Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Meillä on Suomessa paljon vanhempia jotka ei uskalla hakea keskusteluapua lastensuojelun pelossa
15.11.2020 |
Esimerkiksi minä. Ja moni muu. Tavallisia, hyviä ja rakastavia vanhempia jotka haluaisivat keskusteluapua ja ehkä jopa ennaltaehkäisyä mielenterveyttä rasittaviin asioihin.
Olen elänyt traumaattisen lapsuuden ja nuoruuden, ja vanhempieni kuoleman jälkeen halusin jutella ja tehdä jonkinlaista tilinpäätöstä eletystä elämästä ja menneisyyden tapahtumista. Olen siitä huolimatta hyvä vanhempi ja lapseni ovat normaaleja iloisia lapsia.
Tein tyhmästi ja hain keskusteluapua. Itkin käynnillä ja annoin tunteiden tulla vapaasti. Seurauksena sairaanhoitajan tekemä lastensuojeluilmoitus. Tuo hoitaja ei edes kertonut että aikoo sellaisen tehdä, lohdutti vain että ei hätää, hän tekee kaikista perheellisistä asiakkaistaan lastensuojeluilmoituksen.
Seurasi järkyttävä ja nöyryyttävä prosessi tutkimuksineen. Jouduin kertomaan työpaikalle mitä on tapahtunut, koska palavereja järjestettiin työaikanani/lasten kouluaikana. Nämä ajat vain annettiin, eikä kysytty sopiiko nämä ajat meille. Kouluun tehtiin kyselyt lapsista myös. Tämä oli äärimmäisen nöyryyttävää, lapset ottivat tämän myös leimaa antavana ja nöyryyttävänä. Sairaskertomukseni tilattiin sosiaalitoimesta, ja tietoja meni myös exälleni joka on toinen huoltaja. Ruuhkautuneen lastensuojelun takia selvitysprosessissa kesti yli puoli vuotta. Tänä aikana koimme erilaista psyykkistä nöyryytystä. Ihmisiä istui olohuoneessamme ja he pakottivat lapseni pelaamaan joillain nallekorteilla. Lapsia nauratti, nolotti ja he olivat silminnähden kiusaantuneita. Tämän prosessin aikana kaivettiin meistä kaikki mahdollinen irti ja aikaamme varastettiin painostaviin palavereihin. Lopulta todettiin että asiat ovat hyvin.
Tuttavaperheessä kävi samoin. Perheen isä oli varannut itselleen ajan käsitelläkseen vaikeita menneisyyden traumoja. Tästä seurasi sama prosessi.
Sen lisäksi kirjaukset ovat olleet molemmissa tapauksissa osin virheellisiä ja todella leimaa antavia. Nämä tiedothan jäävät asiakirjoihin. Korjauspyyntöjä ei suostuttu tekemään, vaan annettiin ymmärtää että asiakas in vain hankala. Viranomaiset suojelivat toisiaan ja mitään virheitä ei suostuttu myöntämään. Seurauksena tästä ystäväni perhe joutui ottamaan lakimiehen avukseen jotta kirjaukset saadaan korjattua. Tietoja oli lähetetty viranomaisten toimesta myös aivan väärille tahoille osittain vahingossa, joten myös tietosuojaa on loukattu huolimattomuudella.
Nämä kertomukset kulkevat ihmisten keskuudessa, ja tiedän omasta ja muiden kokemuksesta että meillä on kasvava joukko perheellisiä ihmisiä jotka eivät puhu ongelmistaan enää viranomaiselle, eivät hakeudu siis avun piiriin. Mitä tällaisesta seuraa myöhemmin? Ongelmat ja hätä kasaantuu kun ihminen ei uskalla ajoissa lähteä hakemaan apua.
Tämähän on katastrofaalista. Tälläkö tavalla ihmisiä kohdellaan ja se on ihan ok? Ja juuri tuo mädännäisyyden määrä virkamieskoneistossa on jotain pöyristyttävää.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
No kerropa AP, mitä tuossa tilanteessa olisi mielestäsi pitänyt tehdä? Jättää asia sikseen?
Sairaanhoitajan vastaanotolle tulee yksinhuoltaja, joka itkee valtoimenaan vanhempiensa kuolemaa ja traumaattista lapsuuttaan.
