Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Viimeisilläni raskaana ja mies haukkuu läskiksi.
13.03.2014 |
Olen siis viimeisilläni raskaana, laskettu aika huomenna. Mieheni on koko raskauden ajan haukkunut satunnaisesti läskiksi ja huomautellut kaikin mahdollisin tavoin syömisestäni ja liikunnasta jne. Kertoo myös aika ajoin että kasvattaa tulevan tyttäremme huomauttelemalla tälle pienestä pitäen ettei kakkuihin jne saa koskea tai tulee läskiksi. (Tavallaan uskon sen olevan myös hänen huonoa huumorintajuaan mutta eikös se sanonta mene niin että vitseistä puolet on kuitenkin aina totta?) Selvästi hänelle on iso juttu se että olen raskausaikana lihonut enemmän kun "normaalisti" ihmiset lihoo tai no enemmän kun hän kuvittelee naisten lihovan. Hän vetoaa kokoajan siihen että toiset naiset harrastavat liikuntaa koko raskausajan (liittyy siihen johonkin norjalaisfitnes mammaan josta jokin aika sitten oli lehdessä juttu kun nosti ties mitä kiloja vielä synnytyspäivänään ja oli timmissä sikspäkissään heti 4pvää synnytyksestä) eivätkä liho yhtään. Minun pitäisi siis pystyä siihen myös. Liikunta on toki sellaisena harrastuksena jäänyt raskauskipujen yms myötä mutta liikun kyllä paljon päivittäin koiran kanssa koska olen yksin vastuussa tämän ulkoilutuksista ja kotona tulee aherrettua kivuista huolimatta päivittäin urakalla joten en minä mikään pelkkä sohvaperunakaan ole.
Lisäksi hän olettaa että koska olen "vaan" kotona päivät pitkät raskaana äitiyslomalla niin minun kuuluu tehdä kotona aivan kaikki ja jos en jaksa niin olen laiska läski. Raskauskivut yms on kuulemma vaan tekosyy sille etten halua tehdä mitään. Miehenihän on tosiaan opiskelija joten hänen "työnsä" on muutama tunti koulua päivässä. Heti jos erehdyn pyytämään häeltä apua johonkin niin saan pyytää 50x nätisti ja kun ei vieläkään mitään tapahdu niin hivenen tiukemmin sanottu ja se on jo sitten kettuilua jota hän ei jaksa kuunnella. Pyydän muutenkin häneltä apua kotitöissä yms vasta kun olen itse niin rikki ja väsynyt etten millään jaksa eli en edes ole nalkuttamassa asioista jatkuvalla syötöllä.
Olen taipuvaunen masennukseen ja joskus nuorempana kärsin siitä ja bulimiasta ihan kunnolla useamman vuoden ajan. Olen kertonut tämän myös miehelleni joka ei usko moisten sairauksien oikeasti edes olevan olemassa. Ne ovat vain "tekosyy heikkoudelle ja laiskuudelle" hänen mielestään. Pelkäänkin että masennun ja sairastun uudelleen synnytyksen jälkeen kun en pysty vastaamaan mieheni odotuksia ja toiveita ulkonäöllisesti todennäköisesti kuitekaan kovinkaan nopealla aikataululla sillä paino on kivunnut jo vähän reiluun 100kg. En minä ennen raskauttakaan mikään keijukainen ollut joten sinänsä hän minut pyöreämpänä alun alkaen valitsikin mutta nyt sanoo ettei pidä siitä että painoni on niin korkea ja ettei hän sellaiseen sitoutunut.
Hän myös välillä mainitsee olevansa väsynyt meidän suhteeseemme ja ei usko meidän olevan enää yhdessä ilman yhdistävää tekijää eli vauvaa joka on tuloillaan.
