Onko kotiisi koskaan ilmestynyt esine, jota kukaan teillä ei tunnista? Esine, josta kukaan ei tiedä, kenen se on ja mistä se tuli?

Tiliote kirjoitti:

Tutut tunnistaa, mutta tunnistakoot :) Tässä casessa ei kotiini ilmestynyt tavaraa, mutta on muuten niin on outo juttu, että pakko kertoa.

Olin töissä kunnalla, tein yhteistyötä sos.työntekijöiden kanssa, eli tunsin heitä jonkin verran. Yhtenä päivänä eräs sossu soitti mulle ja kysyi, miksi mun tiliote on erään asiakkaan toimeentulotukihakemuksen mukana. Olin ihan ihmeissäni! Sossu kertoi, että oli ihmetellyt, kun asiakas oli yksin asuva mies, ja tosiaan hakemuksen yhtenä liitteenä oli mun tiliote. Mulla on hyvin erikoinen sukunimi, joten sossu oli heti yhdistänyt tiliotteen minuun, ja siinä oli näkynyt myös palkanmaksu kunnaltamme.

Asiakkaan nimi ei ollut minulle ollenkaan tuttu. Kysyin, oliko asiakkaan osoite esim.samalla kadulla kuin minun; ei kuulemma ollut ollenkaan. Ajattelin, että tiliote olisi mennyt postinjaossa vahingossa naapuriin tms., mutta tästäkään ei ollut siis kyse, asiakas asui ihan eri suunnassa kuin minä.

Tämä jäi mysteeriksi, jossa askarruttaa edelleen kaksi asiaa: miten tiliotteeni oli päätynyt tälle miehelle ja miksi hän oli liittänyt sen toimeentulotukihakemukseensa.

Oho, aikamoinen juttu! Sossunhan olisi pitänyt soittaa miehelle, ja kysyä miksi tällainen tiliote oli mukana, asuuko kenties siellä tms.  Ehkä olisi selittänyt asian.

Tulee mieleen että posti oli mokannut, ja mies tiesi että olet kunnalla töissä, ja halusi jotenkin järjestää postin sinulle :D 

Tämä en ole mikään ihmetyksen aihe.

Mieheni käyttää kaupunkipyörää päivittäin kauden aikana. Usein monta krt päivässä.

Viikottain löytää pieniä juttuja kopasta. Ottaa ne mukaan ja heittää kirppislaatikkoon.

Minä sitten, n kerran vuodessa, tyhjennän laatikon viedessäni kirppikselle ja ihmettelen aina samaa monta krt.

Kyse on hyvin edullisista tavaroista, arvo alle 10 e.

Outo tapaus, joka vieläkin pohdituttaa. Olin ollut pitkässä suhteessa mieheen ja harkinnut eroa pitkään, koska hän ei ollut henkilö, jonka kanssa olisin voinut harkita perheen perustamista. Olimme asuneet yhdessä vuosia, kunnes yhtenä päivänä asuntoon ilmeistyi lapsen pieni helistinlelu. Aluksi luulin. että se oli pudonnut asunnossa käyneelta remonttimieheltä, ja laitoin lelun hänen kassin viereen. Hän kuitenkin antoi sen takaisin ja totesi, ettei ole hänen tavaransa. No, sitten meni joku aika ja kävin puolison työpaikalla. Hänen työpisteellään oli kuva vauvasta kiinnitettynä sermiin. Kysyin että mikä toi kuva on, ja hän sanoi että oli laajentanut työpisteensä työkaverin työpisteen puolelle, kun hän oli jäänyt vanhempainvapaalle. Erosimme siitä muutaman kuukauden jälkeen. Selvyyttä asiaan ei koskaan tullut. Mistä ihmeestä helistin asuntoomme olisi tullut? Yhdelläkään kaverilla ei silloin ollut lapsia, kukaan ei ollut käynyt lapsen kanssa kylässä, eikä niitä asunut naapurissakaan. Oma veikkaus on, että miehellä oli joku salasäätö selkäni takana. Asiasta on aikaa useita vuosia, mutta vieläkin asia tulee mieleen joskus. No, pääsin hänestä eroon mutta outo juttu koko kuvio kerrassaan. Mietin myös sitä, että miksi hänen työkaverillaan olisi vauvasta kuva työpisteellään, jos kerran hän oli vasta hiljattain jäänyt vanhempainvapaalle? Kuva sermissä oli hyvin pienestä vauvasta. Ei kukaan vapaalla oleva tuore vanhempi mene työpaikalleen laittamaan kuvia hänestä kun ei ole vielä palannut töihin.  

