Miten suhtautuisitte jos saisitte 5v. jälkeen tietää, että mies seurusteli ekat 3kk päällekkäin myös toisen naisen kanssa?

Niin eli mies olisi pettänyt minua 3 kuukautta, samalla kun olisin itse rakastuneena ja hyväuskoisena suunnitellut hänen kanssaan tulevaisuuttani. Juu ei olisi mikään "menneet on menneitä" -kuittauksella sivuutettava juttu.

Siis haloo. 5 vuotta sitten ja suhteen alussa kun mikään ei ole varmaa. Kumpikaan ei tunne toista. Te jeesustelijat olette huomaamatta voineet syyllistyä samaan. On vaa käynyt niin ettei kummastakaan ole tullut suhdetta

Jos ei siitä nyt mitään tauteja ole tullut niin menneet on menneitä

Jos olette seurustelleet niin jättäisin. Tekee samat kun sinusta eroon haluaa.

Olisin aivan järjettömän Wittuuntunut.

Vierailija kirjoitti:

Siis haloo. 5 vuotta sitten ja suhteen alussa kun mikään ei ole varmaa. Kumpikaan ei tunne toista. Te jeesustelijat olette huomaamatta voineet syyllistyä samaan. On vaa käynyt niin ettei kummastakaan ole tullut suhdetta

Ongelma on se että toinen oli jo tässä suhteessa tosissaan ja ajatteli että kumppanikin on. Kyllä se olisi ainakin mulle ongelma ettei mulle selvästi ilmoiteta että "kuule, treffailen muitakin". Koska en ikinä seurustelisi kenenkään kanssa jos se on samaan aikaan kymmenen muun kanssa, en vain halua, enkä hyväksy ketään joka on niin epävarma omista tunteistaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap oli miehen ykkösvaihtoehto ja jos homma olisi mennyt Ap:n kanssa puihin niin mies olisi pitänyt vaihtoehto nro kakkosen. Miehesi yksinkertaisesti pelasi todella varman päälle. Harmittaisi tälläinen minuakin, mutta kenties edes lohdutus siitä että olit ykkösvaihtoehto.

Mua ei lohduttaisi tämä yhtään, pitäisin vain miestä ihan pelkurina ja mielenkiintoni katoaisi heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis haloo. 5 vuotta sitten ja suhteen alussa kun mikään ei ole varmaa. Kumpikaan ei tunne toista. Te jeesustelijat olette huomaamatta voineet syyllistyä samaan. On vaa käynyt niin ettei kummastakaan ole tullut suhdetta

Ongelma on se että toinen oli jo tässä suhteessa tosissaan ja ajatteli että kumppanikin on. Kyllä se olisi ainakin mulle ongelma ettei mulle selvästi ilmoiteta että "kuule, treffailen muitakin". Koska en ikinä seurustelisi kenenkään kanssa jos se on samaan aikaan kymmenen muun kanssa, en vain halua, enkä hyväksy ketään joka on niin epävarma omista tunteistaan.

Joo mies oli tosissaan. Olen minäkin ollut monesti tosissaan mutta aina niistä tapailuista ei tule mitään. Siinä 3kk aikana vasta tutustutaan ja mitä tahansa voi käydä. Voihan se nainenki haluta lopettaa tapailun.

Siksi olisi jopa typerää hylätä se toinen heti. Heillä tuskin oli mikään vakava suhde edes. Voi perustua pelkkään seksiinki

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla rakkaudessa ja elämässä katkeroituneet monistavat kokemaansa ja uskovat karun kohtalonsa toistuvan toisten suhteissa, jopa toivovat. Maalataan pirua seinille, uskotaan aina pahinta, lietsotaan eripuraa, kehotetaan eroamaan jne.

Mulle tuli mieleen, että ap:n mies pelasi varman päälle. Rakastui kyllä ap:hen täysillä, mutta ei hetken huumassa tohtinut exää hylätä. Ei aina kannata ajatella pahinta.

