vuoro viikko isä ja joka toinen viikko olen kuin ilmaa

Kiitos -4-, Olen miettinyt paljon mitä tunnen ja haluan ja mitä voin saada.

Tilanne on suht uusi, emme asu saman katon alla, ehkä joskus... kuka tietää.

Olen muutaman kerran nähnyt lapset vasta.

Siitä kuitenkin olen varma, etten ole mustasukkainen lapsista. Hän on hyvä isä heille ja rakastava ilmapiiri säteilee heidän välillään. Harvinaisen hyvä isä-lapsisuhde heillä. 

Miehelle on todella vaikea keskustella asista, ja lopulta suuttuu tilanteeseen.

Ja muuttaa tavalla tai toisella keskustelun muuhun. Sivuten kevyesti saa kuitenkin helpommin käsiteltyä vaikeitakin asioita, mutta suora keskustelu ei tuota tulosta.

En halua erota, mutta en halua tätäkään. 

-ap-

Ap, miehen PITÄÄ pystyä keskustelemaan asiasta. Jos ei pysty keskustelemaan sinulle tärkeistä asioista, on IHAN VÄÄRÄ mies sinulle.

Luulin minäkin, että eräs mies olisi ollut unelmieni mies, mutta kuinka väärässä olinkaan...

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 09:56"]

Mutta kiva, että saitte tölväistyä heikoilla olevaa ja vähän paremmuudentunnetta, siskot!)

Joo kiillota sä vaan siellä sädekehääs. Mutta hetkinen... ettet vaan tekis sitä MEIDÄN KUSTANNUKSELLA?!?! :'(((( Mitähän jeesus tästä nyt tykkää?

En teidän kustannuksella, reagoin teidän käytökseenne. Kanna nyt, hyvä ihminen, edes vastuuta sanoistasi.

Jos sopii, mä jatkan nyt keskustelua AP:n kanssa varsinaisesta asiasta. Heippa!

-4-

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 10:02"]

Enpä kyllä ap minäkään saanut ekasta viestistäsi mitään selkoa, vaikka tosissani yritin. 

Miehesi käytös on aika outoa jos ihan totaalisesti muuttuu viikon välein. Eiköhän kannata puhua asiasta, muuten et voi saada asiasta selkoa. Vai kuvitteletko vain kun haluaisit huomiota itsellesi koko ajan? Et mitenkään voi saada miehesi täyttä huomiota silloin kun lapset ovat teillä. Ymmärräthän sen?

[/quote]

mut jos saisin edes jonkin verran? Parin minuutin puhelu, johon olen herännyt yöunilta on sinusta liikaa? No jos olet tätä miltä niin ihmettelen! -ap-

Tärkeintä on, että et missään nimessä muuta miehen kanssa yhteen, ainakaan ennen kuin tilanne on selvinnyt. Mies tuntee erosta luultavasti valtavaa syyllisyyttä. Ja tosiasia on että lapset ovat monille vanhemmille tärkeimmät ihmiset maailmassa, vaikka kumppanikin on todella tärkeä. Lapset saavat aikuisen kiipeämään vaikka kuuhun, jos tilanne niin vaatii. Ilman kunnon keskustelua tilanne ei tuosta parane. Mitä jos hankit miehen lähiviikolla aivan muuta tekemistä itsellesi ja pidät yhteyttä ystäviisi, urheilet ym. Et ota miestä "mukaan" ja katsot miten hän reagoi siihen.

Ap, onko sinulla omia lapsia?

Distressi ja eustressi. Stressi ei ole vain henkilökohtainen kokemus se vaikuttaa kaikkiin lähipiirissä. Asetu miehen asemaan, te koette samat asiat. Ensin painaa vastuu ja sitten ikävä. Juuri, kun mukautuu toiseen tunteeseen, se vaihtuu toiseen. Ja tämän kaiken kokeet myös lapset. Lapsilla ja isällä ei ole valinnan vapautta, mutta sinulla on.

Ennen, kun jatkat suhdetta pidemmälle, katso peiliin onko sinusta tähän kaikkeen. Ei olisi reilua isää ja lapsia kohtaa tutustuttaa ja rakastuttaa, jos sinusta ei ole rohkeasti vastuun kantoon.

Selvästi lapset ovat miehelle tärkeitä. Ja kun asutte erillänne, on ymmärrettävää, että paikalla olevat lapset ovat miehen keskiössä. Ei sulle soittelu ehkä ole päällimmäisenä mielessä, kun työn lisäksi pyörittää lapsiperheen elämää yksinhuoltajana.

Se, missä määrin lapsia ja uusia kumppaneita miksaa, on myös aika herkkä asia. Jos suhde on tuore, moni vanhempi - ihan viisaasti - miettii useammankin kerran, minkä verran tyttö-/poikaystävää tuo lasten elinpiiriin. Jos suhde ei kestäkään, lapset usein hämmentyvät, ja uusi suhde  usein myös hankaloittaa välejä eksään.

