Muut syrjäytyneet SEKÄ masentuneet, miten hítossa saatte ajan kulumaan pimeinä iltoina?
Telkkarin katsominen, kirjan lukeminen, pelien pelaaminen ei jaksa huvittaa kymmentä minuuttia pitempään. Alkoholia juomalla aika kuluisi nopeammin, mutta ei sitäkään pysty joka päivä ottamaan. Ei ole ketään kenen kanssa jutella. Alkaa pikku hiljaa miettimään tästä maailmasta poistumista.
Kommentit (102)
Tänään ei edes päivä valjennut. Mietin minäkin, että miten ihmiset jaksavat tätä, minä en meinaa millään. Nyt olenkin valveilla ihmeen myöhään. Päivän paras hetki se, kun menee peiton alle, ottaa unilääkkeen ja häviää pimeyteen. Surullista mutta totta enkä jaksa enempää.
Alkaisin varmaan käyttämään jotain húúmeita jos jaksaisin edes selvittää mistä niitä saa. Mutta en jaksa, eikä ole mitään kontakteja muutenkaan. ap
Iske netistä mies ja kuluta aikaa nu*simalla. Saat samalla juttuseuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt loukkaannu mutta maailma on pullollaan ihmisten tekemää viihdettä ja ajankulua. Radio, tv, netti, keskustelupalstat, harrastusmahdollisuudet, liikkumisen sadat eri muodot, käsityöt, askartelu, uimahallit, kuntosalit, museot, kauppakeskukset, luonto, eläimet, ruuanlaitto, leivonta, vapaaehtoistyö, taiteet, tieteet, musiikki, tanssi, yhdistykset, yms. Kokeile. Pus.
Oikeasti masentuneelle (ei mikään vähän harmittaa "masennus") kaikki nuo upeat asiat on yhtä kiinnostavaa kuin tyhjän seinän tuijottaminen.
No tuo on sitä mitä normaalit ihmiset tekevät. Sitten on se sakki jota ei kiinnosta mikää kaikki on paskaa ja ollaan heti negatiivisella mielellä. Masentunut toki automaattisesti saattaa nähdäkin asiat näin, mutta sitä ei pidä vielä asenteella ruokkia päälle jos meinaa joskus parantua.
Turhaa ehdottaa mitään tekemistä kun mikään ei kelpaa ja kaikki on huonoa.
Vierailija kirjoitti:
Enimmäkseen makaan sängyssä ja tuijotan tyhjyyteen. Välillä sitten tätä ruutua. Odotan vaan koska kello on tarpeeksi paljon ja voin ottaa Ketipinorin ja nukahtaa.
Ennen näin sentään uniakin, enää en näe enää niitäkään mutta on silti kivempi olla unessa kuin hereillä.
Kaikki masentuisi jos pitäisi vaan maata sängyssä ja välillä käydä vähän netissä. Tule pois sieltä kuplasta.
Vierailija kirjoitti:
Alkaisin varmaan käyttämään jotain húúmeita jos jaksaisin edes selvittää mistä niitä saa. Mutta en jaksa, eikä ole mitään kontakteja muutenkaan. ap
Olen usein miettinyt tätä samaa. Jos joku toisi tarjolle, niin varmasti ottaisin, kunhan varmistaisin ensin että lisää on tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt loukkaannu mutta maailma on pullollaan ihmisten tekemää viihdettä ja ajankulua. Radio, tv, netti, keskustelupalstat, harrastusmahdollisuudet, liikkumisen sadat eri muodot, käsityöt, askartelu, uimahallit, kuntosalit, museot, kauppakeskukset, luonto, eläimet, ruuanlaitto, leivonta, vapaaehtoistyö, taiteet, tieteet, musiikki, tanssi, yhdistykset, yms. Kokeile. Pus.
Oikeasti masentuneelle (ei mikään vähän harmittaa "masennus") kaikki nuo upeat asiat on yhtä kiinnostavaa kuin tyhjän seinän tuijottaminen.
