Mitä rehellistä työhösi liittyvää mielipidettä et voi sanoa ääneen?

Toivotan tervetulleeksi kaikki iloisin ilmein ja salaa vihaan heitä, kun tulivat keskeyttämään mun Candy crushit.

Että tähän mielenterveys- ja päihdeogelmaisten asumisyksikköön, jossa työskentelen, saisi tulla korona ja kurittaa kunnolla. Ärsyttää suunnattomasti yrittää pitää tauti loitolla ja suojata asukkaita, kun nämä itse joka asiassa vänkäävät vastaan eivätkä esimerkiksi meinaa suostua pesemään käsiään. 

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalalla on paljon "tukityöllistettyjä“ lähihoitajia, jotka saikuttavat surutta ja työmoraalia surkeaa. Tulevat työnantajalle kalliiksi,mutta pakko ottaa töihin kun paremmat ovat siirtyneet muille aloille tai jatkokouluttaneet itsensä. Ulkomaalaiset lähärit usein oikeasti työmoraaliltaan parempia.

En ole sairaanhoitoalalla enkä tukityöllistetty.

Silti ymmärrän hyvin noita saikuttajia, kun on kurja työ, kurja pomo.

Jos on kurja työ ja kurja pomo, kurja työ ja pomo vois mennä itseensä ja miettiä, miksi saikutetaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että ison monikansallisen yrityksen johtoon harvoin pääsee älylahjojen ja kompetenssin takia, vaan harmittavan usein siksi, että on osannut nuolla persettä ja n.a.rs-.istiseen tapaan jyrätä muut tieltä. Ette ikinä uskoisi millaisia ä.ä.l.iöitä oikeasti voi löytää ihan jättimäisten monen miljardin liikevaihtoa pyörittävien firmojen johdosta. Juuri heidän pitäisi ymmärtää koko liiketoiminta kokonaisuutena mutta monella heistä on aivan järkyttävän kapea osaaminen ja olematon ymmärrys oikeastaan ihan kaikeasta. Pääasia heille on että pääsee pätemään ja saa olla johtaja.

Työpaikat jossa ovi käy usein ja paikka on muutenkin huonon työpaikan maineessa niin yleensä löytää näitä "johtajia". Niin se vain on että p.a.ska valuu alaspäin aina ja näkyy siksi hyvin vahvasti työilmapiirissä.

Controller

Se onkin jotain mitä lähes jokainen aihetta käsittelevä tutkimus vahvistaa että nyky-yhteiskunta nyt vain toimii sillä tavalla, että äly itsessään ei riitä etenemiseen yhteiskunnassa, vaan tarvitaan röyhkeyttä, narsismia ja ilkeyttä jotta menestyisi. Siksi monet toimitusjohtajat, politikot jne. ovat puhtaita psykopaatteja ja narsisteja kun taas ne älykkäät, jotka muuten ovat monesti myös ystävällisiä, joilla monilla olisi jotain annettavaakin tälle yhteiskunnalle jämähtävät sinne jonnekin kun ei löydy sitä tarvittavaa röyhkeyttä ja kyynärpäätaktiikkaa edetä uralla. Aika surullista kun miettii asiaa.

Kun on tarpeeksi älykäs, menettävät monet "keskivertojen" tavoittelemat asiat merkityksensä. Ymmärtävät, että aika moni valehtelee itselleen tai muille. Kuinka paljon kiinnostaa leikkiä "lasten" kanssa heidän tasonsa mukaisesti heille tärkeiden asioiden parissa. Ihan viihdyttävää hetkisen, mutta niin turhaa. Älykkään vaivaton relativismin taju tekee moraalittomat tavoitteet hankaliksi; valtaa, mainetta tai materiaa yli oman tarpeen.. sitä on vaikea perustella millään objektivismilla. Usein myös ymmärtävät arvostaa aidosti merkityksellisiä asioita elämässä, jotka ovat hyvin hienovaraisia. Näiden muiden asioiden tavoittelu vaikuttaa suurelta teatterilta. Pitäisi olla kiinnostunut tietyistä asioista, koska muutkin (melko yksinkertaiset) ovat.

