Teinitytön lintsaaminen

Hänellä on oppivelvollisuus yhdeksännen luokan loppuun saakka. Pahimmillaan lintsaava nuori voidaan ottaa huostaan ja laittaa koulukotiin suorittamaan peruskoulu loppuun. Toki ennen tätä on keskustelua käyty mm. koulukuraattorin kanssa. Tietääkö tyttärenne, että niin voi käydä? Faktaa pöytään ja katsotte, jos motivaatiota alkaa löytyä.  Yksi vaara on jäädä luokalle, on aika tylsää tippua vuotta nuorempien luokalle.

Onko masennus suljettu pois? Häntä ei kiusata? 

Joku laitos vaikuttais olevan teidän tilanteessa kohdallaan. Siellä on niin tiukat säännöt paikoittain et lintsaaminen loppuu kyl aika nopsaan.

Isekin olin laitoksessa juurikin teini-ikäisenä, jossa todellakin sain opikseni. Ainut vaan ettei välit vanhempiini oo koskaan korjautuneet sen jälkeen.

Miten on mahdollista, että et tunne 14-vuotiaan lapsesi kavereita?? Eivätkö he käy teillä? Etkö juttele kavereiden vanhempien kanssa? Tällainen tilanne on minulle - kolmen teinin äidille - täysin vieras.

Huolehtisin siitä että joku vaikka saattaa kouluun. Enkä antaisi yhtään periksi. Ieluummin sitten vaikka palkattua apua aamuihin, ellei esimerkiksi vuorotteluvapaa onnistu. Noi on lapsen kriittisimmät vuodet. Siinä ei paljon yks työpaikka paina. Pitää pysyä ruodussa ja pitää saada kunnon todistus. Piste.

On kyllä niin pyllystä että on pakko istua koulussa... Oppiiko tyttö? miten koulu sujuu?
Jos pärjä kokeissa ei pakottaisi kouluun. Meillä on oppimisvelvollisuus, ei koulupakko.

Viekää pissis aamulla ihan luokkaan asti, sitten on koulun vastuulla. Jos kesken päivää häviää omille teilleen niin laittavat poliisit perään.

Viekää pissis aamulla ihan luokkaan asti, sitten on koulun vastuulla. Jos kesken päivää häviää omille teilleen niin laittavat poliisit perään.

Ei kyllä poliiseja laiteta koulusta perään.

Yritä lähestyä tyttöä jollain toisella keinolla. Yrittäkää kummatkin puhua miehenne kanssa tyttärellenne kahden kesken ja selvittää mitä lintsaamisen taustalta löytyy. mm. porukan ulkopuolelle jääminen, koulukiusaaminen ja oppimisvaikeudet tulevat minulla mieleen, kun kuulen tällaisista tapauksista. Äitinä sinulla on suuri rooli tytön elämässä. Yritä vahvistaa tytön itsetuntoa ja yritä itse toimia mahdollisimman hyvänä ja myönteisenä esimerkkinä. Murrosikäinen on kuitenkin vielä lapsi joka tarvitsee rajoja, ymmärrystä, kuuntelijaa ja paljon rakkautta. Tsemppiä sinulle ja miehellesi jaksamiseen!

Mä lintsasin myös suurimman osan yläasteesta ja äitini ei tiennyt edes suurimmasta osasta lintsauksistani. Tuohon vaikutti suuri muutos ala-asteelta yläasteelle, jolloin jouduin kavereistani toiselle luokalle, parin opettajan välinpitämättömyys oppimisiihin(esim. Matikan ope aina päästi kurssin läpi vaikka olin kokeesta saanut 4 ja en ollut oppitunneilla ja ala-asteella olin vielä 9-10 oppilas matikassa.)

Luokanvalvoja vain voivoitteli mulle. Seiskalla se jo lupas hoitaa mut toiseen luokkaryhmään, en koskaan päässyt? Joten todennäköisesti opettaja jätti tekemättä asialle yhtään mitään. Olin kuitenkin kiltti oppilas, joka syrjääntyi koulunkäynnistä ja kavereista.

