Onko ketään muuta, jolle liikunta ei koskaan, kertaakaan elämän aikana tuottanut hyvää oloa?

Itse muistelen että yhden kerran, lukioaikana liikuntatunnin puitteissa tehdyn hiihtolenkin jälkeen olisi ollut jotain hyvänolon tunnetta, mutta sekin taisi loppua lyhyeen. 35 vuotta myöhemmin sama hyvänolon tunne liikuntasuorituksen aikana ei ole toistunut.

Olen aika lailla vakuuttunut että joillekin urheilusuoritus on lapsesta asti keveämpää kuin toisille. Vaikka vertailuhenkilöt olisivat molemmat terveitä ja saman kokoisia, samanpainoisia, liikuttu samoissa pihapiireissä yhtä paljon yms. Johtunee erilaisesta hapenottokyvystä, ilmatiehyeiden rakenteesta tai mistä lienee.

Kerran elämässäni olen saanut kokea sen endorfiinien erittymisen liikunnan jälkeen, ja se oli lukiossa cirquit-tunnilla. Sen jälkeen, ei kertaakaan. Vaikka kuinka rääkkitreenin olisi tehnyt niin ei, yhtä tuskaa vaan. Periaatteessa se lihasten särky on melkein jopa nautinnollista, siis kun pääsee sohvalle sen jälkeen kun on kävellyt ja joka paikkaan sattuu, se on nautinnollista.

Mutta heti liikuntasuorituksen jälkeen en ole tuntenut hyvää oloa.

Vierailija kirjoitti:

Nuoremman keho kestää paremmin sokereita ja huonoja hiilareita, vanhemmiten sietokyky heikkenee. 

Siitäkö tämä johtuu. Jos syön yli 100 grammaa karkkia, olen 2 päivää kipeä.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelua lukiessa tulee väkisinkin mieleen, että moni on varmasti kokeillut aivan vääriä liikuntalajeja.

Jos katsoo esim. luetteloa liikuntaseuroista, uskallan väittää, että jokaiselle on olemassa laji, joka tuottaa iloa ja mielihyvää:

https://www.kansalaisyhteiskunta.fi/jarjestohakemisto/urheilu-_ja_liiku…

Liikuntaa on laitesukelluksesta tikanheittoon, petanqueen, moottoriurheiluun, agilityyn.... Ikävä kyllä moni ajattelee, että liikunta on ainaista hölkkälenkkiä ja ylätaljaa.

Niin, kirjoitin tokalla sivulla harrastavani crossfittiä ja lenkkeilyä. Lenkkeily nyt on ihan perseestä, mutta helppo toteuttaa. Crossfit taas on valikoitunut lajiksi juuri siksi että se on vähiten epämiellyttävien joukossa. Riittää vähempi aika liikuntaa kun tekee täysillä ja raskasta hetken.

Olen kyllä käynyt koululiikuntatunnit, jalkapallossa, jumpassa, luistellut, hiihtänyt, uinut, balettitanssinut, nyrkkeillyt, käynyt salilla, vaeltanut, tanssinut, kahvakuulaillut, pyöräillyt ym. muutamia mainitakseni. Kaikki olleet pahempia kuin se crossfit, jota luultavasti katsoit että ”no ei ihme että inhoaa kun tuosta aloittaa”.

Ja sitten pitää muistaa myös se, että kaikkea ei voi aloittaa rapakuntoisena. Tankotanssin tai kiipeilyn alkeetkin ovat hyvin vaativia, jos käsissä ei ole valmiiksi yhtään voimaa mutta massaa kropassa vähän liikaa.

Mutta jos lasket tikanheiton liikunnaksi niin.. noh. Ehkä olen vain tietämätön mutta vaikea kuvitella miten pelkkä tikanheitto edistäisi terveyttä ja kunnon kohotusta.

Itsellekin liikunta on aina ollut vastenmielistä pakkopullaa, mutta olo on kyllä paljon huonompi silloin jos ei liiku lainkaan tai liian vähän. Eli kyllä sillä pitkän päälle on hyvinvointia ja jaksamista parantava vaikutus, eli siinä mielessä ei tarvitse enää niin pakottaa itseään liikkumaan, kun tietää mikä on olo jos vaan istuu ja makaa sohvalla.

"Exercise is rewarding, and long-distance runners have described a runner's high as a sudden pleasant feeling of euphoria, anxiolysis, sedation, and analgesia. A popular belief has been that endogenous endorphins mediate these beneficial effects. However, running exercise increases blood levels of both β-endorphin (an opioid) and anandamide (an endocannabinoid). Using a combination of pharmacologic, molecular genetic, and behavioral studies in mice, we demonstrate that cannabinoid receptors mediate acute anxiolysis and analgesia after running. We show that anxiolysis depends on intact cannabinoid receptor 1 (CB1) receptors on forebrain GABAergic neurons and pain reduction on activation of peripheral CB1 and CB2 receptors. We thus demonstrate that the endocannabinoid system is crucial for two main aspects of a runner's high. Sedation, in contrast, was not influenced by cannabinoid or opioid receptor blockage, and euphoria cannot be studied in mouse models."

- https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/26438875/

Ainoastaan seksi.

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä on ihan tutkitusti sellaisia, että liikunta aiheuttaa aika päinvastaisia asioita kuin suurimmalle osalle. Itsellä tulee hirvittävän paha olo fyysisesti pitkäksi aikaa ja henkisesti tekisi mieli hypätä kaivoon..  Joten myös väite, että liikunta olisi lääke masennukseen kaikkien kohdalla, on puppua. Joillekin jopa hengenvaarallista..

Tunnistan itseni täysin tästä. TIETENKIN järjellä ymmärrän liikunnan hyödyt, mutta ei se kyllä mulla oo ikinä tuonut hyvää oloa, se on vaan semmosta pakolla suorittamista. Ja nykyään, kun olen koko ajan vain epäsosiaalisempi (koska en jaksa ihmisiä) , niin myöskään ryhmäliikuntatunneista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Oon siis valinnut yksinäiset kävelyt tai pyöräillyt (painotus arkiliikunnassa) tai jotain "kotijoogaa". Mutta kaiken kaikkiaan ihan p**ka fiilis liikkumisesta tulee. Mulla varmaan aivokemia on jotenkin nurinpäin ihan vallan, heh.

Lasketaanko masturbointi tai yhdyntä liikunnaksi?

Täällä myös yksi. Vihaan suorastaan fyysisiä ponnisteluja kun en ikinä siitä ole mitään saanut, poislukien seksi joka on ihan kivaa. Lapsena pidin uimisesta luonnonvesissä ja sitä voisin tehdä vieläkin mutta julkisiin uimaloihin en mene. Vatsatanssia kokeilin ja oli ihan jees mutta en vain oppinut sitä. Lempeä jooga menettelee ja metsässä kävely koiran kanssa. Haluaisin olla liikunnallinen mutta en vain ole.