, miten monet ovat kääntäneet selän. Toisaalta itsekään en ole aiemmin osannut reagoida muiden vaikeuksiin kovinkaan hyvin, siis silloin kun en itse ollut vielä kokenut vakavaa sairastumista.

Joo tiedän. Ensin et jaksa puhua. Muut ympärillä käy kriisin läpi ja jatkavat elämää. Kun itse pääset siihen vaiheeseen, että jaksat ja haluat puhua muut eivät jaksa enää vatvoa sitä asiaa. Voi siihen olla monta muutakin syytä, mutta yksi on tämä. Siksi vertaistuki on hyvä asia.

Minä uuvuin erityislapseni vuoksi, mutta ketään ei kiinnostanut. Sairaalasta käsin raahauduin palavereihin jne. mutta kukaan ei ollut huolissaan. Haukkuja sain vaan kaikesta, vaikka olin mennyt jo kauan oman sietokykyni rajojen yli. Lopulta yritin itsemurhaa ja jättivät rauhaan.

Lapsiko olet?!?

Mene peilin eteen ja toista perässä...haluan puhua tai vastaavasti en halua puhua. Ihan millaiselta sinusta itsestäsi parhaalta tuntuu ja sitten kun tunnet olevasi valmis puhu ystävälle, miehelle jne.

Harmillista. Siis aikuinenko sairastui vai lapsi.

Mutta kyllä ap varmaan silloin aluksikin tykkäsi siitä, että asiasta puhutaan. Hänta vaan harmittaa, että enää kukaan ei hänen kanssaan viitsi puhua asiasta. Hänen mieltään varmaan painaa vielä moni asia ja nyt jaksaisi osallistua itsekin keskusteluun paremmin. Tulkitsen näin, vaikka en oikein ymmätänyt aloitusta.

Peilaa omaa käytöstäsi. Aluksi olet vältellyt puhumista, kun et ole ollut valmis. Ja nyt sitten lähipiirisi pitäisi jälleen osata lukea ajatuksesi, kun haluat puhua.

Harva osaa lukea ajatuksia.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 13:19"]

Peilaa omaa käytöstäsi. Aluksi olet vältellyt puhumista, kun et ole ollut valmis. Ja nyt sitten lähipiirisi pitäisi jälleen osata lukea ajatuksesi, kun haluat puhua.

[/quote]

oletko itse ollut vakavasti sairas tai oma lapsesi? Halausin puhua, mutta ketään ei enään kiinnosta.

Tiedän tunteen. Jää yksin juuri pahimmalla hetkellä. Voimia!

Samalla tavallahan se käy, kun menettää jonkun läheisen. Parin ensimmäisen viikon aikana ihmisiä pörrää ympärillä kuin ampiaisia, mutta hautajaisten jälkeen tuleekin tyhjyys ja hiljaisuus juuri silloin, kun tarvitsisi puhekumppania ja tukea. Nyky-yhteiskunta ihannoi vain terveitä vahvoja yksilöitä. Heikot hoitakoot itsensa, miten parhaiten osaavat. Tämän on elämä valitettavasti opettanut.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 13:14"]

Lapsiko olet?!?

[/quote]

OT, tää tuntuu olevan nykyään jonkun vakiovastaus täällä.

Onpa muutama typerä kommentti täällä. Ehkä niiden kirjoittajat oppivat sitten kun vastaava tilanne tulee omalle kohdalle.

Ap, onko sinulla mahdollista löytää vertaistukea vaikka Facebookista (siellä on paljon eri sairauksista kärsivien ryhmiä) tai ihan kasvotusten, vaikka jonkun yhdistyksen kautta?

Itselläni on vaikea ja harvinainen sairaus, kuten myös sisaruksellani ja vanhemmallani. Ystäviltä on ollut hyvin vaikea saada tukea, harva osaa nuorena asettua asemaani ja ymmärtää.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 13:21"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 13:19"]

Peilaa omaa käytöstäsi. Aluksi olet vältellyt puhumista, kun et ole ollut valmis. Ja nyt sitten lähipiirisi pitäisi jälleen osata lukea ajatuksesi, kun haluat puhua.

[/quote]

oletko itse ollut vakavasti sairas tai oma lapsesi? Halausin puhua, mutta ketään ei enään kiinnosta.