Jos hän on niitä miehiä joille on vaikea sanoa ei :) Eräs tapailukumppanini oli tällainen ja roikotti minua kuukausia samaan aikaan kun tapaili jotain toista kiinnostavampaa naista. Kirkkain silmin kertoi kuinka on kiinnostunut minusta ja haluaa jatkaa kanssani, vaikka annoin monta tilaisuutta lopettaa. Lupaili juttuja tulevaisuuteenkin, mutta jäivät toteutumatta, sillä lopulta sai kuin saikin asian todellisen laidan kakistettua ulos. Ei kyllä olisi sitäkään voinut oikeastaan huonommin hoitaa.

Käy sääliksi sitä hänen valitsemaansa "ykkösnaista", kuka sitten onkaan. Selkärangaton pelle tuskin on kenenkään ihannekumppani.

Mitä mies sanoo asiasta? Onko hän hyvä mies? Jos on, keskustelette asian läpi rauhassa ja sitten unohdatte viiden vuoden takaisen tapahtuneen ja elätte elämäänne tyytyväisinä eteenpäin. En pilaisi tuolla muuten hyvää liittoa.

AP:lle jos olet vielä linjoilla; älä jää suhteeseen. Tuossa kommentoit, että asut jo omassa asunnossa ja asiat on mennyt huonompaan. Minulla on 15v suhde takana, jonka aikana oli monia kertoja kumma tunne. Niinkuin kaikki ei olisi kohdillaan. Lopulta mies jäi kiinni valehtelusta (ei pettäminen, mutta kuitenkin jäi "housut kintuissa" kiinni ja silti yritti puhua mustaa valkoiseksi) ja tajusin kuinka kova valehtelemaan oman edun nimissä on, ja on valehdellut minulle monista asioista vuosia. Tajusin, että minulla on vain välinearvo miehelle. Niinkuin sinäkin kommentoit tuolla aiemmin, että sinusta tuntuu että mies ei tue sinua niinkuin puolisojen kuuluisi tukea toisiaan. Monet kerrat itsekin selitin asiat parhain päin päässäni, sillä oletuksella että rakastamme toinen toisiamme ja haluamme tehdä parasta toiselle, niinkuin parisuhteessa kuuluisikin. Sitten lävähti naamalle, että mies on etsinyt aina vain omaa parastaan. Kuuntele sitä intuitiotasi. Puolisosi ei tuosta muutu mihinkään, vaan hänen perusluonteensa ja arvonsa ovat sellaiset. Älä tuhlaa enää yhtään enempää vuosia, niinkuin minä tein sokeana. Toinen on valehtelija ja oman edun tavoittelija, ja sinä olet vain esine hänelle, joka mahdollistaa hänelle hyviä asioita sinun kustannuksella. Täällä teen eroa, ja tiedän että ei todellakaan ole helppoa, kun on vuosia kuvitellut toisen olevan jotain ihan muuta! Tsemppiä!

Ei kai se suhde ollut vaan joko tapailusuhde, seurustelusuhde, seksisuhde, parisuhde... josta kuulemma riippuu lasketaanko tämä.

Vierailija kirjoitti:

AP:lle jos olet vielä linjoilla; älä jää suhteeseen. Tuossa kommentoit, että asut jo omassa asunnossa ja asiat on mennyt huonompaan. Minulla on 15v suhde takana, jonka aikana oli monia kertoja kumma tunne. Niinkuin kaikki ei olisi kohdillaan. Lopulta mies jäi kiinni valehtelusta (ei pettäminen, mutta kuitenkin jäi "housut kintuissa" kiinni ja silti yritti puhua mustaa valkoiseksi) ja tajusin kuinka kova valehtelemaan oman edun nimissä on, ja on valehdellut minulle monista asioista vuosia. Tajusin, että minulla on vain välinearvo miehelle. Niinkuin sinäkin kommentoit tuolla aiemmin, että sinusta tuntuu että mies ei tue sinua niinkuin puolisojen kuuluisi tukea toisiaan. Monet kerrat itsekin selitin asiat parhain päin päässäni, sillä oletuksella että rakastamme toinen toisiamme ja haluamme tehdä parasta toiselle, niinkuin parisuhteessa kuuluisikin. Sitten lävähti naamalle, että mies on etsinyt aina vain omaa parastaan. Kuuntele sitä intuitiotasi. Puolisosi ei tuosta muutu mihinkään, vaan hänen perusluonteensa ja arvonsa ovat sellaiset. Älä tuhlaa enää yhtään enempää vuosia, niinkuin minä tein sokeana. Toinen on valehtelija ja oman edun tavoittelija, ja sinä olet vain esine hänelle, joka mahdollistaa hänelle hyviä asioita sinun kustannuksella. Täällä teen eroa, ja tiedän että ei todellakaan ole helppoa, kun on vuosia kuvitellut toisen olevan jotain ihan muuta! Tsemppiä!

Kiitos kun jaoit kokemuksesi. Joo, on ollut monesti sellainen epämääräinen fiilis että suu sanoo yhtä mutta tunne on siitä että jokin ei vaan stemmaa. Olen ottanut aikalisän oman asunnon muodossa, katsotaan mihin tämä johtaa. Tietynlainen luottamus on mennyttä, enkä tarkoita pelkkää "onko muitakin sutinoita vai ei -luottamusta" vaan sellaista kokonaisluottamusta tulevaisuuden suhteen. 

Ketju on pitkä joten ymmärrän että moni ei ole lukenut kaikkea. Mutta nopeasti tiedoksi uudemmille kommentoijille, että olimme kyllä jo ihan tosissamme tuossa alussakin. Miehen puolelta tuli se nopea halu sitoutua, seurustella vakavasti, ehdotus muuttaa yhteen. Itse olisin ehkä jarrutellutkin, mutta toisaalta en nähnyt sille siinä kohtaa mitään syytä kun kaikki kävi hyvin luontevasti. Ja ekoille treffeille ylipäänsä lähdin koska oltiin puhuttu että olemme molemmat vapaita, muita ei ole. Kunnes sitten tosiaan jälkikäteen ilmeni että olipa ollut vielä senkin jälkeen kun yhteenmuutosta sovimme. 

Kertomatta jättäminenkin on paha, mutta tuo suoranainen valehtelu murskaavaa. 

AP

Katinvillat. Teillä on nyt 5 vuotta hyvää liittoa takana ja elämä edessä. Miksi heittäisit sen pois tuon takia? Ennen oli ennen, nyt on nyt.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies sanoo asiasta? Onko hän hyvä mies? Jos on, keskustelette asian läpi rauhassa ja sitten unohdatte viiden vuoden takaisen tapahtuneen ja elätte elämäänne tyytyväisinä eteenpäin. En pilaisi tuolla muuten hyvää liittoa.

Nimenomaan näin. Jos liitto on ollut hyvä, se voi olla sitä jatkossakin. Aikuisten ihmisten pitää päästä asiasta yli, jos rakkautta ja tahtoa löytyy. Tämä on nyt se vastamäki, jossa rakkaus mitataan.

Mutta kun ei vissiin ole ollut (enää) hyvä... On tuo sellainen paukku että itse en olisi jäänyt ihmettelemään. 

