Lue keskustelun säännöt.
Mitä rehellistä työhösi liittyvää mielipidettä et voi sanoa ääneen?
Päihdeongelmaiset ovat usein uskomattoman itsekkäitä ja ilkeitä ja lypsävät yhteiskunnasta rahat (esim. toistuvilla tehottomilla katkoilla) jotka mielestäni voisi ennemmin sijoittaa lasten ja vanhusten hyvinvointiin. Sosionomi
Kommentit (3246)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kaikkia ei pitäisi väkisin pitää hengissä, vaan joskus olisi parempia antaa ns. luonnonvalinnan hoitaa homma.
T. Kokemus sekä vaikeavammaisten hoitoyksiköstä että sairaalasta
Ei ole sinun asiasi päättää, kenen elämä on elämisen arvoista.
No enpä sellaista päätäntävaltaa haluakaan. Kerroin vain mielipiteeni, kun sitä kysyttiin. Tekopyhää hymistelyä tuollainen "kaikki elämä on yhtä arvokasta" jeesustelu. Sellaista voi huudella vain henkilö, joka ei ole nähnyt käytännössä, millaista on, kun mitään ei voi itse tehdä ja ison osan aikaa ei edes tajua, mikä maa ja mikä valuutta. Itse ainakin haluaisin, että kuolo korjaisi, jos joutuisin tilanteeseen, jossa olen sänkyyn sidottuna enkä tule sieltä koskaan ylös pääsemään omin avuin.
Omin silmin nähtynä tätä valintaa tapahtuu sairaaloissa ainakin näin korona-aikaan. Teho on tyhjänä eikä muutenkaan montaa koronapotilasta hoidossa osastolla mutta jos mittarissa on 60 vuotta ei ole pääsyä teholle. Ehkä kun olet jo tiedottomana ja hengitys äärimmäisen vaivalloista, voit saada happea. Potilas ilman omaisia on kyllä aika heikoilla, ei ole ketään pitämässä potilaan puolta. Kierrän oman alueeni sairaalat kaukaa. Ja en hymistele että "kaikki elämä on tärkeää jne." vaan jo ennakkoon valittu käytäntö että iäkkäämmät eivät ole yhtä tärkeitä saamaan asianmukaista hoitoa.
Tuosta reippaasti Aviin ilmoitusta ja muutenki pitää ottaa asia puheeksi. Näin minä tein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin töissä ravintola-alalla melko isossa järjestössä, jossa työturvallisuudesta, saati lain noudattamisesta ei ollut tietoakaan. Epäkohdat ammattiliiton tietoon saattaneita uhkailtiin mm. oikeustoimilla. Toimitusjohtajan vaihduttua uusi johto alkoi palkata täysin ammattitaidottomia tuttuja/perheenjäseniä kaiken maailman turhiksi päälliköiksi ja käytiin järjestön rahoilla useamman kerran vuodessa matkoilla yms samaan aikaan kun rivityötekijät tekivät raskasta ja kiittämätöntä työtä alle 11 euron tuntipalkalla. Vuorot oli suunniteltu niin että oli aina liian vähän henkilökuntaa, eikä töistä (varsinkin iltavuorosta) päässyt ikinä ajoissa lähtemään. Joinain päivinä tauotkin jäi pitämättä ja sairasloman palkkoja jätettiin maksamatta, vaikka todistukset olivat kunnossa. Oma esimieheni ei omannut minkäänlaisia esimiestaitoja, ei ottanut vastuuta mistään, haukkui työtekijöitä selän takana ja istui usein työhuoneessaan juoruamassa puhelimessa.
Lisäksi liian monet asiakkaat olivat vaativia ja käyttäytyivät huonosti. Haukkuja sai milloin mistäkin, joskus ilman syytä, mutta kun paha olo oli näköjään purettava tarjoilijaan. Olen jopa nähnyt, kuinka asiakas on heittänyt työkaverin päälle ruokaa tai vesilasillisen.
Mitään luovuutta ei työssä voinut osoittaa kun kehitysideat aina torpattiin, pelkkää liukuhihnaduunia päivästä toiseen jatkuvassa kiireessä. Kotona suoraan nukkumaan kun kaikki mehut imetty duunipäivän aikana. Työkaverit olivat mukavia ja tunnollisia, mutta tulin siihen tulokseen, ettei työ ole mielenterveyden menettämisen ja nälkäpalkalla elämisen arvoista, joten vaihdoin alaa.
