Lue keskustelun säännöt.
Minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö. Haluatko kysyä jotain?
13.03.2014 |
Haluatko kysyä jotain? Tai kertoa omakohtaisia kokemuksia aiheesta, joko persoonallisuushäiriöisen läheisenä tai itse diagnoosin saaneena?
Kommentit (71)
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 18:29"]
Hoidetaanko sitä lääkityksellä?
[/quote]
Ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 18:26"]
Heilahteleeko tunteesi raivosta nauruun? Miten epävakaa persoonallisuushäiriöinen ihminen eroaa persoonallisuushäiriöisestä ihmisestä eli psykopaatista?
[/quote]
Ei nyt ihan noin voimakkaasti. Saatan kyllä purskahtaa helposti itkuun jos olen todella väsynyt henkisesti ja se itku saattaa loppua nopeasti ja sitten olo onkin jo parempi. Toiseen en osaa vastata.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 18:31"]
Onko lapsuudessasi tapahtunut jotain traumaattista?
[/quote]
Kyllä.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 18:20"]
Haluaisun tietää miten pitää reagoida kun esim alat syyllistää muita ihmisiä pahasta olostasi ja koet ettei kukaan ymmärrä. Juuri toisessa ketjussa kurjoitin väsymyksestäni tunne-elämältään epävakaan kanssa.
[/quote]
Juuri toisessa ketjussa kurjoitin.Niinhän sä kurjoittelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 18:31"]
Minkä ikäisenä sait diagnoosin? Missä yhteydessä? (Ts. oliko tapahtunut jotain jonka vuoksi sait diagnoosin).
[/quote]
En oikeastaan edes tiedä tätä tarkkaan. Olen pyytänyt psykiatrian osastolta paperiversiota, jossa lukisi kaikki saamani diagnoosit mutta en ole saanut sitä vieläkään. Minulle tuli ihan yllätyksenä ylipäätänsä se, että tällaisia diagnooseja on tehty. Olen siis käynyt lapsesta saakka enemmän tai vähemmän eri psykiatrien luona ja tehnyt kaikenlaisia testejä, mutta kukaan ei kertonut diagnooseista ennen kuin kyselin niistä jonkin aikaa sitten itse.
Miten dg selvisi itsellesi? Toisin sanoen kuka ohjasi sinut lääkärille? Miten voisin saada läheiseni (jolla luult sama dg) hakemaan apua? Olen puhunut suoraan muttei suostu menemään lääkärille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luettuani kuvauksesi, aloin epäillä itselläni samaa!
Kertoisitko vielä tarkemmin, miten tuo vaikuttaa parisuhteeseesi? Yritän siis pohtia, esiintyykö minullakin samanlaisia kaavoja elämässä.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 18:31"]
Onko sinulla ollut hyvä ja turvallinen lapsuus?
[/quote]
Suurimmilta osin kyllä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 18:32"]
Pelkäätkö, että se periytyy mahdollisiin lapsiisi?
[/quote]
Pelkään. Ja pelkään myös, että jos saan lapsia niin jotenkin epäonnistun vanhempana. Vaikka kaikki aina sanovat, että minusta tulisi ihana äiti.. mutta pelkään, että jollain tavalla tartuttaisin omia pelkojani lapsiini.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 18:35"]Olen [quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 18:20"]
Haluaisun tietää miten pitää reagoida kun esim alat syyllistää muita ihmisiä pahasta olostasi ja koet ettei kukaan ymmärrä. Juuri toisessa ketjussa kurjoitin väsymyksestäni tunne-elämältään epävakaan kanssa.
[/quote]
Harvemmin syyllistän muita ihmisiä pahasta olostani, pyrin jättämään ne asiat oman pääni sisään. Mutta myönnän, että joskus saatan syyttää miestä siitä että mulla on tosi paha olla. Koen usein, ettei minua ymmärretä mutta en osaa oikeastaan vastata miten haluaisin että muiden pitäisi reagoida siihen..
[/quote]
äidilläni vasraava vaiva ja hän kaataa säännöllisesti pahan olonsa muiden niskaan. Pitäisikö ymmärtää vai sanoa että nyt riitti. Tätä dilemmaa olen pohtinut monta vuotta. Nuorempana tosin oletin olevani niin paha että ansaitsinkin syyllisyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 18:40"][quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 18:20"]
Haluaisun tietää miten pitää reagoida kun esim alat syyllistää muita ihmisiä pahasta olostasi ja koet ettei kukaan ymmärrä. Juuri toisessa ketjussa kurjoitin väsymyksestäni tunne-elämältään epävakaan kanssa.
[/quote]
Juuri toisessa ketjussa kurjoitin.Niinhän sä kurjoittelet.
[/quote]
kiitos korjauksesta. Toivottavasti merkitys kuitenkin kävi selville kontekstista virheestä huolimatta?
Ei kenenkään pahaa oloa tarvitse sietää ja ottaa vastaan. Itse sain tarpeekseni ja haistatin pitkät vitut isälleni, joka näin teki, kun mittari meni täyteen. Kyllä helpotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 18:42"]
Miten dg selvisi itsellesi? Toisin sanoen kuka ohjasi sinut lääkärille? Miten voisin saada läheiseni (jolla luult sama dg) hakemaan apua? Olen puhunut suoraan muttei suostu menemään lääkärille...