Sinuna yrittäisin jutella asiasta, kertoa näkemyksesi miehelle. Riitelemättä ja jos mahdollista siten, ettet pyrikään muuttamaan miehen käytöstä. Tarkoituksena vain saattaa hänen tietoonsa, miltä susta tuntuu. Ja kun kerran tiedät, mitkä viikot on sun 'vapaaviikkoja' (mies elää lastensa kanssa), ota niistä kaikki mahdollinen irti. Tapaa paljon ystäviä, käy teatterissa, leffassa, mitä nyt haluatkin tehdä. Rakenna elämä, joka on miehestä ja hänen huomiostaan riippumaton.

Se, mitä yllä nro 21 totesi, on kuitenkin ihan hyvä pointti. Ei ole hyvä juttu, jos mies ei pysty puhumaan sulle tärkeistä asioista. Etenkin, jos toivot teidän muuttavan vielä yhteen se on tosi tärkeää.

-4-

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 10:04"]

Kiitos -4-, Olen miettinyt paljon mitä tunnen ja haluan ja mitä voin saada.

Tilanne on suht uusi, emme asu saman katon alla, ehkä joskus... kuka tietää.

Olen muutaman kerran nähnyt lapset vasta.

Siitä kuitenkin olen varma, etten ole mustasukkainen lapsista. Hän on hyvä isä heille ja rakastava ilmapiiri säteilee heidän välillään. Harvinaisen hyvä isä-lapsisuhde heillä. 

Miehelle on todella vaikea keskustella asista, ja lopulta suuttuu tilanteeseen.

Ja muuttaa tavalla tai toisella keskustelun muuhun. Sivuten kevyesti saa kuitenkin helpommin käsiteltyä vaikeitakin asioita, mutta suora keskustelu ei tuota tulosta.

En halua erota, mutta en halua tätäkään. 

-ap-

[/quote]

Jos tosiaa asutte erillään, yhtyisin minäkin edellisiin ja sanoisin, että annan miehen vain olla isäviikkonsa rauhassa lastensa kanssa. Helpottaisiko, jos ajattelisit, että etenisitte tällä suunnitelmalla esimerkiksi puolen vuoden ajan ja sitten harkitsisitte, olisiko teidän suhteenne niin vahva, että sinun kannattaisi alkaa tutustua lapsiin?

Lapset on kyllä kovin heikoilla vanhempien uusissa tyttö- ja poikaystäväkuvioissa. Ne repivät monella syvällä tavalla. Se kannattaa muistaa, ja arvostan sinua, jos jaksat ottaa sen huomioon.

Isällä on oikeus viettää aikaa enemmän lastensa kanssa ja sinun kannattaa yrittää huomioida se. Keskity tuolla viikolla enemmän itseesi ja omiin juttuihisi. Mies ei tee sitä tahallaan, mutta valitettavasti kun lapsi on - ne menevät parisuhteen edelle ja heidän tarpeensa sinun edelle. Olet kenties hieman mustasukkainen ja miehen voi olla eronsa vuoksi vaikea antaa sinulle huomiota lasten nähden, liittyykö eroon pettämiskuvio tai jotain dramaattista? Miehellä on syyllinen olo lastensa vuoksi ja siksi hänestä on vaikea huomioida sinua. Tilanne varmasti muuttuu ajan kanssa. Anna miehelle ja lapsillensa aikaa tottua sinuun ja kaikille uuteen tilanteeseen.

Lapset ja isä ikävöivät toisiaan todella paljon: asetu lasten asemaan tilanteessa ja ymmärrä ja hyväksy heidän läheisyydenkaipuunsa. Ymmärrä miestäsi, älä vaadi häneltä liikoja aluksi. Tilanne varmasti tasoittuu vielä viimeistään vuoden-parin sisällä.

Pettämistä ei liity kuvioon. Olemme pitäneet yhteyttä vuoden verran, minulla on yksi lapsi (paljon pienempi kun miehen lapset jotka eivät tarvitse akuuttia hoitoa). Toki rakkautta ja läheisyyttä kaipaa ja tarvitsee jokainen.

Mies on se jätetty osapuoli, nainen löysi uuden ns. rentumman, lasten äidien sanoja kuvaillen tämä mies oli hänelle liian kunnollinen ja tunnollinen

Ai sulla on pieni lapsi. Okei, et taida sitten päästä ihan vapaasti leffaan ja lenkille silloin, kun miehelläsi on isäviikko. Sitten sun pitäisi keksiä jotain muuta sisältöä, ettet olisi niin needy silloin, kun hänellä ei ole aikaa sulle.

Mitä sä aiot tehdä, AP? Voi olla, että miehen käytös ei muutu. Riittääkö tuo sulle?