No tuo on sitä mitä normaalit ihmiset tekevät. Sitten on se sakki jota ei kiinnosta mikää kaikki on paskaa ja ollaan heti negatiivisella mielellä. Masentunut toki automaattisesti saattaa nähdäkin asiat näin, mutta sitä ei pidä vielä asenteella ruokkia päälle jos meinaa joskus parantua.
Turhaa ehdottaa mitään tekemistä kun mikään ei kelpaa ja kaikki on huonoa.
Tässä ei kysytty normoilta mitään tekopirteitä vinkkejä vaan TOISILTA masentuilta mitä tekee että aika kuluu. Opettele lukemaan ylimielinen sáátanan pässi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enimmäkseen makaan sängyssä ja tuijotan tyhjyyteen. Välillä sitten tätä ruutua. Odotan vaan koska kello on tarpeeksi paljon ja voin ottaa Ketipinorin ja nukahtaa.
Ennen näin sentään uniakin, enää en näe enää niitäkään mutta on silti kivempi olla unessa kuin hereillä.Kaikki masentuisi jos pitäisi vaan maata sängyssä ja välillä käydä vähän netissä. Tule pois sieltä kuplasta.
Mä yritin mut päädyin suljetulle osastolle
Vierailija kirjoitti:
Iske netistä mies ja kuluta aikaa nu*simalla. Saat samalla juttuseuraa.
Pelkkää kuraa niskaan tuommosesta saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt loukkaannu mutta maailma on pullollaan ihmisten tekemää viihdettä ja ajankulua. Radio, tv, netti, keskustelupalstat, harrastusmahdollisuudet, liikkumisen sadat eri muodot, käsityöt, askartelu, uimahallit, kuntosalit, museot, kauppakeskukset, luonto, eläimet, ruuanlaitto, leivonta, vapaaehtoistyö, taiteet, tieteet, musiikki, tanssi, yhdistykset, yms. Kokeile. Pus.
Oikeasti masentuneelle (ei mikään vähän harmittaa "masennus") kaikki nuo upeat asiat on yhtä kiinnostavaa kuin tyhjän seinän tuijottaminen.
No tuo on sitä mitä normaalit ihmiset tekevät. Sitten on se sakki jota ei kiinnosta mikää kaikki on paskaa ja ollaan heti negatiivisella mielellä. Masentunut toki automaattisesti saattaa nähdäkin asiat näin, mutta sitä ei pidä vielä asenteella ruokkia päälle jos meinaa joskus parantua.
Turhaa ehdottaa mitään tekemistä kun mikään ei kelpaa ja kaikki on huonoa.
Nämä on niitä säälittävän tietämättömiä/asenteellisia ihmisiä, jotka tänä päivänäkin jaksaa uskoa, että masennuksesta parannutaan tahdonvoimalla. Jos asia ois näin, masentuneita olisi huomattavasti vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt loukkaannu mutta maailma on pullollaan ihmisten tekemää viihdettä ja ajankulua. Radio, tv, netti, keskustelupalstat, harrastusmahdollisuudet, liikkumisen sadat eri muodot, käsityöt, askartelu, uimahallit, kuntosalit, museot, kauppakeskukset, luonto, eläimet, ruuanlaitto, leivonta, vapaaehtoistyö, taiteet, tieteet, musiikki, tanssi, yhdistykset, yms. Kokeile. Pus.
Oikeasti masentuneelle (ei mikään vähän harmittaa "masennus") kaikki nuo upeat asiat on yhtä kiinnostavaa kuin tyhjän seinän tuijottaminen.
Juuri näin. Aivokemialliset häiriöt estävät tuntemasta mielihyvää ja kiinnostusta.
Ei ne aivokemialliset häiriöt muuttumattomia ole. Tee jotain positiivista ja järkytä aivomasennus raiteiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaiken maailman liikunta ja taide mussuttajat ei tiedä kyllä masennuksesta ja syrjäytyneisyydestä paljon páskaakaan.
