Lue keskustelun säännöt.
Kolmevuotias ei ota kontaktia isäänsä
17.11.2020 |
Melkein koskaan. Ihan yksittäisiä kertoja muistuu mieleen viimeisen vuoden ajalta. Ja olen siis miehen, lapsen isän, kanssa naimisissa ja asumme yhdessä eli olemme ihan tavallinen perhe.
Taustalla tässä on se, että mies itse ei ottanut lapseen hirveästi kontaktia tämän ollessa vauva eikä oikein halunnut esim vaihtaa vaippaa koskaan muuten kuin pakotettuna. Yritin silloin sanoa miehelle että vauvan kanssa pitää viettää aikaa mutta ei sillä ollut mitään vaikutusta. Nyt mies syyttää minua siitä että olen kasvattanut lapsesta sellaisen että lapsi ei ota isäänsä kontaktia.
Olisiko kommentteja tällaisesta? En ehkä itse osaa nähdä tilannetta nyt ulkopuolisen silmin.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap sun mies ei lapsen ollessa vauva, halunnut vaihtaa vaippoja tai muuten hoitaa vauvaa?
Olitteko sitten ennen raskautta sopineet, ettei miehen tarvitse osallistua vauvan hoitoon?
Jos te meolemmat halusitte vauvan ,niin en ymmärrä niitä naisia, jotka suostuvat siihen, ettei mies osallistu vauvan hoitoon.
Isät voivat huoletta kuunnella vauvan itkua ja antaa vauvan olla kakkavaipassa, äidit eivät. Vauvan tarpeet pitää ennakoida tai vastata niihin heti eikä sitten, kun pääsee pelissä sopivaan kohtaan tai telkkarissa alkaa mainostauko.
Ei tuo ole mikään miesten yleinen ominaisuus vaan huonojen isien ominaisuus. Onneksi on paljon hyviä isiä joille lapsi menee kaiken muun edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehen ura lähti nousuun kun sain lapsen. Vuonna, jona esikoinen syntyi, hänellä oli 100 työmatkapäivää, muulloinkin pitkää päivää konttorilla ja ylitöitä kotona. Minä hyväksyin tämän työnjaon että mies tienaa rahaa ja minä hoidan kodin ja lapset, olinhan itse köyhästä kodista ja kärsinyt siitä paljon ja halusin lapsilleni taloudellisesti paremmat lähtökohdat.
Luonnollinen lopputulos oli se, että ihan pienenä lapset (2) vierastivat isää joskus kun hän palasi työmatkoilta, vauva ei edes tuntenut. Vähän vanhempana tuota että ei ota kontaktia isään. Isä olisi tykännyt että kun lapset on ruokittu ja hyväntuulisia, hän olisi mielellään vähän leikkinyt ja pitänyt seuraa, mutta ei se tullut enää luontevasti lapsilta. Hän hyväksyi sen, että tämä oli hinta meidän valinnoista, eikä siitä sen enempää draamaa seurannut.
Jännä on, että kun lapset oli vanhempia jo koulussa, molemmat alkoi ihannoida isää, vaikka vieläkin vaivautuvat, jos joutuvat isän kanssa kaksin. Yhtäkkiä minä olinkin nolo homssuinen kotimutsi, kun taas mies oli super cool liikemies jonka matkoista ja muusta kerskailtiin kavereillekin.
Koita kestää. Teillä tämä työnjako näyttäisi kuitenkin suunnilleen onnistuneen ja lapset myös ymmärtäneet tämän, vaikka isä jäänytkin etäisemmäksi. Ehkä miehesi voisi lapsille ääneen kehua sun työtä perheen eteen ja miten se mahdollisti hänen työn teon?
Vierailija kirjoitti:
Olisko niin omalla käytökselläsi olet ihan itse opetanut siinä jo 3 vuotta lapsesi läheisriippuvaiseksi itsestäsi?
