Miten 40 kiloa saisi laihdutettua pois? En osaa, loputon jojoilu kierre!

Vierailija kirjoitti:

Korona laihduttaa. Lihavat ihmiset ovat joutuneet hengityskoneisiin ja nukutetuiksi, kun ovat päässeet sairaalasta ovat laihtuneet 20 kg.

Lihavuusleikkaus, sitä ennen pitäisi laihduttaa, mutta eihän kukaan pysty, silti pääset leikkaukseen, maksat vain poliklinikka ja sairaalamaksun-n. 100 euroa.

Joten dont worry - syöpöttele rauhassa.

Tämä ois kyllä hyvä. Laihtuu 20kg tajuttomana. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pätkäpaastolla sain 11 kiloa parissa kuukaudessa pois ja jatkan tätä lopun eläämääni. Minä syön vain klo 10, 13 ja 16 eli  kolmesti päivässä, ja silloinkin jätän vielä vähän nälkää. Lopun aikaa keho saa paastota ja levätä. Paino putoaa, veriarvot paranee ja uni syvenee. Kokeile. Voit aloittaa vähän lempeämmin, mutta muista aina jättää vähän nälkää ja jätä iltasyöminen kokonaan pois. Ei koskaan mitään kello 18 jälkeen. Sellainen oli muuten nuoruudessani 1970-luvulla ihan ohje kaikille ihmisille hyvään terveyteen. Silloin kaikki olivat hoikkia.

Kokeiltu. Kaikkia maailman dieettejä. Minulla ei vain kestä pää. Ap

Miten se ilmenee, ettei sulla pää kestä?

Jos tulee töissä vastoinkäyminen, tai henk. Koht elämässä, niin lopetan laihdutuksen ja alan syömään kaikkea hyvää. Ap

No niin. Ratkaise tämä ongelma muuten kuin ruualla! Kun ketuttaa, hanki nyrkkeilysäkki ja ala hakata sitä! Kun tarvitset hellintää itsellesi, lemmiskele puolisosi kanssa, mene vaahtokylpyyn tai hierontaan, tanssi hitaita tai yksin. Hoida ihoasi hyvillä aineilla. Mieti muita keinoja aina, ei ruokaa. Se ei lohduta tai helli pitkän päälle. Opeta itsesi siitä pois!

Vierailija kirjoitti:

Tuleva lääkäri tässä terve. Tässä yksinkertainen ja tieteeseen (biokemia, solufysiologia) perustuva laihtumismalli, jonka tehon olen havainnut empiirisesti sekä erittäin kattavasta aihekirjallisuuden potilaskertomuksista.

Kun syöt insuliinia erittyy, tällöin on fysiologisesti mahdotonta laihtua. Insuliini mahdollistaa verensokerin varastoitumisen ensin glykogeeniksi ja sen jälkeen HSL:n avulla adipoosikisi (kudosrasvaksi). Kun syöt päivän ruoat aikaikkunassa (esim. ~4-6 sisällä) ja paastoat lopun päivästä mahdollistat kudosrasvan polton energiaksi. Jos paasto tuntuu hankalalta tai jopa mahdottomalta täytyy ruokailun rasvapitoisuutta kasvattaa, korjata leptiiniresistenssi tai vain pinnistellä nälän tunteesta läpi, jolloin huomaat ettet siihen kuollutkaan.

Tässä neuvo, jossa ei tarvitse kaloreita laskea tai ruoka-aineita eliminoida. Jos tämä ei tehoa seuraava askel on alkaa karsia korkean glykeemisen indeksin ruokia. Ja kannattaa muistaa, että lääkärit eivät ymmärrä ravitsemuksesta yhtään mitään, koska se ei opintoihin kuulu. Lukion terveystiedon opeilla menee suurin osa lääkäreistä.

Idea on oikea mutta onkohan tämä nyt kuitenkin loppuun harkitsematon ”quick fix”? Jos syömishäiriöinen ihminen joka ei ymmärrä ravintoaineista juuri mitään lähtee tätä tosissaan toteuttamaan niin millä todennäköisyydellä hän saa ravinnosta kaikki tarvittavat vitamiinit, mineraalit, hyvät rasvat jne? Vai olisiko kuitenkin parempi ennen tätä tai tämän aikana myös perehtyä siihen että mikä ne kilot ja mahdolliset oheissairaudet on todennäköisesti tuonut? Siis kun ihan todella on laihduttajia jotka ei tiedä ravinnosta edes alkeita, niin pysyykö sellainen henkilö pidemmän päälle terveenä, hyvässä ravinnossa ja tavoitepainossa jos ei sanota muuta kuin paastoa ja jatka muuten samaa rataa?

Vierailija kirjoitti:

Pätkäpaastolla sain 11 kiloa parissa kuukaudessa pois ja jatkan tätä lopun eläämääni. Minä syön vain klo 10, 13 ja 16 eli  kolmesti päivässä, ja silloinkin jätän vielä vähän nälkää. Lopun aikaa keho saa paastota ja levätä. Paino putoaa, veriarvot paranee ja uni syvenee. Kokeile. Voit aloittaa vähän lempeämmin, mutta muista aina jättää vähän nälkää ja jätä iltasyöminen kokonaan pois. Ei koskaan mitään kello 18 jälkeen. Sellainen oli muuten nuoruudessani 1970-luvulla ihan ohje kaikille ihmisille hyvään terveyteen. Silloin kaikki olivat hoikkia.

Paastotesssa keho itseasiassa ylläpitää energia-aineenvaihduntaa tietyn pisteen jälkeen stressihormonilla. Että sellasta lepoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro tarkasti miten syöt tyypillisenä päivänä?

