Koiran lopettaminen edessä, miten kestän??

Itse olen vielä aina halunnut kuunnella stetoskoopilla jokaisen lemmikin kohdalla, että sydän ei todellakaan enää lyö. Ensimmäisen kohdalla näet oletusannos ei tehonnutkaan, tarvittiin tuplat, kun eläinlääkäriä hysteerisesti pelänny koira löi pelkoreseptorit aivoissa niin lujaa päälle, ettei mikään kemikaali tehonnut. Vasta tuplat kumpaakin ja sitten tuli ikiuni.

tuo 42 jatkaa vielä

Voiko joku tuttavasi viedä koirasi lopetettavaksi? Itse en siihen kyennyt, onneksi paras ystäväni vei koirani lopetettavaksi kun oli vaikeasti sairas. Enää en ole koiraa tai muuta lemmikkiä hommannut kun se kuitenkin pitäisi olla minun vastuullani se lopettaminen ja en kestäisi sitä.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa, että siitä piskistä voi vielä tehdä maukasta keittoa. Slurps!

Mä luulen että susta ei sais maukasta huippukokkikaan.

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku tuttavasi viedä koirasi lopetettavaksi? Itse en siihen kyennyt, onneksi paras ystäväni vei koirani lopetettavaksi kun oli vaikeasti sairas. Enää en ole koiraa tai muuta lemmikkiä hommannut kun se kuitenkin pitäisi olla minun vastuullani se lopettaminen ja en kestäisi sitä.

Tätä mä en koskaan ymmärrä! Hetki on tuskallinen, mutta kyllä se on omistajan velvollisuus hoitaa se rakas lemmikki myös viimeiselle matkalleen eikä ulkoistaa sitä kenellekään toiselle. Jos on lemmikin halunnut niin ei sitä voi valita, että onkin sen omistaja vain ilon hetkillä, mutta ei sillä tärkeimmällä.

"Grief is the price we pay for Love".

On rakkautta, etuoikeus - ja velvollisuus - tehdä lemmikille se viimeinen palvelus, kun aika on.

Kärsiä itse suru ennemmin kuin antaa rakkaansa kärsiä.

Toivoisin niin, että eutanasia-oikeus toteutuisi myös meillä ihmisillä..

Koirillani kyseessä on todella ollut "hyvä kuolema" hienotunteisen ja osaavan eläinlääkärin huomassa.

Ei niin, että itkulta välttyisit, mutta se kuuluu asiaan.

Voimia Sinulle <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku tuttavasi viedä koirasi lopetettavaksi? Itse en siihen kyennyt, onneksi paras ystäväni vei koirani lopetettavaksi kun oli vaikeasti sairas. Enää en ole koiraa tai muuta lemmikkiä hommannut kun se kuitenkin pitäisi olla minun vastuullani se lopettaminen ja en kestäisi sitä.

Tätä mä en koskaan ymmärrä! Hetki on tuskallinen, mutta kyllä se on omistajan velvollisuus hoitaa se rakas lemmikki myös viimeiselle matkalleen eikä ulkoistaa sitä kenellekään toiselle. Jos on lemmikin halunnut niin ei sitä voi valita, että onkin sen omistaja vain ilon hetkillä, mutta ei sillä tärkeimmällä.

Kiitos syyllistämisestä, hyvää loppu iltaa sinulle. :(

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku tuttavasi viedä koirasi lopetettavaksi? Itse en siihen kyennyt, onneksi paras ystäväni vei koirani lopetettavaksi kun oli vaikeasti sairas. Enää en ole koiraa tai muuta lemmikkiä hommannut kun se kuitenkin pitäisi olla minun vastuullani se lopettaminen ja en kestäisi sitä.

Kyllä omistajalla pitää olla vastuu ja velvollisuus saattaa lemmikki viimeiselle matkalle. En voisi itse antaa toiselle. Viimeinen palvelus kyseessä. Se on kaikille parasta että.on mukana loppuun asti. Mukaan voi ottaa hyvän ystävän tai muun perheenjäsenen.

Meillä oli kolme henkilöä kouran läheisimmät saattamassa loppuun saakka. Raskasta oli mutta se on kestettävä ja sen kestää.

Vierailija kirjoitti:

Onpa osuva aloitus. Just itken silmät päästä, koska ens viikolla on vietävä rakas 10 vuotta täyttävä koirani piikille. En voi ymmärtää, että miten sen tappamiskohdan voi kestää?!

Älä ajattele sitä tappamisena. Ajattele mielummin auttavasi rakasta ystävääsi vielä viimeisen kerran. Jos et auttaisi pääsemään tuskistaan, olisi se todella julmaa ja sitä vasta katuisitkin kun näkisit koirasi kärsivän tuskissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku tuttavasi viedä koirasi lopetettavaksi? Itse en siihen kyennyt, onneksi paras ystäväni vei koirani lopetettavaksi kun oli vaikeasti sairas. Enää en ole koiraa tai muuta lemmikkiä hommannut kun se kuitenkin pitäisi olla minun vastuullani se lopettaminen ja en kestäisi sitä.

Kyllä omistajalla pitää olla vastuu ja velvollisuus saattaa lemmikki viimeiselle matkalle. En voisi itse antaa toiselle. Viimeinen palvelus kyseessä. Se on kaikille parasta että.on mukana loppuun asti. Mukaan voi ottaa hyvän ystävän tai muun perheenjäsenen.

Meillä oli kolme henkilöä kouran läheisimmät saattamassa loppuun saakka. Raskasta oli mutta se on kestettävä ja sen kestää.

Kivat teille!

Viesti nro 9: en pystynyt itkemättä lukemaan.