Turha laittaa lapsen tai äidin syyksi, sillä lapsi-isä suhde syntyy yhdessä arkea elämällä ja näin ei edes voi syntyä läheisriippuvuutta äitiin. Kyllä mies on tämän mahdollistanut omalla käytöksellään.
Siskolleni on 18v ja 21v lapset ja heillä isäsuhde on hyvin kaukainen, kun oli miehen tärkeämpi luoda uraa ja harrastaa ja näille nuorille isäni on hyvin läheinen ja hyvä isovanhempi-lapsi suhde, kun isoisä on ollut pienestä pitäen heidän kanssaan, vaikka lasten ollessa pieniä, oli työelämässä mukana.
Turha miesten itkeä, jos lapset eivät halua olla heidän kanssaan, kun se isä-lapsisuhde olisi pitänyt rakentaa kun sen aika oli. Ei lapsi odota, milloin isällä on aikaa heille, kun se aika on tässä ja nyt, lapsen arjessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap sun mies ei lapsen ollessa vauva, halunnut vaihtaa vaippoja tai muuten hoitaa vauvaa?
Olitteko sitten ennen raskautta sopineet, ettei miehen tarvitse osallistua vauvan hoitoon?
Jos te meolemmat halusitte vauvan ,niin en ymmärrä niitä naisia, jotka suostuvat siihen, ettei mies osallistu vauvan hoitoon.
Isät voivat huoletta kuunnella vauvan itkua ja antaa vauvan olla kakkavaipassa, äidit eivät. Vauvan tarpeet pitää ennakoida tai vastata niihin heti eikä sitten, kun pääsee pelissä sopivaan kohtaan tai telkkarissa alkaa mainostauko.
Tuo ei kyllä pidä paikkaansa, vaan riippuu miehestä.
Vastuullinen ja hyvä isä ei anna lapsen itkeä ja olla kakkavaipoissaan.
Isäni hoiti minua paljon60-luvulla ja vastaavasti mieheni oli 90-luvulla koti-isänä lähes 3v ja hänen vastuullaan oli vauva, eikä koskaan kun tulin töistä, lapsi ollut kakkavaipoissaan.
Miksei se isä itse pyri ottamaan kontaktia lapseensa? Kolmivuotiaan kanssa voi jo touhuta monenlaista niin sisällä kuin ulkonakin. Tänä lumisena talvena olisi voinut lähettää isän lapsen kanssa pulkkamäkeen tai vain möyrimään pihalla lumeen. Ja lapsen kanssa voi ihan vain jutella. Ei kontaktin luomiseen tarvita vaipanvaihtoa, pikemminkin läheisyyttä ja sylittelyä ja vaikka vain pötköttelyä yhdessä sohvalla tai sängyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se tietenkään mene niin päin että lapsen pitäisi olla aloitteelinen kontaktin ottamisessa. Kyllä nyt on isällä peiliin katsomisen paikka! Mitäs on jättäytynyt sivuun lapsen elämästä. Lapsihan on oppinut että tuo nyt on joku ukko joka täällä hengailee, ja on kuin joku huonekalu. Kuuluu kalustukseen, mutta ei herätä sen suurempaa mielenkiintoa kuitenkaan. Sama onko siinä vai ei. Lapsi on kuitenkin vielä pieni ja isällä on loistavat mahdollisuudet korjata tilanne, kunhan ymmärtää asian lapsen näkökulmasta. Isän pitää myös ymmärtää että hän ei voi valita hetkiä jolloin on lapsen saatavilla, ja muina aikoina torjua lapsen lähestymisyritykset. Kun lapsi orastavasti alkaa hyväksyä isän elämäänsä jos/kun isä näkee vaivaa tämän eteen, voi isä pilata kaiken olemalla epäjohdonmukainen isyydessään. Vanhemmuus ei toimi on/off periaatteella, vaan isän on ymmärrettävä että isyys on kokonaisvaltainen rooli, ja menee kaiken muun edelle. Myös silloin kun olisi kiire, on väsynyt, tai lapsi kiukuttelee.