Onko sinulla harrastuksia? Mielenkiinnonkohteita? Liikutko yhtään?

Tässä muutama todella helppo vinkki alkuun:

-Jätä kaikki kalorilliset juomat pois. Mielellään myös sokerittomat mehut, energiajuomat yms. Ne ovat kamalaa paskaa suoraansanottuna. Vesi, tee ja kahvi riittävät. Kahteen viimeiseen voi pistää tilkan maitoa, mutta ei sokeria.

- Keksi jokin harrastus. Joku joka kannustaa pois sohvalta

- Kuunteletkö podcasteja tai äänikirjoja? Pistä kuulokkeet korviin ja lähde lenkille. Älä jatka kuuntelua muualla kuin lenkillä. Tekee mieli kävellä vähän lisää ja kuulla lisää :D

- muista kohtuuliset annoskoot.

- herkkuja voi syödä mutta kohtuudella. kahvin kanssa pari palaa suklaata esim. ei koko levyä.

Hyvänä päivänä menee pinaattikeitto ja kanamunaa, sitten kasvissosekeittoa,saatan jopa käydä uimassa 1h.

Huono päivä, esim päivän aikana 8 juustoleipää, pari isoa lautasellista esim lasagnea, levy suklaata.

Viime viikolla meni 5 levyä suklaata, sallin se itselleni koska PMS.

Mielialaongelmiin kannattaisi todella hakea apua. Jos joka kuukausi vain PMS oireiden vuoksi menee kilo suklaata niin se tarkoittaa vuodessa noin kymmentä lisäkiloa. Joka tekee urakasta hiljalleen vaan mahdottomamman.

En muutenkaan ymmärrä kuka laihduttaja yrittää pärjätä sosekeitoilla ja ajattelee että se on ”hyvä päivä”. Se minkä laihduttaessa syö pitäisi olla jotakin mikä todella pitää kylläisenä. Jos itse elelisin sosekeitoilla niin olisin varmasti raivohullu koska proteiini ja rasva pitää koneistoni käynnissä.

Tee pitkäntähtäimen suunnitelma .Tarkoitan esimerkiksi joulu -21 asti. Karsi pois turhat hiilihydraatit. Katso mitkä kasvikset esim fenkoli, parsa, kukkakaali ovat hyviä.

Syö kalaa. Teen itse ison kattilallisen keittoa mainituista kasviksista ja pakaste turskaa pieninä paloina sekaan. Suosi siis kasviksia. Ei liikaa hedelmiä niissä on sokeria. Rahka, sokeroimaton on hyvä ja laitan siihen esim auringonkukan siemeniä. Hyvä välipala. Ja saat PALJON kuitua.

Viikot on suunnittelua mitä terveellistä laitan ruaksi. Olen ajatellut että jos haluan kestävää painonpudotusta sen täytyy tapahtua vähän kerrallaan. Ei sitä hetkessä laihdu tai jos laihtuukin ne kilot on kohta takaisin. Lenkkeilen myös aina kun vain mieli tekee lenkkipolulle. Tänään aloitin vähän HIIT.

Ja muistan myös elää, välillä pitää juhlia menetettyjä kiloja. Kesästä-20 3 kg olen laihtunut ei paljon, mutta jotain.

Ketjun perusteella näen seuraavat ongelmat:

1)Todellisten painon pudotuksen syiden ja motivaation puute. Koita päästä sellaiseen mielentilaan, että haluat elää terveellisesti ja ottaa kehoosi vain asioita, jotka tekevät sille hyvää. Kokeile meditointia, terapiaa ja lue tietoa terveellisestä elämäntavasta jotta motivoidut. Kun lähtökohtana on esim. pitkäikäisyys ja sairauksien puute, löydät helpommin oikean tien. Jos pyrit koko ajan muuttamaan elintapojasi tervellisemmiksi ja onnistut siitä, ei tarvitse jojoilla.

2)Ruokavalion epäsäännöllisyys. Et taida oikein itsekään tietää tarkalleen mitä syöt, kuinka monta kertaa päivässä ja milloin. Kirjaa kaikki ylös ja ravintoterapeutin pakeille.

3)Onkos sinulla joku liikuntamuoto, josta nautit? Koita etsiä sellainen. Itselläni se on tanssi, ja tykkään opetella uusia tanssiliikkeitä. Ja esimerkiksi vihaan lenkkeilyä ja pallopelejä, joten minua ei noita tekemässä näy. Katso vaikka listaa erilaisista liikuntalajeista, ja valitse mikä sinua kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleva lääkäri tässä terve. Tässä yksinkertainen ja tieteeseen (biokemia, solufysiologia) perustuva laihtumismalli, jonka tehon olen havainnut empiirisesti sekä erittäin kattavasta aihekirjallisuuden potilaskertomuksista.

Kun syöt insuliinia erittyy, tällöin on fysiologisesti mahdotonta laihtua. Insuliini mahdollistaa verensokerin varastoitumisen ensin glykogeeniksi ja sen jälkeen HSL:n avulla adipoosikisi (kudosrasvaksi). Kun syöt päivän ruoat aikaikkunassa (esim. ~4-6 sisällä) ja paastoat lopun päivästä mahdollistat kudosrasvan polton energiaksi. Jos paasto tuntuu hankalalta tai jopa mahdottomalta täytyy ruokailun rasvapitoisuutta kasvattaa, korjata leptiiniresistenssi tai vain pinnistellä nälän tunteesta läpi, jolloin huomaat ettet siihen kuollutkaan.