Kurjinta koko jutussa on että tuokin lausahdus tuli minulle täytenä yllätyksenä sillä hän ei koskaan ole maininnut asioiden olevan missään muodossa pielessä vaikka olen yrittänyt kysellä välillä kun näen että jokin on ollut vialla. Hän ei vaan puhu. Suurimman osan ajasta hän itseasiassa sanoo rakastavansa minua, koskee ja hellittelee ja puhuu yhteisestä ihanasta tulevaisuudesta ja suunnittelee sitä kanssani ääneen. Siksi onkin niin shokeeraavaa että hän yhtäkkiä sanoo olevansa meihin väsynyt eikä usko että olisimme yhdessä ilman vauvaa.
Olen täysin murheen murtama enkä tiedä mitä tehdä. Olisin valmis lähtemään parisuhteestamme vauvankin kanssa jos se on se mitä hän oikeasti haluaa sillä ei tällainen ole kenellekkään meistä hyvä tilanne mutta kun kysyn ja yritän keskustella asiasta niin hän vaan sanoo ettei halua olla vauvasta erossa (vaikka siis olen sanonut että hän saa olla lapsen elämässä niin paljon kuin haluaa vaikkemme yhdessä olisikaan) ja ettei halua erota. Silti teot ja sanat puhuvat toista.
Kaikki tukihenkilömme (vanhemmat, ystävät jne) asuvat yli 300km päässä joten se lähtö ei edes noin vain onnistu vaan sen pitää olla varmaa että sitä viitsii nähdä sen vaivan että raskaana viimeisillään synnytyksen uhka päällä tavaroiden (ja koiran joka on alunalkaen minun) kanssa jaksaa lähteä niin pitkälle matkalle tässä vaiheessa.
Olen kovin yksinäinen ja surullinen tilanteesta enkä tiedä mitä tehdä. Rakastan miestäni kuitenkin kaikesta huolimatta todella paljon (emme ole naimisissa joten sinänsä se ero ei olisi edes niin monimutkainen juttu vaikka henkisesti kävisikin kipeää) eli en millään haluaisi erota mutta eihän tämä tilanne ole kenellekkään hyvä enkä halua viattoman lapsemme kasvavan tällaisessa ilmapiirissä jossa ei kelvata sellaisena kuin ollaan.
Olisiko jollain jotakin vinkkiä jolla tämä tilanne saataisiin jotenkin edes ratkaistua suuntaan tai toiseen?
Kommentit (46)
Olen niin pahoillani puolestasi :( ihan kamalalta kuulostaa.
En osaa neuvoa. Ehkä keskusteluapu olisi tarpeen?
Luultavasti voisit paremmin ilman miestä, eihän hän tue sinua lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lähtisin karkuun ja lujaa. Hirvee alistaja ja lyttääjä.
En jäisi tuollaiseen suhteeseen. Vauvan kanssa tulee vielä olemaan moninverroin rankempaa. Vauva ei huonoa parisuhdetta pelasta.
Miehesi kuulostaa kyllä sellaiselta kusipäältä, että ikävä kun et pysty hänelle sanomaan vastaan. En nyt koita syyllistää sua mitenkään, mutta eikö mies sitten aiemmin ole ollut tuollainen ääliö ja tosiaan vasta nyt alkanut tuo kun olet raskaana?
Itse on kuuntelisi tuollaista ja sanoisin kyllä takaisin tosin aikuismaisesti ja keskustelisin asiasta ja jos ei siihenkään loppuisi niin sanoisin, että mun ei tarvi tollasta kuunnella että oleppa hyvä ja kerää kamppees.
Miehelle voi oikeasti olla kova paikka nähdä sinun lihovan noin paljon noin nopeasti. Lihava nainen on harvemman miehen mieleen, se on tosiasia jota ei voi kieltää. Vauvamaha vielä lisää isoa vaikutelmaa. Hän taitaa silti rakastaa sinua, koska ei halua erota ja on suunnitellut yhteistä tulevaisuutta? Olisiko mitenkään mahdollista että alkaisit hieman kiinnittää huomiota lihomiseen ja alkaa liikkua säännöllisesti? Kevyt liikunta voisi auttaa myös kipuiluihin. Voit sitten perustella kotitöiden jakamista miehellesi sillä, että sinulla on menoa lenkille tai salille tms. etkä nyt millään ehdi yksin siivota. Myös se että käytät aikaa terveellisen ruuan valmistamiseen olisi hyvä syy ehdottaa miehelle että hän hoitaisi sillä aikaa jotain kotitöitä pois alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sä oot tehnyt lapsen tuollaisen miehen kanssa?
