Sain raivarin miehelle, joka ei antanut minun nukkua yövuoron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainenhan on ihan mahdotonta. Mies ei arvosta tai ymmärrä asiaa, ja toisaalta olla nyt kolmen lapsen kanssa hipihiljaa että samassa kämpässä olija saa nukkua, se on aika hankalaa. 

Ihmettelen vain, miksei se mies voinut alun alkaen mennä lasten kanssa äidilleen?

Todella hyvä kysymys! Mutta kun hän ei ajattele mitään. Olisi varmaan pitänyt minun sanoa että menkää sinne, mutta en toisaalta halua määrätä mitä tekevät. Kyllä itsekin yleensä vapaaviikonloppuna teen lasten kanssa asioita kodin ulkopuolella, käydään uimassa, ulkoilemasssa jne. Saatetaan olla koko päiväkin jossain liikenteessä.

Ja siis olen itse sellainen että pärjään vähillä unilla, enkä ole menossa enää ensi yöksi töihin. Joten en vaadi että täällä tuntitolkulla oltaisiin hiljaa. Kunhan edes pysyisivät huoneesta pois. Ja tosiaan vanhin poika ei ollut saanut selvyyttä isältään (?) sille että olen nukkumassa, joten siksi oli tullut katsomaan itse jotta tietää pitääkö olla hiljaa... T. ap

Ala sie pitää häntä hereillä ku hän nukkuu. Iha sama onko yö vai päivä. Jos suuttuu nii toteat vaa et jännä jos hän on ainoa jolla ois muka oikeus nukkua.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki sympatiat täältä. Itse haluaisin hakea eroa vähän samanlaisista syistä. Meillä minä opiskelen (teen gradua) ja teen myös osa-aikatyötä (60%). Mies on työtön ja luultavasti ei työllisty ihan heti.

Mun vuorokausi koostuu siitä, että herään aamulla ja herätän lapset sekä hoidan heidät kouluun. Ekaluokkalainen on ihanan omatoiminen, mutta 9-vuotias autisti ei. Sen jälkeen joko teen töitä tai opiskelen, päivästä riippuen. Ekaluokkalainen kotiutuu puolenpäivän aikaan ja kaipaa tekemistä ja seuraa, joten häiritsee minua vähän väliä. Iltaisin on harrastuksia minulla ja lapsilla, hoidan kuskauksista noin 90%. Osa hoituu kimppakyydeillä muitten vanhempien kanssa. Iltapalat ja iltatoimet hoidan minä. Jos jää aikaa, jatkan opiskelujuttuja tai teen kotitöitä.

Miehen vuorokausirytmi. Herää 11-12 aikaan. Syö aamupalaa ja lukee lehteä tai surffaa netissä parisen tuntia. Ei viihdytä ekaluokkalaista, eikä tee sen kanssa mitään oma-aloitteisesti. Ei etenkään lähde sen kanssa ulos, jotta mulla olisi pienessä kämpässä työrauhaa. Päivästä riippuen tekee jotain kotitöitä, mutta ei siivoa koskaan, koska "täällä on niin sotkuista" (logiikka, huhuu?). Illalla katsoo urheilua ja lipittää bisseä aina vähintään sikspäkin. Valvoo 1-2 yöllä, en tiedä tarkkaan, koska itse koitan nukkua.

Ja tämän kaiken keskellä se kehtaa kiukutella, että lapset ei kerro hänelle mitään eikä tee hänen kanssaan mitään - vaikka siis itse haluaisi lähinnä katsoa urheilua, somettaa ja juodan kaljaa. Valittaa myös, ettei tehdä koko perheenä mitään. Ajatus siitä on telkkarin katsominen yhdessä, tai joku kiva esim metsäretki yhdessä. Mutta sekin minun pitäisi hoitaa. Eli valita paikka, tarkistaa ajoreitit, ostaa ja pakata eväät, pakata lapsille varavaatteet ja huolehtia sadekamppeet, aurinkovoiteet, varahanskat yms. mukaan. Ja toki kotiin palatessa purkaa kassit ja laittaa tavarat paikalleen. Vituttaa niin ettei veri kierrä. Haluan erota, mutta emmin. Lähinnä pelottaa, että sen juominen karkaa käsistä lopullisesti, jos erotaan ja sitten lapsilla ei ole minkäänlaista isää. Ja se, että mun ihana anoppi kuolee huolesta ja surusta, jos erotaan.