Vierailija kirjoitti:
Valtiolla vanhemmat työntekijät eivät enää tee oikein mitään, eikä niiltä edes vaadita. Räikeisiinkään alkoholiongelmiin ei puututa. Osa vaan lukee lehtiä ja käy kahvilla ja syömässä, siinä ne päivät menee.
Tuo kommenttisi alkoholiongelmaa koskien on niin totta!!
diofnofjoifj kirjoitti:
Että miksi monet esim. työttömät ja/tai vähävaraiset haluavat väkisin asua Helsingissä, varsinkin jos on lapsia?
Ihan hyvin voi muuttaa jonnekin muualle missä asumiskustannukset olisivat jopa yli puolet pienemmät ja asuintilat moninkertaisesti isommat. Paranisi elämänlaatu heittämällä ihan varmasti. Helsingin kaltaisella alueella asuminen/oleminen "köyhänä" on todella kurjaa.
Olen samaa mieltä, että köyhänä Helsingissä voi olla aika tukalaa, mutta jos perhe, tukiverkko ja ystäväpiiri ovat pääkaupunkiseudulla, niin ei se lähtö johonkin vieraaseen (mahdollisesti muuttotappioiseen) kuntaan automaattisesti paranna elämänlaatua. Tilalle voi tulla yksinäisyyttä ja monilla pienemmillä paikkakunnilla on heikompi työtilanne, vaikka asunnot edullisempia. Helsinkiin pitäisi pikemminkin saada lisää kohtuuhintaista asumista. Varsinkin yksityiset vuokranantajat pyytävät törkeitä summia kaiken maailman läävistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-Suomessa ei ole perusteettomia huostaanottoja, päinvastoin lapset otetaan liian myöhään huostaan.
-Huonosti voivan tai käyttäytyvän lapsen/nuoren taustalla on aina ongelmat perheessä tai perheenvälisissä suhteissa.
-Nykyaikuiset haluavat olla kaverivanhempia, eivätkä kanna vastuuta lapsistaan. Pahaa mieltä ei haluta tai kyetä tuottamaan jälkikasvulleen. Lasten elämä pyritään tasoittamaan niin tasaiseksi kuin mahdollista, jos myöhemmin tulee haasteita eteen, lapset eivät kestä minkäänlaista pettymystä ilman suurta ahdistusta.
-Lapsen pitää olla hyvin usein erityinen, tavallinen ei riitä vanhemmille
-Vanhemmat viettävät kotona omaa laatuaikaa lasten kustannuksella esim. somettamalla. Itsensä toteuttaminen on vanhemmilla mennyt niin pitkälle, ettei lasta enää laietta itsensä edelle, vaikka lapsi sitä tarvitsisi
-terkkuja kouluterveydenhuollosta-
Niinkö? Huomaatko, että käytät kohdassa 2 sanaa "aina" .
Jos vastaanotollesi tulee lapsi, jolla on esimerkiksi varhaisheijasteen jäänne (retained reflex), tunnistatko tämän lapsesta? Oletko edes kuullut, että tällainen olisi mahdollista? Olisiko mahdollista, että joskus joku asia johtuisi muusta kuin vanhempien huonoudesta tai perheen vuorovaikutuksesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmät asiakkaat. Onneksi kaikki ei sellaisia ole. Ei osata selvittää etuuksien hakuaikoja tai ohjeita. Ei osata täyttää hakemuksia tai toimittaa liitteitä. Eikä varsinkaan lukea päätöksiä. Niitä ei joko lueta ollenkaan, tai ei ymmärretä sisältöä. Ymmärtää kyllä, jos lukee ajatuksella. Kysyä, saa, jos jokin askarruttaa, mutta se, että kysytään, milloin maksupäivä ja mitä maksetaan? Se lukee kyllä päätöksessä ihan selkeästi. Vaivauduitko lukemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että suurin osa työkavereista (ollaan kaikki naisia) suhtautuu liian tunteella sekä työasioihin että kaikkeen muuhunkin jota sitten puidaan työpaikalla ja sitten ihmetellään kun ei kerkeä tekemään mitään. Tehdään asioita tietyllä tavalla vaan siksi että joku irma joskus vuosia sitten on sanonut että näin pitää tehdä. Mitään järjettömiä työtapoja ei kyseenalaisteta mutta pahoitetaan mieli jos joku ei sanonut huomenta.