Sairaanhoitaja tekee lastensuojeluilmoituksen ja lastensuojelu selvittää tilannetta olemassa olevien resurssien puitteissa onko äidin tilanne sellainen että lapset/äiti tarvitsevat apua. Ja muuten, opettajat joilta lastesi vointia on kyselty, ovat vaitiolovelvollisia, kuten myös pomosi jolta olet ne pari vapaata joutunut pyytämään palavereja varten. Ja ikävä kyllä taitaa siellä sosiaalitoimessa olla sama kuin terveyspuolellakin, töissä ollaan virka-aikana ja asiakas saa ajan silloin kun se ajan antajalle sopii.
Selvityksen jälkeen todettiin että ette apuja kaipaa? Hieno juttu, mutta osaatko kurkata yhtään sinne oman kuplasi ulkopuolelle? Lastensuojelun selvityksessä kun jonkun toisen perheen kohdalla olisikin voinut selvitä että se sh.n vastaanotolla valtoimenaan itkevä äiti ei ole enää aikoihin kyennyt huolehtimaan lapsistaan, hänellä ei ole tukiverkkoja ja nuorimmat lapset ovat vanhimman, hädin tuskin teini-ikäisen lapsen hoidettavana. Äiti makaa kotona ollessaan vaan sohvalla humalassa, huutaa lapsilleen, saattaapa lyödäkin. On vieraannuttanut lapset isästään, joka on huolesta suunniltaan. Olisiko ollut hyvä juttu että se sh-ilkimys olisi jättänyt sen lasun tekemättä ja tämänkaltainen tilanne jatkunut ennallaan?
Jokainen täysjärkinen varmaan tajuaa että ei. Ikäväähän se on kun aiheetta epäillään (tästä ihan omakohtainen kokemus psyyk. sairaan naapurin tekemästä aiheettomasta lasusta), mutta miten ihmeessä muka ne oikeasti apua tarvitsevat lapset saisi sitä apua jos ei lasulle tehtäisi ilmoituksia ja lasu niitä tutkisi? Just lähiaikoina oli palstalla ketju kuinka oli 3v lapsi ollut yöllä rappukäytävässä. Hyvinhän siinäkin olisi voinut olla kyseessä se, että lapsi on livahtanut ovesta rappukäytävään muiden nukkuessa. Mutta ei, kun asiaa selvitettiin, selvisi että äitee oli lähtenyt ryypylle, jättänyt lapsen yksin ja ilmeisesti otti muutenkin alkoholia useamman kerran viikossa kun lapsi oli paikalla.
Ärsyttäväähän tuo on, kun siinä selvitysprosessissa kestää niin pitkään, meilläkin meni monta kuukautta. Mutta taas voi ottaa sen pään pois omasta navasta ja miettiä, mistä se voi johtua? Voiko olla että kuten sairaanhoidossa, kiireelliset tapaukset menevät jonon ohi? Pitäisikö joku seksuaaliväkivaltaa kokenut lapsi jättää jonon hännille ettei joku aikuinen nyt traumatisoidu siitä kun pitää odottaa sitä omaa palaveriaan pidempään?
Valtaosa selvityksistä tehdään yhdellä tapaamisella. Se vaiva on siis mennä kerran tunnin vastaanotolle sinne lasuun. Ei vielä mielestäni ihan katastrofaalista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erika -jutun aikoihin vaadittiin lastensuojelua aivan eri äänenpainoilla. Nyt kun se toimii ei sekään kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tällainen tuli mieleen, kun Ohisalo eilen sanoi, että lastensuojeluun pitää saada lisää resurssia, jotta jengiytymistä pystytään välttämään. Ajattelin heti, että lisäresurssi menee vain ap:n tyyppiseen työhön. Kun sen sijaan jo nykyinen resurssi pitäisi kohdistaa paremmin, se olisi oleellisempaa.
Kun nekin rahat menisi köyhille perheille eikä sossuarmeijalle niin ongelmat poistuisivat alta aikayksikön.
Samaa mieltä täysin.Saisi lapset ruokaa ja vaatteita ja perhe vaikka siivousapua ja harrastuksia ym.toimintaa. Johan vähenisi lastensuojelun tarve.Mutta ei,kun ihmisiä on niin kiva kiusata.
