Miten 40 kiloa saisi laihdutettua pois? En osaa, loputon jojoilu kierre!

Laihduttaisit minut kahta kiloa vaille pois :/

Tuleva lääkäri tässä terve. Tässä yksinkertainen ja tieteeseen (biokemia, solufysiologia) perustuva laihtumismalli, jonka tehon olen havainnut empiirisesti sekä erittäin kattavasta aihekirjallisuuden potilaskertomuksista.

Kun syöt insuliinia erittyy, tällöin on fysiologisesti mahdotonta laihtua. Insuliini mahdollistaa verensokerin varastoitumisen ensin glykogeeniksi ja sen jälkeen HSL:n avulla adipoosikisi (kudosrasvaksi). Kun syöt päivän ruoat aikaikkunassa (esim. ~4-6 sisällä) ja paastoat lopun päivästä mahdollistat kudosrasvan polton energiaksi. Jos paasto tuntuu hankalalta tai jopa mahdottomalta täytyy ruokailun rasvapitoisuutta kasvattaa, korjata leptiiniresistenssi tai vain pinnistellä nälän tunteesta läpi, jolloin huomaat ettet siihen kuollutkaan.

Tässä neuvo, jossa ei tarvitse kaloreita laskea tai ruoka-aineita eliminoida. Jos tämä ei tehoa seuraava askel on alkaa karsia korkean glykeemisen indeksin ruokia. Ja kannattaa muistaa, että lääkärit eivät ymmärrä ravitsemuksesta yhtään mitään, koska se ei opintoihin kuulu. Lukion terveystiedon opeilla menee suurin osa lääkäreistä.

Vierailija kirjoitti:

Et ota asiaa vielä tarpeeksi vakavasti, joten motivaatiota ei synny. Itsellä oli sama, mutta kun yli nelikymppisenä tuli sydänkohtaus ja tarvi pallolaajennuksen, niin kas kummaa alkoi motivaatiota ja tahdonvoimaa löytyä. Eikä ollut mitään ongelmia laihduttaa 110 kilosta 63 kiloon ja pysyä siinä. 

Kun ei ihmistä lopulta mikään ulkoinen voima pakota syömään. Omassa mielessä voi toki olla haitallisia ehdollistumia, kuten tapa käyttää ruokaa lääkkeenä paskoihin oloihin tai äärimmäinen mukavuudenhaluisuus jossa ei viitsisi laittaa ruokaa vaan hakisi aina vaan jotain pizzaa tai kebabia töistä tullessa. Nämä ehdollistumat on kuitenkni ihan muutettavissa, kunhan on motivaatiota muuttaa silti vaikka se alkuun tuntuukin ikävältä. Mutta ilman motivaatiota sitä toteaa aika pian että tämä on tylsää / ahdistavaa / liian rajoittavaaa eikä jaksa, ehkä joskus myöhemmin.

Kiitos tästä, mulla lähes saman verran tiputettavaa. Tämä antaa uskoa, että tuo mahdollista. Itse olen ihme kyllä liikunnallinen eli joka päivä kävelyä, hölkkää, salia, uintia, sulkkista jne. En myöskään ahmi enkä syö epäterveellisesti, mutta syön liikaa eli saan kuitenkin liikaa kaloreita. Lisäksi minulla ei ole kilpirauhasta eli kerryttää kiloja hormoninsaannista pullosta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pätkäpaastolla sain 11 kiloa parissa kuukaudessa pois ja jatkan tätä lopun eläämääni. Minä syön vain klo 10, 13 ja 16 eli  kolmesti päivässä, ja silloinkin jätän vielä vähän nälkää. Lopun aikaa keho saa paastota ja levätä. Paino putoaa, veriarvot paranee ja uni syvenee. Kokeile. Voit aloittaa vähän lempeämmin, mutta muista aina jättää vähän nälkää ja jätä iltasyöminen kokonaan pois. Ei koskaan mitään kello 18 jälkeen. Sellainen oli muuten nuoruudessani 1970-luvulla ihan ohje kaikille ihmisille hyvään terveyteen. Silloin kaikki olivat hoikkia.

Kokeiltu. Kaikkia maailman dieettejä. Minulla ei vain kestä pää. Ap

Miten se ilmenee, ettei sulla pää kestä?

