Istu hetki kanssani.
Yöt ovat synkkiä. Kipu kumpuaa sisältä.
Sitä miettii, että miten jaksaa aamuun nousevaan.
En näe tässä ketään. Varjot kasvavat pimeässä.
Tekisitkö sinä yhden pienen ihmisen onnelliseksi. Pitelisitkö sinä kättäni tänä yönä?
Istuisitko hetken kanssani ja auttaisit huomiseen jaksamaan?
Kommentit (169)
Elämässä yöt ovat ne, jolloin kipu tekee tuhojaan.
En jaksa enää yksin.
Kohtaamisia. Niitä haen tällä hetkellä.
Olisi edes ajatuksen tasolla voimaannuttavaa, jos joku istuisi kanssani näinä vaikeina hetkinä. Tässä. Puhuisi.
Ehkä joku vielä huomaa hiljaisen pyyntöni.
Ehkä tämä ikuisuus ei jatku tyhjänä.
Tämä ei välttämättä ole paras paikka löytää juttuseuraa. Ehkä joku chat-palsta voisi tuoda paremman tuloksen. Itsekin on pakko kohta mennä nukkumaan. Hyvää yötä sinulle!
Yks mies just tänään laittoi just tollasia viestejä. Kun en vastannu kertoi tehneensä ex:sästään rikosilmoiltuksen!
Onko sillä väliä mistä etsin juttuseuraa?
Olen täysin anonyymi. Kynnys mihinkään on suuri.
Tämä on nyt vain hiljainen avunpyyntö. Siihen, että joku hetken jaksaisi pysyä läsnä.
Onko se väärin?
Hukuttaudunko takaisin yksinäisyyteen?
Sanoinko, että se olisi väärin? Voisit päästä tavoitteeseesi paremmin chat-palstan kautta.
Elämä. Menneisyys. Se on painajainen.
Kuten sanoin. Haluan vain selvitä tästä yöstä. Ja sitten seuraavasta.
Kaipaan vain jonkun hetkeksi tähän.
En tiedä chateista. Kiitän vinkistä silti. Koen tämän turvallisemmaksi.
Pelkään toki pilkkaa. Se saattaa musertaa. Olen herkäksi riepoteltu.
Jos yhtään lohduttaa, täällä valvotaan huolien keskellä. Elämässä on paljon hyviä asioita, mutta nyt on huolia jotka herättävät aamuyöstä ja pitävät hereillä. Lämpimiä ajatuksia! Yritän vielä saada unenpäästä kiinni.
Kiitos.
Eihän se koskaan ole kiva kuulla että muilla on huolia. Ei koskaan. Olet ajatuksissani, kuka oletkaan.
Kiitos kun käväisit tässä.
Olen täällä taas ensi yönä. Turvaudun pieneen.
- Minä (alottaja)
Tää ketju on parasta av:lla tänä yönä. Hurmaavaa riimittelyä!
Väsymyksestä jo turta. Kivusta heikko.
Huomiseen käyn katse maassa.
Voimaa etsin. Edes pientä.
Siksi tänne kirjoitin. Hetkeksi taisin rohkaistua. Voimaa hakemaan.
Kiitos tästä yöstä. Kiitos ajatuksesta. Tunsin sen hetken.
Kohta taas aurinko nousee.
Ei ole uskoa tähän nyt ollenkaan.
Olenko ikuisesti menneisyyden vanki.
Tuntuu, että nyt on viimeinen hetki muuttua. En tosin pysty siihen yksin.
Seison tienristeyksessä. En tiedä mihin astua seuraavaksi. Katkeeko lanka vai onko tämä portaiden ensimmäinen askel.
Yksin ei ole voimia. Jotain on pakko tapahtua. En jaksa enää vellovaa tyhjyyttä. Sitä hukkumisen tunnetta.
Suosikkeihin meni tämä ketju niin että pamahti. Niin koskettavaa, niin karua, niin runollista. Pissat tulee kohta housuun :D
Nyt taas hiljaa tässä, yksin istun elämässä.
Kuuntelen hurinaa, tasaista ja pehmeää.
En tiedä, kuinka jaksaa.. enää tätä matkaa.
Hiljaa huhuilen. Tuskasta kumpuaa, kutsu tää.
Olenko yksin, kylmän käteni kanssa.
Voiko joku lämmittää? Paleltunutta kulkijaa.
Kaunista