Todella paljon on sellaisia esineitä . Puoliso tilaa Kiinasta ties mitä, avaamattomia pakkauksiakin on. Ja vuoden kuluttua kukaan ei muista, että mikä tää on ja miksi on tilattu.🙄

Vierailija kirjoitti:

Ehkä vähän ot, mutta nuorena pariskuntana asuimme vuokra-asunnossa, jonka ulko-oveen kuului kolme avainta. Pois muutettaessa ei kolmatta avainta löytynyt mistään, emme olleet antaneet avainta kenellekään, kyselimme vielä läheisimmät kaverit ja sukulaiset läpi. Sitten muuttopäivänä avain vain yhtäkkiä oli tietokonepöydällä, niin näkyvällä paikalla, että taatusti olisi se aiemmin huomattu, jos olisi siinä ollut.

Joku sukulainen tai läheinen ystävä oli sen vienyt ja käynyt salaa palauttamassa.

Ei esine, mutta kävin läpi lapsena tekemiäni piirustuksia ja pikku vihkosia, joihin olin piirtänyt ja kirjoittanut. Noin viisivuotiaana kirjoittelin usein kavereideni nimiä eikä minulla ole mitään muistikuvaa kenestäkään Annasta, jonka nimen olen kirjoittanut useamman kerran.

(Todennäköisesti hän oli yhden kaverini kaveri, koska meidän kolmen nimet esiintyivät usein yhdessä. Mutta jotenkin olen sulkenut hänet kokonaan muististani. Tai sitten en ole edes tavannut häntä mutta kaverini on puhunut hänestä paljon tai jotain.)

Meillä on erään firman aika ruma sininen kesäpipo naulakossa. Ihan sen näköinen jota työmiehet käyttää. Saattaa olla edellisen asukkaan, mutta en muista nähneeni sitä muuton yhteydessä. Kukaan ei ole kaivannut sitä. Aika mysteeri.

Joo, kännykkä miehen auton hansikaslokerosss. Mies otti sen kiireesti talteen, tiesi kuulemma omistajan 😊 on se niin kohtelias 😍

Vierailija kirjoitti:

Ei varsinaisesti ole esine, mutta jääkaapin hyllylle oli ilmestynyt pieni palanen lasia. Ensin luulin, että jääkaapin lasihyllystä oli lohjennut palanen irti, mutta kaikki hyllyt oli ihan ehjiä. Kaikki astiat, mitä jääkaapissa oli, olivat ehjiä. Eikä ole tullut vastaan yhtään lasista esinettä, mistä sen kokoinen pala puuttuisi.

Minkähän muotoinen lasinpala mahtoi olla? Minulta hävisi joitakin vuosia sitten pöydällä olleesta viinilasista pala, jota ei koskaan löytynyt. Kuului helähtävä ääni, lasista oli lohjennut kolmion muotoinen pala, n. 2 cm sivu, ja pala vaan hävisi. Etsin sitä huolellisesti, koska pelkäsin että joku satuttaa itsensä vaikka astumalla sen päälle, mutta ehkä pala lensikin jääkaappiisi?

Vajaa kortsupaketti löytyi kirjahyllystä. Kukaan perheenjäsen ei tunnusta sitä omakseen.

