Muut syrjäytyneet SEKÄ masentuneet, miten hítossa saatte ajan kulumaan pimeinä iltoina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt loukkaannu mutta maailma on pullollaan ihmisten tekemää viihdettä ja ajankulua. Radio, tv, netti, keskustelupalstat, harrastusmahdollisuudet, liikkumisen sadat eri muodot, käsityöt, askartelu, uimahallit, kuntosalit, museot, kauppakeskukset, luonto, eläimet, ruuanlaitto, leivonta, vapaaehtoistyö, taiteet, tieteet, musiikki, tanssi, yhdistykset, yms. Kokeile. Pus.

Oikeasti masentuneelle (ei mikään vähän harmittaa "masennus") kaikki nuo upeat asiat on yhtä kiinnostavaa kuin tyhjän seinän tuijottaminen.

Juuri näin. Aivokemialliset häiriöt estävät tuntemasta mielihyvää ja kiinnostusta.

Ei ne aivokemialliset häiriöt muuttumattomia ole. Tee jotain positiivista ja järkytä aivomasennus raiteiltaan.

Mun aivokemiat on radoillaan ja on ollu monta vuotta. Lääkkeet auttoi. Positiivinen ajattelu aiheutti pelkkää v*ttuuntumista, varsinki se kun sitä tarjottiin lääkkeeksi.

Sen voi tehdä niin ettei se ole väärin itseä kohtaan. Että se tuntuu vain hyvältä.

Ensinäkin mun neuvo on se, että puhelin pois kädestä! Lopettaa se makoilu ja netflixin katselu ja lähteä vaan liikkeelle, silloinkin kun se tuntuu vaikealta. Ravintolaan syömään, metsälenkille, kirjastoon, seurakunnan tai kirkon tilaisuuksiin, etsiä jokin vapaaehtoistyö, aloittaa uusi harrastus, käydä katsomassa eläimiä, kutsua vaikka naapuri kahville, kutoa villasukkia, tehdä palapeliä, sisustaa, siivota, kokkailla, fiilistellä tulevaa joulua musiikin tähtiin jne. Käyttää mielikuvitusta ja positiivinen asenne kehiin! Elämä on niin paljon enemmän kuin kotona makoilua

Lue vaikka raamattua. Tee jtn mitä et ole koskaan ennen tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Harrasta liikuntaa.

12 tuntia vuorokaudessa???

Kylläpä kolahti. Juuri aikaisemmin tänään makasin vain sängyssä ja tuijotin kattoa, kun ei enää kiinnostanut tehdä yhtään mitään. Normaalit ihmiset eivät vain ymmärrä, että masentuneelle on aivan sama, onko sängynnurkassa peiton alla vai luonnon keskellä auringonpaisteessa, elämä on yhtä paskaa. Saan aikani kulumaan yleensä rauhoittavien ja kannabiksen avulla. Alkoholia käytän harvoin, koska se lihottaa niin paljon. Sehän tästä vielä puuttuisi, että olisin masentunut ja läski.

Luen kirjaa, käyn lenkillä. Kattelen jotain sarjoja netflixissä, juttelen parille kaverille netin kautta. Selailen nettiä. Tekeminen ja rutiinit auttaa, ulos lähteminen. 

Olen siis myös masentunut ja ahdistunut, kumpikaan ei helpotu vaan pahenee entisestään jos jään sänkyyn, lähden vaikka ulos tuijottelemaan lintuja tai ensilunta jos en muuta keksi. Sänkyyn jos jään, uppoan siihen pimeyteen

Vierailija kirjoitti:

Ensinäkin mun neuvo on se, että puhelin pois kädestä! Lopettaa se makoilu ja netflixin katselu ja lähteä vaan liikkeelle, silloinkin kun se tuntuu vaikealta. Ravintolaan syömään, metsälenkille, kirjastoon, seurakunnan tai kirkon tilaisuuksiin, etsiä jokin vapaaehtoistyö, aloittaa uusi harrastus, käydä katsomassa eläimiä, kutsua vaikka naapuri kahville, kutoa villasukkia, tehdä palapeliä, sisustaa, siivota, kokkailla, fiilistellä tulevaa joulua musiikin tähtiin jne. Käyttää mielikuvitusta ja positiivinen asenne kehiin! Elämä on niin paljon enemmän kuin kotona makoilua

Eiks noi lueta kotona makoiluksi.

