Apua! Mummi omii lapset

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 13:45"]

Niin.. Asiaan kuuluu että sisarustani hän kyllä auttaa kaikenlaisessa. Meitä ei auttanut vaikka pyysinkin kun vauva nukkui tosi huonosti ja oli täysimetyksellä. En todellakaan odota että mummi olisi joku siivooja täällä, mutta pientä apua olisi tervetullutta kun ei nyt vaan pysty vauva sylissä tekemään kaikkia. Yritetty on. Ja kyseessä oma äitini, ei anoppi. Ja jos asiasta yrittää puhua, äitini heittäytyy marttyyriksi ja suuttuu.

[/quote]Eikö lastesi hoitaminen ole auttamista? Toivottavasti vauvasi ei ole aina sylissä, vaan pääsee harjoittelemaan liikkumistakin...

Voi että kun saisi lapsille tuollaisen mummin. Se olisi enemmän kuin sata jänistä! Helpompaa sitä on vältellä yli-innokasta mummia kuin saada sellaista mummia kiinnostumaan jota ei lapset kiinnosta yhtään... Olisit onnellinen!

Apu löytyy lähempää kuin arvaatkaan. Mene peilin eteen ja katso - siellä se on!

Omituista, että nainen ei ole aikuistunut vieläkään vaikka on jo itse äiti. Sitä pitää vaan oppia sanomaan asiallisesti, ystävällisesti mutta erittäin tiukasti ja päättäväisesti, että EI, TÄMÄ EI KÄY.

Miksi mulla on vaikea kuvitella äitiä, joka vaan haavi auki tuijottaa jos joku tulee ottamaan vauvan sylistä. Mutta kun sinä kuitenkin toivoisit apua kun et voi vauva sylissä tehdä kaikkea ... että miten se asia oikeastaan olikaan? Oletko kuitenkin terve?

Ihanaa, että lapsillasi on noin rakastava mummi! Sinä (ja miehesi?) taas voitte päättää, kuinka usein lapset pääsevät mummilleen.

Vanhempien roolihan on tuottaa pettymyksiä ja tehdä rajoja!

Äidilläsi on koti ja sinne rakentaa mitä tahtoo jos tahtoo mutta sinä silti päätät lapsen asiat ja kotona varsinkin toimitte teidän säännöillä. Ihan kaikkea siis ei pidä missään hyväksyä mitä muut lapsellesi tahtoo. 

Äitisi ottaa lapsen sylistäsi? Öh. okei. Ei oikein mennyt jakoon mitä pahaa tuossa on.

Jos joku on minusta tärkeää niin se että sinä puhut äitisi kanssa ongelmista ihan niiden oikeilla nimillä ja niinkuin ne on, missään nimessä ei kun tilanne on päällä ja alatte riitelemään tai napisemaan lapsien kuullen. Sinä teet lapsiesi kasvatusratkaisuja.

Ja jos äitisi kanssa sovit rajat niin niitä noudatatte ja jos äitisi silti tekee mitä lystää niin sinä otat lapset ja menette pois tilanteesta.

Jos lapset saa kaiken mitä ne toivoo niin mistä se kertoo? Onko äidilläsi jotain syitä miksi hän niin tekee? Saako lapset mammonalla onnen? Entä mitä haittaa siitä voisi olla jos saa kaiken mitä haluaa -tuo nyt on sinulta vähän liioiteltua että 4- vuotiaan pitää osata pyytää kauniisti mutta ei kaikkea voi saada.

Mitä se sinun äitisi tahtoo saavuttaa tuollaisella lahjonnalla? Kysy häneltä, älä tee omia päätelmiä asiosta vaan jutelkaa. Ehkä sekin helpottaa äitisi elämää jos se käsittää että hänellä on teihin hyvät suhteet ilman että koittaa tarjota kokoajan jotain tavaraa. Ehkä äitisi olisi aikanaan tahtonut itse pienenä saada jotain tai antaa sinulle? Mutta siihen on ollut vasta nyt mahdollisuus? Kerro äidillesi tunteistasi ja pohtikaa yhdessä voiko liikaakin saada?

Näköjään hyvin vaikea selittää jonkun tilanteen kun niin moni ymmärtää sen väärin. No, jos ei olisi ongelmia, niin ajattelisin itse varmaan samoin. Ja lapsi kyllä liikkuu, halusi vaan kovasti olla sylissä kun nukkui huonosti ja vierasti siihen aikaan.

Täytyy olla hullu kun kuvittelee täältä paljon neuvoja irtoavan... Ongelma on että mummi EI SUOSTU puhumaan koko asiasta, ei muutenkaan välitä paskaakaan mun tunteista ja yrittää saada lapsenlasta tekemään HÄNTÄ onnelliseksi kun häneltä itseltä puuttuu ystäviä. Ei edes yrittää hakea ikäisensä seuraa, vaan heittäytyy marttyyriksi istuen kotona odottaen että lapsenlapset tekisivät hänet iloiseksi. Ja minä hölmö, yritän olla se vitun kiltti tyttö mikä aina piti olla jotta kelpaisi. Anteeks nyt vaan, mutta alkaa ottaa päähän!