Olen edelleen rakastunut yläasteen luokkatoveriini
Vaikka emme ole tavanneet kymmeniin vuosiin. Olisiko aika mennä terapiaan?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Some kirjoitti:
Voit myös lähettää viestin luokkatoverille. Oletteko Fb-tuttuja?
Mitä siinä viestissä sanoisin?
ap
Ei kai siinä mitään ihmeellistä tarvitse sanoa. "Mitäs sinulle nykyään kuuluu? Itse asun Pieksämäellä ja olen juuri aloittanut uuden työn suntiona. On se hassua kun ajattelee, miten kauan kouluajoista jo on."
https://www.pieksamaenseurakunta.fi/yhteystiedot
Kuka siis olet?
Vierailija kirjoitti:
Tinderissä olette kummatkin ja asutte samalla paikkakunnalla ilmeisesti? Mikä estää käymästä kahvilla? Jeesus kun ihmisten elämä on vaikeaa.
Osuit oikeaan. Elämäni on melko vaikeaa.
Minä kai se este olen. Mietin liikaa ja ehkä en halua päästää irti tästä unelmasta, jossa kaikki on mahdollista ja ottaa tilalle sitä todellisuutta, jossa todennäköisyys suurelle rakkaustarinalle on pieni.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderissä olette kummatkin ja asutte samalla paikkakunnalla ilmeisesti? Mikä estää käymästä kahvilla? Jeesus kun ihmisten elämä on vaikeaa.
Osuit oikeaan. Elämäni on melko vaikeaa.
Minä kai se este olen. Mietin liikaa ja ehkä en halua päästää irti tästä unelmasta, jossa kaikki on mahdollista ja ottaa tilalle sitä todellisuutta, jossa todennäköisyys suurelle rakkaustarinalle on pieni.
ap
No, parempi ehkä kuitenkin katsoa kuin katua? Saat parhaassa tapauksessa kahvittelukaverin, ja ellei elämää suurempaa romanssia kehity niin vapautat itsesi katsomaan muita miehiä! On ihan normijuttu ottaa yhteyttä ja kontaktia toiseen, keksit jonkun luontevan aasinsillan (tyyliin 'bongasin FB:ssä että harrastat sammakonkudun keruuta! Oonkin miettinyt miten parhaiten päästä harrastuksessa alkuun!'), alat jutella yleisiä kuulumisia vaan, korona-ajan haasteet on vähän niinkuin säästä porisisi. Annat miehen ehdottaa tapaamista, minkä hän kyllä taatusti tekee jos on sinkku ja kiinnostunut sinusta. Lycka till!
-tuo jota lainasit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut ottaa yhteyttä häneen? Tiedätkö missä asuu ja mitä tekee? Menestystä!
Joskus heikkoina hetkinä kyllä. Ei se olisi mun tyylistä enkä varmaan uskaltaisikaan.
Stalkkaaja en ole, mutta sattumalta olen hänen nimeensä törmännyt jossain ja profiiliinsa Tinderissä.
ap
Tinderissä? Olette siis kaiken lisäksi vielä molemmat sinkkuja! Nyt laitat heti viestiä hälle! Kerran täällä vain eletään.
M43
Tästä on jo aikaa. Voi olla, että ei ole enää siellä. Itsekään en ole.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderissä olette kummatkin ja asutte samalla paikkakunnalla ilmeisesti? Mikä estää käymästä kahvilla? Jeesus kun ihmisten elämä on vaikeaa.
Osuit oikeaan. Elämäni on melko vaikeaa.