Montako tuntia jaksat olla metsälenkillä/kirjastossa/kirkossa?

Tietokone on auki suurimman osan valveillaoloajasta. Urheilen myös paljon. Ja pyrin syömään normaalin määrän ruokaa päivässä. Muuta en tee ikinä; Herätys, koneelle, urheilemaan, koneelle, nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Ensinäkin mun neuvo on se, että puhelin pois kädestä! Lopettaa se makoilu ja netflixin katselu ja lähteä vaan liikkeelle, silloinkin kun se tuntuu vaikealta. Ravintolaan syömään, metsälenkille, kirjastoon, seurakunnan tai kirkon tilaisuuksiin, etsiä jokin vapaaehtoistyö, aloittaa uusi harrastus, käydä katsomassa eläimiä, kutsua vaikka naapuri kahville, kutoa villasukkia, tehdä palapeliä, sisustaa, siivota, kokkailla, fiilistellä tulevaa joulua musiikin tähtiin jne. Käyttää mielikuvitusta ja positiivinen asenne kehiin! Elämä on niin paljon enemmän kuin kotona makoilua

Masennus =/= laiskuus?

Uimahalliin kuluu muutama tunti ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoistyö. Auttaa, kun sitoutuu johonkin, vaikka ei aluksi yhtään innostakaan. Liikkeelle lähtemällä mieliala kuitenkin paranee ainakin sitä kautta, että saa sisältöä päiviin.

Työterapia ei ole turhaan käytetty terapiamuoto.

Ei työkkäriltä noin vaan saa lupaa mihinkään vapaaehtoishommiin. Menee heti tuet ja tulee vakavaa sanktioita jos jää kiinni.

Palstailen, katson youtubea yms, pelaan videopelejä, syön, nukun...

Minä kuuntelen paljon musiikkia. Hyvin erilaisia bändejä ja kaikkea muutakin musiikkia. Yritän aina etsiä aina jotain uutta. Ihan youtubesta yleensä löydän. Jos on oikein surkea päivä niin sitten ei tuo edes toimi ja musiikki voi pahentaa oloa. Silloin katson yleensä jotain youtuben ihan hölmöjäkin videoita. Kaikenlaiset onnettomuusvideot, autokolarit, Usan lumikaaos videot, mokavideot. Tai sitten jotain parempaa kuten eläintenpelastus, toisten auttaminen tai luontoon liittyvät. Seuraan myös siellä pari kanavaa ( rekkakuskeja, paria "luontoihmistä" sekä musiikkiin liittyviä juttuja. Niitä tulee sitten katsottua todella paljon jos mikään muu ei auta. Lähiviikkoina en ole pystynyt keskittymään oikein mihinkään muuhun kunnolla. Tv:tä voin katsoa välillä. Yleensä sielläkin luonto-ohjelmia, kalastusta,  jotain dokumentteja ja sellaista mitä nyt sattuu tulemaan.

Ruokaa yritän laittaa ainakin välillä, että tulee syötyä paremmin.  Ulkoilla yritän, kun en voi jäädä sisällä moneksi päiväksi, kun olo pahenee sitten niin paljon. Sitten olen paljon täällä palstalla, vaikka tiedän olevani liikaakin. Joku jo kertoi vähän samanlaisesta jutusta ja itsekin pitää tunnustaa, että ch'turbatessa välillä käyn. Jos on pakko käydä niin sitten ei voi mitään. Jos se parantaa oloa ja tykkää kuitenkin seurata siellä keskustelua ja paria ihmistä niin ehkä se on ok. Itselläkin aikalailla voimat loppu ollut pitkään ja ei ole ketään kenelle puhua. Nainen olen jos sitä joku miettii.