-4-

ymmärrän sinua ap. Kyllä miehesi hoitaa tökerösti asiansa, jos ei pysty huomioimaan myös naistaan lasten läsnäollessa. Pari puhelua päivässä ei ole lapsilta ollenkaan pois. Ota asia asiana ja keskustele hänen kanssaan. Sano ettet hyväksy sellaista käytöstä. Täällä noi typerät kommentit ovat jonkun katkeran jätetyn äidin kommentteja eli ex miehellä ei saisi olla suhdetta. Olet järkevästi ajatteleva äiti ja miehesi uusi nainen, kyllä vaikka olisi mikä isäviikko niin silloin pitää myös suhde hoitaa, huoh näitä eukkoja ja miksei ukkoja, on tainnu aivot jäädä narikkaan. Lasten kanssa tulee elää normi elämää ja piste., ei siinä ketään tarvi ulos pulautella joukosta.

Kannattaa pitää miestä yhtenä lapsena ja asettaa tälle rajat: minä haluan, että olet tällainen ja jos et ole, niin sitten minä jätän sinut.

ja kas - ap on ilman miestä sen jälkeen. Kukaan ei halua, että vieras ihminen asettaa tunteille rajoja.

Näin miehenä sanoisin että miehelläs on ikävä lapsia. Kokeilkaa jutella

Meillä oli alkuaikoina samanlaista, tosin itselläni ei ollut lapsia ja tunsin jääväni kaikesta syrjään, etenkin kun olimme vasta tutustuneet emmekä asuneet saman katon alla. Mies yksinkertaisesti tuntui kompensoivan edellisen viikon tapaamattomuuttaan lasten ollessaan hänen luonaan, ja vaihtopäivänä sekä lapset että isä olivat kaikki pahalla tuulella.

Minulla auttoi se, kun keksin omaa tekemistä lasten meilläoloajaksi. Toki teimme asioita myös yhdessä, etenkin, kun olimme muuttaneet yhteen. Myös mies ymmärsi, ettem halua jäädä syrjään, kun lapset ovat hänen luonaan, joten ainakin yritti ottaa minut paremmin huomioon. Itse lakkasin kuitenkin olettamasta, että miehellä aina olisi aikaa minulle. Näin en itse ollut tilanteeseen niin pettynyt, ja mieskin oli tyytyväisempi ja yllättäen antoikin enemmän huomiotaan. Tuota voisi ehkä kokeilla?

Olisiko ap myös mahdollista, että ottaisit asian rakentavasti puheeksi miehen kanssa vaikka aloittamalla sillä, miten hyvä isä hän lapsilleen on, ja että haluaisit tukea häntä siinä, tai voisitte puuhata kaikki jotain yhdessä, kun lapset ovat miehellä. Jos vaikka laittaisitte joskus ruuan yhdessä - tai kutsut isän ja lapset syömään, sinulle tai heille?

Minun mieheni on todellinen putkiaivo, eli hänen oli ihan mahdoton hoitaa montaa asiaa yhtä aikaa. Kun lapset (3 kpl) olivat pieniä, mies oli aina ihan poikki, kun joutui huushollaamaan. Se oli myös jotain, mikä minun oli tajuttava. Silloin koitin tukea ja tehdä enemmän kuin osani, jotta kokonaisuus olisi pysynyt kasassa. 

Jos haluaa uusperheen, naisen täytyy ymmärtää, ettet voi olla miehelle "kuningatar" koko aikaa. Kaikissa parisuhteissa pn pakko tehdä kompromisseja, mutta ainakin minä olen joutunut tekemään niitä eniten kolmilapsisen miehen kanssa. Mies sinänsä on paras mitä osaan kuvitella, eli jälkeenpäin en ole joutunut luopumaan kovin paljosta, kun olen kuitenkin saanut todella hienon aviomiehen.

Nyt myöhemmin 12 vuoden yhdessäolon jälkeen ja lasten jo lähes aikuistuttua voin sanoa, että kannatti!

Lapsellisten aikuisten parisuhteen ja myös "uusperheen" on saatava aikaa kehittyäkseen. Mieti sinäkin ap pidemmällä tähtäimellä, lapset kasvavat ja vuodet kuluvat yllättävän nopeasti!

Tä?

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 09:23"]Tä?[/quote]

niin mitä et tajunnut?

Älä nyt, kakkonen, ole niin laiska, ettet edes yritä.

AP kertoi, että hänen miehellään on aiemmasta suhteesta lapsia, ja kun he tulevat joka toinen viikko asumaan isänsä luo, mies kohtelee AP:tä eri lailla (kylmemmin) kuin silloin, kun he ovat kahden.

Ei se nyt niin vaikeaa ollut.

juuri näin mitä nelonen sanoi, olen niin turta tällä hetkellä taas, no enää muutama päivä ja saan sen rakastavan miehen takaisin -ap-