Vaihdoin joku aika sitten lakanoita. Lakanakaapista tuli vastaan petari, jota kumpikaan ei muista ostaneensa tai ylipäätään nähneensä aiemmin. Otin käyttöön, kun sille oli tarvetta, mutta vieläkin ihmettelen.  

Vierailija kirjoitti:

Outo tapaus, joka vieläkin pohdituttaa. Olin ollut pitkässä suhteessa mieheen ja harkinnut eroa pitkään, koska hän ei ollut henkilö, jonka kanssa olisin voinut harkita perheen perustamista. Olimme asuneet yhdessä vuosia, kunnes yhtenä päivänä asuntoon ilmeistyi lapsen pieni helistinlelu. Aluksi luulin. että se oli pudonnut asunnossa käyneelta remonttimieheltä, ja laitoin lelun hänen kassin viereen. Hän kuitenkin antoi sen takaisin ja totesi, ettei ole hänen tavaransa. No, sitten meni joku aika ja kävin puolison työpaikalla. Hänen työpisteellään oli kuva vauvasta kiinnitettynä sermiin. Kysyin että mikä toi kuva on, ja hän sanoi että oli laajentanut työpisteensä työkaverin työpisteen puolelle, kun hän oli jäänyt vanhempainvapaalle. Erosimme siitä muutaman kuukauden jälkeen. Selvyyttä asiaan ei koskaan tullut. Mistä ihmeestä helistin asuntoomme olisi tullut? Yhdelläkään kaverilla ei silloin ollut lapsia, kukaan ei ollut käynyt lapsen kanssa kylässä, eikä niitä asunut naapurissakaan. Oma veikkaus on, että miehellä oli joku salasäätö selkäni takana. Asiasta on aikaa useita vuosia, mutta vieläkin asia tulee mieleen joskus. No, pääsin hänestä eroon mutta outo juttu koko kuvio kerrassaan. Mietin myös sitä, että miksi hänen työkaverillaan olisi vauvasta kuva työpisteellään, jos kerran hän oli vasta hiljattain jäänyt vanhempainvapaalle? Kuva sermissä oli hyvin pienestä vauvasta. Ei kukaan vapaalla oleva tuore vanhempi mene työpaikalleen laittamaan kuvia hänestä kun ei ole vielä palannut töihin.  

Veikkaan, että miehellesi oli syntynyt salasuhteessa vauva, mutta ei halunnut kertoa sinulle siitä. Oletko seurannut exän elämää myöhemmin, some, yhteisiä tuttuja? Luulisi, että tuollainen asia olisi aika helppo selvittää.

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin joku aika sitten lakanoita. Lakanakaapista tuli vastaan petari, jota kumpikaan ei muista ostaneensa tai ylipäätään nähneensä aiemmin. Otin käyttöön, kun sille oli tarvetta, mutta vieläkin ihmettelen.  

Meiltä on hävinnyt patja! Meillä on neljälle vieraalle varapatjat ja petauspatjat, nyt on yksi patjoista kadonnut. Isoa patjaa on aika vaikea piilottaakaan mihinkään. Ei vaan löydy enää vierashuoneesta. Kukaan ei ole lainannutkaan, kenelläkään ei korona aikaan ole pahemmin yövieraita käynyt.

Ammattijärjestäjänä täältä sivusta kommentoin, että on todella tavallista, että ihmiset omistavat tavaraa, jota eivät muista hankkineensa.

Enemmän sääntö kuin poikkeus oman asiakaskuntani kesken on, että komeroita siivotessa ihmetellään mistä tämä on tänne tullut ja ei ole kyllä meidän hankinta. Yliedustettuina ovat alesta lapsille ostetut vaatteet ja kengät, jotka on ylähyllylle laitettu odottamaan kasvamista sekä kummalliset pienet käyttöesineet tai tavarat, jotka lainattu joltakin ehkä jo vuosia sitten jotakin yhtä puuhaa varten, siivottu laatikkoon ja unohdettu palauttaa, esim. lämpimät kintaat mökkireissun pilkkiretkelle tai discovalo pikkujoulujuhliin. Harva muistaa tuollaisia juttuja vuosien tai vuosikymmenten päästä.   

