On hirveätä olla näin juureton!!

Joo, mä tahtoisin joskus olla rauhassa suvulta ja perheeltä...

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 16:07"]Mä aina kadehdin ihmisiä, joilla on suuri suku ja sisaruksia ja serkkuja, setiä ja tätejä jne jne. Tai edes vanhemmat.

Tietysti ymmärrän, ettei se suku aina ole siunaus, mutta ei sekään, ettei sitä ole!

Mulla ei ole kuin vanha mummo vanhainkodissa, joka ei minua edes tunnista. Nyt jo kuollut äitini (pahasti alkoholisoitunut) ei edes tiennyt kuka on isäni ja hänen äitinsä eli mummoni oli jo aikanaan eristäytynyt kaikista ihmisistä, omista sukulaisistaan.

On tuskastuttavaa, kun ei ole olemassa ketään ihmisiä, jotka edustaisi jotenkin mua ja mun juuria, yksin vaan hengailen.

[/quote]

Mulla aika lailla sama tilanne. Vanhemmat elossa, mutta heitä ei kiinnosta pitää yhteyttä kuin max kerran vuodessa. Mua surettaa kovasti :(

Pitäs perustaa "juurettomille" joku oma järjestö, joka järjestäis jotkut juurettomuusjuhlat korvaamaan menetetyt sukujuhlat :)

Täällä olisi yksi yksinäinen varamummu. Haluaako joku tutustua ja pyydellä meitä muita yksinäisiä vaikka kahville? Kun kevät tulee niin voisin pitää parvekekahvit itsetuotujen leivonnaisten kanssa. Kiinnostaako teitä suvuttomat sielut? Minulla on kyllä ollut suuri suku, mutta silti olen jäänyt ypöyksin. Missäpäin asutte? Kiinnostaisiko jotain lähteä Allegrolla Venäjälle tai laivalla Ruotsiin? Tai vaikkapa päiväksi Tallinnaan? Ei kovia kännejä kuitenkaan vaan mielummin raitista linjaa. Pitäkää yhteyttä - perustakaa joku sähköpostiosoite yhteydenpitoa varten. T. mummeli-ihminen

Tunnistan tuon juurettomuuden tunteen. Kateellisena olen katsellut ja kuunnellut, miten sisarukset pitävät yhtä. En tiedä, mitä sisaruus on. Myös äitisuhde oli huono, henkinen side katkesi jo ollessani alakouluikäinen. Varsinaista läheisyyttä ei koskaan ollutkaan. Nyt jäljellä perheestä on vain eno ja pari serkkua. Entistä läheisemmäksi viime vuosien aikaan ovat tulleet pikkuserkkuni, joihin solmin uudelleen yhteyden noin viisi vuotta sitten. Meillä ei ole kovinkaan paljon alkoholiongelmia suvussa, aikaisemmissa polvissa oli enemmän. Luonteet ovat vain niin omituisia.

Ïtselläni sama tilanne, mutta minua se ei haittaa mitenkään. Olen aika epäsosiaalinen muutenkin ja minusta on tavallaan helpotus ettei enää tarvitse velvollisuudesta pitää yhteyttä keneenkään, kuten tarvi vielä kun omat vanhemmat elivät...