Jos tulee töissä vastoinkäyminen, tai henk. Koht elämässä, niin lopetan laihdutuksen ja alan syömään kaikkea hyvää. Ap

Vettä vettä vettä kirjoitti:

No niin . Ensin päätetään että nyt nää rasvat lähtee . Sitten otetaan jääkaapista kaikki ulos . Sitten kaapeista . Siinä on mitä saat syödä seuraavan viikon . Teet niistä ruokaa . Sitten sulatat samalla pakastimen . Tästä et lipsu . Tyhjennät mahaasi kaiken . Itseinhosi vaikuttaa jo . Ahminta saa voimaan huonosti . Lopulta huomaat että säästät rahaa kun syöt ne mitä siellä jo on . Sitten aloitat iloisen kuurin . Vettä . Aamulla kun heräät peset hampaat , juot vettä . Aloitat aamusi vedellä etkä kahvilla . Sitten kevennät niin että ostat kaupasta vaan sen mitä lukee lapussa. Kaali , selleri, vihreä paprika, paprikajauhe, mustapippuri, valkopippuri , persilja. Ei muuta ei mitään . Tekee mieli juttuun vastaat juomalla lasin vettä . Alat keittää elämäsi kaalikeittoa silppuat kaalin ja muut kattilaan ,isoon kattilaan. Annata kypsyä hitaasti muutaman tunnin vain vähän suolaa . Lisäät vettä välillä . Huomaat ettet kuole siihen ettet syö kokoajan . Otat vettä välillä . Kun keitto on muhevaa , otat siitä lautasellisen etkä uutta. Syöt hitaasti . Sitten juot päälle vettä ja tämä jatkuu aina kun on nälkä tekee mieli . Ekat 3 päivää on vaikeimmat mutta nälän tunne poistuu . Saat 4 päivänä ostaa yhden appelsiinin . Seuraava keitto saa lisäksi tomaattimössö purkin jos tykkäät . Soseuta keittoa se on silloin ruokavampaa. Tätä jatkuu kunnes tekee mieli ajatukset hellittää ja nälän tunne on poissa. Huomaat että vettä juomalla suolesi tyhjenee . Et enää ole turvonnut . Tämä on tiukka 2-3 viikon kuuri . Ananas vie nestettä pois . Juot ja juot vettä . Kuin se olisi ruokaa . Et kuole siihen kun juot kerralla vain lasillisen . Yhtä äkkiä huomaat että saat tasapainon . Ihminen on sekaisin makean suolaisen himoista mutta nyt saat tasapainon . Kevennät sitten lisäämällä vatsalihas liikkeitä nostelet käsiä ylös jalkoja ja verenkierto paranee . Ulostuslääkkeenä on vesi . Kuurin lopulla voit ostaa appelsiinin ja luumusoseen . Siitä aloitat uuden elämän . Et ahmi enää kerralla paljon kun juot aina vesilasin ensin .

Kiitos tästä, kaalikeitto ainekset nyt kaapissa. Saa startin.

Vierailija kirjoitti:

Tuleva lääkäri tässä terve. Tässä yksinkertainen ja tieteeseen (biokemia, solufysiologia) perustuva laihtumismalli, jonka tehon olen havainnut empiirisesti sekä erittäin kattavasta aihekirjallisuuden potilaskertomuksista.

Kun syöt insuliinia erittyy, tällöin on fysiologisesti mahdotonta laihtua. Insuliini mahdollistaa verensokerin varastoitumisen ensin glykogeeniksi ja sen jälkeen HSL:n avulla adipoosikisi (kudosrasvaksi). Kun syöt päivän ruoat aikaikkunassa (esim. ~4-6 sisällä) ja paastoat lopun päivästä mahdollistat kudosrasvan polton energiaksi. Jos paasto tuntuu hankalalta tai jopa mahdottomalta täytyy ruokailun rasvapitoisuutta kasvattaa, korjata leptiiniresistenssi tai vain pinnistellä nälän tunteesta läpi, jolloin huomaat ettet siihen kuollutkaan.

Tässä neuvo, jossa ei tarvitse kaloreita laskea tai ruoka-aineita eliminoida. Jos tämä ei tehoa seuraava askel on alkaa karsia korkean glykeemisen indeksin ruokia. Ja kannattaa muistaa, että lääkärit eivät ymmärrä ravitsemuksesta yhtään mitään, koska se ei opintoihin kuulu. Lukion terveystiedon opeilla menee suurin osa lääkäreistä.

vmp.

syö vähemmän kuin kulutat niin laihdut,iha sama millon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ota asiaa vielä tarpeeksi vakavasti, joten motivaatiota ei synny. Itsellä oli sama, mutta kun yli nelikymppisenä tuli sydänkohtaus ja tarvi pallolaajennuksen, niin kas kummaa alkoi motivaatiota ja tahdonvoimaa löytyä. Eikä ollut mitään ongelmia laihduttaa 110 kilosta 63 kiloon ja pysyä siinä. 

