Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Viimeisilläni raskaana ja mies haukkuu läskiksi.
13.03.2014 |
Olen siis viimeisilläni raskaana, laskettu aika huomenna. Mieheni on koko raskauden ajan haukkunut satunnaisesti läskiksi ja huomautellut kaikin mahdollisin tavoin syömisestäni ja liikunnasta jne. Kertoo myös aika ajoin että kasvattaa tulevan tyttäremme huomauttelemalla tälle pienestä pitäen ettei kakkuihin jne saa koskea tai tulee läskiksi. (Tavallaan uskon sen olevan myös hänen huonoa huumorintajuaan mutta eikös se sanonta mene niin että vitseistä puolet on kuitenkin aina totta?) Selvästi hänelle on iso juttu se että olen raskausaikana lihonut enemmän kun "normaalisti" ihmiset lihoo tai no enemmän kun hän kuvittelee naisten lihovan. Hän vetoaa kokoajan siihen että toiset naiset harrastavat liikuntaa koko raskausajan (liittyy siihen johonkin norjalaisfitnes mammaan josta jokin aika sitten oli lehdessä juttu kun nosti ties mitä kiloja vielä synnytyspäivänään ja oli timmissä sikspäkissään heti 4pvää synnytyksestä) eivätkä liho yhtään. Minun pitäisi siis pystyä siihen myös. Liikunta on toki sellaisena harrastuksena jäänyt raskauskipujen yms myötä mutta liikun kyllä paljon päivittäin koiran kanssa koska olen yksin vastuussa tämän ulkoilutuksista ja kotona tulee aherrettua kivuista huolimatta päivittäin urakalla joten en minä mikään pelkkä sohvaperunakaan ole.
Lisäksi hän olettaa että koska olen "vaan" kotona päivät pitkät raskaana äitiyslomalla niin minun kuuluu tehdä kotona aivan kaikki ja jos en jaksa niin olen laiska läski. Raskauskivut yms on kuulemma vaan tekosyy sille etten halua tehdä mitään. Miehenihän on tosiaan opiskelija joten hänen "työnsä" on muutama tunti koulua päivässä. Heti jos erehdyn pyytämään häeltä apua johonkin niin saan pyytää 50x nätisti ja kun ei vieläkään mitään tapahdu niin hivenen tiukemmin sanottu ja se on jo sitten kettuilua jota hän ei jaksa kuunnella. Pyydän muutenkin häneltä apua kotitöissä yms vasta kun olen itse niin rikki ja väsynyt etten millään jaksa eli en edes ole nalkuttamassa asioista jatkuvalla syötöllä.
Olen taipuvaunen masennukseen ja joskus nuorempana kärsin siitä ja bulimiasta ihan kunnolla useamman vuoden ajan. Olen kertonut tämän myös miehelleni joka ei usko moisten sairauksien oikeasti edes olevan olemassa. Ne ovat vain "tekosyy heikkoudelle ja laiskuudelle" hänen mielestään. Pelkäänkin että masennun ja sairastun uudelleen synnytyksen jälkeen kun en pysty vastaamaan mieheni odotuksia ja toiveita ulkonäöllisesti todennäköisesti kuitekaan kovinkaan nopealla aikataululla sillä paino on kivunnut jo vähän reiluun 100kg. En minä ennen raskauttakaan mikään keijukainen ollut joten sinänsä hän minut pyöreämpänä alun alkaen valitsikin mutta nyt sanoo ettei pidä siitä että painoni on niin korkea ja ettei hän sellaiseen sitoutunut.
Hän myös välillä mainitsee olevansa väsynyt meidän suhteeseemme ja ei usko meidän olevan enää yhdessä ilman yhdistävää tekijää eli vauvaa joka on tuloillaan.