Itselläni on ollut vakava masennus, olen ollut todella pohjalla. Olen sitä mieltä että vaikka masentuneena sitä ei välttämättä tajua tai halua tajuta, niin rutiinit ja tekeminen auttaa pitkällä aikavälillä. Ei sitä varmasti mihinkään ihmeelliseen pysty, mutta voi ottaa vaikka tavoitteeksi tehdä aina vähän enemmän kuin edellisenä päivänä, edes jotain ihan pientä. Päättää vaikka tehdä itselleen jotain aamupalaa ja syödä se pöydän ääressä. Opetella pieniä hyödyllisiä rutiineja, niin elämän saisi pikkuhiljaa taas raiteilleen.
Katson YouTube-videoita. Parhaillaankin katson kolmatta tuntia putkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt loukkaannu mutta maailma on pullollaan ihmisten tekemää viihdettä ja ajankulua. Radio, tv, netti, keskustelupalstat, harrastusmahdollisuudet, liikkumisen sadat eri muodot, käsityöt, askartelu, uimahallit, kuntosalit, museot, kauppakeskukset, luonto, eläimet, ruuanlaitto, leivonta, vapaaehtoistyö, taiteet, tieteet, musiikki, tanssi, yhdistykset, yms. Kokeile. Pus.
Oikeasti masentuneelle (ei mikään vähän harmittaa "masennus") kaikki nuo upeat asiat on yhtä kiinnostavaa kuin tyhjän seinän tuijottaminen.
Juuri näin. Aivokemialliset häiriöt estävät tuntemasta mielihyvää ja kiinnostusta.
Ei ne aivokemialliset häiriöt muuttumattomia ole. Tee jotain positiivista ja järkytä aivomasennus raiteiltaan.
Mun aivokemiat on radoillaan ja on ollu monta vuotta. Lääkkeet auttoi. Positiivinen ajattelu aiheutti pelkkää v*ttuuntumista, varsinki se kun sitä tarjottiin lääkkeeksi.
Vapaaehtoistyö. Auttaa, kun sitoutuu johonkin, vaikka ei aluksi yhtään innostakaan. Liikkeelle lähtemällä mieliala kuitenkin paranee ainakin sitä kautta, että saa sisältöä päiviin.
Työterapia ei ole turhaan käytetty terapiamuoto.
No ole onnellinen edes siitä, että sulla ei ole puolisoa, jonka olemassaolo vitu**aa ihan sairaasti. Vaikka olisi siedettävä olo, niin kun tuon mätäpaiseen näkee, niin tulee hirveä vitu*us. Saisipa olla ilman sitä, ei vitu**aisi kuin oma olemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enimmäkseen makaan sängyssä ja tuijotan tyhjyyteen. Välillä sitten tätä ruutua. Odotan vaan koska kello on tarpeeksi paljon ja voin ottaa Ketipinorin ja nukahtaa.
Ennen näin sentään uniakin, enää en näe enää niitäkään mutta on silti kivempi olla unessa kuin hereillä.Kaikki masentuisi jos pitäisi vaan maata sängyssä ja välillä käydä vähän netissä. Tule pois sieltä kuplasta.
Mä yritin mut päädyin suljetulle osastolle
Mitäköhän siinä tapahtui? Rakasta jotakin, minusta rakkaus on tie onneen.
Vierailija kirjoitti:
Minä henkilökohtaisesti kulutan syysiltoja tekemällä käsitöitä. Jos niistä tykkää niin aika suorastaan lentää. Kirjoitan myös paljon ja joskus katselen telkkaria.
Saattaa lentää vähän joku muukin käsitöitä tehdessä. ;D
Pimeä aika ja masennus -yhdistelmä on raskas. Kokemusta on.
Itselleni paras apu on kirjaimellisesti tulen tuijottaminen. Kynttilä, takka, saunan kiuas, nuotio. Mikä tahansa. Sähkövalot hiiteen, tuli saunan kiukaaseen (lasiluukku) ja laudejakkaralle istumaan. Muutama siunaus vissystä.
Tai sitten 3-4 kynttilää pöydälle, ja valot pois.
Paras olisi kylmä ilta nuotiolla, tähtitaivaan alla.
Tuli on esi-isien lääke kaamosmasennukseen!
Aamen!