Kun ei ihmistä lopulta mikään ulkoinen voima pakota syömään. Omassa mielessä voi toki olla haitallisia ehdollistumia, kuten tapa käyttää ruokaa lääkkeenä paskoihin oloihin tai äärimmäinen mukavuudenhaluisuus jossa ei viitsisi laittaa ruokaa vaan hakisi aina vaan jotain pizzaa tai kebabia töistä tullessa. Nämä ehdollistumat on kuitenkni ihan muutettavissa, kunhan on motivaatiota muuttaa silti vaikka se alkuun tuntuukin ikävältä. Mutta ilman motivaatiota sitä toteaa aika pian että tämä on tylsää / ahdistavaa / liian rajoittavaaa eikä jaksa, ehkä joskus myöhemmin.

Meni polvi, mutta siltikään ei motivoi. Aloitin kyllä laihdutuksen sen jälkeen, mutta sekin loppui, kun harmitti, kun muut perheessä sai syödä hyvää ja itse piti puputtaa porkkanaa.

Stressitekijät pois. Ok eli avioero ja lasten hylkääminen. No ei ole vaihtoehto. Ap

Sinulla on siis vielä yksi polvi menetettävänä? Eli jatka entiseen malliin vaan.

Mitkä asiat sulla eniten haittaavat painonpudotusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ota asiaa vielä tarpeeksi vakavasti, joten motivaatiota ei synny. Itsellä oli sama, mutta kun yli nelikymppisenä tuli sydänkohtaus ja tarvi pallolaajennuksen, niin kas kummaa alkoi motivaatiota ja tahdonvoimaa löytyä. Eikä ollut mitään ongelmia laihduttaa 110 kilosta 63 kiloon ja pysyä siinä. 

Kun ei ihmistä lopulta mikään ulkoinen voima pakota syömään. Omassa mielessä voi toki olla haitallisia ehdollistumia, kuten tapa käyttää ruokaa lääkkeenä paskoihin oloihin tai äärimmäinen mukavuudenhaluisuus jossa ei viitsisi laittaa ruokaa vaan hakisi aina vaan jotain pizzaa tai kebabia töistä tullessa. Nämä ehdollistumat on kuitenkni ihan muutettavissa, kunhan on motivaatiota muuttaa silti vaikka se alkuun tuntuukin ikävältä. Mutta ilman motivaatiota sitä toteaa aika pian että tämä on tylsää / ahdistavaa / liian rajoittavaaa eikä jaksa, ehkä joskus myöhemmin.

Meni polvi, mutta siltikään ei motivoi. Aloitin kyllä laihdutuksen sen jälkeen, mutta sekin loppui, kun harmitti, kun muut perheessä sai syödä hyvää ja itse piti puputtaa porkkanaa.

Stressitekijät pois. Ok eli avioero ja lasten hylkääminen. No ei ole vaihtoehto. Ap

Sinulla on siis vielä yksi polvi menetettävänä? Eli jatka entiseen malliin vaan.

Ei ole mitään väliä. Jos lasta ei olisi, niin olisin jo rajan takana. Hänen vuokseen täällä sinnitellään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuleva lääkäri tässä terve. Tässä yksinkertainen ja tieteeseen (biokemia, solufysiologia) perustuva laihtumismalli, jonka tehon olen havainnut empiirisesti sekä erittäin kattavasta aihekirjallisuuden potilaskertomuksista.

Kun syöt insuliinia erittyy, tällöin on fysiologisesti mahdotonta laihtua. Insuliini mahdollistaa verensokerin varastoitumisen ensin glykogeeniksi ja sen jälkeen HSL:n avulla adipoosikisi (kudosrasvaksi). Kun syöt päivän ruoat aikaikkunassa (esim. ~4-6 sisällä) ja paastoat lopun päivästä mahdollistat kudosrasvan polton energiaksi. Jos paasto tuntuu hankalalta tai jopa mahdottomalta täytyy ruokailun rasvapitoisuutta kasvattaa, korjata leptiiniresistenssi tai vain pinnistellä nälän tunteesta läpi, jolloin huomaat ettet siihen kuollutkaan.

