Rakastan eläimiä enemmän kuin ihmisiä (ml. lapsia). Olenko sairas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläimiä on paljon helpompi rakastaa. Eivät ne käyttäydy niin kamalalla tavalla kuin ihmiset.

Paitsi että esim. raatelevat ja tappavat toisiaan?

Ei samalla lailla huvikseen kuin ihmiset. Eivät tapa ja raatele lajitovereitaan esim. kostaakseen, vaan useimmiten muita lajeja ruokaa saadakseen 

Toki voivat laittaa kilpailijoita (joko saman tai vieraan lajin edustajia) kylmäksi. Mutta kyllä mäkin eläimistä tykkään enemmän - vain harvasta ihmisestä pidän niin paljon, niitäkin kyllä on.

Haluaat nähdä maailman ja elämän muutoinkin kuin vain pelkkien luotujen järjestelmien ja systeemien valossa. Tekiisi mieli näpäyttää systeemiä ja keksiä nyt vaikka jokin stressilelu ja tulla sillä miljonäääriksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuo ml. lapsia tarkoittaa?

Oisko "mukaan lukien".

Minäkin pidän erityisesti kaikista pörröisistä eläimistä.

Kissat ja koirat ovat kummatkin ihania + luonnon eläimet.

Minäkin pidän enemmän muista eläimistä kuin ihmisistä. En tiedä onko se sairasta, mutta luulen että se on jonkinlainen liikakansoituksen aiheuttama kieroutuma, mutta olkoon. Ihmiset on muutenkin niin kieroutuneita nykyään, kuka milläkin tavalla ja tuo eläinrakkaus on sieltä lievimmästä päästä.

Toivottavasti kaikki ihmislapset kuolisivat, jotta ilmasto säilyisi. Voisimme sitten ottaa koiria tilalle. Se olisi ihanaa

Et ole. Ihan sama täällä. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän inhoan lajitoverereita. Harmittaa ettei mikään tauti onnistu harventamaan kantaa. Jos ihmistä ajattelisi eläimenä kuten me eläimiä, ois jo kiivaasti metsästetty ylisuureksi kasvanutta populaatiota joka tuhoaa elinolosuhteet itseltä ja muilta lajeilta. Mutta ei, pitää rokottaa ja paapoa ja lääkitä kaikki koska ihminen on niin paljon arvokkampi kuin muut lajit. Paras olisi maapallolle ilman lajiamme.

Kaikki järkevät ihmiset toivoisivat, että korona tappaisi kaikki ihmiset. Korona ei tartu koiriin. Olisimme kaikki paljon onnellisimpia silloin.

Euroopassa vain Suomessa ja Unkarissa eläimiinsekaantumista ei ole kielletty.

Vierailija kirjoitti:

Sairasta porukkaa täällä

Ei kannata tuomita, varmaan itelläs on oma heikko kohtasi.

Te ootte sairaita

Minä pidän enemmän ihmisistä. Pidän ihmisiä ensinnäkin luotettavampina. En ole koskaan joutunut lääkärille ihmisen hyökkäyksen vuoksi, eläimen hyökkäyksen vuoksi olen joutunut.

Samoin tuntuu köyhältä ajatus ystävästä, jolta ei saa muuta kuin sokeaa lojaliteettia. Lemmikin on pakko leimautua omistajaansa, ihmisen ystävyys täytyy ansaita.

Puhumattakaan siitä kaikesta kauneudesta, mitä toisen ihmisen kanssa voi kokea. Kirjallisuus, musiikki, kuvataide - ei niitä voi jakaa eläimen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Eläimiä on paljon helpompi rakastaa. Eivät ne käyttäydy niin kamalalla tavalla kuin ihmiset.

Eläinmaailman raakuus on ihan omaa luokkaansa, niitähän me ihmisekin olemme omissa oloissamme ilman Jumalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläimiä on paljon helpompi rakastaa. Eivät ne käyttäydy niin kamalalla tavalla kuin ihmiset.

Paitsi että esim. raatelevat ja tappavat toisiaan?

Mutta eivät huvikseen eivätkä kostaakseen.

Ihan normaalia. Itselläni lapsia ja he ovat tietenkin minulle kaikkein rakkaimmat, mutta jos puhutaan muista, niin enemmän iloa minulle tulee muiden lemmikeistä kuin lapsista. Sori, mutta näin se menee. Kaikille tietenkin pyrin olemaan aina asiallinen ja ystävällinen. Enkä tätä ääneen julista.