Lue tekstisi uudestaan niin kuin se olisi siskosi/ystäväsi kirjoittama. Mitä neuvoja antaisit hänelle? Tee siitä omat johtopäätöksesi.

Ei ole syy patistaa ulos. Kyllä ne sisälläkin jotain voi tehdä. Kakarat opetetaan ettei sinua herätetä eikä meluta jos olet ollut yövuorossa. Kai teillä ovi on makuuhuoneessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainenhan on ihan mahdotonta. Mies ei arvosta tai ymmärrä asiaa, ja toisaalta olla nyt kolmen lapsen kanssa hipihiljaa että samassa kämpässä olija saa nukkua, se on aika hankalaa. 

Ihmettelen vain, miksei se mies voinut alun alkaen mennä lasten kanssa äidilleen?

Todella hyvä kysymys! Mutta kun hän ei ajattele mitään. Olisi varmaan pitänyt minun sanoa että menkää sinne, mutta en toisaalta halua määrätä mitä tekevät. Kyllä itsekin yleensä vapaaviikonloppuna teen lasten kanssa asioita kodin ulkopuolella, käydään uimassa, ulkoilemasssa jne. Saatetaan olla koko päiväkin jossain liikenteessä.

Ja siis olen itse sellainen että pärjään vähillä unilla, enkä ole menossa enää ensi yöksi töihin. Joten en vaadi että täällä tuntitolkulla oltaisiin hiljaa. Kunhan edes pysyisivät huoneesta pois. Ja tosiaan vanhin poika ei ollut saanut selvyyttä isältään (?) sille että olen nukkumassa, joten siksi oli tullut katsomaan itse jotta tietää pitääkö olla hiljaa... T. ap

Minulle jäi nyt epäselväksi, miksi olet tuollaisen miehen kanssa.

Tajuathan, että hän tahallaan usutti lapsen herättämään sinua?

Vierailija kirjoitti:

Ero ja vuoroviikkojärjestelyt, niin kyllä se ukkokin siitä tokenee.

Ei vaan ihan oikeesti mies on nyt väärässä ja ei johdu sukupuolesta, yötyöllisen on saatava leponsa.

Melko itsekästä ruveta vuorotyöläiseksi kolmen lapsen perheessä ja olettaa että muut tanssivat tämän yhden omavalitseman vuorokausirytmin ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki sympatiat täältä. Itse haluaisin hakea eroa vähän samanlaisista syistä. Meillä minä opiskelen (teen gradua) ja teen myös osa-aikatyötä (60%). Mies on työtön ja luultavasti ei työllisty ihan heti.

Mun vuorokausi koostuu siitä, että herään aamulla ja herätän lapset sekä hoidan heidät kouluun. Ekaluokkalainen on ihanan omatoiminen, mutta 9-vuotias autisti ei. Sen jälkeen joko teen töitä tai opiskelen, päivästä riippuen. Ekaluokkalainen kotiutuu puolenpäivän aikaan ja kaipaa tekemistä ja seuraa, joten häiritsee minua vähän väliä. Iltaisin on harrastuksia minulla ja lapsilla, hoidan kuskauksista noin 90%. Osa hoituu kimppakyydeillä muitten vanhempien kanssa. Iltapalat ja iltatoimet hoidan minä. Jos jää aikaa, jatkan opiskelujuttuja tai teen kotitöitä.