Vierailija kirjoitti:
Erika -jutun aikoihin vaadittiin lastensuojelua aivan eri äänenpainoilla. Nyt kun se toimii ei sekään kelpaa.
Lastensuojelu EI toimi.Normaaliperheiden lapsista ei tarvitse tehdä lasuja.Tyyliin hanskat puuttui päiväkodissa...lasu.Lapsen vanhempi toi lapsen päiväkotiin 5.min.myöhässä...lasu. Tositapauksia molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelulla on oikeasti tärkeä tehtävä ja on hyvä, että meillä täällä Suomessa on näinkin toimiva lastensuojelu. Mutta. Sanotaanko nyt näin, että itse en hirveästi asioitani huutelisi ympäriinsä juurikin ap:n kertomasta syystä. Se on niin työntekijöistä kiinni, mitä siitä seuraa.
Lastensuojelu on mennyt vuosien/vuosikymmenten takaisesta välinpitämättömyydestä toiseen äärilaitaan, nyt herää huoli kaikille kaikesta. Lastensuojelua pelätään juurikin ap:n kertomista syistä vaikkei perheellä olisi mitään tosiasiallista "pelättävää". Lastensuojelun pitäisi auttaa. Ei kiusata tällä tavoin oikeasti kunnollisia ihmisiä turhaan.
Anteeksi, mutta voisitko avata, mitä "turhaa kiusaamista" tässäkään tapauksessa on lastensuojelun puolelta tapahtunut? Siis sinne lasuun on tullut terveydenhuollosta ilmoitus, että nyt voisi olla perhe joka hyötyy jostain avusta, kun äiti itkee täällä vastaanotolla ongelmiaan, ja lasu lähtee selvittämään. Riittääkö ja onko luotettavaa asian selvittämistä että soitetaan vaan vanhemmalle ja kysäistään että hei, mikäs on tilanne? Mitäs jos se vanhempi on vaikka pahasti persoonallisuushäiriöinen ja valehtelee että eeeeei tässä mitään ollut. Onko luotettava selvitys? No ei, vaan varmaan pitää vähän selvittää laajemminkin? Selvitystyön tuloksena käy ilmi, että no tämä perhe ei yhteiskunnan apua nyt kaipaa. Miksi tämän tapahtuneen vuoksi muidenkin pitää nyt alkaa pelätä lastensuojelua?
Edelleen, mikä oli kiusaamista? Mistä lasun olisi pitänyt heti, ilman selvitystä tietää että kyseessä nyt just tälläkertaa onkin "kunnolliset ihmiset" joita ei pidä "kiusata" selvittelemällä sitä, tarvitaanko apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävät ovat ihan hyvä juttu, ja hyvä, jos niistä saa juttukaveria. Minullakin on ystävä, jolla on ongelmia, jotka juontavat juurensa surkeaan lapsuuteen. Ihan keskenämme olemme saaneet selviteltyä mitä nämä ongelmat ovat. Mutta eihän minulla ole, jestas sentään, mitään tietoa miten niitä ystävän ongelmia nyt sitten pitäisi hoitaa. Kyllä siihen tarvitaan ammattiapua.
Onhan se turhaa kiusaamista, jos lastensuojeluilmoituksen tekemiselle ei ollut mitään syytä, vaan sairaanhoitaja tekee ilmoituksen rutiinisti kaikista asiakkaistaan.
Tällainen sairaanhoitaja kuormittaa lasua aivan turhaan. Sillä hän voisi tehdä ilmoituksen vain niistä asiakkaista, joiden kohdalla on jotain syytä epäillä olevan lastensuojelun tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kerropa AP, mitä tuossa tilanteessa olisi mielestäsi pitänyt tehdä? Jättää asia sikseen?
Sairaanhoitajan vastaanotolle tulee yksinhuoltaja, joka itkee valtoimenaan vanhempiensa kuolemaa ja traumaattista lapsuuttaan.