On. Semmoinen musta muoviesine, neliskanttinen, kuin laatikko, kahva jne. Noun kahvinkeittimen kokoinen.

Hämmästelimme sitä, kunnes sukulainen kertoi, että kuuluu ruohon leikkuriimme.

Yhtenä aamuna huomasin olohuoneen lattialle ilmestyneen mustan kiiltävön esineen. Kyselin vaimolta, eikä tunnistanut. Lapsetkaan eivät osanneet kertoa. Aikamme googlattuamme tajusimme että se on flyygeli. Osaan jo kissanpolkan.

Vierailija kirjoitti:

Joo, kännykkä miehen auton hansikaslokerosss. Mies otti sen kiireesti talteen, tiesi kuulemma omistajan 😊 on se niin kohtelias 😍

Miehen kakkoskännykkä, jolla pitää yhteyksiä henkilöihin joista ei halua sinun tietävän mitään.

Vierailija kirjoitti:

Asun yksin ja kavereita on käynyt 4 kpl sinä aikana kun olen tuossa asunut ja tasan tarkkaan tiedän että eivät käytä nuuskaa eivätkä jättäisi niitä muutenkaan mihinkään jos käyttäisivät. Silti sohvan väliin sekä keittiön pöydän alle ilmestyi käytettyjä pussinuuskia.

Pelästyin ja kysyin kaverit läpi, kukaan ei edelleenkään käytä nuuskaa enkä tiedä miten ne ovat voineet tänne päätyä. Ahdistaa kun olen hukannut yhden kotiavaimista enkä tiedä minne ja asun huonolla alueella ja epäilin että joku olisi poissa ollessani viettänyt aikaa luonani yksin, mutta se alkaa kuulostaa ehkä jo liian vainoharhaisellta, joten annoin asian olla. Ihmetyttää silti edelleen.

Ei kuule välttämättä, jos asunnon edellisen asukkaan jäljiltä ei ole vaihdettu/sarjoitettu lukkoja, niin niitä avaimia voi olla vaikka kuinka paljon menossa ympäri pitäjiä -edellyttäen että ei ole suojattu lukkojärjestelmä. Senkään jälkeen et voi tietää onko avaimia jossain, jollet ole nähnyt valmistajan listausta siitä montako avainta lukkoon on teetetty. Eli siellä saattaa käydä edellinen asukas, vuokraisäntä, naapurin mummo jolle edellinen asukas on jättänyt avaimen, pienissä taloyhtiöissä yleisavain on yleensä jollain asukkaista niin ei tarvitse aina soittaa huoltomiestä ja maksaa siitä. Sinuna lainaisin joltain sellaisen riistakameran tms. jolla voisi katsoa kuka siellä pyörii. Pahimpana olen kuullut, että jonkun mummon lapsenlapsi on lainannut yleisavainta ja käynyt tonkimassa kaikkea varastettavaa kun naapurit on olleet töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ex-puolison aikana tuli. Sillä aikaa, kun olin lapsen kanssa muutaman päivän käymässä vanhempieni luona (asuivat kaukana), hattuhyllyyn oli ilmestynyt naisten talvipäähine, sellainen pantamallinen. En kertonut siitä, kyselin vain, että onko käynyt vieraita ja varmistin vielä erikseen, että ei ole siskonsa tai äitinsäkään piipahtanut. Ei ollut eikä kukaan koskaan kaivannut päähinettä.

Pari-kolme kuukautta myöhemmin, kun olimme muuttaneet erillemme, mies oli kertonut yhteiselle tuttavapariskunnalle, että hänellä oli ollut toinen jo jonkin aikaa.

