Kun sinkut eivät kohtaa:HS tänään.

Individualismi ei lisää ymmärrystä tai suvaitsevaisuutta erilaisia elämänmuotoja kohtaan. 

Keskinäistä ymmärtämistä ja empatiaa kehiin, niin maailma pelastuu!

Missä tuossa haastattelussa sanottiin että nuo nuoret naiset opiskelevat nimenomaan klassista musiikkia?

Nilsiän pojat hakee maatalon emäntää koska maatalo kotina on samalla työpaikka. Itse näkisin että pojilla on hyvin realistiset toiveet vaimon suhteen, tavallinen reipas kumppani hakusessa. Kaupunkilaismies olisi todennäköisesti toivonut vastaavalla listalla treenaavaa, hyvännäköistä naista. Nämä pojat haki ensimmäisenä luonnetta. Maalla on vähemmän naisia, mutta toivon että heille saman henkinen puoliso löytyy.

Ei se ole kiinni vaatimuksista vaan keitä sattuu tapaamaan elämässään harvojen kumppani vastaa sitä listaa mitä toivoi kumppaniltaan parikymppisenä. 

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 11:32"]

Mä olen akateemisena, hyvää uraa tekevänä naisena yrittänyt sinnikkäästi seurustella duunarimiesten kanssa, mutta ne kaatuvat aina samaan asiaan: miehet haukkuvat ja vähättelevät minua parisuhteessa, pilkkaavat koulutustani ja työtäni, "jossa ei tule edes hiki".

En tiedä mistä se johtuu, onko se aitoa halveksuntaa, tietämättömyyttä, vai pelkoa siitä että olisin heitä fiksumpi. Käytös on kuitenkin toistunut jokaisen duunarin kohdalla ja mielestäni terveessä parisuhteessa ei tarvitse kuunnella haukkumista.

[/quote]

Se on se tietynlaisten miesten pelko, että nainen olisi jotenkin heitä "parempi". Parempipalkkainen tai paremmin koulutettu nainen saa aina kuulla näiltä kuittailua, jos on jommassakummassa asiassa sittenkin miestä "heikommalla".  Myöskään naisen naispuoliset ystävät eivät saa paljastaa olevansa miestä parempia sellaisella alalla, jonka mies on ominut bravuurikseen. Oli se sitten atk tai tietokilpailut.

Helsinkiläisnaiset toivoo että mieskin ymmärtäisi klassista musiikkia, koska se merkitsee itselle niin paljon. "Olisi vaikea ajatella seurustelevansa kumppanin kanssa, joka ei ymmärrä musiikista mitään, eikä olisi edes kiinnostunut siitä." Ei minuakaan kiinnosta koodaus ja tietotekniikka, vaikka mieheni on alalla ja harrastaakin niitä vapaa-ajallaankin. Silti arvostan hänen kiinnostustaan ja minulla on omani. 

Kadulla vastaantullut mies kysyy noin vaan kahville ja sekin tekee vaikutuksen. Miksi naiset odottaa ja haluaa tällaisia ihmeprinssejä? Sitten kun olet parisuhteessa niin on kiva olla miehen kanssa joka saattaa noin vaan ulkonäön perusteella kysyä vastaantulevaa kahville.

Naiset voisi keskittyä enemmän luonteeseen kuin epäolennaisuuksiin. Tavallinen, turvallinen mies on kaikista parhain, jakaa ilot ja surut ja pysyy vierellä.

Niinpä. Maalla suhteellisen vähäinen määrä naisia ja ulkopuolelta tulevia vähän. Onnekas on se, joka löytää tilalleen työteliään, maalla viihtyvän ja - ennen kaikkea - vastavuoroisesti rakastavan puolison. Mutta bingojakin tulee!

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 11:53"]

Missä tuossa haastattelussa sanottiin että nuo nuoret naiset opiskelevat nimenomaan klassista musiikkia?

[/quote]

ei missään, sanoivat opiskelevansa musiikkia, laulua.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 11:37"]

Joko luen näitä "pariutumisjuttuja" värillisten lasien läpi tai sitten niissä on ihan oikeasti aina tausta-ajatuksena se, että naisen oletetaan jättävän elämänsä kaupungissa ja lähtevän maaseudulle. Tv:ssä pyörii Maajussille morsian, missä on Kaupunkilaisnaiselle sulhanen? Elämänmuutos on molemmille aivan yhtä suuri. Puhutaan siitä, ettei esim. maanviljelijämies voi jättää tilaansa ja samalla elantoaan, mutta ihan samoin se työ (jota ei todennäköisesti ole naiselle tarjolla maaseudulla ainakaan järkevän työmatkan päässä) on naisen elanto ja aivan yhtä tärkeää kuin nyt vaikka maatilan pito.

Sellainen sarja tuli joku aika takaperin. Viisi-kuusi koulutettua sinkkunaista etsi kumppania. 

Vaikka teoriassa tuollainen tuikituntemattoman kahville pyytäminen on romanttista niin tosielämässähän tuollainen olisi friikkiä ja jopa pelottavaa käytöstä.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 12:00"]

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 11:53"]

Missä tuossa haastattelussa sanottiin että nuo nuoret naiset opiskelevat nimenomaan klassista musiikkia?