Vierailija kirjoitti:

AP:lle jos olet vielä linjoilla; älä jää suhteeseen. Tuossa kommentoit, että asut jo omassa asunnossa ja asiat on mennyt huonompaan. Minulla on 15v suhde takana, jonka aikana oli monia kertoja kumma tunne. Niinkuin kaikki ei olisi kohdillaan. Lopulta mies jäi kiinni valehtelusta (ei pettäminen, mutta kuitenkin jäi "housut kintuissa" kiinni ja silti yritti puhua mustaa valkoiseksi) ja tajusin kuinka kova valehtelemaan oman edun nimissä on, ja on valehdellut minulle monista asioista vuosia. Tajusin, että minulla on vain välinearvo miehelle. Niinkuin sinäkin kommentoit tuolla aiemmin, että sinusta tuntuu että mies ei tue sinua niinkuin puolisojen kuuluisi tukea toisiaan. Monet kerrat itsekin selitin asiat parhain päin päässäni, sillä oletuksella että rakastamme toinen toisiamme ja haluamme tehdä parasta toiselle, niinkuin parisuhteessa kuuluisikin. Sitten lävähti naamalle, että mies on etsinyt aina vain omaa parastaan. Kuuntele sitä intuitiotasi. Puolisosi ei tuosta muutu mihinkään, vaan hänen perusluonteensa ja arvonsa ovat sellaiset. Älä tuhlaa enää yhtään enempää vuosia, niinkuin minä tein sokeana. Toinen on valehtelija ja oman edun tavoittelija, ja sinä olet vain esine hänelle, joka mahdollistaa hänelle hyviä asioita sinun kustannuksella. Täällä teen eroa, ja tiedän että ei todellakaan ole helppoa, kun on vuosia kuvitellut toisen olevan jotain ihan muuta! Tsemppiä!

Tässä oli todella hyviä neuvoja, ja omasta kokemuksesta viisastuneena sanon samaa: älä jää suhteeseen. Minä jäin 30 vuodeksi odottamaan, että mies aikuistuisi ja saisin viimein tasa-arvoisen, vastavuoroisen suhteen hänen kanssaan, enkä pystynyt näkemään, miten tilanne meni päinvastoin koko ajan huonompaan suuntaan. Ihan samalla tavalla minä olin exälle pelkästään hänen tarpeidensa tyydyttäjä. Omasta mielestään hänellä oli oikeuksia, minulla vain velvollisuuksia, ja elämänkumppanin sijaan olin hänelle ilmainen piika, joka vielä maksoi hänen kulujaan ja mahdollisti hänelle paremman elintason.

Vasta eron jälkeen olen nähnyt, mistä kaikessa oli kyse. Olen muistanut kaikenlaista ihan sieltä suhteen alkumetreiltä, pieniä asioita jotka ovat jääneet mieleen vaikka olen ymmärtänyt niiden merkityksen vasta nyt: miten se henkinen alistaminen alkoi jo aivan suhteen alussa, mutta niin hienovaraisesti että sitä ei kyennyt silloin nuorena käsittämään. Lisäksi vasta eron jälkeen olen tajunnut, miten minulle valehdeltiin suhteen alkumetreiltä asti, ja se on tuntunut erityisen rankalta, sillä elin 30 vuotta siinä luulossa, että vaikka suhde oli miten p*ska tahansa, exä oli sentään rehellinen ja luotettava. Hah! On todella järkyttävää tajuta niin pitkän suhteen jälkeen, että toinen onkin patologinen valehtelija ja on vielä kaiken kukkuraksi niin taitava ja vakuuttava valehtelija, että kukaan ei osaa edes epäillä hänen valehtelevan.

Miettisin, että oliko niin vaikea päättää kumman kanssa halusi olla.

Eiköhän ap se miehesi katsele muita naisia tai ole jo tapailusuhteessa jonkun toisen naisen kanssa, kun ette enää asu yhdessä. Ei tommoset muutu. Haluatko jäädä odottamaan miehen eroilmoitusta hänen muuttaessaan yhteen jonkun toisen naisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ap se miehesi katsele muita naisia tai ole jo tapailusuhteessa jonkun toisen naisen kanssa, kun ette enää asu yhdessä. Ei tommoset muutu. Haluatko jäädä odottamaan miehen eroilmoitusta hänen muuttaessaan yhteen jonkun toisen naisen kanssa?

TÄMÄ.