Onko kotiisi koskaan ilmestynyt esine, jota kukaan teillä ei tunnista? Esine, josta kukaan ei tiedä, kenen se on ja mistä se tuli?
Löysin äsken keittiön laatikosta vanhan hopeisen kakkulapion, jossa on etunimi, jota kukaan ei tunnista, ja päivämäärä, joka ei merkinnyt kenellekään mitään. Kukaan ei tiedä, mistä se on peräisin, enkä ole koskaan ennen nähnyt sitä.
Kommentit (932)
Vetäisin joskus bokserit jalkaan ja älysin että ne eivät olleet minun. Asuin tyttöystävän kanssa siis
Entisten asukkaiden tavaroita saattaa hyvin jäädä johonkin koloihin tms., joten selittänee ainakin pienet tavarat.
Yksi lentävä oli kerran, kukaan ei tiennyt mistä se oli peräisin
Kyllä on. Mystinen M-kokoinen punainen T-paita, jonka alkulähde ei koskaan selvinnyt. Exä syytti minua pettämisestä, eikä uskonut, kun sanoin, etten tosiaan ole vieraissa käynyt. Itse veikkaan, että paita oli jonkun kaverinsa, kun heitä oli juuri ollut meillä isompikin lössi iltaa istumassa. Että terveisiä vaan sinne, jos tätä lukee.
Mulla oli ruskeahko läpinäkyvä iso lasinen uunivuoka, jossa oli leveät lasiset kahvat.
Enää sitä mulla ei ole. En muista katosiko se jossakin muutossa vai mihin se joutui. Heitinkö roskiin.
Sellainenko nyt jollakin on? Siinä tosiaan uuniruoat onnistui hyvin ja riitti isolle joukolle.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on. Mystinen M-kokoinen punainen T-paita, jonka alkulähde ei koskaan selvinnyt. Exä syytti minua pettämisestä, eikä uskonut, kun sanoin, etten tosiaan ole vieraissa käynyt. Itse veikkaan, että paita oli jonkun kaverinsa, kun heitä oli juuri ollut meillä isompikin lössi iltaa istumassa. Että terveisiä vaan sinne, jos tätä lukee.
Oli niin kiero että tällä tavalla testasi kuinka käyttäydyt kun et ole pettänyt mutta siitä sinua syytetään. Tietää sitten jos todellista epäilyä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni löysi kerran pyykkitelineeltä roikkumasta mustat sukat, joissa luki ”perjantai”. Sukat olivat mun kokoani, eikä kumpikaan tunnistettu niitä omiksemme. Vaatteet telineellä olivat jo kuivia, ripustusvaiheessa mies ei ollut noita sukkia nähnyt.
Itse taas laitoin kerran pyykkejäni kaappiin, ja löysin pyykkitelineeltä mustat, todella paksut ja ihan huopuneet lasten kokoa olevat sukkahousut. En käytä sukkahousuja, lapsia ei ole meillä eikä lähipiirissä, eikä vieraitakaan ollut hetkeen käynyt.
Pari kaveriani olivat yhtenä iltana käymässä kahvilla luonamme. Heidän lähdettyään siivosin pöydän ja löysin siitä pöytäliinan päältä korvakorun. Ei todellakaan ollut mun, eikä kumpikaan näistä kavereistani ollut hukannut omaa koruaan, kun heiltä kyselin.
Kerran olin yhdessä päivän mittaisessa koulutuksessa, jonka vetäjä jakoi kaikille osallistujille kirkkaan violetin kynän, jossa luki erään yrityksen nimi. Mulla oli oma kynä mukanani, ja päivän päätteeksi jätin sen violetin kynän pöydälle. Meni muutama päivä, kun tarvitsin kynää johonkin. Kaivelin laukkuani, ja sieltä löytyi tämä violetti mainoskynä, vaikka en ollut ottanut sellaista mukaani.
hhehe miesten pyykkauksien jälkeen voi löytyä paljonkin lastenkokoisia kittanavaatteita ;) Ja nenäliinan kokoisia villasaaleja ja paitoja .)
Joo, mun alltimefavorite alpakkaneulepaita muuttui nukenvaatteeksi🙄 exän pyykkäilyjen jälkeen.
Naisten mustat Pierre Robert -alushousut ilmestyivät vuosia sitten kotiini. Olen ajatellut, että on veljeni avovaimon, muuta en ole keksinyt. Sopivat jalkaan, joten käytössä on olleet siitä lähtien.
Naisten pikkuhousut. Liian pienet vaimolle, eikä vaimo sen mallisia käytäkään. Olimme molemmat aivan ymmyrkäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olohuoneessa oli tänään aamulla neuvostoliittolaisen ohjuksen kärki. Mies ei sitä ole tuonut.
No ihan varmasti on miehesi tuonut.
Melko varmasti anustappi oikeesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat mielenkiintoisia, siis ne tapaukset joissa mitään selitystä esineen alkuperälle (esim. lapsi tuonut jostain) ei tunnu löytyvän. Ja näiden lisäksi olen täältäkin tainnut lukea juttuja siitä, kuinka joku esine on vastaavasti hävinnyt todella selittämättömästi. Ei siis niin, että ei vain mitenkään muistaisi mihin sen on laittanut, vaan joku aina samassa paikassa ollut esine on yhtäkkiä vain ollut poissa eikä ole ollut mitään sellaista mahdollisuutta että sen olisi joku varastanutkaan.
Meillä on kadonnut lasinen uunivuoka! Ihan käsittämätöntä mihin se on voinut joutua, kaikki paikat on etsitty. Kahdestaan miehen kanssa asumme joten lapsiakaan ei voi syyttää rikkomisesta tms.