Tässä neuvo, jossa ei tarvitse kaloreita laskea tai ruoka-aineita eliminoida. Jos tämä ei tehoa seuraava askel on alkaa karsia korkean glykeemisen indeksin ruokia. Ja kannattaa muistaa, että lääkärit eivät ymmärrä ravitsemuksesta yhtään mitään, koska se ei opintoihin kuulu. Lukion terveystiedon opeilla menee suurin osa lääkäreistä.

 Maailmassa paljonkin ihmisiä jotka syö kerran päivässä,eikä he kuihdu olemattomiin.

Sinulla on vielä paljon opeteltavaa

Lopeta syöminen. Ei pitäis olla vaikeaa normaalijärkiselle.

Kuule AP, sinulla on asennevika. Kuka sinulle kertoi että sinun pitää puputtaa porkkanaa kun muut saa herkkuja? Ei se elämänmuutos tarkoita sitä että luovutaan kaikesta vähääkään epäterveellisestä vaan tarkoitus on muuttaa niitä epäterveellisiä tapoja. Jos kiellät kaiken itseltäsi niin varmasti epäonnistut.

Pizza silloin tällöin kohtuudella ei ole epäterveellinen tapa sen enempää kuin karkit tai pala kakkua. Se muuttuu epäterveelliseksi jos niitä ruvetaan vetämään päivittäin ja tai useampi kerta viikossa.

Elämäntapamuutos ei tarkoita myöskään sitä ettei koskaan saisi olla vaikka sen sipsikulhon kanssa kotona sohvalla ja katsella hömppäsarjoja. Sekin on ok, kun sitä ei lähdetä joka päivä tekemään.

1) pienennä ruoka-annoksia, aamupalalla riittää desi puuroa tai vaikka 50g leipää. Kannattaa valita runsaskuituista leipää. Syö kananmunia ja kasviksia. Täytä mahaa enempi kasviksilla kuin hiilareilla ja proteiinilla. Katsot siis lautaselle tavaraa niin ettei se ole perunalihavoittoinen. Muista säännöllisyys ruokailuissa ettei verensokerit lähde heittelemään.

2) lisää arkiliikuntaa, aloita vaikka sillä että valitset portaat hissin sijasta. Edes välillä. Ulkoile ja leiki siellä lasten kanssa, saat väkisin liikuntaa eikä tarvi erikseen mitään lenkkeilyä harrastaa jos se ei tunnu omalta. Liikunta tekee hyvää luustolle, sydämmelle ja muille kudoksille.

3) nauti myös niistä herkuista, mutta jos sinulla on ongelma ollut ylen syönti, niin koita vähentää sitä määrää. Perheelle riittää hyvin se yksi sipsipussi eikä sitäkään tarvitse syödä kokonaan. Älä syö väkisin ja ahtaa herkkuja. Totuta keho pienempään määrään. Vähitellen huomaat ettet edes kykene syömään samoja määriä kuin ennen.

Tee asioita mistä tykkäät ja tee valintoja. Kun käyt kaupassa, on aina valinta otatko ranskanleivän vai real ruisleipää. On valinta jättää herkut välillä kauppaan ja mennä ne portaat hissin sijasta.

Ruokasuhde on muutettava kokonaan. Ruoka ei ole tapa jolla nautitaan elämästä, vaan elämännautinto tulee muista asioista: pelaamisesta yhdessä, yhdessävietetystä ajasta, mielekkäästä työstä, vaikkapa hengellisyydestä ja muiden auttamisesta jne. Ruoka ei ole asia, jolla koetetaan tehdä huonosta tai epäinspiroivasta elämästä siedettävää, vaan elämä on luotava aidosti niin, että se on mielekästä, sisältää harrastuksia, ihmissuhteita ja aitoa hyvää tekemistä. Näin ruoka jää luonnollisesti sivuosaan eikä ruuasta haeta enää palkintoja tai hemmottelua. 