Minulla kävi vähän sama exän kanssa. Olin kavereiden kanssa viikon lomareissulla ja kotiin palatessani oli kämppä oikein hinkattu ja puunattu viimeisen päälle. Petivaatteetkin oli vaihdettu. Ihmettelin kylppärissä sinne ilmestynyttä naisten suihkusaippuaa. Ensiksi se oli kuulemma minun vainoharhaisen hullun ja sitten se oli hänen siskonsa ja lopulta se oli naisen, jonka kanssa minua petti :) erottiin.

Mies sai aikoinaan työpaikan 150 km päästä ja hankittiin sieltä asunto, minä jäin vanhalle paikkakunnalle 3 kk ajaksi eli työn irtisanomisajaksi. Vuorotyön vuoksi saatoin olla uudessa asunnossa viikolla tai viikonloppuna. Muutaman viikon kuluttua aloin ihmetellä miehen siisteyttä ja sitä, että oli hankkinut olohuoneeseen uudet verhot (minähän olin hankkinut sinne verhot muutettaessa!) ja uusia pussilakanoitakin oli ilmestynyt. En kysellyt mieheltä, kunhan laittelin kotia vähän lisää. Seuraavan kerran sinne mennessäni löytyi uusi matto ja työhuoneeksi sisustamani huone oli ihan uudessa mallissa, pöydällä ompelukone ja hyllyssä naistenlehtiä.

Mies ei osannut selittää, mistä oli kyse. Niinpä soitin töihin ja vaihdoin vuoroja, aamulla väitin miehelle meneväni iltavuoroon. Klo 17 tienoilla omilla avaimilla saapui ihan mukava nainen, jolla ei ollut aavistustakaan siitä, että miehellä oli vaimo ja kaiken lisäksi tämä vaimo omisti puolet asunnosta ja oli muuttamassa sinne. Hän kun kuvitteli, että siitä tulee koti hänelle - tietty yhdessä miehen kanssa.

Miten mies selitti tämän tapauksen?

Hän oli rakastunut! Ja hän halusi elää tuon rakkauden loppuun asti, mutta ei halunnut loukata minua. Nainen oli tuttu jo melkein vuoden takaa, tosin silloin vain työkuvioissa tavattu, uudessa työpaikassa melkein päivittäin kohdattavissa.

Ja että mitenkä tämä päättyi. No tietty itkuun ja kyyneliin ja kamalaan epätoivoon. Riipaisevaan eroon, jossa mies yritti viedä asunnon (koska hänhän siinä asui ja sen uuden naisen kanssa olisi kamala muuttaa, nainen kun rakasti myös asuntoa). Loppupelissä mies muutti vuokralle, minä omaan kaksioon entisellä työpaikkakunnalla. Työnantaja suostui perumaan irtisanoutumiseni, oli jopa ilahtunut asiasta.

Miehen ja rakkaansa tarina päättyi noin 8 kk myöhemmin eli siinä vaiheessa, kun ero oli selvä ja asunto myyty. Mies halusi takaisin kanssani, koska oli tajunnut, että olin hänelle maailman tärkein. Minä olin tajunnut, että elämä on varsin mukavaa ilman sitä miestä.

Voi olla, etten ihan ymmärtänyt, mutta jäi mietityttämään, että yhdessä hommasitte asunnon 150km päästä, mutta sitten toinen nainen omisti kuitenkin puolet kyseisestä asunnosta? Ja mies jäädessään kiinni halusi viedä asunnon, mutta mies muutti vuokralle ja ääh, menin jo itsekin sekaisin.

Kyllä paljonkin. Uoeat korkkarit tulee ekana mieleen. Paljon pikkuhousuja, oudoimmat sellaset sellaiset kunnon mummopikkarit. Mut myös sexyjä löytynyt. Musta pikkumekko. Myös miesten vaatteita. Lukuisia lasten ulkoiluvaatteita mm. uusi didriksons takki. En jaksa edes ihmetellä enää. Annan eteenpäin tai vien keräykseen.