Luutuneisuutta on sukupuolesta huolimatta. Tunteilu on kyllä enemmän meidän naisten pahe.
Töissä psykososiaalisissa palveluissa, monella eri palvelumuodolla työskennelleenä olen huomannut seuraavaa:
- työnjohto täysin hanurista. Lähiesimiehet lähtee paikasta kuin paikasta kävelemään.
-työntekijät ovat (pitsi minä :D) kyvyttömiä ajattelemaan ja toimimaan työssään siinä viitekehyksessä jonka pitäisi ohjata työtä.
-työpaikalla harrastetaan hyväveli -kerhoja
-(asiakas)tietoja pimitetään ja työhön vaikuttavista asioista kerrotaan vain harvoille ja valituille
-juoruilun kulttuuri
-sijaisten ja opiskelijoiden väheksyntä, jopa vihaaminen (näille nyt ei ainakaan kerrota mitään)
-johdon perseen nuolenta (siitäkin huolimatta että johto on kuraa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin piestä ne tyypit jotka ostaa tiskistä 15 euron lohifileen ja tumppaa sen jonnekkin maustehyllyyn pilaantumaan.
Työssä kassalla/lihatiskilläTuo on paha :-( Itse puran ja hyllytän käyttötavaraa, ärsyttää, kun tavarat hyllystä eivät päädy kassalle, vaan jätetään mihin saattuu., kun ei niitä sit halunnutkaan ostaa. Keräilen niitä hyllyttäessä ja tunti päivässä menee siihen, kun vien niitä paikoilleen isossa marketissa :-( Asiakkaille toivoisin maalaisjärkeä viedä ne tavarat sinne, mistä ne on ottanut! Sama tekstiilien kanssa, levitellään esim. pyyhkeet (koko näkyvissä), niitä saa viikata hyllyyn joka päivä! Vaatteet (hengareissa) mystisesti siirtyy kaks metriä, sovitetut vaatteet jäävät sovituskoppiin :-( No, siitähän minulle maksetaan, että myymälässä asiakkaalla on "hyvä ostokokemus", mutta pitemmän alkaa päälle ärsyttämään asiakkaiden välinpitämättömyys ja työmme aliarvostamoinen!
Menee vähän ohi mutta Saksassa monissa isoissa vaatekaupoissa sovitetut vaatteet (joita ei ota) pitää jättää sovituskoppiin tai sen viereen rekkitangole, josta henkilökunta ottaa ne, asettaa kunnolla ja vie oikealle paikalleen.
Näin varmistetaan, ettei myytävänä ole puolikuntoisia tuotteita ja että kaikki on oikealla paikallaan.
Jatketaan tästä. Yleensä otetaan sovitukseen samasta vaatteesta esim. koko 36 (optimisti?) ja 38, jos ei sekään sovi, seuraava koko, eli tietää mistä hakea/mihin voisi viedä pienet, tai M ja L, ei kymmeniä kerralla. Puolikuntoisia ei kyllä yleensä ole myynnissä tai jos vaatteessa on jotain vikaa, fiksu asiakas huomauttaa virheestä myyjälle, joka tarkistaa koko erän. Perusvaatteet kuitenkin pitäisi osata laittaa henkariin, eikä jättää sovituskopin penkille mytyssä tai naulakkoon roikkumaan.
Meillä ei valitettavasti ole "palauta tähän sovittamasi vaatteet"-rekkiä. Kaikki eivät jätä sovituskoppiin, vaan johonkin siihen lähelle, väärään paikkaan! Minäpä niitä sit joutessani kuskailen.
Kun menen vaatekauppaan ja sovitan vaatteita, todellakin otan 2-3 eri kokoa olevaa vaatetta ja mahdollisesti vielä 2-3 eri mallia. En vaihda vaatteita edestakaisin, vaan ensin katsastan vaatekaupan malliston ja sitten sovitan mieleiseni. Enkä sovituksen jälkeen kierrä kauppaa uudestaan, että missähän näitä alunperin säilytettiinkään. Jätän vaatteet joko sovituskoppiin tai kassan lähelle hyllyn päähän. Ilmoita työnantajallesi, jos työssäselviytymisessäsi on ongelmia.
Ei omena kauas puusta putoa.