Tässä neuvo, jossa ei tarvitse kaloreita laskea tai ruoka-aineita eliminoida. Jos tämä ei tehoa seuraava askel on alkaa karsia korkean glykeemisen indeksin ruokia. Ja kannattaa muistaa, että lääkärit eivät ymmärrä ravitsemuksesta yhtään mitään, koska se ei opintoihin kuulu. Lukion terveystiedon opeilla menee suurin osa lääkäreistä.

Mites ne lähteet mitä käytit, kerrottiinko siellä siitä että paastoaminen alkaa synnyttää adrenaliinia ja kortisolia jatkuessaan?

Sillä kyselen että kun opin nuo samat asiat plus miten ne vaikuttaa hormoneihin niin ymmärsin nimenomaan paaston olevan yksi kehon rasitustekijä jonka kanssa pitää olla todella varovainen!

Nyt kun enemmän tai vähemmän kaikilla tuntuu olevan stressiä, ahdistusta, masennusta, perheissä paineita, kiireitä, osa saa koronan, on taloudellisia menetyksiä jne niin kannattaa olla varovainen sen suhteen että kenelle varauksitta suosittelee paastoa. Jos laihduttaja vielä kokee että pitää harrastaa hullua sykettä nostavaa liikuntaa, on noita kuormittavia tekijöitä, sympaattinen hermosto ylikierroksilla ja vetää siihen perään 20 h / vrk jatkuvaa paastoa niin toivottavasti osaat hoitaa burn outeja ja cfs:ää myös?

Eli jos et ole jo lukenut niin lue vielä kenelle paastoamista EI suositella ja missä tilanteissa elimistö EI todennäköisesti tarvitse kortisolin avulla ylläpidettyjä prosesseja ”avuksi”.

Tuleva lääkäri tässä vastaa. Lähteinä käytän biokemian yleisiä faktoja mm. insuliinista, sekä NCBI:ää ( the national center for biotechnology information) joka on Yhtysvaltojen kansallisen lääketieteen kirjasto, ja se on yleisesti hyvin luotettu. Suomalaisista lähteistä mm. Kirurgi Kaarlo Jaakkolan kirjallisuutta.

Paasto on kehon tasitustekijä vain, jos se tehdään väärin. Viestissä 114 kyseltiin, mitä ~ 4-6h aikaikkuna tarkoittaa. Tämä tarkoittaa, että paastoat joko 20 h tai 18 h ja syöt päivän ateriat (mieluiten 2 tai 3 ei enempää) jäljelle jääneessä ajassa eli 4-6 sisällä. Kellonajoilla ei ole merkitystä.

Pätkäpaastoaminen kannattaa aloittaa joka toinen päivä ja graduaalisesti ajaa tämä uusi elämäntapa sisään ihan kuin lääkkeidenkin kanssa. Paasto nostaa virtsahapon määrää ja siten lisää riskiä munuaiskiviin, joten on tärkeä syödä paljon kasviksia, joiden emäksiset aineet neutraloivat sitä.

Paasto kuten muut uudet stressitekijät hetkellisesti nostavat kortisolia, kuitenkin pidemmän päälle tämä tasaantuu. Paaston hyödyt laihtumisessa sekä autofagian kautta kaikissa autoimmuunisairauksissa mm. diabeteksen eri tyypit sekä degeneraatiosairauksissa mm. alzheimer:ssa on yhä vakuuttavampaa. Autofagiaa voit tutkia itse Y. Ohsumin nobel-tutkimuksista; tämä kehon luontainen korjausmenetelmä aktivoituu ja tehostuu paastotessa. Lääkeyhtiöiden yksi suurimmista tutkimuskohteista ovat lääkkeet, jotka lisäisivät autofagiaa. Sinä voit tehdä sen kotonasi ihan ilmaiseksi.

Viestissä 114 kyseltiin, mikä on leptiiniresistenssi. Leptiini on rasvasolujen tuottama kylläisyyshormoni, jonka reseptorit hypotalamuksessa ovat vähentyneet leptiiniresistenssissä (vrt. insuliiniresistenssi). Tällöin ihminen kokee jatkuvasti nälän tunnetta ja joutuu syömään siis usein. Toki syöty ruoka voi olla mikroravinnepitoisuudeltaan köyhää, jolloin keho haluaa jatkuvasti syödä, jotta se saisi tarvitsemansa hivenaineet ja vitamiinit. Esim. Suklaanhimo liittyy kehon subkliiniseen magnesiumin tai tiamiinin (b1) puutteeseen. Leptiiniresistenssistä ja siten mielihaluista ja jatkuvasta nälästä parannutaan paastoamalla ja pudottamalla ylimääräiset kilot. Tämä palauttaa hypotalamuksen leptiinireseptorien sensitiivisyyden.

Pätkäpaastoa (16:8 tai 20:4 tai joka toinen päivä tapahtuvaa paastoa eli ADF) voivat noudattaa kaikki muut paitsi raskaana olevat, imettävät, syömishäiriöiset, alaikäiset (koska energiaa tarvitaan kasvuun) sekä henkilöt, jotka ovat täysin pihalla ravitsemusopin peruskäsitteistä. Tällöin on vaarana, että henkilö ei saa tarvitsemia mikroravintiaineita ruoasta.

Kannattaa muistaa, että lähes koko maailmassa läntistä Eurooppaa lukuun ottamatta paastoaminen on lääkäreiden yksi tärkeimmistä työkaluista sairauksien, kehon häiriötilojen ja yleisen terveyden hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Ketjun perusteella näen seuraavat ongelmat:

1)Todellisten painon pudotuksen syiden ja motivaation puute. Koita päästä sellaiseen mielentilaan, että haluat elää terveellisesti ja ottaa kehoosi vain asioita, jotka tekevät sille hyvää. Kokeile meditointia, terapiaa ja lue tietoa terveellisestä elämäntavasta jotta motivoidut. Kun lähtökohtana on esim. pitkäikäisyys ja sairauksien puute, löydät helpommin oikean tien. Jos pyrit koko ajan muuttamaan elintapojasi tervellisemmiksi ja onnistut siitä, ei tarvitse jojoilla.