Matemaatikko Perelson on tästä hyvä esimerkki, häntä kiinnosti itse tutkimus, eikä vastaanottanut kunniamainintoja tai rahallisia palkkioita. Hänen mielestään ne eivät kuuluneet asiaan ja vääristivät akateemisen maailman tarkoitusperiä. Hän oli kiinnostunut ratkaisuista, ei työn tai tunnustusten välinearvosta, niistä hän ei olisi saanut mitään tyydytystä. Ja näinhän se on, kuinka perustella itselleen, että juuri itselle kuuluu kunniaa tai materiaa, randomisti sovittujen asioiden perusteella, etenkin kun suuri osa muista ei kykene arvioimaan asiaa kunnolla. Ja eniten niitä haluavat ne, jotka eivät osaa edes kyseenalaistaa systeemiä tai prosessia. Haluan tunnustusta, koska tuntuu että haluan. Okei. Tuntuu kyvykkäälle joltain arvottomalta lohdutuspalkinnolta. Aplodeja idiooteilta, no kiitos kun arvostatte, kiitos vaan. Ette vain edes ymmärrä mitä muka arvostatte, mut taputetaan nyt kaikki yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalan kiireestä kirjoitetaan jatkuvasti. Olen ison kaupungin keskussairaalan osastolla töissä, eikä kiireestä ole tietoakaan. Kahvi-ja ruokatauot kestävät helposti 45-60 min, iltapäivisin usein tunteja luppoaikaa. T. Sairaanhoitaja

Joko työkaverisi tekee työsi... Et ymmärrä, mitä työhösi kuuluu... Teet työsi huonosti ja siitä ei kannattaisi ylpeillä. Tai sitten olet vaan kateellinen lähihoitaja mollaamassa sairaanhoitajia. Jos on niin löysää, niin aina voi mennä muita auttamaan. Näin meillä tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että ison monikansallisen yrityksen johtoon harvoin pääsee älylahjojen ja kompetenssin takia, vaan harmittavan usein siksi, että on osannut nuolla persettä ja n.a.rs-.istiseen tapaan jyrätä muut tieltä. Ette ikinä uskoisi millaisia ä.ä.l.iöitä oikeasti voi löytää ihan jättimäisten monen miljardin liikevaihtoa pyörittävien firmojen johdosta. Juuri heidän pitäisi ymmärtää koko liiketoiminta kokonaisuutena mutta monella heistä on aivan järkyttävän kapea osaaminen ja olematon ymmärrys oikeastaan ihan kaikeasta. Pääasia heille on että pääsee pätemään ja saa olla johtaja.

Työpaikat jossa ovi käy usein ja paikka on muutenkin huonon työpaikan maineessa niin yleensä löytää näitä "johtajia". Niin se vain on että p.a.ska valuu alaspäin aina ja näkyy siksi hyvin vahvasti työilmapiirissä.

Controller

Se onkin jotain mitä lähes jokainen aihetta käsittelevä tutkimus vahvistaa että nyky-yhteiskunta nyt vain toimii sillä tavalla, että äly itsessään ei riitä etenemiseen yhteiskunnassa, vaan tarvitaan röyhkeyttä, narsismia ja ilkeyttä jotta menestyisi. Siksi monet toimitusjohtajat, politikot jne. ovat puhtaita psykopaatteja ja narsisteja kun taas ne älykkäät, jotka muuten ovat monesti myös ystävällisiä, joilla monilla olisi jotain annettavaakin tälle yhteiskunnalle jämähtävät sinne jonnekin kun ei löydy sitä tarvittavaa röyhkeyttä ja kyynärpäätaktiikkaa edetä uralla. Aika surullista kun miettii asiaa.

Kun on tarpeeksi älykäs, menettävät monet "keskivertojen" tavoittelemat asiat merkityksensä. Ymmärtävät, että aika moni valehtelee itselleen tai muille. Kuinka paljon kiinnostaa leikkiä "lasten" kanssa heidän tasonsa mukaisesti heille tärkeiden asioiden parissa. Ihan viihdyttävää hetkisen, mutta niin turhaa. Älykkään vaivaton relativismin taju tekee moraalittomat tavoitteet hankaliksi; valtaa, mainetta tai materiaa yli oman tarpeen.. sitä on vaikea perustella millään objektivismilla. Usein myös ymmärtävät arvostaa aidosti merkityksellisiä asioita elämässä, jotka ovat hyvin hienovaraisia. Näiden muiden asioiden tavoittelu vaikuttaa suurelta teatterilta. Pitäisi olla kiinnostunut tietyistä asioista, koska muutkin (melko yksinkertaiset) ovat.