Minä kai se este olen. Mietin liikaa ja ehkä en halua päästää irti tästä unelmasta, jossa kaikki on mahdollista ja ottaa tilalle sitä todellisuutta, jossa todennäköisyys suurelle rakkaustarinalle on pieni.
ap
No, parempi ehkä kuitenkin katsoa kuin katua? Saat parhaassa tapauksessa kahvittelukaverin, ja ellei elämää suurempaa romanssia kehity niin vapautat itsesi katsomaan muita miehiä! On ihan normijuttu ottaa yhteyttä ja kontaktia toiseen, keksit jonkun luontevan aasinsillan (tyyliin 'bongasin FB:ssä että harrastat sammakonkudun keruuta! Oonkin miettinyt miten parhaiten päästä harrastuksessa alkuun!'), alat jutella yleisiä kuulumisia vaan, korona-ajan haasteet on vähän niinkuin säästä porisisi. Annat miehen ehdottaa tapaamista, minkä hän kyllä taatusti tekee jos on sinkku ja kiinnostunut sinusta. Lycka till!
-tuo jota lainasit
Tää on muuten jännä: sulle tuli heti se kuva, että aloittaja on nainen, ja mulle taas tuli aloituksesta se kuva, että aloittaja on mies :)
Oon aina miettinyt, mitkä asiat vaikuttaa tähän omaan mielikuvaan kirjoittajan sukupuolesta, itse en itse asiassa saa yhtään kiinni siitä miksi mulle tulee niin miesfiilis tästä: se vaan tulee.
Haluatko ap paljastaa oletko nainen vai mies?
Ja jos kerta Tinderissä oot nähnyt profiilin, niin ei muuta kuin katsomaan oisko hän vielä siellä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderissä olette kummatkin ja asutte samalla paikkakunnalla ilmeisesti? Mikä estää käymästä kahvilla? Jeesus kun ihmisten elämä on vaikeaa.
Osuit oikeaan. Elämäni on melko vaikeaa.
Minä kai se este olen. Mietin liikaa ja ehkä en halua päästää irti tästä unelmasta, jossa kaikki on mahdollista ja ottaa tilalle sitä todellisuutta, jossa todennäköisyys suurelle rakkaustarinalle on pieni.
ap
No, parempi ehkä kuitenkin katsoa kuin katua? Saat parhaassa tapauksessa kahvittelukaverin, ja ellei elämää suurempaa romanssia kehity niin vapautat itsesi katsomaan muita miehiä! On ihan normijuttu ottaa yhteyttä ja kontaktia toiseen, keksit jonkun luontevan aasinsillan (tyyliin 'bongasin FB:ssä että harrastat sammakonkudun keruuta! Oonkin miettinyt miten parhaiten päästä harrastuksessa alkuun!'), alat jutella yleisiä kuulumisia vaan, korona-ajan haasteet on vähän niinkuin säästä porisisi. Annat miehen ehdottaa tapaamista, minkä hän kyllä taatusti tekee jos on sinkku ja kiinnostunut sinusta. Lycka till!
-tuo jota lainasit
Tää on muuten jännä: sulle tuli heti se kuva, että aloittaja on nainen, ja mulle taas tuli aloituksesta se kuva, että aloittaja on mies :)
Oon aina miettinyt, mitkä asiat vaikuttaa tähän omaan mielikuvaan kirjoittajan sukupuolesta, itse en itse asiassa saa yhtään kiinni siitä miksi mulle tulee niin miesfiilis tästä: se vaan tulee.Haluatko ap paljastaa oletko nainen vai mies?
Ja jos kerta Tinderissä oot nähnyt profiilin, niin ei muuta kuin katsomaan oisko hän vielä siellä!
Minulle taas tuli naisfiilis.
Ap ei tarvitse terapiaa eikä kettuilua. Näin se elämä vain menee. Toivotan hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderissä olette kummatkin ja asutte samalla paikkakunnalla ilmeisesti? Mikä estää käymästä kahvilla? Jeesus kun ihmisten elämä on vaikeaa.
Osuit oikeaan. Elämäni on melko vaikeaa.