[/quote]

Itse. Esitin vahvaa aluksi. Välttelin puhumista jne. Lähipiiri antoi tillaa, puhut sitten kun puhut. Osa käänsi selkänsä. Ja nyt sitten puhutaan, enkä enää esitä "marttyyriä" /supernaista vaan uskallan olla heikko. Ja nämä selänkääntäjät ovat saaneet jäädä sinne seläntaakse.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 13:26"]

Onpa muutama typerä kommentti täällä. Ehkä niiden kirjoittajat oppivat sitten kun vastaava tilanne tulee omalle kohdalle.

Ap, onko sinulla mahdollista löytää vertaistukea vaikka Facebookista (siellä on paljon eri sairauksista kärsivien ryhmiä) tai ihan kasvotusten, vaikka jonkun yhdistyksen kautta?

Itselläni on vaikea ja harvinainen sairaus, kuten myös sisaruksellani ja vanhemmallani. Ystäviltä on ollut hyvin vaikea saada tukea, harva osaa nuorena asettua asemaani ja ymmärtää.

[/quote]

Loukkaavaa, pöyrityttävää, suututtaa. Itse vakavan sairauden läpikäyneenä, joudun ihan oikeasti peilaamaan omaa käytöstäni. Ei kukaa osaa sairastaa tai tukea sairastunutta tismalleen niin kuin oppikirjoissa sanotaan. Aikuisen pitää ottaa itse vastuu omista valinnoista, arvioista ja päätöskistä vaikka olisi kuinka sairas. Ei kukaa muu voi antaa sitä tukea ja turvaa niin kuin sinä halua, jos et itse avaa sitä suutasi.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 13:27"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 13:21"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 13:19"]

Peilaa omaa käytöstäsi. Aluksi olet vältellyt puhumista, kun et ole ollut valmis. Ja nyt sitten lähipiirisi pitäisi jälleen osata lukea ajatuksesi, kun haluat puhua.

[/quote]

oletko itse ollut vakavasti sairas tai oma lapsesi? Halausin puhua, mutta ketään ei enään kiinnosta.

[/quote]

Itse. Esitin vahvaa aluksi. Välttelin puhumista jne. Lähipiiri antoi tillaa, puhut sitten kun puhut. Osa käänsi selkänsä. Ja nyt sitten puhutaan, enkä enää esitä "marttyyriä" /supernaista vaan uskallan olla heikko. Ja nämä selänkääntäjät ovat saaneet jäädä sinne seläntaakse.

[/quote]

ei uskoisi kommentistasi että olet itse ollut sairas. kun sairaus päällä, ei jaksanut mitään, mieli suojeli että ei romahda. sitten kun tilanne rauhottui niin sitten asiat alkaa tulla mieleen. ja kukaan ei oikein jaksa kuunnella minua..

Siis oliko sinulla syöpähoidot päällä, kun lapsesi sairastui? Oliko lapsella sellainen tauti, joka olisi voinut tarttua sinuun, kun vastustuskykysi oli heikko syöpähoitojen vuoksi? Olisin ollut tuossa tilanteessa hyvin huolestunut sinusta. Oliko lapsella itsellään vaaraa?

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 13:33"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 13:26"]

Onpa muutama typerä kommentti täällä. Ehkä niiden kirjoittajat oppivat sitten kun vastaava tilanne tulee omalle kohdalle.

Ap, onko sinulla mahdollista löytää vertaistukea vaikka Facebookista (siellä on paljon eri sairauksista kärsivien ryhmiä) tai ihan kasvotusten, vaikka jonkun yhdistyksen kautta?

Itselläni on vaikea ja harvinainen sairaus, kuten myös sisaruksellani ja vanhemmallani. Ystäviltä on ollut hyvin vaikea saada tukea, harva osaa nuorena asettua asemaani ja ymmärtää.

[/quote]

Loukkaavaa, pöyrityttävää, suututtaa. Itse vakavan sairauden läpikäyneenä, joudun ihan oikeasti peilaamaan omaa käytöstäni. Ei kukaa osaa sairastaa tai tukea sairastunutta tismalleen niin kuin oppikirjoissa sanotaan. Aikuisen pitää ottaa itse vastuu omista valinnoista, arvioista ja päätöskistä vaikka olisi kuinka sairas. Ei kukaa muu voi antaa sitä tukea ja turvaa niin kuin sinä halua, jos et itse avaa sitä suutasi.

[/quote]

En nyt ihan ymmärrä, mitä tahdot sanoa Ja mistä syyttelet minua. 

t. 11