Matemaatikko Perelson on tästä hyvä esimerkki, häntä kiinnosti itse tutkimus, eikä vastaanottanut kunniamainintoja tai rahallisia palkkioita. Hänen mielestään ne eivät kuuluneet asiaan ja vääristivät akateemisen maailman tarkoitusperiä. Hän oli kiinnostunut ratkaisuista, ei työn tai tunnustusten välinearvosta, niistä hän ei olisi saanut mitään tyydytystä. Ja näinhän se on, kuinka perustella itselleen, että juuri itselle kuuluu kunniaa tai materiaa, randomisti sovittujen asioiden perusteella, etenkin kun suuri osa muista ei kykene arvioimaan asiaa kunnolla. Ja eniten niitä haluavat ne, jotka eivät osaa edes kyseenalaistaa systeemiä tai prosessia. Haluan tunnustusta, koska tuntuu että haluan. Okei. Tuntuu kyvykkäälle joltain arvottomalta lohdutuspalkinnolta. Aplodeja idiooteilta, no kiitos kun arvostatte, kiitos vaan. Ette vain edes ymmärrä mitä muka arvostatte, mut taputetaan nyt kaikki yhdessä.

Kiva nähdä, että olet Nietzschesi lukenut.

Kirjoittamasi jargomi ei saa suurta suosiota täällä.

Sitä, että nyt rikastuttaminen riittää. Tämän asian suhteen olemme jo kyllin vauraita.

Nämä rikastuttavat yläkoulun arkea olemalla jatkuvalla syötöllä toistensa ( onneksi) kimpussa fyysisesti. Siis ihan kaikilla välitunneilla. Eivät usko puhetta, eivät tottele mitään, elävät kuin pellossa, vai voisiko sanoa- savimajassa.

Hermonsa menettänyt ope

Inhoan aasiakkaita.

Siinäpä se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että ison monikansallisen yrityksen johtoon harvoin pääsee älylahjojen ja kompetenssin takia, vaan harmittavan usein siksi, että on osannut nuolla persettä ja n.a.rs-.istiseen tapaan jyrätä muut tieltä. Ette ikinä uskoisi millaisia ä.ä.l.iöitä oikeasti voi löytää ihan jättimäisten monen miljardin liikevaihtoa pyörittävien firmojen johdosta. Juuri heidän pitäisi ymmärtää koko liiketoiminta kokonaisuutena mutta monella heistä on aivan järkyttävän kapea osaaminen ja olematon ymmärrys oikeastaan ihan kaikeasta. Pääasia heille on että pääsee pätemään ja saa olla johtaja.

Työpaikat jossa ovi käy usein ja paikka on muutenkin huonon työpaikan maineessa niin yleensä löytää näitä "johtajia". Niin se vain on että p.a.ska valuu alaspäin aina ja näkyy siksi hyvin vahvasti työilmapiirissä.

Controller

Se onkin jotain mitä lähes jokainen aihetta käsittelevä tutkimus vahvistaa että nyky-yhteiskunta nyt vain toimii sillä tavalla, että äly itsessään ei riitä etenemiseen yhteiskunnassa, vaan tarvitaan röyhkeyttä, narsismia ja ilkeyttä jotta menestyisi. Siksi monet toimitusjohtajat, politikot jne. ovat puhtaita psykopaatteja ja narsisteja kun taas ne älykkäät, jotka muuten ovat monesti myös ystävällisiä, joilla monilla olisi jotain annettavaakin tälle yhteiskunnalle jämähtävät sinne jonnekin kun ei löydy sitä tarvittavaa röyhkeyttä ja kyynärpäätaktiikkaa edetä uralla. Aika surullista kun miettii asiaa.