Kurjinta koko jutussa on että tuokin lausahdus tuli minulle täytenä yllätyksenä sillä hän ei koskaan ole maininnut asioiden olevan missään muodossa pielessä vaikka olen yrittänyt kysellä välillä kun näen että jokin on ollut vialla. Hän ei vaan puhu. Suurimman osan ajasta hän itseasiassa sanoo rakastavansa minua, koskee ja hellittelee ja puhuu yhteisestä ihanasta tulevaisuudesta ja suunnittelee sitä kanssani ääneen. Siksi onkin niin shokeeraavaa että hän yhtäkkiä sanoo olevansa meihin väsynyt eikä usko että olisimme yhdessä ilman vauvaa.
Olen täysin murheen murtama enkä tiedä mitä tehdä. Olisin valmis lähtemään parisuhteestamme vauvankin kanssa jos se on se mitä hän oikeasti haluaa sillä ei tällainen ole kenellekkään meistä hyvä tilanne mutta kun kysyn ja yritän keskustella asiasta niin hän vaan sanoo ettei halua olla vauvasta erossa (vaikka siis olen sanonut että hän saa olla lapsen elämässä niin paljon kuin haluaa vaikkemme yhdessä olisikaan) ja ettei halua erota. Silti teot ja sanat puhuvat toista.
Kaikki tukihenkilömme (vanhemmat, ystävät jne) asuvat yli 300km päässä joten se lähtö ei edes noin vain onnistu vaan sen pitää olla varmaa että sitä viitsii nähdä sen vaivan että raskaana viimeisillään synnytyksen uhka päällä tavaroiden (ja koiran joka on alunalkaen minun) kanssa jaksaa lähteä niin pitkälle matkalle tässä vaiheessa.
Olen kovin yksinäinen ja surullinen tilanteesta enkä tiedä mitä tehdä. Rakastan miestäni kuitenkin kaikesta huolimatta todella paljon (emme ole naimisissa joten sinänsä se ero ei olisi edes niin monimutkainen juttu vaikka henkisesti kävisikin kipeää) eli en millään haluaisi erota mutta eihän tämä tilanne ole kenellekkään hyvä enkä halua viattoman lapsemme kasvavan tällaisessa ilmapiirissä jossa ei kelvata sellaisena kuin ollaan.
Olisiko jollain jotakin vinkkiä jolla tämä tilanne saataisiin jotenkin edes ratkaistua suuntaan tai toiseen?
Kommentit (46)
No onhan silloin jo aika lihava jos painaa yli 100 kg...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh-huh, mitä elämää, tyttö-rukka!
Sellaisen neuvon antaisin: nyt kun sinusta on tulossa äiti, se on elämäsi tärkein asia! Vauvasi on tärkein!
Mieskaverisi vaikuttaa keskenkasvuiselta ja typerältä, eikä näytä kykenevän tukemaan sinua raskaudessasi saati muussakaan. Päinvastoin aiheuttaa sinulle jatkuvaa mielipahaa ja huolta naljailullaan ja epärealistisilla odotuksillaan.
Sinulla on ihan täysi työ huolehtia itsestäsi ja vauvastasi nyt raskauden aikana kuin vauvan synnyttyäkin. Ja ihan oikeasti: vauva tarvitsee 24 tuntia vuorokaudessa rakastavaa hoitoa! Tarvitset siihen rauhallisen ja turvallisen ympäristön ilman mitään lisäpaineita. Ulkonäköasiat esimerkiksi ovat listalla ihan viimeisenä. Ehdit ihan varmasti keskittyä siihenkin kun vauvasi kasvaa.
Suosittelen sinulle ja mieskaverillesi keskusteluapua, jota saat neuvolan kautta.
Hänen on hyvä kuulla ihan ulkopuolisen kertomana nämä realiteetit, mitä lapsen saamiseen liittyy.
Ilkeä luonne on vaikeampi pala, sitä ei ehkä saa muutettua. Valmistaudu siihen, että suhteenne päättyy ja valmista mieskaverikin siihen. Lapsen koti on nimittäin vanhempien parisuhde. Mieti, millaisen kodin haluat lapsellesi antaa!
Sinun tehtäväsi äitinä on suojella lastasi!