2)Ruokavalion epäsäännöllisyys. Et taida oikein itsekään tietää tarkalleen mitä syöt, kuinka monta kertaa päivässä ja milloin. Kirjaa kaikki ylös ja ravintoterapeutin pakeille.

3)Onkos sinulla joku liikuntamuoto, josta nautit? Koita etsiä sellainen. Itselläni se on tanssi, ja tykkään opetella uusia tanssiliikkeitä. Ja esimerkiksi vihaan lenkkeilyä ja pallopelejä, joten minua ei noita tekemässä näy. Katso vaikka listaa erilaisista liikuntalajeista, ja valitse mikä sinua kiinnostaa.

Ei kiinnosta pitkä ikä. Lyhytkin elämä käy, jos saisin muutaman vuoden näyttää hyvältä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleva lääkäri tässä terve. Tässä yksinkertainen ja tieteeseen (biokemia, solufysiologia) perustuva laihtumismalli, jonka tehon olen havainnut empiirisesti sekä erittäin kattavasta aihekirjallisuuden potilaskertomuksista.

Kun syöt insuliinia erittyy, tällöin on fysiologisesti mahdotonta laihtua. Insuliini mahdollistaa verensokerin varastoitumisen ensin glykogeeniksi ja sen jälkeen HSL:n avulla adipoosikisi (kudosrasvaksi). Kun syöt päivän ruoat aikaikkunassa (esim. ~4-6 sisällä) ja paastoat lopun päivästä mahdollistat kudosrasvan polton energiaksi. Jos paasto tuntuu hankalalta tai jopa mahdottomalta täytyy ruokailun rasvapitoisuutta kasvattaa, korjata leptiiniresistenssi tai vain pinnistellä nälän tunteesta läpi, jolloin huomaat ettet siihen kuollutkaan.

Tässä neuvo, jossa ei tarvitse kaloreita laskea tai ruoka-aineita eliminoida. Jos tämä ei tehoa seuraava askel on alkaa karsia korkean glykeemisen indeksin ruokia. Ja kannattaa muistaa, että lääkärit eivät ymmärrä ravitsemuksesta yhtään mitään, koska se ei opintoihin kuulu. Lukion terveystiedon opeilla menee suurin osa lääkäreistä.

Mites ne lähteet mitä käytit, kerrottiinko siellä siitä että paastoaminen alkaa synnyttää adrenaliinia ja kortisolia jatkuessaan?

Sillä kyselen että kun opin nuo samat asiat plus miten ne vaikuttaa hormoneihin niin ymmärsin nimenomaan paaston olevan yksi kehon rasitustekijä jonka kanssa pitää olla todella varovainen!

Nyt kun enemmän tai vähemmän kaikilla tuntuu olevan stressiä, ahdistusta, masennusta, perheissä paineita, kiireitä, osa saa koronan, on taloudellisia menetyksiä jne niin kannattaa olla varovainen sen suhteen että kenelle varauksitta suosittelee paastoa. Jos laihduttaja vielä kokee että pitää harrastaa hullua sykettä nostavaa liikuntaa, on noita kuormittavia tekijöitä, sympaattinen hermosto ylikierroksilla ja vetää siihen perään 20 h / vrk jatkuvaa paastoa niin toivottavasti osaat hoitaa burn outeja ja cfs:ää myös?

Eli jos et ole jo lukenut niin lue vielä kenelle paastoamista EI suositella ja missä tilanteissa elimistö EI todennäköisesti tarvitse kortisolin avulla ylläpidettyjä prosesseja ”avuksi”.

Tuleva lääkäri tässä vastaa. Lähteinä käytän biokemian yleisiä faktoja mm. insuliinista, sekä NCBI:ää ( the national center for biotechnology information) joka on Yhtysvaltojen kansallisen lääketieteen kirjasto, ja se on yleisesti hyvin luotettu. Suomalaisista lähteistä mm. Kirurgi Kaarlo Jaakkolan kirjallisuutta.

Paasto on kehon tasitustekijä vain, jos se tehdään väärin. Viestissä 114 kyseltiin, mitä ~ 4-6h aikaikkuna tarkoittaa. Tämä tarkoittaa, että paastoat joko 20 h tai 18 h ja syöt päivän ateriat (mieluiten 2 tai 3 ei enempää) jäljelle jääneessä ajassa eli 4-6 sisällä. Kellonajoilla ei ole merkitystä.

Pätkäpaastoaminen kannattaa aloittaa joka toinen päivä ja graduaalisesti ajaa tämä uusi elämäntapa sisään ihan kuin lääkkeidenkin kanssa. Paasto nostaa virtsahapon määrää ja siten lisää riskiä munuaiskiviin, joten on tärkeä syödä paljon kasviksia, joiden emäksiset aineet neutraloivat sitä.

Paasto kuten muut uudet stressitekijät hetkellisesti nostavat kortisolia, kuitenkin pidemmän päälle tämä tasaantuu. Paaston hyödyt laihtumisessa sekä autofagian kautta kaikissa autoimmuunisairauksissa mm. diabeteksen eri tyypit sekä degeneraatiosairauksissa mm. alzheimer:ssa on yhä vakuuttavampaa. Autofagiaa voit tutkia itse Y. Ohsumin nobel-tutkimuksista; tämä kehon luontainen korjausmenetelmä aktivoituu ja tehostuu paastotessa. Lääkeyhtiöiden yksi suurimmista tutkimuskohteista ovat lääkkeet, jotka lisäisivät autofagiaa. Sinä voit tehdä sen kotonasi ihan ilmaiseksi.

