Paras kivunlievitys synnytykseen (jos epiduraalia ei lasketa)?
Haluaisin kuulla kokemuksia etenkin sellaisilta, jotka ovat synnyttäneet enemmän kuin kerran. Millaisia vinkkejä osaisitte antaa kivunlievitykseen, jos ei halua epiduraalia eikä spinaalia?
Avautumisvaiheen kipu ei pelota, mutta ponnitusvaihe kyllä! Olen kuullut, että epiduraalin teho ei edes välttämättä riitä ponnistusvaiheeseen. Olen ajatellut, että tahtoisin kohdunkaulan puudutuksen sekä pudentaalipuudutuksen, onko joku mennyt sellaisella kombolla ja miten meni :)?
Kommentit (28)
Eka synnytys, oli epiduraali joka toimi hienosti. Ilokaasusta tuli paha olo. Sitten pistettiin ilmeisesti kohdunkaulaan piikkiä ja ponnistusvaihe oli ihan kivuton, mutta pitkittyi ja jälkeen päin tuntuu etten oikein osannut ponnistaa oikein.
Toka synnytys meni luomuna. Kotona avautumisvaiheessa hypin ja pompin, tanssin ja örisin että saan paikat pysymään rentoina. Luin jostain että leuka pitää olla rentona. Toimi. Akupisteitä painelin ja olin niin pitkään kotona että sairaalassa ei ehditty antaa mitään. Ponnistusvaihe sattui mutta se meni nopeasti ohi. Joku tuossa kuvaili polttavaksi tunteeksi ja sitä se oli. Osasin ponnistaa ja kaikki meni helpommin. Tunnottomaksi puuduttaminen ei minusta kannata.
Ensimmisessä eteni synnytys niin nopeasti että ehdin juuri saada epiduraalin ja olinkin heti kun vaikutus alkoi jo täysin auki. Ongelmaksi muodostui, etten tuntenut mitään ponnistusvaiheessa ja varmasti tästä syystä ponnostus pitkittyi jonkin verran. Toisen synnytyksen menin ilokaasulla ja toimi hyvin. Tarvitsin kyllä myös ponnistusvaiheessa ilokaasua. Suosittelen siis kokeilemaan ilokaasua.
Ensimmisessä eteni synnytys niin nopeasti että ehdin juuri saada epiduraalin ja olinkin heti kun vaikutus alkoi jo täysin auki. Ongelmaksi muodostui, etten tuntenut mitään ponnistusvaiheessa ja varmasti tästä syystä ponnostus pitkittyi jonkin verran. Toisen synnytyksen menin ilokaasulla ja toimi hyvin. Tarvitsin kyllä myös ponnistusvaiheessa ilokaasua. Suosittelen siis kokeilemaan ilokaasua.
Mulla meni ilokaasua, mutta tuli pahoinvointia. Oisin ottanut epiduraalin, mutta en kerenny kun saatiin syntymään neljäntoistatunnin jälkeen vaimon pienellä avustuksella.
Oon synnyttänyt kahdesti. Kivunlievityksinä olen testannut epiduraalia, suihkua, ilokaasua, jyväpussia, selkähierontaa ja jumppapalloa. Ponnistusvaiheissa ei ollut kivunlievityksiä.
Epiduraali vei kivun kokonaan pois. Suihku alaselkään oli myös aika tehokas, mutta eipä sitä koko ajan voi olla suihkussa, kun sinne ei ole tarkoitus synnyttää. Ilokaasu vei kivun sopivasti jonnekin kauemmas, toimi hyvin.
Kuten monella muullakin vastaajalla mulla oli samoin, että avautumisvaiheen loppu oli kivulias, mutta suunnilleen sillä sekunnilla, kun sai luvan ponnistaa, se kipu jotenkin hävisi ja alkoi sellainen kova tekemisen meininki. Mulla ei ole ponnistusvaiheessa siis ollut kivunlievityksiä, ponnistusvaiheet ovat kestäneet n. 40 minuuttia ja molemmista on tullut laajat 2. asteen repeämät, mutta en ole kummassakaan huomannut sitä. Luulin molemmissa, että selvisin naarmuitta. Oli ponnistusvaiheessakin kipua, mutta ei sellaista tunnistettavaa, että nyt liha repeää. Ponnistusvaiheen kipuun auttoi parhaiten kätilön neuvoma hengitystekniikka.
Eka synnytys epiduraalin kanssa ja kaksi seuraavaa luomuna kivunlievityksen suhteen (käynnistettyjä synnytyksiä). Minulla rentoutuminen on toiminut parhaiten. Olen kuunnellut "Synnytä rentoutuneena" CD:tä ja sen oppien mukaan yrittänyt ajatella, että jokainen supistus tuo vauvan syntymän lähemmäksi. Hyvin on toiminut, en ole tarvinnut lääkkeellistä kivunlievitystä tuon ensimmäisen jälkeen.
Suihkua ym. lämmintä en ole kokeillut, pallon päällä istuminen ei ollut minusta mukavaa.
Eka synnytys, oli epiduraali joka toimi hienosti. Ilokaasusta tuli paha olo. Sitten pistettiin ilmeisesti kohdunkaulaan piikkiä ja ponnistusvaihe oli ihan kivuton, mutta pitkittyi ja jälkeen päin tuntuu etten oikein osannut ponnistaa oikein.
Toka synnytys meni luomuna. Kotona avautumisvaiheessa hypin ja pompin, tanssin ja örisin että saan paikat pysymään rentoina. Luin jostain että leuka pitää olla rentona. Toimi. Akupisteitä painelin ja olin niin pitkään kotona että sairaalassa ei ehditty antaa mitään. Ponnistusvaihe sattui mutta se meni nopeasti ohi. Joku tuossa kuvaili polttavaksi tunteeksi ja sitä se oli. Osasin ponnistaa ja kaikki meni helpommin. Tunnottomaksi puuduttaminen ei minusta kannata.