Todennäköisesti et aidosti ymmärrä mitä ongelmia nykyisessä tavassasi syödä on; monet asiat, jotka ovat aidosti haitallisia omalle terveydelle, ovat arkistuneet ja näkyvät pikkujuttuina, vaikka ne ovat iso ongelma. Tätä useimmilla suomalaisilla on esimerkiksi leivän syöminen ja aivan liiallinen lihan ja juuston käyttö. Kun kaikki ympärillä syövät näin, ne näyttäytyvät juttuina mitkä ovat täysin normaaleja ja hyväksyttyjä. Kuitenkin nämä ovat aitoja ruokavalioon liittyviä ongelmia, ja jos ruokavalio nojaa esimerkiksi beigen värisille ruuille, niin ruokavaliossa on jo suuria terveysriskejä ja varma lihominen taattu pitkällä tähtäimellä. Kukaan ei voi koko elinikäänsä vetää leipää, juustoa, lihaa, makkaroita, lasagnea ja sipsejä ja pysyä normaalipainoisena tai hoikkana. 

Mikäli haluaa laihtua lähes kokonaan ruokavaliota muuttamalla, niin ruokavalio on muutettava radikaalisti. Vanhoihin tapoihin ei voi koskaan enää palata ja tämä on käytävä läpi omassa mielessä ja surtava aidosti sitä menetystä, mikä tulee siitä, että ei voi enää palkita itseään ruualla tai elää odottaen perjantaita, jolloin saa pizzaa. 

Nyt varmasti joku lukee tämän ajatellen, että "ei laihduttaessa tarvitse kaikesta kieltäytyä". Ymmärrän pointtisi, mutta silloin kun ruuasta on tullut aidosti ongelma ja on lihonut esimerkiksi normaalipainosta yli 20kg, niin silloin ei voi AJATELLA lepsusti, koska se ajattelun lepsuilu on johtanut tilaan missä nyt ollaan. Ajattelu on radikaalisti palautettava ruotuun tajuamalla, että se mikä on ollut itselle ennen normaalia, on itseasiassa tapa, joka johtaa sairauksiin ja aina vain lihavammaksi eikä näin ollen ole koskaan ollut "normaalia". Mieli on herätettävä sen "unesta", jossa se on tottunut elämäntapoihinsa ja ei näe niissä ongelmaa. Halutaan laihtua juu, mutta ei haluta muuttaa omia elämäntapoja oikeasti ja tapoja ajatella ruuasta. Tällöin ongelma jatkuu ja sama itsensä pieksemisen kierre jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Tuleva lääkäri tässä terve. Tässä yksinkertainen ja tieteeseen (biokemia, solufysiologia) perustuva laihtumismalli, jonka tehon olen havainnut empiirisesti sekä erittäin kattavasta aihekirjallisuuden potilaskertomuksista.

Kun syöt insuliinia erittyy, tällöin on fysiologisesti mahdotonta laihtua. Insuliini mahdollistaa verensokerin varastoitumisen ensin glykogeeniksi ja sen jälkeen HSL:n avulla adipoosikisi (kudosrasvaksi). Kun syöt päivän ruoat aikaikkunassa (esim. ~4-6 sisällä) ja paastoat lopun päivästä mahdollistat kudosrasvan polton energiaksi. Jos paasto tuntuu hankalalta tai jopa mahdottomalta täytyy ruokailun rasvapitoisuutta kasvattaa, korjata leptiiniresistenssi tai vain pinnistellä nälän tunteesta läpi, jolloin huomaat ettet siihen kuollutkaan.

Tässä neuvo, jossa ei tarvitse kaloreita laskea tai ruoka-aineita eliminoida. Jos tämä ei tehoa seuraava askel on alkaa karsia korkean glykeemisen indeksin ruokia. Ja kannattaa muistaa, että lääkärit eivät ymmärrä ravitsemuksesta yhtään mitään, koska se ei opintoihin kuulu. Lukion terveystiedon opeilla menee suurin osa lääkäreistä.

Huom! Kirjoitat nyt taviksille, joten kysymyksiä ja täsmennyksiä, kiitos.

1) "esim. ~4-6 sisällä" - tarkoitatko tässä 4-6 tunnin aikana, esim. klo 8-12/14?

2) "korjata leptiiniresistenssi" - mikä on leptiiniresistenssi?

3) "karsia korkean glykeemisen indeksin ruokia" - eikös nämä ole niitä nopeasti verensokerin korottavia ruokia kuten esim. vehnäleipä tai keitetty peruna/valkoinen riisi jne.?