Mitään ei vielä ole menetetty, mutta miehen pitää itse aktiivisesti rakentaa vanhemmuuttaan ja suhdetta lapseen. Syyttely on aina turhaa, erityisesti tässä tilanteessa.
Voit toki itsekin yrittää osaltasi auttaa. Jos lapsi pyytää juotavaa, käske hänen kysyä isältään jne. Yksin et voi tilannetta tietenkään muuttaa, kyllä muutoksen pitää lähteä isästä.
Joku yhteinen tekeminen tai harrastus voisi auttaa. Isän ja lapsen yhteinen viikottainen uimahallikäynti tai muuta mukavaa tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei se isä itse pyri ottamaan kontaktia lapseensa? Kolmivuotiaan kanssa voi jo touhuta monenlaista niin sisällä kuin ulkonakin. Tänä lumisena talvena olisi voinut lähettää isän lapsen kanssa pulkkamäkeen tai vain möyrimään pihalla lumeen. Ja lapsen kanssa voi ihan vain jutella. Ei kontaktin luomiseen tarvita vaipanvaihtoa, pikemminkin läheisyyttä ja sylittelyä ja vaikka vain pötköttelyä yhdessä sohvalla tai sängyllä.
Kolmevuotias on jo sen verran iso, että hän lähtee pois paikalta, jos hänen pitää jäädä itselleen vieraan ihmisen lähelle. Itsekin menin pienenä jonnekin sängyn alle piiloon, jos äiti lähti jonnekin, ja toivoin, että isä ei huomaa minua. Nuo läheisyydet ja silittelyt miehen olisi pitänyt aloittaa jo vastasyntyneen kanssa. En ymmärrä sitäkään, mikä siinä vaipanvaihdossa on niin kauheaa. Mies sylittelee vauvan kanssa ja sitten huutaa vaimon paikalle, kun lapselle pitää vaihtaa vaippa.
Se nyt vaan on niin, että vanhempien ja lasten välillä voi olla sellainen tilanne, että kemiat ei kohtaa... tosi ikävää... itselläni on kokemusta tästä ja kauhulla ajattelen... Mutta tee tämä itsellesi... ehkä siitä tulee jotain apua tilanteeseen, jos vaikka lapsi on ihan väärän miehen kanssa 'tehty' tähän maailmaan... eli isä jostain toisesta maailmasta kuin sinä itse... ja lapsen päässä ja sydämessä sitten joku sekasotku... WHO KNOWS??? Ehkä aika muuttaa asetelman ja entäpä jos siinä käykin sitten niin että miehestäsi tuleekin ykkösvanhempi??? Onko lapsi poika???
https://www.vauva.fi/keskustelu/4596072/translate-and-send-some-very-cl…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on ihan isän itsensä vika, turha syytellä ketään muuta. Tietenkään lapsi ei halua olla sellaisen ihmisen kanssa, joka on ollut lasta kohtaan vauvasta asti välinpitämätön ja etäinen.
”Nyt mies syyttää minua siitä että olen kasvattanut lapsesta sellaisen että lapsi ei ota isäänsä kontaktia.”
Siinähän mies vastaa itse ongelmaansa. SINÄ olet kasvattanut, yksin ilmeisesti. Kysy, miten hän on sitten lasta kasvattanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
”Nyt mies syyttää minua siitä että olen kasvattanut lapsesta sellaisen että lapsi ei ota isäänsä kontaktia.”
Siinähän mies vastaa itse ongelmaansa. SINÄ olet kasvattanut, yksin ilmeisesti. Kysy, miten hän on sitten lasta kasvattanut?
Sepäs se. Missä hän on ollut silloin, kun olet lasta kasvattanut yksin?
No onneksi mies voi nytkin ottaa ihan itse kontaktia siihen lapseen. Tuleehan se lapsi tulevina vuosina kohtaamaan valtavan määrän ihmisiä joiden kanssa tulee olemaan kontaktissa. Joten kyllä se yhteys on vielä luotavissa vaikka sitä ei tähän mennessä olisi ollutkaan.