Lue keskustelun säännöt.
Onko viehättävä vai ärsyttävä piirre ihmisessä, jos hän ei tiedä olevansa esim. hyvännäköinen?
14.11.2020 |
Joskus kun on aidosti olemassa sellaisia ihmisiä, jotka ovat upeita, mutta jotenkin hirveän nöyriä eivätkä välttämättä ymmärrä arvoaan muutenkaan.
Meneekö itsevarmuus aina vaatimattomuuden ohi?
Kommentit (43)
Kyllä ihan jokainen hyvännäköinen tietää olevansa hyvännäköinen. Aina voi toki teeskennellä, ettei muka tiedä ja kerätä näin ihailua muilta ihmisiltä.
Olen lapsesta asti nähnyt ihmisten teennäisyyden ja pitänyt sellaista aina erittäin vastenmielisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On teillä taas ongelmat. Voi hyvää päivää. Olis kyl parempi kun olisivat kaikki mulkkuja.
Toiset ei tee siitä numeroa. He ovat vaatimattomia persoonia. Heille on tärkeämpää muut asiat, kun ulkonäkö ja se mitä joku muu ajattelee hänestä.
Riippuu siitä ottavatko sen miten esille. "Vaatimattomuus" on ärsyttävää. Jatkuva sanallisesti itsensä alas painaminen ei ole kivaa kuunneltavaa ("kun olen näin ruma/huono/jne..."). Jos se taas on oikeaa vaatimattomuutta ja itsensä esilletuomattomuutta niin onhan se omalla tavalla viehättävää.
Voi ollakin viehättävä piirre. On ihmisiä, jotka eivät ole esim. kovin valokuvauksellisia mutta ovat livenä tosi kauniita. Usein se kauneus tulee jonkinlaisena säteilynä ja pienistä liikkeistä ja mikroilmeistä, jotka eivät sitten näy peiliin katsoessa tai valokuvista. Videokuvista se voi välittyä mutta harvempi itseään videokuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä viehättävää kuin se, että joku itseään älykkäänä pitävä kirjoittelee keskustelupalstoille ettei pidä itseään älykkäänä, jotta saisi kaikki huokailemaan ihastuksesta ja sanomaan, että kyllä sä varmasti olet älykäs koska yleensä keskiverrot tai tyhmät luulee olevansa älykkäämpiä kuin ovatkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihan jokainen hyvännäköinen tietää olevansa hyvännäköinen. Aina voi toki teeskennellä, ettei muka tiedä ja kerätä näin ihailua muilta ihmisiltä.
Olen lapsesta asti nähnyt ihmisten teennäisyyden ja pitänyt sellaista aina erittäin vastenmielisenä.
Olen jo sikiöstä asti nähnyt toisten ihmisten teennäisyyden marjapiirakkana ja pitänyt sitä erittäin herkullisena.
Onneksi olkoon, voitit viikonlopun teemäisimmän kommentin palkinnon jo la aamuna. Ota tuosta pala piirakkaa palkinnoksi. Se maistuu hyvältä, etenkin teen kanssa nautittuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on toisaalta aina vähän mielenkiintoista seurata näitä porukoita joissa on tosi kaunis nainen ja hänellä on varsin tavallisen näköinen kaveri et kuinka skitso tapaus tämä ulkoisesti viehättävämpi on kun nauttii tästä asetelmasta.
Joskus baarissa kun lähestyin jotain vähän pulleaa tytsyä ni sen ns. hyvännäköinen kaveri änkes siihen väliin ihan kiusallaan viemään tämän pullukan paikan. Nöyrästi tämä ei yhtä viehättävä neiti sitten aliustui sitten siinä tilanteessa. Ei tämä kaunis akka ees musta ollut kiinnostunut halusi vaan nöyryttää kaveriaan. Ja miehet on muka niitä sikoja..
Vierailija kirjoitti:
Väkisin tulee teennäinen vaikutelma vaikka olisi miten nöyrä. Mikäli on oikeasti upea ulkonäöltään niin ei varmasti voi siitä enää aikuisiällä olla täysin tietämätön.
Tietysti voi olla koska heille on kaikki hokemassa miten rumia he on. Ei rumille ja taviksille ulkonäöstä sanota ja jos sanotaan niin kehutaan. Jos olet kaunis, saat kyräilyä ja haukkumista osaksesi koko elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On myös ihmisiä joita ei tippaakaan kiinnosta ulkonäkö, miltä näyttävät, miltä muut näyttävät tai mitä muut heistä ajattelevat. Ja yleensä nämä ovat niitä oikeasti kauneimpia.
