Kun sinkut eivät kohtaa:HS tänään.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 10:57"][quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 10:39"]

Tosielämässä kuitenkin on ihmisiä, jotka sekä rassaavat autoja että ovat intohimoisia musiikin suhteen, kai? Tai herkkiä runosieluja, joilta myös sujuu raskaatkin ulkohommat ja löytyy ymmärrys sille, että työt on tehtävä silloin kun ne on tehtävä. 

[/quote]Kyllä. Vaikka tämän palstan oikeasta elämästä vieraantuneet "mielipidevaikuttajat" näkevätkin nämä toisensa poissulkevina preferensseinä, niin jopa minä tiedän ensin mainittuja kymmenittäin.

[/quote]

No eiköhän nää sun "mielipidevaikuttajat" oo niitä jotka itse edustaa vain yhtä ihmistyyppiä. Suurin osa ymmärtää kyllä ihmisten monialaisuuden.

Mä muutin stadista maalle ja kyllä vaan, klassisen musiikin kuuntelu loppui kuin seinään :-)

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 10:57"][quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 10:39"]

Tosielämässä kuitenkin on ihmisiä, jotka sekä rassaavat autoja että ovat intohimoisia musiikin suhteen, kai? Tai herkkiä runosieluja, joilta myös sujuu raskaatkin ulkohommat ja löytyy ymmärrys sille, että työt on tehtävä silloin kun ne on tehtävä. 

[/quote]Kyllä. Vaikka tämän palstan oikeasta elämästä vieraantuneet "mielipidevaikuttajat" näkevätkin nämä toisensa poissulkevina preferensseinä, niin jopa minä tiedän ensin mainittuja kymmenittäin.

[/quote]

No eiköhän nää sun "mielipidevaikuttajat" oo niitä jotka itse edustaa vain yhtä ihmistyyppiä. Suurin osa ymmärtää kyllä ihmisten monialaisuuden.

[/quote]Ei tällä palstalla.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 08:34"]

http://www.hs.fi/kotimaa/Moni+perhehaave+kaatuu+kun+sinkut+eiv%C3%A4t+kohtaa/a1394783439793

Nuo MBarin sinkkutytöt toivovat kumppanilta klassisen musiikin tuntemusta. Saattaa siellä maaseudulla hymyilyttää?

[/quote]

Eiväthän toivo, vaan yleensä sen ymmärtämistä, että on kiinnostunut musiikista, diggailee ja siihen voi liittyä elämäntapa. Klassisesta musiikista tuossa ei puhuttu mitään ja Mbarissa ei soiteta klassista musiikkia.

Olen itse 30+ ja kriteerit on aika samanlaiset siinä mielessä, että odotan, että mies ymmärtää jotain minun elämäntapa-asiaani. En kaipaa unelmamieheltäni vähättelyä tai sitä, että mies yrittää muutoin jyrätä minun kiinnostuksenkohteitani vaan edes suhtautuu niihin kunnioittavasti.

Mitä tulee Mbarin naisten toiveisiin niin ymmärrän täysin sen, että jos musiikki on heille tärkeää, toinen jaksaa ymmärtää, mitä siihen liittyy: haluaa kuunnella musaa, käydä keikoilla, pitää tietynlaista musiikkia kauniina. Ei silloin todellakaan jaksa kuunnella sellaista, että "miksi sä tuohonkin rahasi laitat" tai miksi jollekin keikalle pitää päästä. Harmi, että tuollainenkin on "kova" kriteeri miehelle. En itse kuitenkaan pyydä muuta kuin että toinen jaksaisi kunnioittaa toisen kiinnostuksenkohteita.

Mulle tuli mieleen noista Nilsiän poikamiesten vaimotoiveista mieleen enemmän työpaikka- kuin deitti-ilmoitus! Monellako se tila kuitenkaan tuottaa oikeasti niin, että tarjoaa elannon myös naiselle?