[/quote]
Ohjasin ihan itse itseni lääkärille. Olen käynyt monta kertaa lääkärillä ja hakenut apua ongelmiini. Apua ja lähetteitä eteenpäin on todella vaikeaa saada. Psykiatrini on vaihtunut niin monta kertaa, että en enää edes muista ja osittain sen takia koen että en ole koskaan saanut kunnolla apua ongelmiini. Haluaisin, että voisin käydä puhumassa mieltäni painavista asioista jonkun saman henkilön luona. Olen niin harmissani siitä, että nämä psykiatrit vaihtuvat kovin usein.. tuntuu että joutuu tavallaan aina aloittamaan alusta kaiken juttelun ja menee aikaan, että osaa luottaa siihen henkilöön. Ja esimerkiksi tällä hetkellä odotan yhteydenottoa psykiatrian osastolta, jotta saisin ajan uudelle psykiatrille. Viimeisin todella ihana psykiatrini jäi eläkkelle 7 kk sitten, enkä ole vieläkään saanut aikaa uudelle..
Tuohon, että miten voisit saada ystäväsi hakemaan apua.. hmm. Se on varmasti vaikeaa, jos ystäväsi ei itse koe tarvitsevansa apua. Minä taas koen, että olen avun tarpeessa ja olen hakenut sitä itse. Tosin välillä olo on niin voimaton ja loppu, että en jaksaisi enää edes yrittää saada niitä uusia aikoja. Enkä ole esimerkiksi koskaan oikeasti vaan jaksanut ryhtyä siihen hommaan, että alkaisin käymään kelan korvaamalla yksityisellä psykiatrilla tai toimintaterapeutilla.
Mulla on osa noista oireista johtuen vuosien koulukiusaamisesta ja siitä jääneistä traumoista, jotka ovat koko aikuisuuteni ajan vaikeuttaneet ihmissuhteitani.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 18:43"]
Luettuani kuvauksesi, aloin epäillä itselläni samaa!
Kertoisitko vielä tarkemmin, miten tuo vaikuttaa parisuhteeseesi? Yritän siis pohtia, esiintyykö minullakin samanlaisia kaavoja elämässä.
[/quote]
Suhteen alussa olin erittäin mustasukkainen ja epäileväinen, mutta siitä olen onneksi (yhteistyössä miehen kanssa) päässyt eroon :) Suhteen suurin ongelma taitaa olla se, että koen omat tunteeni monesti jollain tapaa tyhmiksi ja vääriksi ja näin ollen en haluaisi puhua niistä ollenkaan. Pelkään, että ajatukseni ovat jotenkin tyhmiä ja että mies ei ymmärtäisi minua kuitenkaan.. koska en monesti ymmärrä itsekään itseäni..
Olen myös usein niin väsynyt, että pienetkin vastoinkäymiset saattavat ärsyttää todella paljon. Tulkitsen miehen sanomisia todella tarkkaan ja löydän niistä usein jotain sellaista, jonka otan helposti itseeni ja loukkaannun.
Olen kuitenkin iloinen siitä, että tiedostan nämä asiat ja yritän työstää niiden kanssa jatkuvasti.. vaikka epätoivoiselta se tuntuukin.
Millaisia "kaavoja" sulla sitten esiintyy suhteessasi?
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 18:57"]
Mulla on osa noista oireista johtuen vuosien koulukiusaamisesta ja siitä jääneistä traumoista, jotka ovat koko aikuisuuteni ajan vaikeuttaneet ihmissuhteitani.
[/quote]
Minua on myös kiusattu koulussa, sekä ylä- että ala-asteella. Olen puhunut tästä asiasta mieheni kanssa ja hän on sitä mieltä, että minun pitäisi vain unohtaa nämä asiat ja antaa anteeksi. Mutta kun en osaa!
Ap
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 18:42"]
Miten dg selvisi itsellesi? Toisin sanoen kuka ohjasi sinut lääkärille? Miten voisin saada läheiseni (jolla luult sama dg) hakemaan apua? Olen puhunut suoraan muttei suostu menemään lääkärille...
[/quote]
Jossei ihminen näe itsessään mitään vikaa/syytä mennä hakemaan apua niin hän ei sitä tee vaikka ulkopuoliset tekisivät mitä. Jos hän näkeekin itsessään jotain vikaa mutta menee apua antavan tahon luokse vain muiden painostuksesta, niin puuttuvan motivaation takia hoidostakaan ei tule mitään.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 18:59"]
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 18:57"]
Mulla on osa noista oireista johtuen vuosien koulukiusaamisesta ja siitä jääneistä traumoista, jotka ovat koko aikuisuuteni ajan vaikeuttaneet ihmissuhteitani.
[/quote]
Minua on myös kiusattu koulussa, sekä ylä- että ala-asteella. Olen puhunut tästä asiasta mieheni kanssa ja hän on sitä mieltä, että minun pitäisi vain unohtaa nämä asiat ja antaa anteeksi. Mutta kun en osaa!
Ap
[/quote]
Osuukohan diagnoosisi sittenkään kohdalleen...osa noista sun luettelemista oireista on nimittäin seurausta vakavasta koulukiusaamisesta, sellaisia luonnollisia kiusaamisen jälkiseurauksia ovat mm. sosiaalisten tilanteiden ja uusien ihmisten pelko ja kuvitelma siitä että ihmiset puhuvat selän takana pahaa tai eivät hyväksy sinua sellaisena kuin olet.
Monella on myös läheisriippuvuutta parisuhteessa.
Olen [quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 18:20"]
Haluaisun tietää miten pitää reagoida kun esim alat syyllistää muita ihmisiä pahasta olostasi ja koet ettei kukaan ymmärrä. Juuri toisessa ketjussa kurjoitin väsymyksestäni tunne-elämältään epävakaan kanssa.
[/quote]
Harvemmin syyllistän muita ihmisiä pahasta olostani, pyrin jättämään ne asiat oman pääni sisään. Mutta myönnän, että joskus saatan syyttää miestä siitä että mulla on tosi paha olla. Koen usein, ettei minua ymmärretä mutta en osaa oikeastaan vastata miten haluaisin että muiden pitäisi reagoida siihen..