Kun on tarpeeksi älykäs, menettävät monet "keskivertojen" tavoittelemat asiat merkityksensä. Ymmärtävät, että aika moni valehtelee itselleen tai muille. Kuinka paljon kiinnostaa leikkiä "lasten" kanssa heidän tasonsa mukaisesti heille tärkeiden asioiden parissa. Ihan viihdyttävää hetkisen, mutta niin turhaa. Älykkään vaivaton relativismin taju tekee moraalittomat tavoitteet hankaliksi; valtaa, mainetta tai materiaa yli oman tarpeen.. sitä on vaikea perustella millään objektivismilla. Usein myös ymmärtävät arvostaa aidosti merkityksellisiä asioita elämässä, jotka ovat hyvin hienovaraisia. Näiden muiden asioiden tavoittelu vaikuttaa suurelta teatterilta. Pitäisi olla kiinnostunut tietyistä asioista, koska muutkin (melko yksinkertaiset) ovat.

Matemaatikko Perelson on tästä hyvä esimerkki, häntä kiinnosti itse tutkimus, eikä vastaanottanut kunniamainintoja tai rahallisia palkkioita. Hänen mielestään ne eivät kuuluneet asiaan ja vääristivät akateemisen maailman tarkoitusperiä. Hän oli kiinnostunut ratkaisuista, ei työn tai tunnustusten välinearvosta, niistä hän ei olisi saanut mitään tyydytystä. Ja näinhän se on, kuinka perustella itselleen, että juuri itselle kuuluu kunniaa tai materiaa, randomisti sovittujen asioiden perusteella, etenkin kun suuri osa muista ei kykene arvioimaan asiaa kunnolla. Ja eniten niitä haluavat ne, jotka eivät osaa edes kyseenalaistaa systeemiä tai prosessia. Haluan tunnustusta, koska tuntuu että haluan. Okei. Tuntuu kyvykkäälle joltain arvottomalta lohdutuspalkinnolta. Aplodeja idiooteilta, no kiitos kun arvostatte, kiitos vaan. Ette vain edes ymmärrä mitä muka arvostatte, mut taputetaan nyt kaikki yhdessä.

Kiva nähdä, että olet Nietzschesi lukenut.

Kirjoittamasi jargomi ei saa suurta suosiota täällä.

No ei yllätä varsinaisesti. Helmiä sioille. Nietzscheä en ole lukenut juurikaan, yliarvostettua misogynikoihin vetoavaa nihilismiä. Mutta saahan sitä olla mitä mieltä tahansa ja hänkin oli varmasti aikakautensa vanki, eikä valitettavasti noussut ajateltultaan mihinkään uuteen. Myös se, että niin moni lukee ja vakuuttuu ajattelustaan, laskee sen arvoa tietysti radikaalisti. Jos se on kansantajuista ajattelun alkeet omaaville, se ei ole merkittävää.

Vierailija kirjoitti:

En lähde enää ikinä töihin vammaispuolelle. Mielummin sairaalaan tai vaikka sinne parjatulle vanhus puolelle, mutta vammautuneita en jaksa hoitaa. Kyse ei ole kehitysvammaisista, vaan liikuntarajoitteisista henkilöistä, jotka tarvitsevat apua lähes kaikkeen arjessaan. Joka toinen lause alkaa "Minulla on oikeus..." ja jatko on jokin vaatimus.

Ymmärrän tiettyyn pisteeseen asti, mutta varsinkin lapsesta saakka ptuolissa istuneet ovat tottuneet vaatimaan ja käskemään. Esim pitää olla vartissa puettuna koska kyyti tulee eikä tietenkään ole ilmoitettu tästä etukäteen. Tavarat on oltava tietyssä järjestyksessä, muuten pottuillaan. Soitetaan vanhemmille jos hoitajan äänensävy oli väärä.

Ja kyllä, olisin varmaan itse yhtä hankala, en voi tietää. Mutta vammautuneet ovat todella vaikeita asiakkaita verrattuna vanhuksiin tai tilapäisesti hoitoa tarvitseviin. Ja ennen kuin joku sanoo että olen väärällä alalla niin pestautukoon itse henk.koht. avustajaksi.