Miehen vuorokausirytmi. Herää 11-12 aikaan. Syö aamupalaa ja lukee lehteä tai surffaa netissä parisen tuntia. Ei viihdytä ekaluokkalaista, eikä tee sen kanssa mitään oma-aloitteisesti. Ei etenkään lähde sen kanssa ulos, jotta mulla olisi pienessä kämpässä työrauhaa. Päivästä riippuen tekee jotain kotitöitä, mutta ei siivoa koskaan, koska "täällä on niin sotkuista" (logiikka, huhuu?). Illalla katsoo urheilua ja lipittää bisseä aina vähintään sikspäkin. Valvoo 1-2 yöllä, en tiedä tarkkaan, koska itse koitan nukkua.

Ja tämän kaiken keskellä se kehtaa kiukutella, että lapset ei kerro hänelle mitään eikä tee hänen kanssaan mitään - vaikka siis itse haluaisi lähinnä katsoa urheilua, somettaa ja juodan kaljaa. Valittaa myös, ettei tehdä koko perheenä mitään. Ajatus siitä on telkkarin katsominen yhdessä, tai joku kiva esim metsäretki yhdessä. Mutta sekin minun pitäisi hoitaa. Eli valita paikka, tarkistaa ajoreitit, ostaa ja pakata eväät, pakata lapsille varavaatteet ja huolehtia sadekamppeet, aurinkovoiteet, varahanskat yms. mukaan. Ja toki kotiin palatessa purkaa kassit ja laittaa tavarat paikalleen. Vituttaa niin ettei veri kierrä. Haluan erota, mutta emmin. Lähinnä pelottaa, että sen juominen karkaa käsistä lopullisesti, jos erotaan ja sitten lapsilla ei ole minkäänlaista isää. Ja se, että mun ihana anoppi kuolee huolesta ja surusta, jos erotaan.

Et ole vastuussa aikuisen miehen juomisesta. Jos hän päästää juomisen karkaamaan käsistä ilman sinua, se ei ole mitenkään sinun vikasi. Mies on itse vastuussa elämästään ja valinnoistaan. 

Hienoja miehiä olette taas löytäneet! Onnittelut!

Todennäköisesti teet liikaa kotona, olet aina se, joka kokkaa ja hoitaa lasten jutut, ja mies yksinkertaisesti on täysin kädetön noissa tilanteissa.

Nyt käyt tiukan keskustelun koko perheen kanssa. Jos olet yön töissä, teet siellä töitä, ja sun on ihan pakko päästä nukkumaan aamulla, kun tulet kotiin. Tämä tarkoittaa sitä, että sinua EI VOI tulla häiritsemään ja että teillä ei voi metelöidä. Ulos on lähdettävä heti aamusta, että voit nukkua, ja siellä vaan pitää keksiä tekemistä. Oli sitten kävely- tai pyörälenkki tai ihan mikä tahansa, mutta ulkona on pystyttävä olemaan muutama tunti.

Toinen vaihtoehto on kyläily, ja sinne lähdetään sitten kaikkien lasten kanssa. Myöskään se vanhin lapsi ei voi olla kotona, jos ei osaa olla itseksiään, katsoa telkkaria, olla koneella/puhelimella jne. Ruutuajasta joustaminen on paljon fiksumpaa kuin sinun unistasi joustaminen, koska vain jälkimmäinen tap paa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole syy patistaa ulos. Kyllä ne sisälläkin jotain voi tehdä. Kakarat opetetaan ettei sinua herätetä eikä meluta jos olet ollut yövuorossa. Kai teillä ovi on makuuhuoneessa?

Ei ne lapset siihen parin tunnin ulkoiluun kuole, tekee hyvää vaan ja ulkoilla pitäisi ilman vuorotyövanhempaakin. 

Miehellä myös erilaiset unen lahjat. Nukkuu missä vaan milloin vaan. Itsekin nukun melko hyvin milloin vaan, mutta jos jatkuvasti herätetään niin en sitten välttämättä enää saakaan tuosta vaan unta uudestaan..