Viestissä 114 kyseltiin, mikä on leptiiniresistenssi. Leptiini on rasvasolujen tuottama kylläisyyshormoni, jonka reseptorit hypotalamuksessa ovat vähentyneet leptiiniresistenssissä (vrt. insuliiniresistenssi). Tällöin ihminen kokee jatkuvasti nälän tunnetta ja joutuu syömään siis usein. Toki syöty ruoka voi olla mikroravinnepitoisuudeltaan köyhää, jolloin keho haluaa jatkuvasti syödä, jotta se saisi tarvitsemansa hivenaineet ja vitamiinit. Esim. Suklaanhimo liittyy kehon subkliiniseen magnesiumin tai tiamiinin (b1) puutteeseen. Leptiiniresistenssistä ja siten mielihaluista ja jatkuvasta nälästä parannutaan paastoamalla ja pudottamalla ylimääräiset kilot. Tämä palauttaa hypotalamuksen leptiinireseptorien sensitiivisyyden.

Pätkäpaastoa (16:8 tai 20:4 tai joka toinen päivä tapahtuvaa paastoa eli ADF) voivat noudattaa kaikki muut paitsi raskaana olevat, imettävät, syömishäiriöiset, alaikäiset (koska energiaa tarvitaan kasvuun) sekä henkilöt, jotka ovat täysin pihalla ravitsemusopin peruskäsitteistä. Tällöin on vaarana, että henkilö ei saa tarvitsemia mikroravintiaineita ruoasta.

Kannattaa muistaa, että lähes koko maailmassa läntistä Eurooppaa lukuun ottamatta paastoaminen on lääkäreiden yksi tärkeimmistä työkaluista sairauksien, kehon häiriötilojen ja yleisen terveyden hoidossa.

Tuota tuota. Intosi on ihailtavaa ja jopa sen tasoista tällaisella foorumilla että tulee hieman aspergervibat. Oli miten oli, jotta et saisi innollasi enemmän pahaa kuin hyvää aikaiseksi niin pyytäisin sinua miettimään seuraavia kysymyksiä: kuinka monen painon kanssa tällä palstalla kamppailevan uskot ymmärtävän edeltävästä viestistä yhtään mitään? Entäpä vaikka puolet? Entä kun aluksi ennen muiden palstalaisten lisäkysymyksiä suosittelit varauksetta ilman noita täydentäviä osuuksia ja rajoituksia nettipalstalla tuota metodia niin oliko ajatus siis se että täällä ei esimerkiksi syömishäiriöisiä ole? Tai että täällä on paastoamiseen vaadittava pohjatieto niin että voi ilman seurantaa lähteä suorittamaan? On jossain määrin pelottavaa kuinka ajattelet että esimerkiksi ap:llä joka on ahmimisestaan ja itsetuhoisista ajatuksista kertonut olisi resursseja ymmärtää ja asianmukaisti täysin pystymetsästä alkaa suorittaa paastoa oikein ja turvallisesti. Vähän pitäisi osata kohdentaa viestiä kohderyhmälle.

Ja kyllä, lisäisin niiden listalle joiden ei kannata lähteä paastoa omin päin yhden nettiviestin perusteella korottamaan myös kaikki ne joilla on ravintoainepuutoksia, uupumusta tai rusaasti sille altistavia tekijöitä pohjalla. Olin tosissani sen kanssa että jos menee yli ja sattuu monta väärää valintaa ja yllätystä samaan syssyyn niin seuraava mihin tuon energian joudut suuntaamaan on todella burn out tai cfs.

Ei painonpudotus ole koskaan ollut mitään tiedettä , eikä tarvitse olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleva lääkäri tässä terve. Tässä yksinkertainen ja tieteeseen (biokemia, solufysiologia) perustuva laihtumismalli, jonka tehon olen havainnut empiirisesti sekä erittäin kattavasta aihekirjallisuuden potilaskertomuksista.

Kun syöt insuliinia erittyy, tällöin on fysiologisesti mahdotonta laihtua. Insuliini mahdollistaa verensokerin varastoitumisen ensin glykogeeniksi ja sen jälkeen HSL:n avulla adipoosikisi (kudosrasvaksi). Kun syöt päivän ruoat aikaikkunassa (esim. ~4-6 sisällä) ja paastoat lopun päivästä mahdollistat kudosrasvan polton energiaksi. Jos paasto tuntuu hankalalta tai jopa mahdottomalta täytyy ruokailun rasvapitoisuutta kasvattaa, korjata leptiiniresistenssi tai vain pinnistellä nälän tunteesta läpi, jolloin huomaat ettet siihen kuollutkaan.

Tässä neuvo, jossa ei tarvitse kaloreita laskea tai ruoka-aineita eliminoida. Jos tämä ei tehoa seuraava askel on alkaa karsia korkean glykeemisen indeksin ruokia. Ja kannattaa muistaa, että lääkärit eivät ymmärrä ravitsemuksesta yhtään mitään, koska se ei opintoihin kuulu. Lukion terveystiedon opeilla menee suurin osa lääkäreistä.

Mites ne lähteet mitä käytit, kerrottiinko siellä siitä että paastoaminen alkaa synnyttää adrenaliinia ja kortisolia jatkuessaan?

