Lue keskustelun säännöt.
Minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö. Haluatko kysyä jotain?
13.03.2014 |
Haluatko kysyä jotain? Tai kertoa omakohtaisia kokemuksia aiheesta, joko persoonallisuushäiriöisen läheisenä tai itse diagnoosin saaneena?
Kommentit (71)
Olen aloittelemassa aiheesta blogia, jossa kerron miten oireilen, mistä epäilen häiriön kohdallani juontavan juurensa jne. Saatanpa sipaista päihdeongelmaanikin ja muita elämän ilmiöitä. En ole juuri nähnyt miesten kirjoittavan omakohtaisesti aiheesta, joten ehkä tämä näkökulma voi tuoda jotain uutta.
Eli tervetuloa katsastamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekee mieli kertoa oma kokemus... Olen käynnyt psykiatrin luona tehnyt tehtävät ja saanut tehtävän vastaukset että eniten minussa on epävakautta, no sillä se iilmenee en pysy pöksyissä jos tulee nopea muutos raha-asioissa tai tilanteissa rupean itkemään tai suuttumaan joskus hermostuneena heittelen kyniä, puhelimia ja kerran läppärin lattialle... Tai sitten ihmissuhteissa herkkä kohtani on ero tai hylätyksi jääminen että rupean toista kiristämään jäämään tai uhkailen kaikella tavalla, no mikä ei ole ikinä päättynyt järkevästi... Olen luonteeltani äkkipikainen, mutta unohdan välillä ajatella tunteilla eli tunnetaju on hävinnyt ja en tunne paljoon mitään... Kaikki on musta/valkoista ei mikään ole hyvin... Vaikka menestyisin tai minua rakastettaisi rupean vähättelee muita koska itse en tunne tai ymmärrä... Joskus on vaikea pyytää toiselta kiitos, anteeksi, kiva nähdä tai moikka... Koska en ikinä tunne että tarvitsee sanoa toiselle että "rakastan sinua" koska kuulostaisin hölmölle... Ihana ihminen olen, mutta välillä aikamoinen pirttihirmu toiselle
Tuosta miehen näkökulmaa aiheeseen.
Elämä epävakaan persoonallisuuden kanssa on yhtä helvettiä!
-Jatkuva ahdistus
-Mielialat seilaa koko ajan
-Pelkotilat(hylätyksi tulemisesta ym)
-Jatkuva kierroksilla käyminen mutta samalla pohjaton masennus
-Tappava väsymys
-Stressin sietokyky 0%
-Jatkuvasti ärtynyt
-Ei keskittymiskykyä
-sekavuus(kuin kulkisi jatkuvassa sumussa)
-Hyvin pieniä hetkiä milloin joku tuntuu hyvältä
Tän sairauden kanssa on tosissaan aivan kauhea elää. Parisuhteita mennyt useampi ja muutkin ihmissuhteet kärsineet valtavasti. kukaan ei halua olla "raskaan"tyypin kanssa tekemisissä. Olen ollut psykoterapiassa mutta sekin keskeytyi koska "herkkävaistoisena"ajattelin sen olevan pelkkää rahastusta. Sekoilin kanssa koko nuoruuteni monella eritavalla, ongelmia hyvin paljon lain ja viranomaisten kanssa(ei ollut mitään kunnioitusta). Nyt vasta päälle 4kymppisenä rupean itse tajuamaan(tai olen osittain aiemminkin tajunnut mutten kait ole välittänyt) että vika onkin minussa. Olen Aiemmin vain elänyt ja ihmetellyt miksi kumppanit ja muut ihmiset kaikkoavat, mähän olen aina oikeessa ja vikaa on kaikkien muitten käytöksessä. Diagnoosi on ollut jo useamman vuoden mutta en ole siihen uskonut(vasta kuin nyt)mun tilaa on hoidettu pelkillä ssri-lääkkeillä ja voin sanoa et ne ainakaan pelkästään ei auta mitään. Pohjimmiltani olen äärimmäisen hyvä ja rakastava ihminen, ja kadun hyvin syvästi sitä miten olen kohdellut lähimmäisiäni. Kauhee olla kun tietää miten pitäis käyttäytyä mut tää sairaus on niin julma ettei ole pystynyt..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju, mutta kirjoitan nyt vaikka tähän.