[/quote]

ei missään, sanoivat opiskelevansa musiikkia, laulua.

[/quote]

"Naisilla on klassisen musiikin koulutus."

"Mutta koska klassinen musiikki merkitsee itselle niin paljon, täytyy toisenkin sitä ymmärtää."

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 12:04"]

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 12:00"]

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 11:53"]

Missä tuossa haastattelussa sanottiin että nuo nuoret naiset opiskelevat nimenomaan klassista musiikkia?

[/quote]

ei missään, sanoivat opiskelevansa musiikkia, laulua.

[/quote]

"Naisilla on klassisen musiikin koulutus."

"Mutta koska klassinen musiikki merkitsee itselle niin paljon, täytyy toisenkin sitä ymmärtää."

[/quote]

Ai joo, olihan se sanottu siinä jatkouutisessa eikä tuossa (linkatussa) pääuutisessa, pahoittelut.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 11:54"]Nilsiän pojat hakee maatalon emäntää koska maatalo kotina on samalla työpaikka. Itse näkisin että pojilla on hyvin realistiset toiveet vaimon suhteen, tavallinen reipas kumppani hakusessa. Kaupunkilaismies olisi todennäköisesti toivonut vastaavalla listalla treenaavaa, hyvännäköistä naista. Nämä pojat haki ensimmäisenä luonnetta. Maalla on vähemmän naisia, mutta toivon että heille saman henkinen puoliso löytyy.

[/quote]

Mut onko siellä tilalla tarjolla perheen elättävä työpaikka myös vaimolle? Jos ei, niin löytyykö mieheltä samanlaista kiinnostusta ja innostusta naisen ammattia kohtaan kuin hän itse vaimolta odottaa ja joustavuutta ottaa omien töiden lomassa vastuulleen suuri osa kotitöistä ja lastenhoidosta, jos vaimo joutuu ajamaan suuntaansa yli tunnin työmatkoja sinne, missä niitä oman alan töitä on tarjolla?

Minusta muuten riuskan työnaisen tai hyvännäköisen seksikumppanin etsiminen eivät esineellistävyydessään poikkea paljoakaan. Mitä jos se nainen sairastuu vakavasti eikä pystykään enää mihinkään töihin tai treenaamaan itseään nätiksi, loppuuko rakkauskin siihen?

Olen myös yrittänyt tapailla paria duunarimiestä. Ihan mukavia tyyppejä, työteliäitä raamikkaita miehiä, joilla arvot kohdallaan jne. Mutta valitettavasti parin tapaamiskerran jälkeen on vaan todettava, ettei mitään yhteistä juteltavaa ole. Ei ole kovin innostavaa viedä toinen vaikka taidenäyttelyyn, jonka hän tunnollisesti kävelee läpi ja sen jälkeen vähättelee puoli iltaa taiteen tekemistä ja taitelijoita. Kaikki on töherrystä, jota kuka tahansa osaisi tehdä. 

Taidehistoriaa opiskelleena en koe näitä keskusteluja kovinkaan mielenkiintoisina ja mielenkiinto lopahtaa, vaikka toinen olisi potentiaalisesti vaikka kuinka hyvä isä lapselleni. 

Hesarin nettijutun kommenteista:

"Mielenkiintoinen tuo infolaatikon lista mitä miehiltä odotetaan. Meillä vaimo käy oopperassa ihan ystävättäriensä kanssa, luojan kiitos että minun ei tarvitse käydä kuuntelemassa sitä kiekumista. Tunteista he myös juttelevat aivan keskenään, onneksi. Ja homma toimii aivan hyvin. Tahtovatko nuo mbarin naiset kenties neitikaverin miehestä?"

Ja tässä yksi syy siihen, miksi korkeakoulutetut kaupunkilaisnaiset ja maaseudun kouluttamattomat miehet harvoin kohtaavat. Jos omat ja miehen käsitykset olisivat näin kaukana toisistaan, niin loppuisi tapailu lyhyeen. Miksi ihmeessä haluaisin kumppaniksi ihmisen, josta ei ole kumppaniksi: kiinnostuksenkohteet valovuosien päässä toisistaan ja henkistä keskusteluyhteyttä ei ole muista aiheista kuin kaupassakäynnistä? Ei todellakaan riitä parisuhteen ja perheen perustaksi se, että ollaan vastakkaista sukupuolta ja todennäköisesti lisääntymiskykyisiä. Sama se, mikä asia ihmisiä yhdistää, kunhan on jotain, mikä yhdistää myös henkisesti. Ja että on kommunikaatioyhteys - yksin parisuhteessa on kyllä vielä paljon surullisempaa kuin yksin sinkkuna.

Samaa mieltä. Yhteiseksi intressiksi ei riitä kauppalista ja se mitä tänään syödään. Ei kaikkien harrastuksien tarvitse olla samoja, eikä toisen tarvitse väkisin osallistua kulttuuririentoihin, jos se on tosi vastenmielistä. Mutta jos sinne oopperaan lähtee kumppanin mieliksi, pitäis ymmärtää olla valittamatta koko ajan asiasta. 