Sairaanhoitaja tekee lastensuojeluilmoituksen ja lastensuojelu selvittää tilannetta olemassa olevien resurssien puitteissa onko äidin tilanne sellainen että lapset/äiti tarvitsevat apua. Ja muuten, opettajat joilta lastesi vointia on kyselty, ovat vaitiolovelvollisia, kuten myös pomosi jolta olet ne pari vapaata joutunut pyytämään palavereja varten. Ja ikävä kyllä taitaa siellä sosiaalitoimessa olla sama kuin terveyspuolellakin, töissä ollaan virka-aikana ja asiakas saa ajan silloin kun se ajan antajalle sopii.
Selvityksen jälkeen todettiin että ette apuja kaipaa? Hieno juttu, mutta osaatko kurkata yhtään sinne oman kuplasi ulkopuolelle? Lastensuojelun selvityksessä kun jonkun toisen perheen kohdalla olisikin voinut selvitä että se sh.n vastaanotolla valtoimenaan itkevä äiti ei ole enää aikoihin kyennyt huolehtimaan lapsistaan, hänellä ei ole tukiverkkoja ja nuorimmat lapset ovat vanhimman, hädin tuskin teini-ikäisen lapsen hoidettavana. Äiti makaa kotona ollessaan vaan sohvalla humalassa, huutaa lapsilleen, saattaapa lyödäkin. On vieraannuttanut lapset isästään, joka on huolesta suunniltaan. Olisiko ollut hyvä juttu että se sh-ilkimys olisi jättänyt sen lasun tekemättä ja tämänkaltainen tilanne jatkunut ennallaan?
Jokainen täysjärkinen varmaan tajuaa että ei. Ikäväähän se on kun aiheetta epäillään (tästä ihan omakohtainen kokemus psyyk. sairaan naapurin tekemästä aiheettomasta lasusta), mutta miten ihmeessä muka ne oikeasti apua tarvitsevat lapset saisi sitä apua jos ei lasulle tehtäisi ilmoituksia ja lasu niitä tutkisi? Just lähiaikoina oli palstalla ketju kuinka oli 3v lapsi ollut yöllä rappukäytävässä. Hyvinhän siinäkin olisi voinut olla kyseessä se, että lapsi on livahtanut ovesta rappukäytävään muiden nukkuessa. Mutta ei, kun asiaa selvitettiin, selvisi että äitee oli lähtenyt ryypylle, jättänyt lapsen yksin ja ilmeisesti otti muutenkin alkoholia useamman kerran viikossa kun lapsi oli paikalla.
Ärsyttäväähän tuo on, kun siinä selvitysprosessissa kestää niin pitkään, meilläkin meni monta kuukautta. Mutta taas voi ottaa sen pään pois omasta navasta ja miettiä, mistä se voi johtua? Voiko olla että kuten sairaanhoidossa, kiireelliset tapaukset menevät jonon ohi? Pitäisikö joku seksuaaliväkivaltaa kokenut lapsi jättää jonon hännille ettei joku aikuinen nyt traumatisoidu siitä kun pitää odottaa sitä omaa palaveriaan pidempään?
Taitaa olla sossu äänessä.
Tuohon loppuun.. Onko sun mielestä ok aiheuttaa lasten vanhemmille traumoja? Kuormittaa heitä? Miksi vähättelet sitä vahinkoa, joka tästä myllytyksestä ihmiselle koituu?
Terveyspalveluissa pitäisi olla enemmän tarjolla ns. matalan kynnyksen apua, josta ei jää pysyvitä merkintöjä minnekään, tai lähde liikkeelle viranomaisprosessia. Uskon että ihan muutama keskustelukerta ammattilaisen kanssa ilman mitään prosesseja, tai leimaantumisia, voisi auttaa monen tilanteessa. Enkä nyt tarkoita vain perheitä.
Yhtä lailla ei uskalla muistakaan murheistaan avautua esim. terveyskeskuksessa, tai oletkin heti mt-tapaus lääkityksellä, joka ei enää saakaan mitään muuta apua terveysvaivoihin. Merkinnät myös seuraavat mukana lopunelämän. Terveystietoja säilytetään 12 vuotta kuoleman jälkeen, joskus pidempäänkin, jos palveluntarjoaja unohtaa ne poistaa. En tiedä onko sama kaikkien viranomaistekstien ja tulkintojen kohdalla. On ihan hullua, että menet vaikka kiireessä terveyskeskukseen aamulla ja ulkona tuuli puhaltaa hiukset sekaisin. Lääkäri kirjaa, että olemuksesi on homssuinen, vaikka et edes normaalisti näytä siltä. Ja se tieto on niissä kirjauksissa senkin jälkeen kun olet vuosikymmenen maannut haudassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan karseeta paikoitellen. Kun olin lapsi, meillä tapahtu mitä kamalimpia asioita, mitään ei tehty vaikka oireilin.