Jos epävakaa ei kadu omaa käytöstään (äkkipikaisuutta, muiden huonoa kohtelua, suhteiden salamannopeaa katkaisemista), niin onko hän ollenkaan epävakaa? Olen ymmärtänyt että he, tai ainakin monet heistä, häpeävät omaa käytöstään mutta eivät kestä kohdata häpeäänsä.
Kumpi on vakaampi: Sinä vai persoonallisuushäiriösi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei! Haluaisin tietää onko miesystävälläni tätä persoonallisuus häiriötä tai muuta saman kaltaista. Olen aivan lopussa mutta hän ei suostu lopettamaan suhdetta.
Olemme seurustelleet vuoden. Kaikki oli ihan ok siihen asti kunnes viime syksynä muutimme yhteen. sen jälkeen helvetti alkoi.
En ole saanut koko suhteen aikana käydä ulkona kevereideni kanssa sillä a, hän ei pidä kavereistani, ovat kuulemma huonoa seuraa ja minun pitäisi etsiä uudet tai olla hänen surassaan tai hänen kavereidensa kanssa, b hänen ex vaimonsa petti häntä eikä hän voi luottaa kehenkään (en ole koskaan häntä pettänyt enkä edes antanut aihetta tälläiselle) ei siis minuunkaan c, minä olen kuulemma välinpitämätön ja epäluotettava enkä halua olla hänen tai hänen ystäviensä kanssaan (olen kyllä ollut) joten en siis saa omienikaan.
joka kerta kun on tullut kutsu johonkin niin pelkästä ehdotuksesta on seurannut raivoaminen, ero uhkailu (jos minä olen myöntynyt eroon on tullut vielä pahempi kohtaus) ja hän on alkanut juomaan.
en siis voi käydä missään enkä nähdä omia ystäviäni.
kerran kutsuin siskoni joka muutti toiselle paikkakunnalle meille istumaan iltaa (ainut kerta kun kutsuin ketään kotiimme!) ja siskon poikaystävän. teimme yhdessä pitsaa istuimme iltaa. kunnes mieheni joi liikaa viinaa ja alkoi siskon poikaystävällä pyyhkimään lattioita. elikkäs en enää voi pyytään ketään sukulaisia/ystäviä kylään.
Kerran kävin kaupungilla kahvilla miespuolisen kaverini kanssa (olemme tunteneet 10 vuotta ja hän on tyttäreni setäpuoli) ja mieheni raivostui tästä niin että riehui, hyppäsi autoon, ei näkynyt pariin päivään mutta kuului kyllä, sairaita viestejä ja puheluita ja tulin parin päivän päästä yöllä kännissä kotiimme autolla ja kertoi että on maksanut "pahoille pojille" käsirahaa kyseisen ystäväni tappamisesta, sekä oli kuulemma ostanut aseen.
ja näitä kertoja on jo muutama kun hän tulee humalassa yöllä uhkaillen satuttaa jotakuta (ei kyllä vielä minua) tai uhkaa hajottaa asuntomme.
ja kaikki alkaa aina siitä jos minä en ole suostunut hänen vaatimuksiin tai minua on pyydetty johonkin tai olen harkinnut edes lähteväni.
Aina kun hän hermostuu hän ei välitä Mistään ympärillä olevasta edes Omista lapsistaan. Hekin ovat meillä ollessaan menneet aikaisin illalla sänkyihinsä hiljaa kun hän on raivoissaan alkanut minulle huutamaan ja juomaan kaljaa.