Kuulemma olisin saanut sit nukkua illalla, olisi voinut silloin lähteä lasten kanssa jonnekin!!! Jotenkin menee vaan uudestaan hermot kun miettii... Miksi ei voi antaa nukkua silloin kun pyydän ja sitten olisin itsekin voinut olla elävien kirjoissa loppupäivän, sen sijaan että koko lauantaipäivä menee zombina kunnes illalla ehkä pääsee nukkumaan, jos pääsee.. T. Ap

Ei ne sun yövuorot taivaasta tupsahda. Lapsille täytyy opettaa milloin eivät tule sinua häiritsemään. Ja miehen kanssa täytyy sopia miten aamulla toimitaan. Ei siis mitään epämääräisiä pyyntöjä "voisitteko käydä ulkona" vaan selkeä sopimus siitä miten toimitaan.

Lopeta se hirveä vuorotyö, se tulee hajottamaan itsesi ja perheesi. Ei ole helppoa kuule puolisollasikaan sietää tuota. Yövuorojen tekeminen on hirveää, epäterveellistä ja epäinhimillistä. Ei ikinä tule toimimaan lasten kanssa. Oma mies teki pari kertaa viikossa yövuoroja, se hajoitti hänen pään, kropan ja meidän parisuhteen. Mies oli aina väsynyt, ei auttanut missään, kotona piti aina olla hipihiljaa ettei vaan häirinnyt, hän ei edes voinut laittaa korvatulppia koska ei halunnut vaan periaatteesta niitä käyttää. Hirveä stressi asiasta. Voin kertoa, ettei se ole perheellesikään kivaa kun ei voi omassa kodissaan olla normaalisti toisen keskellä päivää tapahtuvan nukkumisen takia. Ei aina jaksa olla ulkona montaa tuntia tai keksiä tekemistä yksin lasten kanssa puoleksi päivää yksinomaan ulkona, varsinkaan nyt korona-aikana kun me ei ainakaan minnekään sisäleikkipuistoihin mennä koska niistä aina saa jonkun taudin mukaansa. Syksyllä sää rajoittaa olemista. Mieheni oli aina joku toipumassa yövuorosta tai valmistautumassa siihen, hän ei koskaan tehnyt mitään meidän perheen eteen sillä verukkeella, että on yövuoroja. Sitten hän oli vapaalla kun minä olin töissä ja lapsi päiväkodissa. Nyt olemme eronneet ja voin paremmin kuin koskaan. En enää ikinä halua suhdetta ihmisen kanssa, joka tekee vuorotöitä. Samalla se pilasi kaikki pyhät, viikonloput, joulut ja juhannukset. Töitä oli aina miten sattuu ja aina juhlin yksin lapsen kanssa niitä, kun toinen oli joko töissä tai toipumassa työstään. Aivan perseestä koko homma. Tänäkin jouluna mies viettää jouluaaton ja joulupäivän töissä. Onneksi itselläni on normaalit työajat. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ne sun yövuorot taivaasta tupsahda. Lapsille täytyy opettaa milloin eivät tule sinua häiritsemään. Ja miehen kanssa täytyy sopia miten aamulla toimitaan. Ei siis mitään epämääräisiä pyyntöjä "voisitteko käydä ulkona" vaan selkeä sopimus siitä miten toimitaan.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä myös erilaiset unen lahjat. Nukkuu missä vaan milloin vaan. Itsekin nukun melko hyvin milloin vaan, mutta jos jatkuvasti herätetään niin en sitten välttämättä enää saakaan tuosta vaan unta uudestaan..

Kuulemma olisin saanut sit nukkua illalla, olisi voinut silloin lähteä lasten kanssa jonnekin!!! Jotenkin menee vaan uudestaan hermot kun miettii... Miksi ei voi antaa nukkua silloin kun pyydän ja sitten olisin itsekin voinut olla elävien kirjoissa loppupäivän, sen sijaan että koko lauantaipäivä menee zombina kunnes illalla ehkä pääsee nukkumaan, jos pääsee.. T. Ap

Onhan tuo nyt ihan älytön vaatimus että pitäisi iltaan asti valvoa, jos olet edellisenä iltana lähtenyt yövuoroon. Kokeile vaatia mies valvomaan vuorokausi, suostuuko? Kysy miksi sinun sitten pitäisi suostua. 