Tiedän monta pariskuntaa, jolla ei oo juuri muuta yhteistä kuin yhteinen osoite. 

Minusta taas ei tarvitse olla mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita että avioliitto voi olla hyvä. Meillä mieheni kanssa ei ole, ja olemme olleet 14 vuotta varsin onnellisesti naimisissa. Me jaamme arjen, jota on suurin osa elämästä. Samoin seksi on meillä erittäin hyvää. Ei meidän tarvitse jakaa kiinnostuksen kohteita, esim. minä en ole kiinnostunut yhtään elektroniikasta ja tietokoneista joista mies, eikä mies taiteesta tai kirjallisuudesta kuten minä. Ei kumpikaan mitenkään kaipaa edes että toinen olisi samasta kiinnostunut.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 11:34"]

Ja mikä helvetin itseisarvo se klassisen musiikin kuuntelu on? Siihenkö kulminoituu koko ihmisarvo, henkilön hienous tai huonous?

[/quote]

Minä en ole mikään musiikin ammattilainen, vaan täysi harrastelija, en edes kovin hyvä sellainen. Mutta siitä huolimatta klassinen musiikki tuottaa minulle niin paljon iloa ja mielihyvää, että olisi todella vaikeaa, jos se olisi miehelleni vastenmielistä.

Olisi todella ikävää, jos voisin kotona kuunnella klassista musiikkia vain silloin, kun mieheni ei ole paikalla (tai ainakin näksin, että mieheni joutuu selvästi sietämään kuunteluani). Ei sen kuuntelu ole minulle mitään hienostelua, vaan se tuottaa minulle mielihyvää enemmän kuin suurin osa muista asioista, joihin elämässä on mahdollista. Olisi myös kurjaa, jos voisin harjoitella soittimeni soittamista vain silloin, kun mieheni ei ole paikalla.

Minusta on myös mukava käydä silloin tällöin mieheni kanssa klassisen musiikin konsertissa ja ooperaassa.

Onneksi mieheni jakaa kiinnostukseni musiikkiin, joten voimme nauttia siitä yhdessä ilman että kummankaan tarvitsee tehdä myönnytyksiä.

Tosin olen itse kotoisin maalta ja tiedän, että sieltäkin löytyy paljon miehiä, jotka myös pitävät klassisesta musiikista, joten ei tässä ole mikään kaupunkilais-maalaisjako.

Minulle tulee näistä keskusteluista mieleen, että kehä III ulkopuolelle lukeutuva Suomi, pois lukien Turku ja Tampere ovat naisten silmissä pelkkää maaseutua. Suomihan on täynnä sellaisia 20 - 60 tuhannen ihmisen kokoisia kaupunkeja. Se, että kaupungista ei löydy jotain kiasmaa ei tarkoita sitä että se olisi jokin maajussien asuttama kaupunki.

Ongelma on siinä, että nuoret naiset muuttavat pääasiassa vain Suomen suurimpiin kaupunkeihin, kuten Tampere, Turku tai Helsinki. Tuo alue kattaa tyyliin alle 10% Suomen asuinpinta-alasta, niin onko kumma että sinkkujen sukupuolijakauma vääristyy Suomessa. Radikaali ratkaisu ongelmalle olisi se, että jos naimaton nainen muuttaa kyseisiin kaupunkeihin, niin verottaja lätkäsee sinkkuveron naiselle. :D Mutta tuskin tällaista tulee koskaan tapahtumaan.

Minulla kolmikymppisellä diplomi-insinöörillä ei ole pienintäkään ongelmaa asua sellaisessa 20 - 30 tuhannen ihmisen kaupungissa, vaikkakin asun tällä hetkellä yliopistokaupungissa joka on tästäkin huolimatta varsin miesvaltainen kaupunki.

Mielestäni todellinen vika on naisten päässä, heidän kuvitelmissaan mitä elämän tulisi olla tällä planeetalla mutta arvelen että tähän on tulossa pikainen muutos. Nykyisen FIAT-valuuttajärjestelmän romahdus tuo ennennäkemättömän kurjuuden ja mitä todennäköisemmin myös suuren sodan joka johtaa suureen pula-aikaan - palauttaa naisten päähän realistisen ajattelutavan, jolloin nykyisen kaltainen haihatteluelämää kultivoiva elämänkatsomus on vain muisto menneestä.

Niin kuin monelle teistä, minulle kelpaa vain tietynkaltainen nainen kumppaniksi eikä siinä mitään väärää ole ettei hesalainen citykettu ei halua seurustella maatiaisen kanssa. Minusta tämä on ihan luonnollista, enkä peräänkuuluta mitään pakkoliittoja.

Mutta mielestäni tämä kohtaamattomuus on se sinkkuuden todellinen syy, eikä niinkään arvoissa tai asenteissa. Ei se pääkaupungin sinkku-Lissu lämmitä Torniossa asuvaa dippainssiä yhtään vaikka kuinka ajatusmaailmat kolahtaisivat yhteen.