Minä kai se este olen. Mietin liikaa ja ehkä en halua päästää irti tästä unelmasta, jossa kaikki on mahdollista ja ottaa tilalle sitä todellisuutta, jossa todennäköisyys suurelle rakkaustarinalle on pieni.
ap
No, parempi ehkä kuitenkin katsoa kuin katua? Saat parhaassa tapauksessa kahvittelukaverin, ja ellei elämää suurempaa romanssia kehity niin vapautat itsesi katsomaan muita miehiä! On ihan normijuttu ottaa yhteyttä ja kontaktia toiseen, keksit jonkun luontevan aasinsillan (tyyliin 'bongasin FB:ssä että harrastat sammakonkudun keruuta! Oonkin miettinyt miten parhaiten päästä harrastuksessa alkuun!'), alat jutella yleisiä kuulumisia vaan, korona-ajan haasteet on vähän niinkuin säästä porisisi. Annat miehen ehdottaa tapaamista, minkä hän kyllä taatusti tekee jos on sinkku ja kiinnostunut sinusta. Lycka till!
-tuo jota lainasit
Tämä varmasti olisi järkevän ihmisen suunnitelma ja suhtautuminen. Mä vaan en tän kanssa ole kovin järkevä. Toisaalta olisihan se kivaa ja mielenkiintoista tavata vanhoja tuttuja vaikka siitä ei mitään seuraisikaan. Pääsisin sitten myös irti tästä typerästä obsessiostani. Katsotaan, jos rohkaistun tekemään siiroon johonkin suuntaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ei ole rakkautta, vaan pakkomielle. Mars terapiaan!
Onko se pakkomielle, jos se on vain ajatus ja hetkittäisiä unelmia?
ap
Ei ole, et vaikuta obsessiiviselta. Normaalia nostalgiaa ja aivotoimintaa. Älä sure äläkä anna palstalatistajien vaikuttaa itseesi.
Varmasti tässä on paljon projisointia ja sellaista "mitä jos" -ajattelua. Ehkä haluaisin tästä eroon, koska mitään tuskin tulee koskaan tämän suhteen tapahtumaan ja todellisuus on toista kuin unelmat.
ap
Todellisuus ja unelmat todellakin ovat eri asioita mutta unelmien, kohtuullisten, tavoittelemiakaanko ei ole mitään väärää. Viikonloppuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderissä olette kummatkin ja asutte samalla paikkakunnalla ilmeisesti? Mikä estää käymästä kahvilla? Jeesus kun ihmisten elämä on vaikeaa.
Osuit oikeaan. Elämäni on melko vaikeaa.
Minä kai se este olen. Mietin liikaa ja ehkä en halua päästää irti tästä unelmasta, jossa kaikki on mahdollista ja ottaa tilalle sitä todellisuutta, jossa todennäköisyys suurelle rakkaustarinalle on pieni.
ap
No, parempi ehkä kuitenkin katsoa kuin katua? Saat parhaassa tapauksessa kahvittelukaverin, ja ellei elämää suurempaa romanssia kehity niin vapautat itsesi katsomaan muita miehiä! On ihan normijuttu ottaa yhteyttä ja kontaktia toiseen, keksit jonkun luontevan aasinsillan (tyyliin 'bongasin FB:ssä että harrastat sammakonkudun keruuta! Oonkin miettinyt miten parhaiten päästä harrastuksessa alkuun!'), alat jutella yleisiä kuulumisia vaan, korona-ajan haasteet on vähän niinkuin säästä porisisi. Annat miehen ehdottaa tapaamista, minkä hän kyllä taatusti tekee jos on sinkku ja kiinnostunut sinusta. Lycka till!
-tuo jota lainasit
Tää on muuten jännä: sulle tuli heti se kuva, että aloittaja on nainen, ja mulle taas tuli aloituksesta se kuva, että aloittaja on mies :)
Oon aina miettinyt, mitkä asiat vaikuttaa tähän omaan mielikuvaan kirjoittajan sukupuolesta, itse en itse asiassa saa yhtään kiinni siitä miksi mulle tulee niin miesfiilis tästä: se vaan tulee.Haluatko ap paljastaa oletko nainen vai mies?