Sitten aikuisena kun sain vauvan, mulle tarjottiin väkisin apua vaikka pärjäsin hyvin.
Oli joku päässyt tutkimaan mun papereita koska oireilu jatkui aikuisena.
Ei kuitenkaan vaikuttanut äitiyteen.
Ja en käynyt missään julkisella sitten enää.
Minun tuttavaperheestäni ei tehty lastensuojeluilmoitusta, vaikka olisi pitänyt (itse en tuntenut heitä silloin). Mutta se ei tarkoita, että kaikki Suomen perheet pitää varmuuden vuoksi tutkia ja penkoa. Vaan tuostakin perheestä oli kyllä tiedossa ja kirjattuna ongelmat ja asiakkuus psykiatriseen sairaalaan.
Ongelma olikin se, että vaikka perhe lopetti kesken lapsen psykiatrisen hoidon, niin hoitava taho ei tehnyt lastensuojeluilmoitusta eikä lähettänyt ketään katsomaan miten perheellä menee. Ei tuossa tilanteessa lasta auta mitenkään se, että lasu tutkii kaikki muut Suomen perheet, kun juuri tuota perhettä ei tutkittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo mulla yhteys katkesi jo neuvolassa, kun ennen neuvolalääkärille menoa kerroin neuvolantätille, että lapsen kanssa on ollut raskasta. Hiippaili lääkärin huoneeseen kertomaan tälle asiasta ennen meidän vuoroa. Luulin puhuneeni luottamuksellisesti. Sen jälkeen on kiikuttiinkin kauan hulluuden partaalla, koska en uskaltanut puhua enää kenellekkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erika -jutun aikoihin vaadittiin lastensuojelua aivan eri äänenpainoilla. Nyt kun se toimii ei sekään kelpaa.
Lastensuojelu EI toimi.Normaaliperheiden lapsista ei tarvitse tehdä lasuja.Tyyliin hanskat puuttui päiväkodissa...lasu.Lapsen vanhempi toi lapsen päiväkotiin 5.min.myöhässä...lasu. Tositapauksia molemmat.
Tämä on kyllä täysin käsittämätöntä. Ei ihme, että lastensuojelu on ruuhkautunut.
Kyllä kai järki sanoo, että joskus voi hanskat unohtua tai aamulla tulla kiire.
Onkohan nämä päiväkodin työntekijät kenties aivan täydellisiä ihmisiä? Koskaan ei bussi mene nenän edestä, kaulaliina unohdu tms.
Mielestäni nämä ilmoitukset voi pistää suoraan mappi-ö:hön. Pelkkä kiusanteko on kyseessä, jos jotkut hanskat on syynä tehdä ilmoitus viranomaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja työttömät, köyhät pelkäävät edunvalvontaan joutumista jos menevät avautumaan ongelmistaan ja mielenterveydestään.
Mulle ihan pokkana joskus sossun tantta pyöritteli ääneen vaihtoehtoa edunvalvojasta, olin tilapäisesti joutunut vuokranmaksun kanssa ongelmiin. Luulen, että en ole ainoa ihminen tässä maassa, jolla on maksuvaikeuksia. Kyseisen sossun käytös oli muutenkin sairasta, jotain pakonomaista halua saada pitää vallassaan. Vuosia kyttäsi ja kyyläsi ja uhkaili. Se loppui heti siihen kun tantta jäi äitiyslomalle ja tilalle tuli normaali ihminen.
Jos hakisin lasusta jotain ”apua”, tarkoittaa se käytännössä sitä, että olen jo luovuttanut. Koska sitähän se tarkoittaa, - joudut viimeistään silloin luovuttamaan vähintään ihmisarvosi ja lapsesi ihmisarvon.
Lastensuojelu ei tilaa kenenkään sairauskertomuksia. Aikuisen siis. Tuo kohta on keksitty, aloittaja on antanut luvan tai kyseessä on pienen paikkakunnan sisäsiittoinen viranomaisverkosto jossa usea rikkoo lakia.