-Hoitsu

En ole itse ollut invalidipuolella, mutta kaksi tuttavaani kertoi juuri samaa, kuin sinä. Ymmärrän, että ovat katkeroituneet, jos ovat vanhempana vammautuneet. Mutta ei se sen hoitajarukan syy ole. Kuulemma mikään ei kelpaa ja vaatimusta vaatimuksen jälkeen ja haukutaan ja huoritellaan. Kummatkin siirtyi vanhuspuolelle, koska eivät yksinkertaisesti jaksaneet sitä "minulla on oikeus"-hoitoon, mihin ei yksi ihminen yksinkertaisesti ehdi ja pysty. Jopa hoitajan ulkonäköä arvosteltiin humalassa, kun ei tarpeeksi isotissistä hoitajaa hommattu illalla riisumaan, kun asukas tuli pskat housussa kapakasta ympäri päissään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että ison monikansallisen yrityksen johtoon harvoin pääsee älylahjojen ja kompetenssin takia, vaan harmittavan usein siksi, että on osannut nuolla persettä ja n.a.rs-.istiseen tapaan jyrätä muut tieltä. Ette ikinä uskoisi millaisia ä.ä.l.iöitä oikeasti voi löytää ihan jättimäisten monen miljardin liikevaihtoa pyörittävien firmojen johdosta. Juuri heidän pitäisi ymmärtää koko liiketoiminta kokonaisuutena mutta monella heistä on aivan järkyttävän kapea osaaminen ja olematon ymmärrys oikeastaan ihan kaikeasta. Pääasia heille on että pääsee pätemään ja saa olla johtaja.

Työpaikat jossa ovi käy usein ja paikka on muutenkin huonon työpaikan maineessa niin yleensä löytää näitä "johtajia". Niin se vain on että p.a.ska valuu alaspäin aina ja näkyy siksi hyvin vahvasti työilmapiirissä.

Controller

Se onkin jotain mitä lähes jokainen aihetta käsittelevä tutkimus vahvistaa että nyky-yhteiskunta nyt vain toimii sillä tavalla, että äly itsessään ei riitä etenemiseen yhteiskunnassa, vaan tarvitaan röyhkeyttä, narsismia ja ilkeyttä jotta menestyisi. Siksi monet toimitusjohtajat, politikot jne. ovat puhtaita psykopaatteja ja narsisteja kun taas ne älykkäät, jotka muuten ovat monesti myös ystävällisiä, joilla monilla olisi jotain annettavaakin tälle yhteiskunnalle jämähtävät sinne jonnekin kun ei löydy sitä tarvittavaa röyhkeyttä ja kyynärpäätaktiikkaa edetä uralla. Aika surullista kun miettii asiaa.

Kun on tarpeeksi älykäs, menettävät monet "keskivertojen" tavoittelemat asiat merkityksensä. Ymmärtävät, että aika moni valehtelee itselleen tai muille. Kuinka paljon kiinnostaa leikkiä "lasten" kanssa heidän tasonsa mukaisesti heille tärkeiden asioiden parissa. Ihan viihdyttävää hetkisen, mutta niin turhaa. Älykkään vaivaton relativismin taju tekee moraalittomat tavoitteet hankaliksi; valtaa, mainetta tai materiaa yli oman tarpeen.. sitä on vaikea perustella millään objektivismilla. Usein myös ymmärtävät arvostaa aidosti merkityksellisiä asioita elämässä, jotka ovat hyvin hienovaraisia. Näiden muiden asioiden tavoittelu vaikuttaa suurelta teatterilta. Pitäisi olla kiinnostunut tietyistä asioista, koska muutkin (melko yksinkertaiset) ovat.