Sillä kyselen että kun opin nuo samat asiat plus miten ne vaikuttaa hormoneihin niin ymmärsin nimenomaan paaston olevan yksi kehon rasitustekijä jonka kanssa pitää olla todella varovainen!

Nyt kun enemmän tai vähemmän kaikilla tuntuu olevan stressiä, ahdistusta, masennusta, perheissä paineita, kiireitä, osa saa koronan, on taloudellisia menetyksiä jne niin kannattaa olla varovainen sen suhteen että kenelle varauksitta suosittelee paastoa. Jos laihduttaja vielä kokee että pitää harrastaa hullua sykettä nostavaa liikuntaa, on noita kuormittavia tekijöitä, sympaattinen hermosto ylikierroksilla ja vetää siihen perään 20 h / vrk jatkuvaa paastoa niin toivottavasti osaat hoitaa burn outeja ja cfs:ää myös?

Eli jos et ole jo lukenut niin lue vielä kenelle paastoamista EI suositella ja missä tilanteissa elimistö EI todennäköisesti tarvitse kortisolin avulla ylläpidettyjä prosesseja ”avuksi”.

Tuleva lääkäri tässä vastaa. Lähteinä käytän biokemian yleisiä faktoja mm. insuliinista, sekä NCBI:ää ( the national center for biotechnology information) joka on Yhtysvaltojen kansallisen lääketieteen kirjasto, ja se on yleisesti hyvin luotettu. Suomalaisista lähteistä mm. Kirurgi Kaarlo Jaakkolan kirjallisuutta.

Paasto on kehon tasitustekijä vain, jos se tehdään väärin. Viestissä 114 kyseltiin, mitä ~ 4-6h aikaikkuna tarkoittaa. Tämä tarkoittaa, että paastoat joko 20 h tai 18 h ja syöt päivän ateriat (mieluiten 2 tai 3 ei enempää) jäljelle jääneessä ajassa eli 4-6 sisällä. Kellonajoilla ei ole merkitystä.

Pätkäpaastoaminen kannattaa aloittaa joka toinen päivä ja graduaalisesti ajaa tämä uusi elämäntapa sisään ihan kuin lääkkeidenkin kanssa. Paasto nostaa virtsahapon määrää ja siten lisää riskiä munuaiskiviin, joten on tärkeä syödä paljon kasviksia, joiden emäksiset aineet neutraloivat sitä.

Paasto kuten muut uudet stressitekijät hetkellisesti nostavat kortisolia, kuitenkin pidemmän päälle tämä tasaantuu. Paaston hyödyt laihtumisessa sekä autofagian kautta kaikissa autoimmuunisairauksissa mm. diabeteksen eri tyypit sekä degeneraatiosairauksissa mm. alzheimer:ssa on yhä vakuuttavampaa. Autofagiaa voit tutkia itse Y. Ohsumin nobel-tutkimuksista; tämä kehon luontainen korjausmenetelmä aktivoituu ja tehostuu paastotessa. Lääkeyhtiöiden yksi suurimmista tutkimuskohteista ovat lääkkeet, jotka lisäisivät autofagiaa. Sinä voit tehdä sen kotonasi ihan ilmaiseksi.

Viestissä 114 kyseltiin, mikä on leptiiniresistenssi. Leptiini on rasvasolujen tuottama kylläisyyshormoni, jonka reseptorit hypotalamuksessa ovat vähentyneet leptiiniresistenssissä (vrt. insuliiniresistenssi). Tällöin ihminen kokee jatkuvasti nälän tunnetta ja joutuu syömään siis usein. Toki syöty ruoka voi olla mikroravinnepitoisuudeltaan köyhää, jolloin keho haluaa jatkuvasti syödä, jotta se saisi tarvitsemansa hivenaineet ja vitamiinit. Esim. Suklaanhimo liittyy kehon subkliiniseen magnesiumin tai tiamiinin (b1) puutteeseen. Leptiiniresistenssistä ja siten mielihaluista ja jatkuvasta nälästä parannutaan paastoamalla ja pudottamalla ylimääräiset kilot. Tämä palauttaa hypotalamuksen leptiinireseptorien sensitiivisyyden.

Pätkäpaastoa (16:8 tai 20:4 tai joka toinen päivä tapahtuvaa paastoa eli ADF) voivat noudattaa kaikki muut paitsi raskaana olevat, imettävät, syömishäiriöiset, alaikäiset (koska energiaa tarvitaan kasvuun) sekä henkilöt, jotka ovat täysin pihalla ravitsemusopin peruskäsitteistä. Tällöin on vaarana, että henkilö ei saa tarvitsemia mikroravintiaineita ruoasta.

Kannattaa muistaa, että lähes koko maailmassa läntistä Eurooppaa lukuun ottamatta paastoaminen on lääkäreiden yksi tärkeimmistä työkaluista sairauksien, kehon häiriötilojen ja yleisen terveyden hoidossa.

Tuota tuota. Intosi on ihailtavaa ja jopa sen tasoista tällaisella foorumilla että tulee hieman aspergervibat. Oli miten oli, jotta et saisi innollasi enemmän pahaa kuin hyvää aikaiseksi niin pyytäisin sinua miettimään seuraavia kysymyksiä: kuinka monen painon kanssa tällä palstalla kamppailevan uskot ymmärtävän edeltävästä viestistä yhtään mitään? Entäpä vaikka puolet? Entä kun aluksi ennen muiden palstalaisten lisäkysymyksiä suosittelit varauksetta ilman noita täydentäviä osuuksia ja rajoituksia nettipalstalla tuota metodia niin oliko ajatus siis se että täällä ei esimerkiksi syömishäiriöisiä ole? Tai että täällä on paastoamiseen vaadittava pohjatieto niin että voi ilman seurantaa lähteä suorittamaan? On jossain määrin pelottavaa kuinka ajattelet että esimerkiksi ap:llä joka on ahmimisestaan ja itsetuhoisista ajatuksista kertonut olisi resursseja ymmärtää ja asianmukaisti täysin pystymetsästä alkaa suorittaa paastoa oikein ja turvallisesti. Vähän pitäisi osata kohdentaa viestiä kohderyhmälle.