Älkää ottako lemmikkiä jos ette kestä kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku tuttavasi viedä koirasi lopetettavaksi? Itse en siihen kyennyt, onneksi paras ystäväni vei koirani lopetettavaksi kun oli vaikeasti sairas. Enää en ole koiraa tai muuta lemmikkiä hommannut kun se kuitenkin pitäisi olla minun vastuullani se lopettaminen ja en kestäisi sitä.

Ettäkö parhaan ystävän veisi viimeiselle matkalle vieras ihminen?Että oma ihminen jättäisi sellaisella hetkellä?Ei Ikinä!!!!

Järkyttävä ajatus!

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa, että siitä piskistä voi vielä tehdä maukasta keittoa. Slurps!

Tollasista ihmisistä sitä pitäs keittoa keitellä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku tuttavasi viedä koirasi lopetettavaksi? Itse en siihen kyennyt, onneksi paras ystäväni vei koirani lopetettavaksi kun oli vaikeasti sairas. Enää en ole koiraa tai muuta lemmikkiä hommannut kun se kuitenkin pitäisi olla minun vastuullani se lopettaminen ja en kestäisi sitä.

Ettäkö parhaan ystävän veisi viimeiselle matkalle vieras ihminen?Että oma ihminen jättäisi sellaisella hetkellä?Ei Ikinä!!!!

Järkyttävä ajatus!

Vieras ihminen? No ei hän kyllä mikään vieras ihminen ollut. Kylläpäs täällä ollaan taas niin syyllistävää sakkia. Parempi kun täällä ei avaudu mistään. Saa vaan vtun pahan mielen itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Älkää ottako lemmikkiä jos ette kestä kuolemaa.

Totta, näin se ikävä kyllä on.

Vierailija kirjoitti:

Vanha ja vaivainen kaveri pitää lopettaa, aika on varattu ensi viikolle. Jo lääkärille soittaessa meinasi tulla itku. Miten kestän katsoa vieressä, kun toiselle annetaan tappavaa lääkettä? Olen ihan murskana. Koira on melkein 15-vuotias ja ollut ihana ystävä koko tuon ajan. Tiedän että näin pitää tehdä, mutta tuntuu että hajoan lääkärissä ihan paloiksi. :(((((

Tuo on niitä lemmikin omistamisen varjopuolia, jotka on vain kestettävä. Muutama kissa on pitänyt haudata ja nykyinen kissa ja koira ovat elämänsä ehtoopuolella. Hyviä kavereitahan nuo ovat, mutta useimmiten se on omistaja, eikä lemmikki, joka tuon luopumisen tuskan joutuu kokemaan.

Vierailija kirjoitti:

Älkää ottako lemmikkiä jos ette kestä kuolemaa.

Vähän huono neuvo siinä vaiheessa, kun lemmikki on olemassa ja on tullut aika luopua siitä. En itse ainakaan osannut ennen ensimmäisen lemmikin ottamista kuvitellakaan sitä tuskan määrää, mitä sen kuolema aiheuttaa.

Se, että kyse on äärimmäisen vaikeasta kokemuksesta ja kenties pitkästäkin suruprosessista, tai se, että hakee tukea ja vertaiskokemuksia helpottamaan tuskaansa, ei tarkoita, etteikö kuolemaa kestäisi ja etteikö siitä ajan kanssa selviytyisi.

Ellei omistaja oikeasti pysty, ei ole väärin antaa jonkun muun viedä lemmikki lopetettavaksi. Hysteerinen omistaja ei rauhoita eläintä lainkaan. Ei ole tarvetta syyllistää.

Olen itse joutunut viemään lemmikkejäni viimeiselle piikille ja onhan se kova paikka.

Viimeksi kissaa viedessäni silmäni vuotivat vettä jo odotushuoneessa ja kommunikointi eläinlääkärin kanssa sujui heikohkosti. Pidin kuitenkin kissaa sylissä, silittelin, kuiskailin sille jotain ja kuivasin silmiäni mihin pystyin. Ell:n pihassa istuin autoon itkemään. Pitkän tovin siinä vietin, ennen kuin pääsin ajoon. Eka pysäys tuli maantienlaidan bussipysäkille alle kilsan päässä. Uusi tyyntyminen ja silmien kuivaus, tsemppaus ja taas muutama kilometri ajoa.

Kotona asettelin kissan mahdollisimman mukavaan asentoon laatikkoon ja lähdin kaivamaan sille hautaa. Manasin mielessäni miestäni, joka kissan alun perin hankki ja jätti sitten minut yksin selviämään pahimmasta.

Hautasin kissan, poimin sille kimpun luonnonkukkia ja painuin sisälle itkemään. Ihan hirveä päivä.

Ei siellä ell vastaanotollakaan tarvitse onneksi pokan pitää. Surra saa.

Ikävä sanoa, mutta minun kokemukseni on, että en tiedä, kuinka koiran lopettamisesta voi ikinä toipua tai päästä eteenpäin. Kipu on viiltävä edelleen viikkojen jälkeen siitä kun meidän rakas vanhus nukuttiin pois. :'(

Kooran kannalta on mukavampaa tietenkin jos ihminen on rauhallinen ja käyttäytyy niin kuin yleensäkin, silloin koira ei huolestu. Minun koirani lopetettiin kun se oli melkein 16 vuotta vanha ja luulen, että tilannetta aina ajatellaan kovin pahaksi, mutta oli se ainakin minulle yllättävän helppoa. Itkin tietenkin, mutta vähemmän aikaa kuin kuvittelin. Kannattaa miettiä koiran etua, koska itse siitä selviää kyllä ja jatkaa elämäänsä.

P.S Tää oon kyllä aika paljon myöhässä, mutta tässä vinkki muille. ; )