Tee itsellesi palvelus ja katso tosiasioita silmiin! Teksteistäsi huomaa että yrität etsimällä etsiä omasta käytöksestäsi syitä miehen idioottimaisuudelle. Sisko kulta, Sä et ole tehnyt mitään "ansaitaksesi" tuollaista kohtelua. Miehesi on täysi ääliö eikä tässä tilanteessa ole mitään mitä voisit asian muuttamiseksi tehdä, paitsi laittaa kovan kovaa vasten ja vaatia kunnioittavaa asennetta itseäsi kohtaan. Jos ukon käytös ei vaatimuksesta huolimatta muutu, pistät äijän pihalle. On täysin sinusta kiinni, kuinka kauan tilanne jatkuu tällaisena. Mies ei muutu kuin pakolla, jos silloinkaan. Jos asia tuntuu ylivoimaiselta, niin mieti sitä syntymättömän tyttäresi näkökulmasta: Haluatko antaa hälle mallin pari suhteesta, jossa naista saa arvostella ja tylyttää. Tuskin toivot tyttärellesi vastaavaa tilannetta kuin missä itse olet. Toivon että et pahoita tästä mieltäsi, koska tarkoitukseni ei ole loukata sinua vaan saada ajatuksiasi hiukan tämänhetkisen tilanteen ulkopuolelle. Useat miehet ovat valitettavasti urpåja, mutta ne urpåt usein tuntuvat luulevan etteivät naiset osaa tehdä omia ratkaisujaan. Sinä osaat, ja me muutkin. Älä lannistu!
Kuulostaa ettei miehesi aio auttaa sinua synnytyksen jälkeenkään... Jos vielä ehdit niin varaudu kaikin tavoin vauvan tuloon. Varaa kaupasta kaikkea tarpeellista niin ettet joudu vauva kainalossa juosta heti ostoksilla. Synnytyksestä toipuminen kestää kuitenkin ja saat keskittyä sitten imettämiseen ja vauvaan. Miehesi kuulostaa sille että jättää kaiken sinun harteille kun vauva syntyy. Itseäni on helpottanut aina kun koti on ollut kunnossa ja ruokaa ja muuta kaapit täynnä. Ei ole tarvinut kiireessä juosta kaupoissa maitoa kitisevän vauvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli kyllä paha mieli aloittajan puolesta. Ei aikuinen mies puhu tuolla tavalla tulevan lapsensa äidille, ei todellakaan. Voin kuvitella miten pahalta tuntuu.
ei tähän muuta oikein voi sanoa kuin että olisit varmaan onnellisempi lapsesi kanssa muualla. Tunne oma arvosi älä alistu henkiseen väkivaltaan. Kannattaa toimia aika pian koska siihen turtuu ja alat luulemaan kaikkea todeksi, että sinussa on syy mutta usko pois, ei ole. Miehesi tässä on syypää..huolehdi siitä ettei lapsesi joudu elämään tuollaisen kanssa, sinä sairastut ja lapsi kun mies jatkaa noita puheitaan millainen laiha pitäisikään olla, voi tapahtua ihan korvaamattomia vahinkoja, ei ehkä mene montaa vuotta kun sinulla on syömishäiriöinen lapsi jolla ei ole itsetuntoa, mieti nyt tarkkaan hyvä ihminen, sinä vain sinä voit pelastaa itsesi ja lapsesi. Älä tee tätä omalle lapsellesi.
Paha mieli minullakin ap:n puolesta. Minusta hänen miehensä on fasisti.
Ap, laita asioita järjestykseen. Jos olet viittä vaille synnyttämässä älä tee mitään isoa irtiottoa ennenkuin lapsi on maailmassa. Varaudu synnytyksen jälkeiseen arkeen kuten joku aiempi neuvoi. Älä odota mieheltä mitään. Älä revi ja uuvuta itseäsi nyt. Ei (toistaiseksi) kahden aikuisen huusholli hajoa, vaikka et koko ajan olisi rätti kourassa hinkkaamassa jotakin.
Tee päätöksesi kun lapsi on syntynyt. Onko sinun mahdollista palata entiselle kotiseudulle ystävien ja sukulaisten (ja mahd. työpaikan) läheisyyteen? Sinuna lähtisin. Mies saa sitten ihan keskenänsä päättää mitä tekee.