Kihlasormuksen hän kiskoi sormestaan ja heitti pimeään makuuhuoneeseen minua kohti ja osui nukkuvaa lasta päähän.
Kun hän hermostuu hän jättää lastenhoidon, hoitaa humalassa ja jättää menemättä töihin tms.
Ja tämä kaikki on kuulemma minun syytäni koska kuulemma joko "kusen hänen muroihinsa", kusetan häntä, ärsytän häntä tai olen kusippä tai persenaama.
paljoakaan ei tarvitse että tämä raivo räjähtää.
vaadin häntä muuttamaan pois ja sen hän raivoten tekikin. olen hänelle velkaa hiukan, minulla on vielä hänen tavaroitaan/kodinkoneitaan ja hänen autonsa vakuutuksineen sekä kännykkä ja nettiliittymät ovat minun nimissämme. yritimme vielä eri asunnoissa mutta tästä ei tule mitään.
hänellä on avain asuntooni ja hän saattaa ajaa vaikka kännissä keskellä yötä jos sille päälle sattuu tänne. muutan kuukauden päästä ja sitten vasta olen "turvassa"
hän lähettelee viestejä joissa olen kusipää, seuraavassa käskee kasvaa aikuiseksi ja suostua vaatimuksiinsa että suhdetta voi jatkaa ja tai yhtäkkiä seuraava viesti voi olla kiitos jostain/hyvää yötä kulta tma. ja taas seuraava jokin uhkailu.
sain myös tietää hänen väkivaltaisesta historiastaan ja ex vaimonsa piinaamisesta eron jälkee ja siitä seuranneesta lähestymiskiellosta.
Tämän ihmisen mielestä hänen käyttäytymisensä on normaalia, hän on vain kuulemma hiukan tempperamenttinen eikä häntä saa ärsyttää.
tämä ei ole enää normaalia ! haluaisin mielipiteitä, olenko aivan väärässä?
No huhhuh ja olette vielä yhdessä? Pakkaa kamat ja lähde heti. Tuo on aivan täydellinen kuvaus yhdestä ex-mieheni, ja luojankiitos meillä ei edes ollut lapsia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei! Haluaisin tietää onko miesystävälläni tätä persoonallisuus häiriötä tai muuta saman kaltaista. Olen aivan lopussa mutta hän ei suostu lopettamaan suhdetta.
Olemme seurustelleet vuoden. Kaikki oli ihan ok siihen asti kunnes viime syksynä muutimme yhteen. sen jälkeen helvetti alkoi.
En ole saanut koko suhteen aikana käydä ulkona kevereideni kanssa sillä a, hän ei pidä kavereistani, ovat kuulemma huonoa seuraa ja minun pitäisi etsiä uudet tai olla hänen surassaan tai hänen kavereidensa kanssa, b hänen ex vaimonsa petti häntä eikä hän voi luottaa kehenkään (en ole koskaan häntä pettänyt enkä edes antanut aihetta tälläiselle) ei siis minuunkaan c, minä olen kuulemma välinpitämätön ja epäluotettava enkä halua olla hänen tai hänen ystäviensä kanssaan (olen kyllä ollut) joten en siis saa omienikaan.
joka kerta kun on tullut kutsu johonkin niin pelkästä ehdotuksesta on seurannut raivoaminen, ero uhkailu (jos minä olen myöntynyt eroon on tullut vielä pahempi kohtaus) ja hän on alkanut juomaan.
en siis voi käydä missään enkä nähdä omia ystäviäni.
kerran kutsuin siskoni joka muutti toiselle paikkakunnalle meille istumaan iltaa (ainut kerta kun kutsuin ketään kotiimme!) ja siskon poikaystävän. teimme yhdessä pitsaa istuimme iltaa. kunnes mieheni joi liikaa viinaa ja alkoi siskon poikaystävällä pyyhkimään lattioita. elikkäs en enää voi pyytään ketään sukulaisia/ystäviä kylään.