Matemaatikko Perelson on tästä hyvä esimerkki, häntä kiinnosti itse tutkimus, eikä vastaanottanut kunniamainintoja tai rahallisia palkkioita. Hänen mielestään ne eivät kuuluneet asiaan ja vääristivät akateemisen maailman tarkoitusperiä. Hän oli kiinnostunut ratkaisuista, ei työn tai tunnustusten välinearvosta, niistä hän ei olisi saanut mitään tyydytystä. Ja näinhän se on, kuinka perustella itselleen, että juuri itselle kuuluu kunniaa tai materiaa, randomisti sovittujen asioiden perusteella, etenkin kun suuri osa muista ei kykene arvioimaan asiaa kunnolla. Ja eniten niitä haluavat ne, jotka eivät osaa edes kyseenalaistaa systeemiä tai prosessia. Haluan tunnustusta, koska tuntuu että haluan. Okei. Tuntuu kyvykkäälle joltain arvottomalta lohdutuspalkinnolta. Aplodeja idiooteilta, no kiitos kun arvostatte, kiitos vaan. Ette vain edes ymmärrä mitä muka arvostatte, mut taputetaan nyt kaikki yhdessä.

Kiva nähdä, että olet Nietzschesi lukenut.

Kirjoittamasi jargomi ei saa suurta suosiota täällä.

No ei yllätä varsinaisesti. Helmiä sioille. Nietzscheä en ole lukenut juurikaan, yliarvostettua misogynikoihin vetoavaa nihilismiä. Mutta saahan sitä olla mitä mieltä tahansa ja hänkin oli varmasti aikakautensa vanki, eikä valitettavasti noussut ajateltultaan mihinkään uuteen. Myös se, että niin moni lukee ja vakuuttuu ajattelustaan, laskee sen arvoa tietysti radikaalisti. Jos se on kansantajuista ajattelun alkeet omaaville, se ei ole merkittävää.

Mielenkiintoisaa, että kuitenkin yrität saada äänesi nettiin tai että edes kaikessa viisaudessasi vaivaudut olemaan  "paras" tällaisella palstalla.

Niin naurunsekaisuus.

Fyssari kirjoitti:

Fysioterapiassa pitää aina painottaa aktiivisuutta, treeniä ja tsemppiä. Todellisuudessa ihmiset tarvitsisivat rentoutumista ja palautumista, koska eivät sitä enää osaa.

. fysioterapeutti

Olet ihana fysioterapeutti.

Minulla oli joskus ammoisina aikoina jatkuvia kovia selkäsärkyjä. Kävin useammalla fysioterapeutilla ja parilla lääkärillä. Kaikki hokivat, että lisää liikuntaa, kuntoilua, aktiviteettia ja jumppaa. Sillä hetkellä olin ns. himoliikkuja eli koukussa liikunnan endorfiineihin ja liikuin 15 tuntia viikossa ja päälle venyttelyt ja liikkuvuustreenit. Paino oli alakantissa.

Kunnes yksi fysioterapeutti tajusi miettiä tilannetta ja sanoi, että olen ylikunnossa ja hermostoni käy ylikierroksilla ja enemmän kuin 15tuntia ei voi enää liikkua, vaan nyt otetaan tavoitteeksi rentoutuminen ja pakkomielteisen liikunnan lopettaminen ja rauhoittuminen. Pani opettelemaan rentoutumista ja hengittämistä ja pitämään lepopäiviä ja lepoviikkoja.

Jonkin ajan perästä alkoi selkäsäryt hellittämään ja muutenkin kireä olo kropastani ja pakkomielteinen rasvaprosentin kyttääminen rauhoittui.

Aiemmille fysioterapeuteille olin yrittänyt selittää, että minun aikani ei riitä enempään liikkumiseen, kuin se 15 tuntia viikossa, koska minun pitää kulkea töissäkin. Mutta ei, aina ohjeena,että lisää treeniä ja keskivartalon vahvistamista ja lenkkiä ja salia ja jumppaa. Minä tarvitsin vain rentoutumista ja lepoa.

Kehitysvammaiset ovat tosi ilkeitä niille vammaisille, jotka ovat heidän mielestään vammaisempia kuin he itse. Nauravat ja ilkeilevät, kuinka tyhmä tuo kaveri onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että ison monikansallisen yrityksen johtoon harvoin pääsee älylahjojen ja kompetenssin takia, vaan harmittavan usein siksi, että on osannut nuolla persettä ja n.a.rs-.istiseen tapaan jyrätä muut tieltä. Ette ikinä uskoisi millaisia ä.ä.l.iöitä oikeasti voi löytää ihan jättimäisten monen miljardin liikevaihtoa pyörittävien firmojen johdosta. Juuri heidän pitäisi ymmärtää koko liiketoiminta kokonaisuutena mutta monella heistä on aivan järkyttävän kapea osaaminen ja olematon ymmärrys oikeastaan ihan kaikeasta. Pääasia heille on että pääsee pätemään ja saa olla johtaja.