Ja kyllä, lisäisin niiden listalle joiden ei kannata lähteä paastoa omin päin yhden nettiviestin perusteella korottamaan myös kaikki ne joilla on ravintoainepuutoksia, uupumusta tai rusaasti sille altistavia tekijöitä pohjalla. Olin tosissani sen kanssa että jos menee yli ja sattuu monta väärää valintaa ja yllätystä samaan syssyyn niin seuraava mihin tuon energian joudut suuntaamaan on todella burn out tai cfs.

Ja siis ihan aikuisten oikeasti. Heikomman pohjakunnnon omaavien, ahdistukseen ahmivien, omaa kehoa inhoavien, puutostiloista kärsivien ylipainoisten ihmisten jotka ammentaa oppejaan biggest loser tyyppisistä sarjoista jotka perustuu nopeisiin ja radikaaleihin virheisiin on helppo tehdä asiat niin että menee todennäköisemmin pieleen. Ahdistusta ei hoideta, lähdetään ruoskimaan kehoa äärirajoille, rasittamaan niveliä yms, ravinnon laatuun ei kiinnitetä huomiota ja siihen päälle vielä paasto. Niin sen vuoksi sitä kohderyhmän havainnointia painotan.

Vierailija kirjoitti:

Ei painonpudotus ole koskaan ollut mitään tiedettä , eikä tarvitse olla.

Tiedettä ja tutkimusta hyödynnetään nykyään kaikilla elämän alueilla. Mikä saa sinut uskomaan että sitä ei kannattaisi hyödyntää tilanteessa jossa yli puolet aikuisista on jo ylipainoisia. Niin hyvin on mennyt mututuntumalla tähänkin asti niin niin kannattaa ehdottomasti jatkaa? KAIKKI, eli yleensä ne onnistujat, jotka ovat minkään ravintoterapeuttien, psykologisen jne tiedon avulla laihduttaneet, ovat laihduttaneet tiedettä apuna käyttäen.

Olen itse pysyvästi pudottanut -65 kg. Kilot poissa jo 5 v. Urheilen 5 krt viikossa, jalkaprässissä nousee 200 kg, pystyn juoksemaan. 10 km ja saan spagaatin. Olen notkea, voimakas ja kuntotestissä sain parhaimman arvosanan.

Olin 6 v sitten tilanteessa jossa BMI oli 60. Olin hengenvaarallisesti lihava. Hengästyin kävellessä. Juosta en pystynyt.

Molemmat polvet paskana (kulumat) ja kärsin hengitys katkoista yöllä (c-pap alipaine laite syötti ilmaa jotta en olisi tukehtunut nukkuessa). Polvia ja selkää särki joka päivä. Verenpaine vaarallisen korkea, alkava II tyypin diabetes. Tajusin, että tulen kuolemaan ennen aikaisesti lihavuuden takia.

Muutin ruokavalioni. Joka päivä yksi ruoka oli salaattiateria. Lopetin limsojen ja mehujen juomisen. Tilalle vettä. Puolet ateriasta aina kasviksia/ juureksia. Viljat täysjyvänä. Vaalealeipä muuttui täysjyväleiväksi. Söin aina kun oli nälkä. Lopetin aina kun ei ollut nälkä. Vettä 2-3 L päivässä. Lopetin makkaroiden ja juustojen syömisen. Lopetin einesruoan ja prosessoidujen ruokien syömisen. Söin paljon keittoruokia ja kasviksia, proteiinia.

Aloin liikkua joka päivä, kävelylenkeillä alotin.

Palkkasin PT:n ja aloin treenaamaan. 2 krt viikossa hänen johdollaan.

Herkkupäivä oli kerran viikossa, aikaikkunalla. Silloinkin söin maltilla. Esim kourallinen karkkia. En syönyt koskaan kokonaista suklaalevyä/karkkipussia/ jäätelöpakettia jne. Opettelin kohtuutta.

Olin tipattomalla kaksi vuotta.

Nukuin riittävästi. Liikuin säännöllisesti, kun kunto kasvoi, kasvatin treenitehoja ja tiheyttä.

Näillä muutoksilla sain terveyteni takaisin. Pääsin eroon hengityslaitteesta, verenpaine lääkkeistä, kolestrolilääkkeistä. Voin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse pysyvästi pudottanut -65 kg. Kilot poissa jo 5 v. Urheilen 5 krt viikossa, jalkaprässissä nousee 200 kg, pystyn juoksemaan. 10 km ja saan spagaatin. Olen notkea, voimakas ja kuntotestissä sain parhaimman arvosanan.

Olin 6 v sitten tilanteessa jossa BMI oli 60. Olin hengenvaarallisesti lihava. Hengästyin kävellessä. Juosta en pystynyt.

Molemmat polvet paskana (kulumat) ja kärsin hengitys katkoista yöllä (c-pap alipaine laite syötti ilmaa jotta en olisi tukehtunut nukkuessa). Polvia ja selkää särki joka päivä. Verenpaine vaarallisen korkea, alkava II tyypin diabetes. Tajusin, että tulen kuolemaan ennen aikaisesti lihavuuden takia.