Vierailija kirjoitti:

Enimmäkseen makaan sängyssä ja tuijotan tyhjyyteen. Välillä sitten tätä ruutua. Odotan vaan koska kello on tarpeeksi paljon ja voin ottaa Ketipinorin ja nukahtaa.

Ennen näin sentään uniakin, enää en näe enää niitäkään mutta on silti kivempi olla unessa kuin hereillä.

Lähde vapaaehtoiseksi eläinsuojeluun ... ja tarjoa väliaikaiskoti hylätylle eläimelle.

Vierailija kirjoitti:

Ensinäkin mun neuvo on se, että puhelin pois kädestä! Lopettaa se makoilu ja netflixin katselu ja lähteä vaan liikkeelle, silloinkin kun se tuntuu vaikealta. Ravintolaan syömään, metsälenkille, kirjastoon, seurakunnan tai kirkon tilaisuuksiin, etsiä jokin vapaaehtoistyö, aloittaa uusi harrastus, käydä katsomassa eläimiä, kutsua vaikka naapuri kahville, kutoa villasukkia, tehdä palapeliä, sisustaa, siivota, kokkailla, fiilistellä tulevaa joulua musiikin tähtiin jne. Käyttää mielikuvitusta ja positiivinen asenne kehiin! Elämä on niin paljon enemmän kuin kotona makoilua

-Ei kamala mikä kommentti. Mistä lähtien itsemurhaa pohtivat masentuneet "fiilistelee joulua musiikin tahtiin?" . Ei näköjään mitään empatiaa ihmisillä ja kuvitellaan että se masennus on jotain "höh, vähän tylsää" oloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoistyö. Auttaa, kun sitoutuu johonkin, vaikka ei aluksi yhtään innostakaan. Liikkeelle lähtemällä mieliala kuitenkin paranee ainakin sitä kautta, että saa sisältöä päiviin.

Työterapia ei ole turhaan käytetty terapiamuoto.

Ei työkkäriltä noin vaan saa lupaa mihinkään vapaaehtoishommiin. Menee heti tuet ja tulee vakavaa sanktioita jos jää kiinni.

Työkkärille ei tarvitse ilmoittaa mitään jos on vapaaehtoistyössä ja siitä ei makseta mitään palkkaa tai korvausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoistyö. Auttaa, kun sitoutuu johonkin, vaikka ei aluksi yhtään innostakaan. Liikkeelle lähtemällä mieliala kuitenkin paranee ainakin sitä kautta, että saa sisältöä päiviin.

Työterapia ei ole turhaan käytetty terapiamuoto.

Ei työkkäriltä noin vaan saa lupaa mihinkään vapaaehtoishommiin. Menee heti tuet ja tulee vakavaa sanktioita jos jää kiinni.

Työkkärille ei tarvitse ilmoittaa mitään jos on vapaaehtoistyössä ja siitä ei makseta mitään palkkaa tai korvausta.

Se paikka missä on vapaaehtoistyössä voi ilmoittaa työkkärille. 

Syön, katson Netflixiä, pyörin palstalla ja syön. Ja syön. ... ja syön taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoistyö. Auttaa, kun sitoutuu johonkin, vaikka ei aluksi yhtään innostakaan. Liikkeelle lähtemällä mieliala kuitenkin paranee ainakin sitä kautta, että saa sisältöä päiviin.

Työterapia ei ole turhaan käytetty terapiamuoto.

Ei työkkäriltä noin vaan saa lupaa mihinkään vapaaehtoishommiin. Menee heti tuet ja tulee vakavaa sanktioita jos jää kiinni.

Työkkärille ei tarvitse ilmoittaa mitään jos on vapaaehtoistyössä ja siitä ei makseta mitään palkkaa tai korvausta.

Se paikka missä on vapaaehtoistyössä voi ilmoittaa työkkärille. 

Höpö höpö.

Nukkumalla. En oikeastaan ehdi herätä päivän aikana ollenkaan, kun pitää jo ottaa iltalääkkeet ja rauhoittua taas vuoteen lepoon :D

Kai se on tää vuodenaika, vuosi vuodelta vaan oon entistä kuolleempi.