Löytäisiköhän moni kaupunkilaisyrittäjäkään naista noilla spekseillä? Tyyliin 1.ymmärrät,että asiakkaita on palveltava silloin kun niitä on, vaikka aamuneljältä viikonloppuisin 2. tykkäät paistaa pizzaa 3. siedät humalaisia, koska he muodostavat suuren osan asiakkaista 4.omaat huumorintajua sietää tämän päivätyösi päälle valittamatta

Masentavaa. Itse ajatellut näitä asioita sinkkuna pysyessäni, vaikka vuodet vierivät. Syyksi olen tosin todennut vain sen, että jostakin syystä en riitä.Onneksi en kovasti halua lapsia.

Mukavaa sitten vanhuksena muistella elämättä jäänyttä elämää kiukkuisena vanhanapiikana. Mutta onhan se klassinen musiikki edes jonkimoinen lohtu? Eivät äijäkulttuurin peräkammarinpojat yltäneet minun tasolleni. Win....

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 11:01"]

Mä viihdyn maalla, rakastan luontoa ja tykkään fyysisistä ulkotöistä. Osaan ajaa traktoria ja eläimiäkin olen hoitanut. En mä nyt kaupungissa asuessakaan käy juuri ikinä keskustassa, ei paljon haittaisi ettei olisi kahviloita, vaatekauppoja tai kulttuurimenoja lähellä. Mulla olis jopa kohtalaiset mahdollisuudet vaihtaa työhön, jota voin tehdä etänä.

Syy miksen silti muuttaisi ikinä maalle, on maalaiset ja etenkin se vastenmielinen äijäkulttuuri siellä. Pitäis olla oma kaupunkilaismies, jonka toisin mukana.

Tuli vaan tosta "netissä mälväämisestä" mieleen. Alkoi ihan jo pelkkä puheenparsi oksettaa. Oon siis itse aika maalta alunperin kotoisin...

[/quote]

Kyllä täällä maalla on myös tuntevia, herkkiä, romanttisia ja syvällisesti ymmärtäviä - netistäkin tykkääviä - ihmisiä, meitä miehiäkin, jotka vaistoavat kumppanin mielen- ja sydämenliikkeet ja sielun värähdykset.

Monet stereotypiat vaan ovat niin selkäytimeen painuneita, että ne yleistetään absoluuttisiksi, vaikka todellisuudessa ihmiset perimmiltään ovat tasan tarkkaan yhtä. Kulttuurin piirteet usein tulevat omasta ympäristöstä, se hyväksyttäköön, muttei kukaan järkevä ihminen halua varta vasten loukata toista tulipahan minkälaisesta taajamasta, kaupungista tai ympäristöstä tahansa.

Joten kaupunkilaiset ja maalaiset - yhtykäämme!

Mä olen akateemisena, hyvää uraa tekevänä naisena yrittänyt sinnikkäästi seurustella duunarimiesten kanssa, mutta ne kaatuvat aina samaan asiaan: miehet haukkuvat ja vähättelevät minua parisuhteessa, pilkkaavat koulutustani ja työtäni, "jossa ei tule edes hiki".

En tiedä mistä se johtuu, onko se aitoa halveksuntaa, tietämättömyyttä, vai pelkoa siitä että olisin heitä fiksumpi. Käytös on kuitenkin toistunut jokaisen duunarin kohdalla ja mielestäni terveessä parisuhteessa ei tarvitse kuunnella haukkumista.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 11:23"]Mukavaa sitten vanhuksena muistella elämättä jäänyttä elämää kiukkuisena vanhanapiikana. Mutta onhan se klassinen musiikki edes jonkimoinen lohtu? Eivät äijäkulttuurin peräkammarinpojat yltäneet minun tasolleni. Win....

[/quote]

Enemmän mä koen, että elämäni jäisi elämättä jossain Nilsiässä navettaorjana kituvalla pientilalla. Joo tykkään eläimistä kyllä, mut ei niiden hoitaminen yhdessä nyt mulle ihan parisuhteen sisällöksi riitä.