Työpaikat jossa ovi käy usein ja paikka on muutenkin huonon työpaikan maineessa niin yleensä löytää näitä "johtajia". Niin se vain on että p.a.ska valuu alaspäin aina ja näkyy siksi hyvin vahvasti työilmapiirissä.

Controller

Se onkin jotain mitä lähes jokainen aihetta käsittelevä tutkimus vahvistaa että nyky-yhteiskunta nyt vain toimii sillä tavalla, että äly itsessään ei riitä etenemiseen yhteiskunnassa, vaan tarvitaan röyhkeyttä, narsismia ja ilkeyttä jotta menestyisi. Siksi monet toimitusjohtajat, politikot jne. ovat puhtaita psykopaatteja ja narsisteja kun taas ne älykkäät, jotka muuten ovat monesti myös ystävällisiä, joilla monilla olisi jotain annettavaakin tälle yhteiskunnalle jämähtävät sinne jonnekin kun ei löydy sitä tarvittavaa röyhkeyttä ja kyynärpäätaktiikkaa edetä uralla. Aika surullista kun miettii asiaa.

Kun on tarpeeksi älykäs, menettävät monet "keskivertojen" tavoittelemat asiat merkityksensä. Ymmärtävät, että aika moni valehtelee itselleen tai muille. Kuinka paljon kiinnostaa leikkiä "lasten" kanssa heidän tasonsa mukaisesti heille tärkeiden asioiden parissa. Ihan viihdyttävää hetkisen, mutta niin turhaa. Älykkään vaivaton relativismin taju tekee moraalittomat tavoitteet hankaliksi; valtaa, mainetta tai materiaa yli oman tarpeen.. sitä on vaikea perustella millään objektivismilla. Usein myös ymmärtävät arvostaa aidosti merkityksellisiä asioita elämässä, jotka ovat hyvin hienovaraisia. Näiden muiden asioiden tavoittelu vaikuttaa suurelta teatterilta. Pitäisi olla kiinnostunut tietyistä asioista, koska muutkin (melko yksinkertaiset) ovat.

Matemaatikko Perelson on tästä hyvä esimerkki, häntä kiinnosti itse tutkimus, eikä vastaanottanut kunniamainintoja tai rahallisia palkkioita. Hänen mielestään ne eivät kuuluneet asiaan ja vääristivät akateemisen maailman tarkoitusperiä. Hän oli kiinnostunut ratkaisuista, ei työn tai tunnustusten välinearvosta, niistä hän ei olisi saanut mitään tyydytystä. Ja näinhän se on, kuinka perustella itselleen, että juuri itselle kuuluu kunniaa tai materiaa, randomisti sovittujen asioiden perusteella, etenkin kun suuri osa muista ei kykene arvioimaan asiaa kunnolla. Ja eniten niitä haluavat ne, jotka eivät osaa edes kyseenalaistaa systeemiä tai prosessia. Haluan tunnustusta, koska tuntuu että haluan. Okei. Tuntuu kyvykkäälle joltain arvottomalta lohdutuspalkinnolta. Aplodeja idiooteilta, no kiitos kun arvostatte, kiitos vaan. Ette vain edes ymmärrä mitä muka arvostatte, mut taputetaan nyt kaikki yhdessä.

Kiva nähdä, että olet Nietzschesi lukenut.

Kirjoittamasi jargomi ei saa suurta suosiota täällä.

No ei yllätä varsinaisesti. Helmiä sioille. Nietzscheä en ole lukenut juurikaan, yliarvostettua misogynikoihin vetoavaa nihilismiä. Mutta saahan sitä olla mitä mieltä tahansa ja hänkin oli varmasti aikakautensa vanki, eikä valitettavasti noussut ajateltultaan mihinkään uuteen. Myös se, että niin moni lukee ja vakuuttuu ajattelustaan, laskee sen arvoa tietysti radikaalisti. Jos se on kansantajuista ajattelun alkeet omaaville, se ei ole merkittävää.