Muutamista aiheista tykkäsin todella paljon ja sainkin niistä hyviä arvosanoja, vaikka lintsasinkin.

Ysiluokalla palasi into matikkaan, kun saatiin sijainen. Sijainen laittoi mut eturiviin istumaan ja auttoi tehtävissä ja katsoi, että oikeasti opin ja keskityn tehtäviin. Sain nostettua matikan arvosanaa ja pitkään aikaan tunsin, että oppimistani välitetään ja opettaja ei naureskele ja nöyryytä.

Olisin kaivannut yläasteelle enemmän välittämistä koulun puolelta. Luokanvalvoja aina kysyi haluanko mennä psykiatrille jutteleen, tottakai halusin, koskaa ei tullut aikaa? Olisin halunnut vaihtaa heti ryhmää seiskalla. Olisin halunnut vaihtaa pari opettajaa toiseen.

Äiti ei ymmärtänyt tilanteen vakavuutta, koska eihän koulu ottanut yhteyttä, teillä ottaa. Sopikaa lapsesi ja luokanvalvojan kanssa aika ja jutelkaa miten lapsenne motivaatio kouluun saataisi parantumaan ja jos jotain ongelmia löytyy, puuttukaa niihin! Motivoikaan muös siihen, että kaikissa aineissa ei tarvitse loistaa, mutta kaikki kurssit on päästävä läpi. Kannustakaa siinä missä lapsi on hyvä ja kuunnelkaa lapsen tulevaisuuden suunnitelmia, mitä koulun jälkeen?

Turhanlainen voivoittelu ei auta asiaa ja lapsellenne pelkkä jankuttaminen asiasta, että pitäisi ja pitäisi...

Itse menin yläasteelta ammattikouluun ja koko elämäni muuttui samalla. Sain suoritettua opinnot kunnialla loppuun ja hyvin arvosanoin. Opiskeluaikoina tein jo töitä ja siitä asti olenkin ollut työelämässä mukana. 25vuotiaana asun mieheni kanssa yhteisessä talossa ja kohta jäämässä ensimmäistä kertaa äityislomalle.

Oletko seurannut lukujärjestyksestä, onko silloin maanantaisin ja perjantaisin jotain tiettyä samaa ainetta, jota ei muina viikonpäivinä ehkä ole? Voisi olla joku tietty oppiaine tai opettaja mikä niinä päivinä erityisesti mättää.

JOS mikään ei auta, koulu tekee ls-ilmoituksen ja sitä kautta sijoitus, meli tehkää itse se ilmo, niin pääsee edes avuohuollon piiriin, joka on kevyempi kuin huostaanotto.

btdt

Tyttärenne myös tupakoi ja ottaa kännit jos saa jostain viinaa. Pimpero aukeaa kohta jollekin jätkälle ja voi olla paksunakin kohta. Mutta ettehän te sille mitään saa, kun kouluun laittaminenkin on liikaa.

Voi jösses. Ei se koulu ole mikään tilausautomaatti. Oppilaan tehtävä on opetella tulemaan toimeen opettajien kanssa, on osattava olla aktiivinen ja esimerkiksi saatava suunsa auki ja anottava ryhmän vaihtoa ja KODIN tehtävä on tehdä yhteistyötä ja katsoa, että lapsi kasvaa niin kuin pitää ja jos ei kasva, auttaa noissa yllämainituissa. Ja esimerkiksi katsoa, ettei käy noin, että joutuu yksinään jonnekin. Minä puutuin tuohon jo ekalla! Jestas!

Hakea apua aktiivisesti, jos ei homma toimi!

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 09:43"]

Tyttärenne myös tupakoi ja ottaa kännit jos saa jostain viinaa. Pimpero aukeaa kohta jollekin jätkälle ja voi olla paksunakin kohta. Mutta ettehän te sille mitään saa, kun kouluun laittaminenkin on liikaa.

[/quote]

Miksi alapeukkua realismille?

Älä ota hikeä. Nuoret kasvaa henkisesti 8 luokan jälkeisenä kesänä niin paljon, että 9 luokan aloittaa ihan erityttö, joka on kiinnostunut omasta tulevaisuudestaan.