Eikö ne voi pelata pleikkaa ja katsoa filmejä kun nukut. Mies kantaa heille ruokaa sohvalle ja he löhöilevät muutaman tunnin olkkarissa ja sinä nukut.

Ap, sinulla on nyt isompi ongelma kuin moukka mies, ja hänen moukka äitinsä joka ei kysy pojalta, miksi hän jätti muut lapset kotiin jos heidän äitinsä on ollut yövuorossa.

Olet alun perin antanut jo niin paljon pikkusormea pirulle, että se on kutakuinkin 2 km pitkä. Miksi ajattelet, että on ok jos saat nukkua pari tuntia yövuoron päälle? Nukkuisitko yöunta pari tuntia onnellisena, jos muut hyppelisivät sinua herättämässä?

Itselläni on idioottimies ja pieni kämppä. Ei osaa olla hiljaa yönälkäänsä sammuttamassa, vaan syö hapankorppua, suklaata ja kaikkea oikein kovaäänistä ja rouskuvaa, ja rapisevasti pakattua. Ja koska kerran on nälissään, niin oikein hyökkää eväitten kimppuun. On kestänyt vuosia saada se tajuamaan, että juu kyllä mä herään jos keittiössä murhataan suklaalevy RRIIIPSS RÄTINÄÄ FOLIOMELUA PPPAM rivinkatkaisu oikein mäjähtäen pöytää vasten. Ja sitten tämän suklaahimon hintana seuraavat pari päivää talossa asuu perseeseen ammuttu karhu, jota pännii kaikki muutkin miehen typeryydet, jotka ei taatusti ehdy.

Nyt lopulta on alkanut hiukan mennä perille. Mutta edelleenkään se ei aidosti ymmärrä, eikä se tajua että jos mulla on nälkä, syön hiljaisempia asioita ja kovaäänisemmät menen syömään kauemmas makkarinovelta.

Eli mulla kestää vuosia kouluttaa toista ihmisten tavoille vaikka itse ymmärrän mitä ne ovat ja vaadin, että niitä noudatetaan. Sä olet saanut samalla verstaalla veistetyn miehen ristiksesi, mutta et edes ymmärrä mitä sun kuuluisi sille takoa kupoliin.

Onko sulla joku kaveri, jonka luo voisit jatkossa mennä nukkumaan? Tai se anoppi?

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti teet liikaa kotona, olet aina se, joka kokkaa ja hoitaa lasten jutut, ja mies yksinkertaisesti on täysin kädetön noissa tilanteissa.

Nyt käyt tiukan keskustelun koko perheen kanssa. Jos olet yön töissä, teet siellä töitä, ja sun on ihan pakko päästä nukkumaan aamulla, kun tulet kotiin. Tämä tarkoittaa sitä, että sinua EI VOI tulla häiritsemään ja että teillä ei voi metelöidä. Ulos on lähdettävä heti aamusta, että voit nukkua, ja siellä vaan pitää keksiä tekemistä. Oli sitten kävely- tai pyörälenkki tai ihan mikä tahansa, mutta ulkona on pystyttävä olemaan muutama tunti.

Toinen vaihtoehto on kyläily, ja sinne lähdetään sitten kaikkien lasten kanssa. Myöskään se vanhin lapsi ei voi olla kotona, jos ei osaa olla itseksiään, katsoa telkkaria, olla koneella/puhelimella jne. Ruutuajasta joustaminen on paljon fiksumpaa kuin sinun unistasi joustaminen, koska vain jälkimmäinen tap paa.

Joo kyllä näin on. Teen paljon enemmän kotona ja olen jo luovuttanut sen suhteen että esim kotityöt tai lasten asioiden hoitaminen olisi tasapuolista. Mutta mies kuitenkin hoitaa lapset ihan hyvin kun olen pois kotoa esim välillä iltaisin töissä. Eikä myöskään valita esim että on liian rankkaa tms.