Sinä et tarvitse tuollaista tylytystä - mitä mies edes kuvittelee sillä saavuttavansa? Et sinä ole mikään tunkio, jonne mies voi kaataa mahdollisen epävarmuutensa tulevan isyyden takia tai mitä helvettiä hän nyt sinuun purkaakin.
Olen ihan oikeasti vihainen kun kirjoitan tätä, vihainen sinun puolestasi. Sinä tarvitset tuollaista miestä yhtä paljon kuin tarvitset reikää päähän! Ja millainen isä tuollainen tyyppi olisi?
Mutta ensin: lapsi maailmaan! Yritä rauhoittaa mielesi ja keskittyä siihen suureen seikkailuun joka sinua odottaa. Äitiys on ihanaa, lapset nastoja ja ihmeellisiä (meillä kolme). Tietysti on hyvä jos on hieno elämänkumppani vierellä, mutta ilmankin pärjää. Ja huonolla elämänkumppanilla (niinkuin tuo sinun kanssasi asuva natsi) ei kukaan tee mitään.
Kaikkea hyvää synnytykseen ja sen jälkeiseen elämään! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa niin pahalta :( Se varmaan vaan jatkuisi, kun sä yrittäisit syöttä ja keskittyä kaikki tarmosi lapseen ja se vaan luulisi, että sä et kuuntelisi ja haukkuisi sua kahta kovemmin. Ei tuollaisessa vauvavaiheessa enää jaksa koko tarmoa laittaa niin mieheen kuin lapseen, joten jos se haukkuu sua kun sä hoidat vauvas etkä jaksa laittaa vastaan, niin se syö sun itsetuntoa.. toi tulee jatkumaan, varmasti. Miehet ei muuta, vai onko joku sanonut, että mies MUUTTUU?!?!?
Osaan samaistua tilanteeseesi täysin. Tosin meillä on ehkä vielä tuotakin rankempaa, mutta ihan kun olisin lukenut omasta elämästäni.
Miten teillä nykyään menee? Jos satut huomaamaan tätä... Olen rv 27 ja joutunut hyvin stressaavan raskauden käymään läpi tämän miehen kanssa. Toisinaan on ihana ja toisinaan taas itse saatana. On todella todella todella vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se lapsi on kohta jo koulussa....
Ketju vuodelta 2014
Miksi kukaan nainen pitäisi tuollaista miestä kun miehistä on ylitarjontaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JÄTÄ SE SIKA, ja sano lähtiessä tuhkamunaksi.
Itse eroaisin. Eihän tuommoisen miehen kanssa ole mitään elämäniloa. Varmasti pärjäisin vauvan kanssa paremmin kahdestaan.
Ei ole mikään häpeä erota huonosta valinnasta.
Elämä helpottuu kun ei tarvitse tuntea mielipahaa ja voi siivota vain omia ja vauvan sotkuja ja olla kuuntelematta henkistä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaan samaistua tilanteeseesi täysin. Tosin meillä on ehkä vielä tuotakin rankempaa, mutta ihan kun olisin lukenut omasta elämästäni.
Miten teillä nykyään menee? Jos satut huomaamaan tätä... Olen rv 27 ja joutunut hyvin stressaavan raskauden käymään läpi tämän miehen kanssa. Toisinaan on ihana ja toisinaan taas itse saatana. On todella todella todella vaikeaa.
Soita turvakotiin tai läheiselle. Yksinkertaisesti LÄHDE!
Lyön vetoa ettei aloittaja lähtenyt vaan jäi paskamiehen kiusattavaksi.
Juokse niin helvetisti karkuun ja äkkiä!
Oletko tehnyt lisää lapsia tämän kultakimpaleen kanssa?
Alue: Aihe vapaa
Lähde suhteesta kun vielä voit/uskallat. Miehen käytös ei parane tulee mitä suuremmalla todennäköisyydellä vaan pahentumaan ja sitten kun vauva on syntynyt on sinun paljon vaikeampi lähteä. Puhun omasta kokemuksesta.