Naisella sinkkuus ei onneksi kuitenkaan tarkoita sitä, että täytyisi jäädä lapsettomaksi. Musta ja vauvasta tulee pian pieni perhe, vaikken elämänkumppaniksi kelpaavaa miestä ole löytänytkään. Miehet ovat niin holtittomia tavarastaan, että siittäjää ei ole vaikeaa löytää.

30, 29 tismalleen samaa mieltä kanssasi tuosta asiasta!

Ja mikä helvetin itseisarvo se klassisen musiikin kuuntelu on? Siihenkö kulminoituu koko ihmisarvo, henkilön hienous tai huonous?

Maalla - maaseudulla - pienissä kylissä ja pienissä kapungeissa elää aivan valtavan ihania tyyppejä. Varmasti kauhean montaa yhteistä tekijää heille ei löydy, mutta jokin "side" sinne kotikulmille on vahvempi kuin jollakin toisella. Ja koska he ovat jääneet sinne missä elämä on toisenlaista kuin Helsingissä, ajan mittaan ympäristö muovaa heistä sellaisia kuin millaisiksi Hesarin vitun hieno toimittaja tai keskivertoa tyhmempi palstamamma heidät kokee ja näkee.

Mun juuret ovat vahvasti maaseudulla ja sinne palaisin, jos siellä olisi työtä. Haaveilen kohtaavani vielä näin vanhoilla päivilläni kivan ja suoraselkäisen maalla asuvan miehen, joka ei ole antautunut täydellisesti ympäristönsä muovaamaksi vaan joka on tässä ajassa vahvasti kiinni. Tiedän että kotikulmillanikin sellaisia miehiä on, mutta enää tiemme eivät ole kohdanneet.

Snobismia ja ylettömän hienoja kulttuuriharrastuksia enemmän arvostan maanläheisyyttä, käytännöllisyyttä, avarakatseisuutta ja aitoutta. Helsingin pellet merkkivaatteineen ja "menevyyksineen" (ts. aina pitää olla jotakin ohjelmaa kalenterissa, puhelimet ja kodin elektroniikka sitten viimosen päälle jne.) eivät ole koskaan jaksaneet sytyttää. Mutta makunsa tietty kullakin. Jotakin "ah niin ihquu olla hieno ja kyldyrelli kaupunkilainen" -daamia varmaan kiehtoo se että mies erottaa Mozartin ja Bachin teokset toisistaan.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 11:32"]

Mä olen akateemisena, hyvää uraa tekevänä naisena yrittänyt sinnikkäästi seurustella duunarimiesten kanssa, mutta ne kaatuvat aina samaan asiaan: miehet haukkuvat ja vähättelevät minua parisuhteessa, pilkkaavat koulutustani ja työtäni, "jossa ei tule edes hiki".

En tiedä mistä se johtuu, onko se aitoa halveksuntaa, tietämättömyyttä, vai pelkoa siitä että olisin heitä fiksumpi. Käytös on kuitenkin toistunut jokaisen duunarin kohdalla ja mielestäni terveessä parisuhteessa ei tarvitse kuunnella haukkumista.

[/quote]

Lyttääminen ei kuulu vain duunarimiesten tapoihin. Akateemiset tekevät samaa, mutta voivat lytätä "väärän" alasi tai mennä muuten henkilökohtaisuuksiin. Kokemusta on enemmän kuin muistan.

Joko luen näitä "pariutumisjuttuja" värillisten lasien läpi tai sitten niissä on ihan oikeasti aina tausta-ajatuksena se, että naisen oletetaan jättävän elämänsä kaupungissa ja lähtevän maaseudulle. Tv:ssä pyörii Maajussille morsian, missä on Kaupunkilaisnaiselle sulhanen? Elämänmuutos on molemmille aivan yhtä suuri. Puhutaan siitä, ettei esim. maanviljelijämies voi jättää tilaansa ja samalla elantoaan, mutta ihan samoin se työ (jota ei todennäköisesti ole naiselle tarjolla maaseudulla ainakaan järkevän työmatkan päässä) on naisen elanto ja aivan yhtä tärkeää kuin nyt vaikka maatilan pito.