Neliskanttinen, levennykset kahvoina? Tällainen on materialisoitunut meille. Iso ja ruma, mutta tosi kätevä perhekoko. Kukaan ei tiedä mistä, ei tosiaan saada ruokaa tuliaisina. Mulle tulee muutenkin uunivuokia, saan niitä lahjaksi, voitan arpajaisista ja löydän muuton jälkeen uuden asunnon kaapeista. Olen eläessäni ostanut kaksi, enimmillään niitä oli 9.
No kyllä! Aikansa elänyt jo ja vähän tummentumaa mutta ihan hyvä vuoka oli. Se on siis teillä :D. Ihmeellinen juttu. Siinä oli hyvä tehdä lasagnea. Mutta ei ole koskaan lahjaksi ruokaa tehty siihen. Me asumme Helsingissä. Miten pitkälle tämä meidän vuoka on lentänyt?
Juuri sellainen. Vähän kellertävää lasia ja osittain tummentunut. On tosiaan erinomainen lasagne- ja kaalilaatikkovuoka, vaikkei enää mikään uusi. Tallessa täällä Tampereella, en tosiaan tiedä miksi. :D Ehkä universumissa on joku valkoinen aukko, joka tuuttaa pihalle mustaan aukkoon kadonneita tavaroita...?
No mä olen todella iloinen, että se mun vuoka on nimenomaan Tampereella! Mä olen nimittäin syntynyt siellä (mutta en ole sen vuoan kanssa matkustanut). Ihania lasagneillallisia teille :). Saatte pitää sen, me ostettiin jo uusi :).
Aaawww. Aivan ihana tarina. Kadonnut uunivuoka löysi uuden kodin ja AV yhdisti entisen ja uuden omistaja. ❤️
On ja erittäin outo tapaus edelleen näin 10 vuotta jälkeenpäin muistellen.
Vaimo löysi kaapistani naisen pikkarit, jotka eivät olleet hänen, eikä minun luonani ole koskaan toinen nainen vieraillut. No kyllähän siinä epäilyä ja kyräilyä vaimoni puolelta tuli joksikin aikaa, kunnes asia pikkuhiljaa unohtui. Outoja juttuja.
Niinkin päin on käynyt, että mummilta vuonna 1948 lainattu kirja on palautettu, 2000-luvun puolella.
Vastaavasti kyseisen porukan aurikolasit ovat jääneet meille, mutta kun ei ole tavattu, niin ovat varmaan hamaan tappiin ja käyttäjäkin saattaa olla jo huonossa kunnossa. Mutta ilmoitettiin niistä silloin heti, kun löydettiin. Tuo kirja palautui ihan puskista.
hanskat miehen autosta. Myöhemmin selvisi, että oli miehen sivusuhteen hanskat.
Tutulle oli käynyt niin, että virkavallan yhteydenoton jälkeen kuuli, että hänen autonsa oli ollut luvattomilla teillä ja luvattomasti tankattu ilman maksua ja palautettu takaisin autotalliin.
Kamerassa näkyvää kuljettajaa auton omistaja ei tunnistanut.
Tutut tunnistaa, mutta tunnistakoot :) Tässä casessa ei kotiini ilmestynyt tavaraa, mutta on muuten niin on outo juttu, että pakko kertoa.
Olin töissä kunnalla, tein yhteistyötä sos.työntekijöiden kanssa, eli tunsin heitä jonkin verran. Yhtenä päivänä eräs sossu soitti mulle ja kysyi, miksi mun tiliote on erään asiakkaan toimeentulotukihakemuksen mukana. Olin ihan ihmeissäni! Sossu kertoi, että oli ihmetellyt, kun asiakas oli yksin asuva mies, ja tosiaan hakemuksen yhtenä liitteenä oli mun tiliote. Mulla on hyvin erikoinen sukunimi, joten sossu oli heti yhdistänyt tiliotteen minuun, ja siinä oli näkynyt myös palkanmaksu kunnaltamme.
Asiakkaan nimi ei ollut minulle ollenkaan tuttu. Kysyin, oliko asiakkaan osoite esim.samalla kadulla kuin minun; ei kuulemma ollut ollenkaan. Ajattelin, että tiliote olisi mennyt postinjaossa vahingossa naapuriin tms., mutta tästäkään ei ollut siis kyse, asiakas asui ihan eri suunnassa kuin minä.
Tämä jäi mysteeriksi, jossa askarruttaa edelleen kaksi asiaa: miten tiliotteeni oli päätynyt tälle miehelle ja miksi hän oli liittänyt sen toimeentulotukihakemukseensa.
Tunnistin esineen tai pikemminkin tavaran : heitetty kananmuna ikkunassa.
Joulupostikortti postilaatikossa ja jos nimeä ja osoitetta katsoi huolimattomasti näytti siltä, että se oli tullut oikealle henkilölle ja oikeaan osoitteeseen, mutta tarkemmin katsottuna toisaalle.
Niin taidokkaasti kirjoitettu, että kunniamerkki pitäisi kirjoittajalle myöntää.
Löysin eteisen kaapin perältä lasten tennarit: Uudet, vielä papereissaan ja laatikossaan. Ei mitään käsitystä, mistä ne ovat sinne ilmaantuneet. Koko oli sellainen, että meillä ei sen kokoisia kenkiä enää pariin kolmeen vuoteen ole kukaan käyttänyt.
hhehe miesten pyykkauksien jälkeen voi löytyä paljonkin lastenkokoisia kittanavaatteita ;) Ja nenäliinan kokoisia villasaaleja ja paitoja .)