Muutenkin, vaikka äiti olenkin, niin en halua korostaa vanhemmuuden hurskautta: itserakkauttahan tämä on. Omasta halusta päätetään omia geenejä jatkaa. Tietenkin se on monin tavoin parasta ja ihaninta, mutta rakkaus omiin lapsiin (omiin geeneihin ellei muutoin hankittuja) on kuitenkin käytännössä itserakkautta, eikä suurta hurskautta ja pyyteettömyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläimiä on paljon helpompi rakastaa. Eivät ne käyttäydy niin kamalalla tavalla kuin ihmiset.

Eläinmaailman raakuus on ihan omaa luokkaansa, niitähän me ihmisekin olemme omissa oloissamme ilman Jumalaa.

Eläinmaailma ei itse asiassa ole raaka vaan käytännöllinen. Ihmiset jumalineen ja omituisine sääntöineen sen sijaan ovat ihan kilahtaneita ja tuomitsevia ja julmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläimiä on paljon helpompi rakastaa. Eivät ne käyttäydy niin kamalalla tavalla kuin ihmiset.

Paitsi että esim. raatelevat ja tappavat toisiaan?

Ei samalla lailla huvikseen kuin ihmiset. Eivät tapa ja raatele lajitovereitaan esim. kostaakseen, vaan useimmiten muita lajeja ruokaa saadakseen 

Tappavat ja jättävät heitteille myös omat jälkeläisensä. Selviytymisen laki on armoton.

Vierailija kirjoitti:

Minä pidän enemmän ihmisistä. Pidän ihmisiä ensinnäkin luotettavampina. En ole koskaan joutunut lääkärille ihmisen hyökkäyksen vuoksi, eläimen hyökkäyksen vuoksi olen joutunut.

Samoin tuntuu köyhältä ajatus ystävästä, jolta ei saa muuta kuin sokeaa lojaliteettia. Lemmikin on pakko leimautua omistajaansa, ihmisen ystävyys täytyy ansaita.

Puhumattakaan siitä kaikesta kauneudesta, mitä toisen ihmisen kanssa voi kokea. Kirjallisuus, musiikki, kuvataide - ei niitä voi jakaa eläimen kanssa.

Olen eri mieltä, jaan maapallon kauneuden mielummin koirani kanssa kuin kenenkään ihmisen. Eikä kiinnosta yrittää "ansaita" kenenkään ihmisen ystävyyttä.

Jos samassa huonessa itkee vauva ja vinkuu koiran- tai kissanpentu, niin hoivaan ennemmin koiraa tai kissaa. Vauvan itku kuuluu ikävältä korvissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläimiä on paljon helpompi rakastaa. Eivät ne käyttäydy niin kamalalla tavalla kuin ihmiset.

Paitsi että esim. raatelevat ja tappavat toisiaan?

Ei samalla lailla huvikseen kuin ihmiset. Eivät tapa ja raatele lajitovereitaan esim. kostaakseen, vaan useimmiten muita lajeja ruokaa saadakseen 

Tappavat ja jättävät heitteille myös omat jälkeläisensä. Selviytymisen laki on armoton.

Kyllä, jos se on käytännöllistä. Mutta eivät mieti kostoa ja murhaa kuukausia. Eivätkä viihdytä itseään tappamisella.

Vierailija kirjoitti:

Minä pidän enemmän ihmisistä. Pidän ihmisiä ensinnäkin luotettavampina. En ole koskaan joutunut lääkärille ihmisen hyökkäyksen vuoksi, eläimen hyökkäyksen vuoksi olen joutunut.

Samoin tuntuu köyhältä ajatus ystävästä, jolta ei saa muuta kuin sokeaa lojaliteettia. Lemmikin on pakko leimautua omistajaansa, ihmisen ystävyys täytyy ansaita.

Puhumattakaan siitä kaikesta kauneudesta, mitä toisen ihmisen kanssa voi kokea. Kirjallisuus, musiikki, kuvataide - ei niitä voi jakaa eläimen kanssa.

Totta tämäkin. Toki eläimet siitä helppoja, että ne leimaantuu ja kiintyy - yhteys ihmisiin vaatii enemmän. Silti, mieluummin käyn tutustumassa kavereiden lemmikkeihin kuin lapsiin. Toki jokunen poikkeuksin on, mutta välillä nämä nykyajan maailmannapa lapset ovat vähän raskaita.