Enkä tarkoita kaiken sallimista, mutta tilan antamista hakea omia rajojaan.

Porkkanaa keppin sijaa. Ei nuorille enää sanella sääntöjä vaan neuvottelette yhdessä pelisäännöt ja mitä sääntöjen rikkomisesta seuraa jne...

Sano että saatat sen joka aamu luokkaan asti jos ei itse sinne mene. Ja toteutat sitten myös tarvittaessa. Eiköhän kaikki mutsit ole sen verran noloja tuo ikäisten silmissä, että valitsevat varmaan vapaaehtoisesti sen vähemmän nolon vaihtoehdon...

Nuoriin pitää säilyttää keskusteluyhteys se on a ja o pärjätessä nuorten kanssa. Molemminpuolinen luottamussuhde auttaa ongelmatilanteissa. Tyttäreni tuli koulukiusatuksi 8. luokalla ja kun se minulle paljastui olin yhteydessä luokanohjaajaan. Masennuskin todettiin. Onneksi lapseni kävi koulun tunnollisesti vaikeuksista huolimatta.

Hain lapselle apua nuorisopsykiatrian klinikalta ja pääsi terapiaan. Välittämistä ja kuulluksi tulemista nuoret tarvitsevat.

Joissain tapauksissa yksittäisiltä tunnilta olen antanut lintsata, esim. uimahallikäynnit. Tämä oli lapseni suojelua kiusaajiltaan. Terve järki mukaan ja tarvittaessa joustoa, yhteistä sopimista.

Nuoren pitää saada kokemus että on arvokas omana itsenään. Kiusaamistapauksissa nuoren itsetunto nujertuu ja kokee olevansa kelpaamaton.

Jos kyseessä laiskuudesta ja uhmakkuudesta niin silloin kun teillä on iltavuoro menee jompikumpi vanhemmista mukaan tunneille. Pelkkä uhkaus saattaa riittää.

Sanotte lisäksi että otatte palkattomia vapaapäiviä ja menette yhdessä teinin kanssa kouluun.

Älkää jättäkö uhkaukseksi vaan toimikaa.

Minä voisin jutella sen kanssa.

-Mies 28v-

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 09:46"]Voi jösses. Ei se koulu ole mikään tilausautomaatti. Oppilaan tehtävä on opetella tulemaan toimeen opettajien kanssa, on osattava olla aktiivinen ja esimerkiksi saatava suunsa auki ja anottava ryhmän vaihtoa ja KODIN tehtävä on tehdä yhteistyötä ja katsoa, että lapsi kasvaa niin kuin pitää ja jos ei kasva, auttaa noissa yllämainituissa. Ja esimerkiksi katsoa, ettei käy noin, että joutuu yksinään jonnekin. Minä puutuin tuohon jo ekalla! Jestas!

Hakea apua aktiivisesti, jos ei homma toimi!

[/quote]

Se muutos lapsen elämässä (joka on pärjännyt, oppinut ja ollut innostunut koulusta) saattaa tulla yhtäkkiä ja se voi olla vanhemmillekin kova isku! Syy voi olla hyvin monen mutkan takana. Välttämättä nuori ei pysty puhumaan vanhemmilleen ongelmasta tai kehtaa.

Ja siitä, että oppilaan tulee oppia tulemaan opettajan kanssa toimeen mulla ois enemmänkin sanottavaa, mutta se, että on lähes tunnin luokan edessä suorittamassa matikantehtävää, jota ei osaa ja opettaja naurattaa muita oppilaita ja vitsailee, että haluatko käydä välillä kahvilla ym... No tulinhan mä senkaa toimeen. Hän vitsaili, mä nauroin tyhmyydelleni ja hän antoi hyväksytyn vaikken tehnyt mitään. Kerran toinen oppilas(myös huono oppilas, koska ei osannut automaattisesti itse matikantehtäviä) sanoi koko luokan kuullen, että ois se mukava, kun joku edes kerrankin opettaisi kunnolla! Niin tää tyttö lähti loppu tunniksi käytävälle? Ja vitsailu tytön tyhmyydestä jatkui seuraavalla tunnilla...