Toistan, lastensuojelun tarpeen arvioinnissa ei lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä ole oikeutta eikä pääsyä vanhempien sairauskertomuksiin eikä tietoihin ilman lupaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerropa AP, mitä tuossa tilanteessa olisi mielestäsi pitänyt tehdä? Jättää asia sikseen?
Sairaanhoitajan vastaanotolle tulee yksinhuoltaja, joka itkee valtoimenaan vanhempiensa kuolemaa ja traumaattista lapsuuttaan.
Sairaanhoitaja tekee lastensuojeluilmoituksen ja lastensuojelu selvittää tilannetta olemassa olevien resurssien puitteissa onko äidin tilanne sellainen että lapset/äiti tarvitsevat apua. Ja muuten, opettajat joilta lastesi vointia on kyselty, ovat vaitiolovelvollisia, kuten myös pomosi jolta olet ne pari vapaata joutunut pyytämään palavereja varten. Ja ikävä kyllä taitaa siellä sosiaalitoimessa olla sama kuin terveyspuolellakin, töissä ollaan virka-aikana ja asiakas saa ajan silloin kun se ajan antajalle sopii.
Selvityksen jälkeen todettiin että ette apuja kaipaa? Hieno juttu, mutta osaatko kurkata yhtään sinne oman kuplasi ulkopuolelle? Lastensuojelun selvityksessä kun jonkun toisen perheen kohdalla olisikin voinut selvitä että se sh.n vastaanotolla valtoimenaan itkevä äiti ei ole enää aikoihin kyennyt huolehtimaan lapsistaan, hänellä ei ole tukiverkkoja ja nuorimmat lapset ovat vanhimman, hädin tuskin teini-ikäisen lapsen hoidettavana. Äiti makaa kotona ollessaan vaan sohvalla humalassa, huutaa lapsilleen, saattaapa lyödäkin. On vieraannuttanut lapset isästään, joka on huolesta suunniltaan. Olisiko ollut hyvä juttu että se sh-ilkimys olisi jättänyt sen lasun tekemättä ja tämänkaltainen tilanne jatkunut ennallaan?
Jokainen täysjärkinen varmaan tajuaa että ei. Ikäväähän se on kun aiheetta epäillään (tästä ihan omakohtainen kokemus psyyk. sairaan naapurin tekemästä aiheettomasta lasusta), mutta miten ihmeessä muka ne oikeasti apua tarvitsevat lapset saisi sitä apua jos ei lasulle tehtäisi ilmoituksia ja lasu niitä tutkisi? Just lähiaikoina oli palstalla ketju kuinka oli 3v lapsi ollut yöllä rappukäytävässä. Hyvinhän siinäkin olisi voinut olla kyseessä se, että lapsi on livahtanut ovesta rappukäytävään muiden nukkuessa. Mutta ei, kun asiaa selvitettiin, selvisi että äitee oli lähtenyt ryypylle, jättänyt lapsen yksin ja ilmeisesti otti muutenkin alkoholia useamman kerran viikossa kun lapsi oli paikalla.
Ärsyttäväähän tuo on, kun siinä selvitysprosessissa kestää niin pitkään, meilläkin meni monta kuukautta. Mutta taas voi ottaa sen pään pois omasta navasta ja miettiä, mistä se voi johtua? Voiko olla että kuten sairaanhoidossa, kiireelliset tapaukset menevät jonon ohi? Pitäisikö joku seksuaaliväkivaltaa kokenut lapsi jättää jonon hännille ettei joku aikuinen nyt traumatisoidu siitä kun pitää odottaa sitä omaa palaveriaan pidempään?
Taitaa olla sossu äänessä.
Tuohon loppuun.. Onko sun mielestä ok aiheuttaa lasten vanhemmille traumoja? Kuormittaa heitä? Miksi vähättelet sitä vahinkoa, joka tästä myllytyksestä ihmiselle koituu?
Lasten vanhemmille aiheutettu trauma on vahingollinen lapsille!
Ei loppuun ajettu äiti tai isä jaksa olla niin hyvä vanhempi kuin haluaisi.
Ls-laki ylittää muut lait. Pääsossu voi tilata paperit jos haluaa.