Olen itse kotoisin todella pieneltä maaseutupaikkakunnalta (asukkaita alle 4000). Lähdin heti lukion jälkeen yliopistoon ja sen jälkeen olen asunut kaupungissa. Teen työtä, josta todella pidän enkä ole valmis luopumaan siitä vain siksi, että saisin miehen. Sekä maaseudun miehen että kaupungin naisen elämäntyyli että kiinnostuksen kohteet ovat yhtä tärkeitä. Kuten joku tuolla sanoikin, täytyy kunnioittaa toisen tärkeinä pitämiä asioita, vaikkeivat ne ihan yksiin osuisikaan. Oletan siis, että mies lähtisi kanssani joskus keikalle, teatteriin tai kaupunkimatkalle New Yorkiin ja minä taas olen aivan valmis lähtemään mukaan kalaan, metsälle tai vaikka autonäyttelyyn.

Tuon jutun maalaispojat olivat todella nuoria, naiset taas 5-6 vuotta vanhempia. On selvää, että miesten mielipiteet ovat "lapsellisempia". Tuossa iässä tuo ikäero on valtava: miehet asuvat vielä kotonaan eikä itsenäistymistä ole aloitettu edes armeijan käynnillä, naiset puolestaan ovat todennäköisesti asuneet jo 5+ vuotta omillaan ja huolehtineet itsestään.

Itse olen jo tietyllä tavalla luovuttanut: elämä on yksinkin hyvää. Onneksi vauvakuume ei ole koskaan vaivannut, vaikka kumppanin haluaisinkin.

Lyttääminen voi olla liian kevytmielistä, liki sivistymätöntä puhenpartta, tapa tai tottumus, mutta se voi olla myös silkkaa ajattelemattomuutta, harvoin kait silkkaa pahansuopaisuutta.

Elämässä on joskus tehtävä valintoja kun aina ei voi saada kaikkea mitä haluaa. Siis, onko se hevonvitunkuusessa asuminen niin tärkeätä että sieltä ei voi muuttaa pois vai onko naisen löytäminen tärkeätä että voisi muuttaa sinne missä naisia ja jopa työpaikkojakin saattaa olla. Jos ensimmäinen vaihtoehto niin ihan ok kunhan ei sitten nillitä valintansa seurauksista.

Älkää nyt tarttuko siihen (klassisen) musiikin tietämykseen kumppanin valintaa määrittävä tekijänä, kun oleellista oli sen yläotsikko Samat kiinnostuksen kohteet! Tytöt opiskelivat musiikkia, joten he kokivat musiikintuntemuksen tai kiinnostuksen siitä tärkeäksi kumppanin valinnassa.

No kyllähän itsekunkin on itselleen se vellipuuro keitettävä;)

Mun mielestä nuo haastateltavat olisi voitu valita paremminkin 19- ja 20-vuotiaat miehet (pojat) ovat useimmiten sinkkuja ja asuvat vielä vanhempien luona, olivat sitten maalaisia tai kaupunkilaisia. Perheen perustaminen on vielä kaukana edessä. Samanlaisia sinkkumiehiä on kaupungitkin pullollaan tuossa iässä.

Olisivat haastatelleet kolmekymppisiä sinkkumiehiä ja -naisia. Sen ikäisillä on jo piintyneitä tapoja ja vakiintuneita elämäntapoja. Naisilla alkaa olla jo huolta lasten hankinnasta, toisin kuin 25-vuotiailla.

Voisivat hengata vähemmän MBaareissa ja enemmän salilla niin voisi miehiäkin alkaa näkymään..