Kerran kävin kaupungilla kahvilla miespuolisen kaverini kanssa (olemme tunteneet 10 vuotta ja hän on tyttäreni setäpuoli) ja mieheni raivostui tästä niin että riehui, hyppäsi autoon, ei näkynyt pariin päivään mutta kuului kyllä, sairaita viestejä ja puheluita ja tulin parin päivän päästä yöllä kännissä kotiimme autolla ja kertoi että on maksanut "pahoille pojille" käsirahaa kyseisen ystäväni tappamisesta, sekä oli kuulemma ostanut aseen.
ja näitä kertoja on jo muutama kun hän tulee humalassa yöllä uhkaillen satuttaa jotakuta (ei kyllä vielä minua) tai uhkaa hajottaa asuntomme.
ja kaikki alkaa aina siitä jos minä en ole suostunut hänen vaatimuksiin tai minua on pyydetty johonkin tai olen harkinnut edes lähteväni.
Aina kun hän hermostuu hän ei välitä Mistään ympärillä olevasta edes Omista lapsistaan. Hekin ovat meillä ollessaan menneet aikaisin illalla sänkyihinsä hiljaa kun hän on raivoissaan alkanut minulle huutamaan ja juomaan kaljaa.
Kihlasormuksen hän kiskoi sormestaan ja heitti pimeään makuuhuoneeseen minua kohti ja osui nukkuvaa lasta päähän.
Kun hän hermostuu hän jättää lastenhoidon, hoitaa humalassa ja jättää menemättä töihin tms.
Ja tämä kaikki on kuulemma minun syytäni koska kuulemma joko "kusen hänen muroihinsa", kusetan häntä, ärsytän häntä tai olen kusippä tai persenaama.
paljoakaan ei tarvitse että tämä raivo räjähtää.
vaadin häntä muuttamaan pois ja sen hän raivoten tekikin. olen hänelle velkaa hiukan, minulla on vielä hänen tavaroitaan/kodinkoneitaan ja hänen autonsa vakuutuksineen sekä kännykkä ja nettiliittymät ovat minun nimissämme. yritimme vielä eri asunnoissa mutta tästä ei tule mitään.
hänellä on avain asuntooni ja hän saattaa ajaa vaikka kännissä keskellä yötä jos sille päälle sattuu tänne. muutan kuukauden päästä ja sitten vasta olen "turvassa"
hän lähettelee viestejä joissa olen kusipää, seuraavassa käskee kasvaa aikuiseksi ja suostua vaatimuksiinsa että suhdetta voi jatkaa ja tai yhtäkkiä seuraava viesti voi olla kiitos jostain/hyvää yötä kulta tma. ja taas seuraava jokin uhkailu.
sain myös tietää hänen väkivaltaisesta historiastaan ja ex vaimonsa piinaamisesta eron jälkee ja siitä seuranneesta lähestymiskiellosta.
Tämän ihmisen mielestä hänen käyttäytymisensä on normaalia, hän on vain kuulemma hiukan tempperamenttinen eikä häntä saa ärsyttää.
tämä ei ole enää normaalia ! haluaisin mielipiteitä, olenko aivan väärässä?No huhhuh ja olette vielä yhdessä? Pakkaa kamat ja lähde heti. Tuo on aivan täydellinen kuvaus yhdestä ex-mieheni, ja luojankiitos meillä ei edes ollut lapsia!
Joo, sivusta totean tuon kuulostavan vaaralliselta, oli diagnoosi mikä tahansa. Vaarallinen hullu, toivottavasti pääsit kynsistään etkä aio suostua uhkailuihinsa/mainitteluihinsa. Tuollaiset narsistit kuuluvat pakkolaitokseen. Eivät muutu tai "parane". Kaikkea hyvää sulle.
En ole kuitenkaan katkera äidilleni ja minulla on myös paljon ihania lapsuus muistoja. Pelkään vain perimäni tämän sairauden. Se oli myös äitini isällä.