Ei kuulosta onnelliselta elämältä :(
Seonnut ainakin olet ton vuodatuksen perusteella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurja tilanne. Odottele vauvan syntymää, ehkä miestä pelottaa tuleva isyys ja vastuu. Miehet on välillä vähän mörköjä :)
Normaali mies ei ole välillä 'vähän mörkö'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko typerämpää olla kuin pistää nainen raskaasi ja sitten valittaa että se "lihoo"?
Miehesi ei halua sinua eikä lasta, hän yrittää päästä sinusta eroon haukkumalla.
Vastenmieleinen ja vastuuntunnoton tyyppi. Ei ole edes selkärankaa sanoa sulle suoraan vaan yrittää saada sinut lähtemään itkien äidin luo, että voi syyttää sinua kaikesta.
Teit elämäsi virheen kun tuon kanssa aloit olla ja vielä pykäsit siihen pennun.
No, nyt ei auta itku markkinoilla, vaan itsesi ja lapsen takia sun pitää pistää mies seinää vastaan - sano ettet kestä tuollaista käytöstä, etkä halua kasvattaa pientä tytärtä tuollaisessa ilmapiirissä.
Joko poju löytää itselleen pallit ja rupea mieheksi tai sitten otatte eron ja hän saa järjestää lapselleen kohtuulliset olot muuten.
Lue uudestaan oma viestisi, mitä kerrot häenstä ja ihmettele sitten meidän muiden kanssa että miksi muka "rakastat" häntä?
Eroa tuosta miehestä, parempi yhteisen lapsennekin kannalta jos hän kerta aikoo lapsellekin syöttää jotain sairaita ajatuksia. Jos et pysty ajattelemaan omaa parastasi, niin ajattele edes lapsen kannalta.
Ja kyllähän idiootinkin miehen pitäisi sen verran biologiasta ymmärtää, että naisen keho muuttuu raskausaikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoit rakastavasi miestäsi. Mitä piirteitä ja ominaisuuksia miehessäsi rakastat?
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 19:11"]
Miehelle voi oikeasti olla kova paikka nähdä sinun lihovan noin paljon noin nopeasti. Lihava nainen on harvemman miehen mieleen, se on tosiasia jota ei voi kieltää. Vauvamaha vielä lisää isoa vaikutelmaa. Hän taitaa silti rakastaa sinua, koska ei halua erota ja on suunnitellut yhteistä tulevaisuutta? Olisiko mitenkään mahdollista että alkaisit hieman kiinnittää huomiota lihomiseen ja alkaa liikkua säännöllisesti? Kevyt liikunta voisi auttaa myös kipuiluihin. Voit sitten perustella kotitöiden jakamista miehellesi sillä, että sinulla on menoa lenkille tai salille tms. etkä nyt millään ehdi yksin siivota. Myös se että käytät aikaa terveellisen ruuan valmistamiseen olisi hyvä syy ehdottaa miehelle että hän hoitaisi sillä aikaa jotain kotitöitä pois alta.