Muutin ruokavalioni. Joka päivä yksi ruoka oli salaattiateria. Lopetin limsojen ja mehujen juomisen. Tilalle vettä. Puolet ateriasta aina kasviksia/ juureksia. Viljat täysjyvänä. Vaalealeipä muuttui täysjyväleiväksi. Söin aina kun oli nälkä. Lopetin aina kun ei ollut nälkä. Vettä 2-3 L päivässä. Lopetin makkaroiden ja juustojen syömisen. Lopetin einesruoan ja prosessoidujen ruokien syömisen. Söin paljon keittoruokia ja kasviksia, proteiinia.

Aloin liikkua joka päivä, kävelylenkeillä alotin.

Palkkasin PT:n ja aloin treenaamaan. 2 krt viikossa hänen johdollaan.

Herkkupäivä oli kerran viikossa, aikaikkunalla. Silloinkin söin maltilla. Esim kourallinen karkkia. En syönyt koskaan kokonaista suklaalevyä/karkkipussia/ jäätelöpakettia jne. Opettelin kohtuutta.

Olin tipattomalla kaksi vuotta.

Nukuin riittävästi. Liikuin säännöllisesti, kun kunto kasvoi, kasvatin treenitehoja ja tiheyttä.

Näillä muutoksilla sain terveyteni takaisin. Pääsin eroon hengityslaitteesta, verenpaine lääkkeistä, kolestrolilääkkeistä. Voin hyvin.

Tarkennus 2 v kesti laihdutus. Sain siis 65 kg kahdessa vuodessa pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei painonpudotus ole koskaan ollut mitään tiedettä , eikä tarvitse olla.

Tiedettä ja tutkimusta hyödynnetään nykyään kaikilla elämän alueilla. Mikä saa sinut uskomaan että sitä ei kannattaisi hyödyntää tilanteessa jossa yli puolet aikuisista on jo ylipainoisia. Niin hyvin on mennyt mututuntumalla tähänkin asti niin niin kannattaa ehdottomasti jatkaa? KAIKKI, eli yleensä ne onnistujat, jotka ovat minkään ravintoterapeuttien, psykologisen jne tiedon avulla laihduttaneet, ovat laihduttaneet tiedettä apuna käyttäen.

Jos liikaa analysoidaan ja otetaan tiedettä mukaan aletaan jo unohtaan mitä ollaan tekemässä.

Turhan moni jo nyt tuijottaa askelmittareita ja lukee jokaisen opuksen laihduttamisesta,mutta ei saa mitään aikaan kun pää sekasin tiedosta .

Ja ei vielä tiede pysty korjaan laiskaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä joka päivä aloitat uuden ketjun tästä samasta aiheesta? Äläkä väitä, ettet aloita, sut tunnistaa jo.

Onko ap ammattivalittaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei painonpudotus ole koskaan ollut mitään tiedettä , eikä tarvitse olla.

Tiedettä ja tutkimusta hyödynnetään nykyään kaikilla elämän alueilla. Mikä saa sinut uskomaan että sitä ei kannattaisi hyödyntää tilanteessa jossa yli puolet aikuisista on jo ylipainoisia. Niin hyvin on mennyt mututuntumalla tähänkin asti niin niin kannattaa ehdottomasti jatkaa? KAIKKI, eli yleensä ne onnistujat, jotka ovat minkään ravintoterapeuttien, psykologisen jne tiedon avulla laihduttaneet, ovat laihduttaneet tiedettä apuna käyttäen.

Jos liikaa analysoidaan ja otetaan tiedettä mukaan aletaan jo unohtaan mitä ollaan tekemässä.

Turhan moni jo nyt tuijottaa askelmittareita ja lukee jokaisen opuksen laihduttamisesta,mutta ei saa mitään aikaan kun pää sekasin tiedosta .

Ja ei vielä tiede pysty korjaan laiskaa mieltä.

Ei kaikki opukset todellakaan perustu tieteeseen, perusteltua tietoa riittää vähempikin kunhan perehtyy nimenomaan tietoon. Ja kyllä, mm terapian ja tutkitustikin meditaation avulla yms hyvinkin pystytään voittamaan mielen esteitä jotka monet kansan kielellä kokee ”laiskuutena”. Itse olen oppinut kuukaudessa enemmän lukemalla oikeita kirjoja ja kuuntelemalla oikeita asiantuntijoita kuin vuosikymmenessä mutuilemalla. Mutta jotenkin täällä on tämä kulttuuri että jokaisen ihmisen arvailu on yhtä pätevää tietoa kun vaikkapa alaan perehtyneen tohtorin.

Unohtakaa dietit!

Syö kun on nälkä. Muuta syömäsi ruoan koostumusta. Valkoiset jauhot ruokavaliosta pois. Uppopaistetut ruoat pois. Makkarat , rasvaiset juustot ja rasvaiset ruoat pois. Roskaruoka pois. Makaroni ja pasta kohtuudella ja nekin tummana.

1-2 perunaa on Ok, 5 perunaa on jo liikaa lautasella.

Kermakastikkeet pois. Lautasmalli käyttöön. Puolet ateriasta kasvista.

Herkkuja vain kerran viikossa, ja silloinkin kohtuudella.

Lopeta limsojen ja mehujen juonti.

Opettele vain sellaisia uusia tapoja, jotka voit pitää.

T. 20kg vuosia sitten laihduttanut. Itse aloin kävellä hikilenkkejä ja hiukan hillitä ylilyöntejä. Muut väittää ettei kävely laihduta, mutta jos kuuntelisin muita, olisin edelleen ylipainoinen. Nykyisin oon jopa herkutellut enemmän kuin ylipainoisena, silti vielä 7v jälkeen normaalipainossa koska liikun.