Vanhimmat lapset pystyvät kyllä olemaan itsekseen sen pari tuntia, vaikka katsoa leffaa, pelata tms, ja osaavat olla häiritsemättä jos heille tekee sen selväksi että nyt ei saa häiritä. Toki kivempi olisi jos isä jaksaisi heidän kanssaan viikonloppuna joskus jotain tehdä, koska minä yleensä olen myös se joka enemmän lasten kanssa tekee asioita... T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miehellä myös erilaiset unen lahjat. Nukkuu missä vaan milloin vaan. Itsekin nukun melko hyvin milloin vaan, mutta jos jatkuvasti herätetään niin en sitten välttämättä enää saakaan tuosta vaan unta uudestaan..

Kuulemma olisin saanut sit nukkua illalla, olisi voinut silloin lähteä lasten kanssa jonnekin!!! Jotenkin menee vaan uudestaan hermot kun miettii... Miksi ei voi antaa nukkua silloin kun pyydän ja sitten olisin itsekin voinut olla elävien kirjoissa loppupäivän, sen sijaan että koko lauantaipäivä menee zombina kunnes illalla ehkä pääsee nukkumaan, jos pääsee.. T. Ap

Mitä sinä teet tuollaisella miehellä, oikeasti? Yksi pahimpia kidutuskeinoja on se, ettei anna toisen nukkua. Jos haluat vielä satsata suhteeseen, niin tulosta silti eropaperit, ja laita vetämään. Erossa on 6 kk harkintaaika, ja sen aikana mies saa näyttää, että ottaa sinut huomioon. Jos ei ota, niin eroa. vaikka jäisit yksinhuoltajaksi, ja mies ei ottaisi lapsia tapaamisiin, niin saisit ainakin alle kouluikäiset vuorotyön jälkeen hoitoon nukkumistasi varten.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta se hirveä vuorotyö, se tulee hajottamaan itsesi ja perheesi. Ei ole helppoa kuule puolisollasikaan sietää tuota. Yövuorojen tekeminen on hirveää, epäterveellistä ja epäinhimillistä. Ei ikinä tule toimimaan lasten kanssa. Oma mies teki pari kertaa viikossa yövuoroja, se hajoitti hänen pään, kropan ja meidän parisuhteen. Mies oli aina väsynyt, ei auttanut missään, kotona piti aina olla hipihiljaa ettei vaan häirinnyt, hän ei edes voinut laittaa korvatulppia koska ei halunnut vaan periaatteesta niitä käyttää. Hirveä stressi asiasta. Voin kertoa, ettei se ole perheellesikään kivaa kun ei voi omassa kodissaan olla normaalisti toisen keskellä päivää tapahtuvan nukkumisen takia. Ei aina jaksa olla ulkona montaa tuntia tai keksiä tekemistä yksin lasten kanssa puoleksi päivää yksinomaan ulkona, varsinkaan nyt korona-aikana kun me ei ainakaan minnekään sisäleikkipuistoihin mennä koska niistä aina saa jonkun taudin mukaansa. Syksyllä sää rajoittaa olemista. Mieheni oli aina joku toipumassa yövuorosta tai valmistautumassa siihen, hän ei koskaan tehnyt mitään meidän perheen eteen sillä verukkeella, että on yövuoroja. Sitten hän oli vapaalla kun minä olin töissä ja lapsi päiväkodissa. Nyt olemme eronneet ja voin paremmin kuin koskaan. En enää ikinä halua suhdetta ihmisen kanssa, joka tekee vuorotöitä. Samalla se pilasi kaikki pyhät, viikonloput, joulut ja juhannukset. Töitä oli aina miten sattuu ja aina juhlin yksin lapsen kanssa niitä, kun toinen oli joko töissä tai toipumassa työstään. Aivan perseestä koko homma. Tänäkin jouluna mies viettää jouluaaton ja joulupäivän töissä. Onneksi itselläni on normaalit työajat. 

Ei kaikki voi vaan jättää työvuoroja, monella alalla ne on vaan pakko, sairaaloissa, vanhainkodeissa, poliisit, palomiehet, monet tehtaat, päivystystä vaativat työt. Uuden alankaan opettelu ei välttämättä onnistu taloudellisesti siinä vaiheessa kun tajuaa perustaneen perheen noin yksinkertaisen puolison kanssa.