Ja jos kerta Tinderissä oot nähnyt profiilin, niin ei muuta kuin katsomaan oisko hän vielä siellä!
Heh, hieman naurattivat nämä viestit.
Mietin jo, että salaperäisyys olisi ehkä paras vaihtoehto, koska onko sillä mun sukupuolella paljonkaan merkitystä? Mutta jos asia kiinnostaa niin mies mä olen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderissä olette kummatkin ja asutte samalla paikkakunnalla ilmeisesti? Mikä estää käymästä kahvilla? Jeesus kun ihmisten elämä on vaikeaa.
Osuit oikeaan. Elämäni on melko vaikeaa.
Minä kai se este olen. Mietin liikaa ja ehkä en halua päästää irti tästä unelmasta, jossa kaikki on mahdollista ja ottaa tilalle sitä todellisuutta, jossa todennäköisyys suurelle rakkaustarinalle on pieni.
ap
No, parempi ehkä kuitenkin katsoa kuin katua? Saat parhaassa tapauksessa kahvittelukaverin, ja ellei elämää suurempaa romanssia kehity niin vapautat itsesi katsomaan muita miehiä! On ihan normijuttu ottaa yhteyttä ja kontaktia toiseen, keksit jonkun luontevan aasinsillan (tyyliin 'bongasin FB:ssä että harrastat sammakonkudun keruuta! Oonkin miettinyt miten parhaiten päästä harrastuksessa alkuun!'), alat jutella yleisiä kuulumisia vaan, korona-ajan haasteet on vähän niinkuin säästä porisisi. Annat miehen ehdottaa tapaamista, minkä hän kyllä taatusti tekee jos on sinkku ja kiinnostunut sinusta. Lycka till!
-tuo jota lainasit
Tämä varmasti olisi järkevän ihmisen suunnitelma ja suhtautuminen. Mä vaan en tän kanssa ole kovin järkevä. Toisaalta olisihan se kivaa ja mielenkiintoista tavata vanhoja tuttuja vaikka siitä ei mitään seuraisikaan. Pääsisin sitten myös irti tästä typerästä obsessiostani. Katsotaan, jos rohkaistun tekemään siiroon johonkin suuntaan.
ap
Kaikkea hyvää sulle, oot symppis eikä tuossa ole mitään pakkomielteistä. Et ole mitenkään järjetön vaan aivan tavallinen ihminen.
Siis miten ihmeessä olet ap saanut ihastuksesi ylipäätään pysymään yllä kaikki nämä vuodet, jos ette ole olleet missään tekemisissä edes somessa? Kyllä hiukan hämmentävältä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Siis miten ihmeessä olet ap saanut ihastuksesi ylipäätään pysymään yllä kaikki nämä vuodet, jos ette ole olleet missään tekemisissä edes somessa? Kyllä hiukan hämmentävältä tuntuu.
Mulla on hyvä mielikuvitus ja muisti?
Tietenkään tämä ei ole mitään jokapäiväistä tai edes joka viikko tapahtuvaa rakkaudesta haaveilua tai rakkausrunojen kirjoittamista. Se on vain sellainen sisäinen tunne asiasta, joka ei koskaan toteutunut, mutta josta jo kouluaikoina haaveilin. Ehkä se tunne silloin nuorena oli niin vahva ja se henkilö niin valloittava, että se on jonnekin tuonne syvälle sieluun jäänyt kaikkien näiden vuosien ajaksi. Kyllä mä tunnistan, että ei tämä ihan tervettä ole, mutta koska juttu ei ole koskaan sisäisiä ajatuksia pidemmälle karannut niin olen vielä jutun kanssa suhteellisen sinut.
ap
Tuu sitten kertomaan miten teidän kahvit/drinkit meni!
Varmasti tässä on paljon projisointia ja sellaista "mitä jos" -ajattelua. Ehkä haluaisin tästä eroon, koska mitään tuskin tulee koskaan tämän suhteen tapahtumaan ja todellisuus on toista kuin unelmat.
ap