Varhaiskasvatuksen opettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopistoissa työskentely on nopeasti muuttumassa mahdottomaksi intersektionaalin CSJ-teorian vuoksi. Kaikki, jotka eivät esimerkiksi halua esitellä pelkästään hyviä puolia työssään tiettyjen ryhmien ihmisistä, eivät suostu positiiviseen syrjintään, yms. muuta, häpäistään ja ajetaan ulos. Kun viimeksi kävin, pitkän ajan jälkeen, omalla laitoksellani, sinne oli seinälle kiinnitetty joku julistus, jossa oli erikseen lueteltu asiat joiden perusteella ei saa syrjiä. Ennen syrjimättömyys oli itsestäänselvyys, nyt jostain syystä sitä pitää koko ajan korostaa. Olen itse joutunut vääntämään viime aikoina ihan sananvalinnoista joissakin teksteissä, koska muiden kirjoittajien mielestä ehdottamani muotoilu ei esittänyt tiettyä rodullistettua kohderyhmää tarpeeksi positiivisessa valossa (itse asia oli kaikkea muuta kuin positiivinen). En tiedä, mihin tämä johtaa, mutta tämän ideologian edustajat ovat niin aggressiivisia, että itse olen päättänyt lähteä akatemiasta. Ja olen hyvin huolestunut siitä, mihin tämä vielä johtaa.
Noin 1/5 osa asiakkaista on täysin asiattomia tapauksia joilta pitäisi evätä lupa asioida minkään tahon kanssa johon kuuluu muutakin kommunikointia kuin lomakepohjainen "kyllä-ei"-kysely. Koskee niin yritys- kuin henkilöasiakkaitakin. Aspa saa niskaansa päivittäin useamman rikoksen puitteet täyttävää kommentointia ja jopa fyysistä ahdistelua ja silti pitää vaan hymyillä ja ymmärtää. Monelle asiakkaalle tekisi ehkä hyvää saada porttikielto paikallisista liikkeistä joissa on käynyt perseilemässä paristi ja sitten jos meno jatkuu niin jonkin sortin julkinen rekisterimerkintä niin osaavat muutkin jo käännyttää oveltaan.
Siistijän, siivoojan, laitoshuoltajan tms. hommia katsoo alaspäin niin palkannut taho kuin tiloissa työskentelevät ja asiakkaana pyörivät ihmisetkin. Työ on oikeesti rankkaa eikä mitään pelkkää pölyjen huitelua lattioille. Monesti oon meinannu kesken päivän lähteä lampsimaa ja sanoa et tehkää sitten itse tai katsokaa miten kiva on kun kukaan ei siivoa teidän sotkuja ja kuona kertyy.
Kouluissa pennut räkivät seinät, liimaavat purkat joka paikkaan ja sitten kerran vuodessa vanhempainiltaan tulevat mammat aukovat päätään kun tuulikaapin lattialla oli joku 5x5cm kuralammikko!! En ees jaksa alkaa mitä kullanmussujen opinahjojen vessoista löytyy. Onneksi alanvaihto on mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin piestä ne tyypit jotka ostaa tiskistä 15 euron lohifileen ja tumppaa sen jonnekkin maustehyllyyn pilaantumaan.
Työssä kassalla/lihatiskilläTuo on paha :-( Itse puran ja hyllytän käyttötavaraa, ärsyttää, kun tavarat hyllystä eivät päädy kassalle, vaan jätetään mihin saattuu., kun ei niitä sit halunnutkaan ostaa. Keräilen niitä hyllyttäessä ja tunti päivässä menee siihen, kun vien niitä paikoilleen isossa marketissa :-( Asiakkaille toivoisin maalaisjärkeä viedä ne tavarat sinne, mistä ne on ottanut! Sama tekstiilien kanssa, levitellään esim. pyyhkeet (koko näkyvissä), niitä saa viikata hyllyyn joka päivä! Vaatteet (hengareissa) mystisesti siirtyy kaks metriä, sovitetut vaatteet jäävät sovituskoppiin :-( No, siitähän minulle maksetaan, että myymälässä asiakkaalla on "hyvä ostokokemus", mutta pitemmän alkaa päälle ärsyttämään asiakkaiden välinpitämättömyys ja työmme aliarvostamoinen!
