Rakastan eläimiä enemmän kuin ihmisiä (ml. lapsia). Olenko sairas?
Olen ollut koko elämäni hyvin ihmisvihamielinen mutta rakastan eläimiä. Kun näen ystävien vauvoja, en tunne mitään - ainakaan positiivista tunnetta. Sen sijaan kissat, koirat, hiiret - jopa rotat ja käärmeet sekä liskot - herättää vaan positiviisia tunteita ja rakkautta ja suojelunhalua. Onko muita jotka tuntee näin? Olenko kenties jotenkin sairas?
Kommentit (52)
Jos joku teistä joutuu hirvikolariin ja hirvi ja sinä olette molemmat henkihieverissä, niin hyvä tietää, että voin mieluummin keskittyä hirven hengissä pitämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläimiä on paljon helpompi rakastaa. Eivät ne käyttäydy niin kamalalla tavalla kuin ihmiset.
Paitsi että esim. raatelevat ja tappavat toisiaan?
Ei samalla lailla huvikseen kuin ihmiset. Eivät tapa ja raatele lajitovereitaan esim. kostaakseen, vaan useimmiten muita lajeja ruokaa saadakseen
Tappavat ja jättävät heitteille myös omat jälkeläisensä. Selviytymisen laki on armoton.
Taitaapa nuo ihmisetkin jättää jälkeläisiään heitteille tai ainakin yhteiskunnan vastuulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän enemmän ihmisistä. Pidän ihmisiä ensinnäkin luotettavampina. En ole koskaan joutunut lääkärille ihmisen hyökkäyksen vuoksi, eläimen hyökkäyksen vuoksi olen joutunut.
Samoin tuntuu köyhältä ajatus ystävästä, jolta ei saa muuta kuin sokeaa lojaliteettia. Lemmikin on pakko leimautua omistajaansa, ihmisen ystävyys täytyy ansaita.
Puhumattakaan siitä kaikesta kauneudesta, mitä toisen ihmisen kanssa voi kokea. Kirjallisuus, musiikki, kuvataide - ei niitä voi jakaa eläimen kanssa.
Olen eri mieltä, jaan maapallon kauneuden mielummin koirani kanssa kuin kenenkään ihmisen. Eikä kiinnosta yrittää "ansaita" kenenkään ihmisen ystävyyttä.
Toki koiran kanssa on kivaa, kun saa leikkiä jumalaa. Ihmisen kanssa ystävyys on paljon vaikeampaa: se vaatii vastavuoroista kunnioitusta ja kuuntelemista. Vastalahjaksi se on sitten myös paljon palkitsevampaa. Et voi jutella koirasi kanssa vaikka kuolemasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläimiä on paljon helpompi rakastaa. Eivät ne käyttäydy niin kamalalla tavalla kuin ihmiset.
Paitsi että esim. raatelevat ja tappavat toisiaan?
Mutta eivät huvikseen eivätkä kostaakseen.
Minun lähipiirissäni ei ole yhtään ihmistä, joka olisi raadellut tai tappanut mistään syystä. Sen sijaan jouduin jo lapsena todistamaan joitakin hirvittäviä tekoja, mitä perheemme lemmikkieläimet tekivät poikasilleen. Taisin traumatisoitua, sillä en oikein siedä eläimiä.
Et mitenkään outo. Mulla sama juttu. En saanut mitenkään hyviä lähtökohtia kotoa, siihen kuului vanhempien alkoholismia ja mun hakkaamista, muut siskot sai olla rauhassa, koska eivät sanoneet koskaan mitään vastaan. Sain lapsenkin, mutten pystynyt sitä pitämään sairauteni takia, ja en varmaan muutenkaan, kun olin sen kanssa yksin.
Mun yksi mottoni on "the more I learn about people, the more I love my dog." (and I don't even have a dog)
Minäkin pidän eläimistä, olen ollut kasvissyöjä yli 20 vuotta koska en pysty syömään mitään eläintä. Ihmiset ovat ilkeitä, manipuloivia p*skoja. Enkä minäkään ole koskaan pitänyt esim vauvoja söpöinä. Eiköhän tämä ole ihan kohtuullisen normaalia.
Vierailija wrote:
Minä pidän enemmän ihmisistä. Pidän ihmisiä ensinnäkin luotettavampina. En ole koskaan joutunut lääkärille ihmisen hyökkäyksen vuoksi, eläimen hyökkäyksen vuoksi olen joutunut.
Samoin tuntuu köyhältä ajatus ystävästä, jolta ei saa muuta kuin sokeaa lojaliteettia. Lemmikin on pakko leimautua omistajaansa, ihmisen ystävyys täytyy ansaita.
Puhumattakaan siitä kaikesta kauneudesta, mitä toisen ihmisen kanssa voi kokea. Kirjallisuus, musiikki, kuvataide - ei niitä voi jakaa eläimen kanssa.
Mulla taas on niin päin että kimppuuni hyökkäsi lauma ihmisiä täysin ilman syytä, aivan puskista. En mennyt lääkäriin mutta vaatteet menivät rikki. Eläin ei ole koskaan kimppuuni vielä hyökännyt.
Vihan on aina vahva tunne. Evolutiivisesti se kehittyi suojaamaan ihmistä uhilta, jotka uhkasivat hänen henkeään tai terveyttään. Se on myös hyvin kuluttava tunne ja sen takia kannattaa pohtia, onko ihmisten jatkuvassa vihaamisessa mitään mieltä. Suojeleeko se sinua aidosti asioilta, jotka triggeröivät vihan tunteita sinussa? Tiedätkö sinä edes, miksi sinä vihaat ihmisiä?
Sama täällä. Rakastan kaikkia eläimiä niin paljon. Kärsin eläinten kaltoinkohtelusta jota on maailma täynnä. - Toisaalta olen iän myötä alkanut pitämään myös lapsista. Ja omia lapsia ja lapsenlapsia rakastan.
Olet harvinainen terve yksilö sairaan enemmistön rinnalla.
Ihminen on geeniviallinen laji. Luonto olisi onnellinen päästessään eroon ihmislajista.
Miten? Mielestäni eläimet ja ihmiset (ja kasvit) ovat kaikki samaa alkuperää. Mutta siinä muodossa kuin ne nyt ilmenevät ja miten ne käyttäytyvät - sori, tykkään enemmän eläimistä.