Vierailija kirjoitti:

Pätkäpaastolla sain 11 kiloa parissa kuukaudessa pois ja jatkan tätä lopun eläämääni. Minä syön vain klo 10, 13 ja 16 eli  kolmesti päivässä, ja silloinkin jätän vielä vähän nälkää. Lopun aikaa keho saa paastota ja levätä. Paino putoaa, veriarvot paranee ja uni syvenee. Kokeile. Voit aloittaa vähän lempeämmin, mutta muista aina jättää vähän nälkää ja jätä iltasyöminen kokonaan pois. Ei koskaan mitään kello 18 jälkeen. Sellainen oli muuten nuoruudessani 1970-luvulla ihan ohje kaikille ihmisille hyvään terveyteen. Silloin kaikki olivat hoikkia.

Taitaa aika kullata muistot. Ei todellakaan ollut 70-luvulla kaikki hoikkia. Lihavia ja pyöreitä oli pilvin pimein.

Ensin tarvitaan motivaatio. Sitten pitkäjänteisyyttä- terveellinen painonpudotus on hidasta , ja vaikka usko meinaa loppua on vain jatkettava....

Vierailija kirjoitti:

Ensin tarvitaan motivaatio. Sitten pitkäjänteisyyttä- terveellinen painonpudotus on hidasta , ja vaikka usko meinaa loppua on vain jatkettava....

No minulla ei ole mitään näistä :(

Ap

Korona laihduttaa. Lihavat ihmiset ovat joutuneet hengityskoneisiin ja nukutetuiksi, kun ovat päässeet sairaalasta ovat laihtuneet 20 kg.

Lihavuusleikkaus, sitä ennen pitäisi laihduttaa, mutta eihän kukaan pysty, silti pääset leikkaukseen, maksat vain poliklinikka ja sairaalamaksun-n. 100 euroa.

Joten dont worry - syöpöttele rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Tuleva lääkäri tässä terve. Tässä yksinkertainen ja tieteeseen (biokemia, solufysiologia) perustuva laihtumismalli, jonka tehon olen havainnut empiirisesti sekä erittäin kattavasta aihekirjallisuuden potilaskertomuksista.

Kun syöt insuliinia erittyy, tällöin on fysiologisesti mahdotonta laihtua. Insuliini mahdollistaa verensokerin varastoitumisen ensin glykogeeniksi ja sen jälkeen HSL:n avulla adipoosikisi (kudosrasvaksi). Kun syöt päivän ruoat aikaikkunassa (esim. ~4-6 sisällä) ja paastoat lopun päivästä mahdollistat kudosrasvan polton energiaksi. Jos paasto tuntuu hankalalta tai jopa mahdottomalta täytyy ruokailun rasvapitoisuutta kasvattaa, korjata leptiiniresistenssi tai vain pinnistellä nälän tunteesta läpi, jolloin huomaat ettet siihen kuollutkaan.

Tässä neuvo, jossa ei tarvitse kaloreita laskea tai ruoka-aineita eliminoida. Jos tämä ei tehoa seuraava askel on alkaa karsia korkean glykeemisen indeksin ruokia. Ja kannattaa muistaa, että lääkärit eivät ymmärrä ravitsemuksesta yhtään mitään, koska se ei opintoihin kuulu. Lukion terveystiedon opeilla menee suurin osa lääkäreistä.

Mites ne lähteet mitä käytit, kerrottiinko siellä siitä että paastoaminen alkaa synnyttää adrenaliinia ja kortisolia jatkuessaan?

Sillä kyselen että kun opin nuo samat asiat plus miten ne vaikuttaa hormoneihin niin ymmärsin nimenomaan paaston olevan yksi kehon rasitustekijä jonka kanssa pitää olla todella varovainen!

Nyt kun enemmän tai vähemmän kaikilla tuntuu olevan stressiä, ahdistusta, masennusta, perheissä paineita, kiireitä, osa saa koronan, on taloudellisia menetyksiä jne niin kannattaa olla varovainen sen suhteen että kenelle varauksitta suosittelee paastoa. Jos laihduttaja vielä kokee että pitää harrastaa hullua sykettä nostavaa liikuntaa, on noita kuormittavia tekijöitä, sympaattinen hermosto ylikierroksilla ja vetää siihen perään 20 h / vrk jatkuvaa paastoa niin toivottavasti osaat hoitaa burn outeja ja cfs:ää myös?

Eli jos et ole jo lukenut niin lue vielä kenelle paastoamista EI suositella ja missä tilanteissa elimistö EI todennäköisesti tarvitse kortisolin avulla ylläpidettyjä prosesseja ”avuksi”.

Miksi sä joka päivä aloitat uuden ketjun tästä samasta aiheesta? Äläkä väitä, ettet aloita, sut tunnistaa jo.