Älkää puhuko julkisella mitään.
Itse olen hakenut apua masennukseen, kävin terapiassa eikä siihen sotkettu mitään lastensuojelua. Ihan hullua täällä pelotella että lapset viedään sun muuta jos puhuu ongelmista.
Ja jos ne lapset aiheuttaa väsymystä eikä selviä arjesta niin sittenhän ihan hyvä että siihen saisi tukea. Niitä lapsia kukaan tule hakemaan pois.
Suomi täynnä perheitä joissa vanhemmat ryyppää ja käyttää muita päihteitä ja niitä tuetaan viimeseen asti vaikka sellaisista oloista lapset pitäis ottaa heti turvaan. Ja sittenkin ne palautetaan pian takaisin kun vanhemmilla on oikeuksia.
Alue: Aihe vapaa
No kerropa AP, mitä tuossa tilanteessa olisi mielestäsi pitänyt tehdä? Jättää asia sikseen?
Sairaanhoitajan vastaanotolle tulee yksinhuoltaja, joka itkee valtoimenaan vanhempiensa kuolemaa ja traumaattista lapsuuttaan.
Sairaanhoitaja tekee lastensuojeluilmoituksen ja lastensuojelu selvittää tilannetta olemassa olevien resurssien puitteissa onko äidin tilanne sellainen että lapset/äiti tarvitsevat apua. Ja muuten, opettajat joilta lastesi vointia on kyselty, ovat vaitiolovelvollisia, kuten myös pomosi jolta olet ne pari vapaata joutunut pyytämään palavereja varten. Ja ikävä kyllä taitaa siellä sosiaalitoimessa olla sama kuin terveyspuolellakin, töissä ollaan virka-aikana ja asiakas saa ajan silloin kun se ajan antajalle sopii.
Selvityksen jälkeen todettiin että ette apuja kaipaa? Hieno juttu, mutta osaatko kurkata yhtään sinne oman kuplasi ulkopuolelle? Lastensuojelun selvityksessä kun jonkun toisen perheen kohdalla olisikin voinut selvitä että se sh.n vastaanotolla valtoimenaan itkevä äiti ei ole enää aikoihin kyennyt huolehtimaan lapsistaan, hänellä ei ole tukiverkkoja ja nuorimmat lapset ovat vanhimman, hädin tuskin teini-ikäisen lapsen hoidettavana. Äiti makaa kotona ollessaan vaan sohvalla humalassa, huutaa lapsilleen, saattaapa lyödäkin. On vieraannuttanut lapset isästään, joka on huolesta suunniltaan. Olisiko ollut hyvä juttu että se sh-ilkimys olisi jättänyt sen lasun tekemättä ja tämänkaltainen tilanne jatkunut ennallaan?
Jokainen täysjärkinen varmaan tajuaa että ei. Ikäväähän se on kun aiheetta epäillään (tästä ihan omakohtainen kokemus psyyk. sairaan naapurin tekemästä aiheettomasta lasusta), mutta miten ihmeessä muka ne oikeasti apua tarvitsevat lapset saisi sitä apua jos ei lasulle tehtäisi ilmoituksia ja lasu niitä tutkisi? Just lähiaikoina oli palstalla ketju kuinka oli 3v lapsi ollut yöllä rappukäytävässä. Hyvinhän siinäkin olisi voinut olla kyseessä se, että lapsi on livahtanut ovesta rappukäytävään muiden nukkuessa. Mutta ei, kun asiaa selvitettiin, selvisi että äitee oli lähtenyt ryypylle, jättänyt lapsen yksin ja ilmeisesti otti muutenkin alkoholia useamman kerran viikossa kun lapsi oli paikalla.
Ärsyttäväähän tuo on, kun siinä selvitysprosessissa kestää niin pitkään, meilläkin meni monta kuukautta. Mutta taas voi ottaa sen pään pois omasta navasta ja miettiä, mistä se voi johtua? Voiko olla että kuten sairaanhoidossa, kiireelliset tapaukset menevät jonon ohi? Pitäisikö joku seksuaaliväkivaltaa kokenut lapsi jättää jonon hännille ettei joku aikuinen nyt traumatisoidu siitä kun pitää odottaa sitä omaa palaveriaan pidempään?