Minun kokemukseni mukaan ärsyttäviä. Olin vielä lukiossa tottunut olemaan ulkonäöltäni junttimainen rillipäämöhkäle, enkä tajunnut muuttuneeni ennen kuin olin kolmikymppinen ja kerran kollegani tiuskaisi minulle, että "helppohan sun on". En ymmärtänyt yhtään, mistä oli kysymys, mutta kollega kärsivällisesti kertoi, että kauniilla ihmisillä on niin helppoa. Otin tuon kettuiluna, koska päähäni ei mahtunut se, minkä näköinen olin muiden silmissä - vietin kaiken vapaa-aikani yksin, enkä ollut saanut mistään palautetta ulkonäöstäni tai muustakaan. Kun katselin itseäni peilistä, aloin vähitellen huomata, että minussahan oli kaikki, mitä upeaan ulkonäköön tarvittiin.
Jälkeenpäin minulle valkeni joissakin tilanteissa usein saamani negatiivinen vastakaiku: esimerkiksi tyytymättömyyteni johonkin pikkuasiaan ulkonäössäni otettiin kerskailuna. Siltä se on tosiaan kuulostanut, mutta minä en siitä tiennyt mitään. Hävettää vähän.
Parinkymmenen vuoden kuluttua huomasinkin sitten muuttuneeni näkymättömäksi. On ihan sama, miltä viisikymppisenä näyttää; ketään ei kiinnosta eikä harmita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ollakin viehättävä piirre. On ihmisiä, jotka eivät ole esim. kovin valokuvauksellisia mutta ovat livenä tosi kauniita. Usein se kauneus tulee jonkinlaisena säteilynä ja pienistä liikkeistä ja mikroilmeistä, jotka eivät sitten näy peiliin katsoessa tai valokuvista. Videokuvista se voi välittyä mutta harvempi itseään videokuvaa.
Sitä sanotaan karismaksi! Välittyy heikosti kuvien kautta, mutta annapa olla se hetki, kun tapaat tällaisen hyvän auran omaavan ihmisen livenä - siinä on silloin sitä jotain.
Täysipäinen ja tasapainoinen ihminen tietää miltä näyttää, muttei tee siitä numeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mutta entä jos on siinä kintaalla. Eli ei suoranaisesti ole kaunis muttei rumakaan. Joku voi sanoa kauniiksi, jonkun toisen mielestä on rumahko tms. Tällöin henkilö ei välttämättä tiedä onko hän toisten silmissä kaunis vai ruma tai jotakin siltä väliltä.
Nuoressa teini-ikäisessä tai parikymppisessä se on kiehtovaa ja on ihanaa nähdä näiden ihmisten pikkuhiljaa ymmärtävän lahjansa ja auttaa heitä siinä. Sama juttu esim. huonossa avioliitossa tai kiusattuna olleen kohdalla, on hienoa seurata kun hänen itsetumto paremmassa ympäristössä nousee. Ja sama nuorten opiskelevien tai työuraa aloittelevien kohdalla, jotka vielä eivät näe vielä lahjakkuuttaan.
Mutta muuten, jos esim. 25 - 35 v ikäinen terveessä ympäristössä kasvanut ei vieläkään ymmärrä kauneuttaan niin mulle tulee hänestä vähän tyhmä vaikutelma.
Jos taas ymmärtää mutta ei tuo sitä esille, tulee erittäin hyvä vaikutelma.
Vierailija kirjoitti:
Se on toisaalta aina vähän mielenkiintoista seurata näitä porukoita joissa on tosi kaunis nainen ja hänellä on varsin tavallisen näköinen kaveri et kuinka skitso tapaus tämä ulkoisesti viehättävämpi on kun nauttii tästä asetelmasta.
Joskus baarissa kun lähestyin jotain vähän pulleaa tytsyä ni sen ns. hyvännäköinen kaveri änkes siihen väliin ihan kiusallaan viemään tämän pullukan paikan. Nöyrästi tämä ei yhtä viehättävä neiti sitten aliustui sitten siinä tilanteessa. Ei tämä kaunis akka ees musta ollut kiinnostunut halusi vaan nöyryttää kaveriaan. Ja miehet on muka niitä sikoja..
Ton tyyppiset just yleensä Ei oo niitä kauniita vaan usein jopa rumia, tai sitten keskiverto mutta laittautumalla koittaa olla jotakin. Toi ylimoelisyys ja leuhkuus tulee luonteesta ei ulkonäöstä. Usein tosi kauniit on älykkäitä ja antaa muille tilaa. Sen sijaan teko kauniit ja muut huonoitsetuntoset on näitä oman etunsa pönkittäjiä.
Miten tästäkin saa käännettyä jotain negatiivista.
Ei nöyryys ole valinta, sitä vaan on aidosti sellainen kuin on.
Teennäinen ihminen kuvittelee että kaiken voi aina valita. Jopa omsn persoonalliduuden.
Ainiin, parempi olisi, että hehkuttaisi omaa ulkonäköään ja katselisi toisia nenänvartta pitkin?
Väkisin tulee teennäinen vaikutelma vaikka olisi miten nöyrä. Mikäli on oikeasti upea ulkonäöltään niin ei varmasti voi siitä enää aikuisiällä olla täysin tietämätön.