[/quote]
Sehän tässä se ongelma onkin kun lääkärissä ja neuvolassa toitotetaan koko ajan etten saa tehdä mitään mikä tuntuu kivuliaalta ja uutta liikuntaharrastusta ei saa aloittaa raskauden aikana ja varsinkaan nyt näin viimeisilläni kun olen että pienessä oravanpyörässähän tässä ollaan. Olen yrittänyt sanoa miehelle että eikö hän tajua että en kykene samaan tahtiin asioita tekemään ja venymään ja juoksemaan kun ennen raskautta ihan jo siitä syystä että vauvan pää on painanut ilmeisesti jotain verisuonia tms jo pidemmän aikaa että pelkkä kävely hitaaseen tahtiin sattuu jatkuvasti vatsaan. Yrirtä siinä sitten lähteä lenkille tai salille rehkimään. Ennen raskautta kävin lenkillä ja salilla sekä harrastimme mieheni kanssa yhdessä tennistä joten olen kyllä ollut aktiivinen sillä saralla aiemmin joten sinänsä ihmetyttää miehen käytös kun ei ymmärrä kaiken tämän johtuvan raskaudesta. Jouduin jo aikaisilta viikoilta lähtien jäämään pitkälle sairaslomille koska alaselkänikin on vihoitellut niin runsaasti että istumatyö ei onnistunut. Näin ollen myös liikunta liikuntana jäi aika alkuvaiheessa. Eihän tässä ole kyse kuin väliaikaisesta muutoksesta oli kiloja yli 100kg tai ei. Pointti on kuitenkin se etten voi tälle juuri nyt tehdä mitään sen kummempaa kuin mitä jo ruokavaliolla teen. On henkisesti todella rankkaa kun tiedostaa ongelman ja haluaisikin sille tehdä jotain muttei voi/saa.
Sitten mitä nyt muutamat kyseli niin ei mieheni ollut tosiaan ennen raskautta tällainen. Hänen tulotasonsa tosin romahti opiskelun alettua ja kun paikkakunta vaihtui niin myös oma työpaikkani jäi toisaalle. Ehkäpä se oli hänelle niin kova isku kun joutuu nykyään katsomaan mitä ostaa että siksi alkanut katkeroitumaan ja syyllistää sitten minua...en tiedä mutta joka tapauksessa raskautta suunniteltaessa tein hänelle kyllä selväksi että aion jäädä äitiyslomalle hoitamaan lasta vuodeksi, vatsani tulee kasvamaan huomattavasti ja että hormoonit ja koko kroppani tulee heittämään härän pyllyä. Siitä huolimatta se oli hänelle haluttu asia, raskaus siis ja hän lupasi rakastaa ja hyväksyä muutoksineen päivineen minut. Nyt sitten kosahti omaan nilkkaani koko juttu...taisi olla pelkkää sananhelinää. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa ihmeessä, kun eihän opiskelijamies edes elättäisi teitä!
Voi elämä mikä mies :( ei tuollaista todellakaan pida hyväksyä! Mutta täytyy kyllä huomauttaa että painosi tuskin raskauden takia olisi noin korkealle tarvinnut nousta. Kuitenkin huomioiden taustasi (bulimia ja masennus) pitäisi miehen miettiä tarkkaan, miten painostasi sinulle huomauttaa. Eihän noin korkea paino ole vauvallekaan ja omalle terveydellesi hyväksi.
Voi elämä mikä mies :( ei tuollaista todellakaan pida hyväksyä! Mutta täytyy kyllä huomauttaa että painosi tuskin raskauden takia olisi noin korkealle tarvinnut nousta. Kuitenkin huomioiden taustasi (bulimia ja masennus) pitäisi miehen miettiä tarkkaan, miten painostasi sinulle huomauttaa. Eihän noin korkea paino ole vauvallekaan ja omalle terveydellesi hyväksi.
on kyllä sen verran järkyttävää tekstiä että huhhuh.
onko hänellä lapsia ennestään?
Ei tuollaisesta tule yhtään mitään. Henkistä väkivaltaa ei tarvitse sietää, tuollainen käytös ei ole rakautta. Eroa heti.
Rakenna itsellesi ja lapsellesi parempi ja tasapainoinen elämä.
Kannattaa ainakin selvittää asiat suuntaan tai toiseen ennen lapsen syntymää. Kokemuksesta voin sanoa että mies saa poljettua sinua aika syvälle kun vauva on vieressä ja et itse raaski hermostua vauvan lähellä.
Alue: Aihe vapaa
Ero, jos miehesi todella on tuollainen.