Menee vähän ohi mutta Saksassa monissa isoissa vaatekaupoissa sovitetut vaatteet (joita ei ota) pitää jättää sovituskoppiin tai sen viereen rekkitangole, josta henkilökunta ottaa ne, asettaa kunnolla ja vie oikealle paikalleen.
Näin varmistetaan, ettei myytävänä ole puolikuntoisia tuotteita ja että kaikki on oikealla paikallaan.
Jatketaan tästä. Yleensä otetaan sovitukseen samasta vaatteesta esim. koko 36 (optimisti?) ja 38, jos ei sekään sovi, seuraava koko, eli tietää mistä hakea/mihin voisi viedä pienet, tai M ja L, ei kymmeniä kerralla. Puolikuntoisia ei kyllä yleensä ole myynnissä tai jos vaatteessa on jotain vikaa, fiksu asiakas huomauttaa virheestä myyjälle, joka tarkistaa koko erän. Perusvaatteet kuitenkin pitäisi osata laittaa henkariin, eikä jättää sovituskopin penkille mytyssä tai naulakkoon roikkumaan.
Meillä ei valitettavasti ole "palauta tähän sovittamasi vaatteet"-rekkiä. Kaikki eivät jätä sovituskoppiin, vaan johonkin siihen lähelle, väärään paikkaan! Minäpä niitä sit joutessani kuskailen.
Kun menen vaatekauppaan ja sovitan vaatteita, todellakin otan 2-3 eri kokoa olevaa vaatetta ja mahdollisesti vielä 2-3 eri mallia. En vaihda vaatteita edestakaisin, vaan ensin katsastan vaatekaupan malliston ja sitten sovitan mieleiseni. Enkä sovituksen jälkeen kierrä kauppaa uudestaan, että missähän näitä alunperin säilytettiinkään. Jätän vaatteet joko sovituskoppiin tai kassan lähelle hyllyn päähän. Ilmoita työnantajallesi, jos työssäselviytymisessäsi on ongelmia.
Sama, mutta mikään ei ole ärsyttävämpää kuin toisten sovittamat vaatteet kopissa! Etin aina tyhjän ja ne mitä en aio ostaa niin laitan ne siihen rekkiin tai vien paikoilleen. Tsiisus mikä näky kun jopa kenkiäkin on sovituskopissa. Haloo, ei se ole oma koppi jonne voi tuoda sadat vaatteet lojumaan
Vierailija kirjoitti:
Aikakauslehdissä tehdään näitä "tuplanumeroita" jotka ei oikeesti ole mitään tuplia, sivuja on lisää ehkä 8-16 normaalinumeroon verrattuna. Tilaaja maksaa 12 numeroa mutta saa vain 11 koska yksi on muka "tupla". Tätä harrastaa suurin osa aikkareista. Mutta tätä en voi töissä ääneen sanoa että vtuttaa lehden tilaajien kusetus. Näitä "tuplia" tehdään yleensä kun toimittajilla lomakausi ja ahneet kustantajat ei voi palkata tuuraajia. Sori tilaajat, maksatte tyhjästä.
Mä huomasin tämän jo yläasteella nuortenlehdistä. En varmasti ole ainoa joka osaa laskea, että se siitä kusetuksesta.
Meillä menee asiantuntijatyössä yli 20 h viikossa täysin turhissa palavereissa istumiseen. Ja siihen päälle 10 h aiheellisia, tärkeitä palavereita. Koko viikon työtaakan tekemiseen jääkin ehkä pari tuntia aikaa.
Ihan todella turhauttavaa!
Mutta mikäs siinä, istutaan sitten niissä palavereissa päivät pitkät, jos kerta yrityksellä on varaa maksaa. Tehdään ne omat oikeat työt sit joskus kun ehtii.
Miettikääs, tulevaisuudessa on näitä salilla käyneitä, joilla on vanhanakin hyvä lihaskunto. Kyllä siinä saa olla kohta kaikki hoitajat riskejä miehiä, kun nämä hyvänkuntoiset dementoituu. Nytkin umpidementit yrittää lyödä ja potkia, mutta saadaan kahden naisen voimin hoidettua, kun toinen pitää käsistä ja toinen pesee. Salitreeni on hyvä harrastus työelämääkin ajatellen, käyn itsekin ja suosittelen kyllä, mutta helpommalla yhteiskunta pääsee, jos porukka kuolee 70+ iässä. Voivat vielä asua kotona viimeiset vuodet .