Mielenkiintoisaa, että kuitenkin yrität saada äänesi nettiin tai että edes kaikessa viisaudessasi vaivaudut olemaan  "paras" tällaisella palstalla.

Niin naurunsekaisuus.

Hän vaikenee miettiessään partakoneen terän lailla viiltävää vastausta, jolloin mykistymme kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että ison monikansallisen yrityksen johtoon harvoin pääsee älylahjojen ja kompetenssin takia, vaan harmittavan usein siksi, että on osannut nuolla persettä ja n.a.rs-.istiseen tapaan jyrätä muut tieltä. Ette ikinä uskoisi millaisia ä.ä.l.iöitä oikeasti voi löytää ihan jättimäisten monen miljardin liikevaihtoa pyörittävien firmojen johdosta. Juuri heidän pitäisi ymmärtää koko liiketoiminta kokonaisuutena mutta monella heistä on aivan järkyttävän kapea osaaminen ja olematon ymmärrys oikeastaan ihan kaikeasta. Pääasia heille on että pääsee pätemään ja saa olla johtaja.

Työpaikat jossa ovi käy usein ja paikka on muutenkin huonon työpaikan maineessa niin yleensä löytää näitä "johtajia". Niin se vain on että p.a.ska valuu alaspäin aina ja näkyy siksi hyvin vahvasti työilmapiirissä.

Controller

Se onkin jotain mitä lähes jokainen aihetta käsittelevä tutkimus vahvistaa että nyky-yhteiskunta nyt vain toimii sillä tavalla, että äly itsessään ei riitä etenemiseen yhteiskunnassa, vaan tarvitaan röyhkeyttä, narsismia ja ilkeyttä jotta menestyisi. Siksi monet toimitusjohtajat, politikot jne. ovat puhtaita psykopaatteja ja narsisteja kun taas ne älykkäät, jotka muuten ovat monesti myös ystävällisiä, joilla monilla olisi jotain annettavaakin tälle yhteiskunnalle jämähtävät sinne jonnekin kun ei löydy sitä tarvittavaa röyhkeyttä ja kyynärpäätaktiikkaa edetä uralla. Aika surullista kun miettii asiaa.

Kun on tarpeeksi älykäs, menettävät monet "keskivertojen" tavoittelemat asiat merkityksensä. Ymmärtävät, että aika moni valehtelee itselleen tai muille. Kuinka paljon kiinnostaa leikkiä "lasten" kanssa heidän tasonsa mukaisesti heille tärkeiden asioiden parissa. Ihan viihdyttävää hetkisen, mutta niin turhaa. Älykkään vaivaton relativismin taju tekee moraalittomat tavoitteet hankaliksi; valtaa, mainetta tai materiaa yli oman tarpeen.. sitä on vaikea perustella millään objektivismilla. Usein myös ymmärtävät arvostaa aidosti merkityksellisiä asioita elämässä, jotka ovat hyvin hienovaraisia. Näiden muiden asioiden tavoittelu vaikuttaa suurelta teatterilta. Pitäisi olla kiinnostunut tietyistä asioista, koska muutkin (melko yksinkertaiset) ovat.

Matemaatikko Perelson on tästä hyvä esimerkki, häntä kiinnosti itse tutkimus, eikä vastaanottanut kunniamainintoja tai rahallisia palkkioita. Hänen mielestään ne eivät kuuluneet asiaan ja vääristivät akateemisen maailman tarkoitusperiä. Hän oli kiinnostunut ratkaisuista, ei työn tai tunnustusten välinearvosta, niistä hän ei olisi saanut mitään tyydytystä. Ja näinhän se on, kuinka perustella itselleen, että juuri itselle kuuluu kunniaa tai materiaa, randomisti sovittujen asioiden perusteella, etenkin kun suuri osa muista ei kykene arvioimaan asiaa kunnolla. Ja eniten niitä haluavat ne, jotka eivät osaa edes kyseenalaistaa systeemiä tai prosessia. Haluan tunnustusta, koska tuntuu että haluan. Okei. Tuntuu kyvykkäälle joltain arvottomalta lohdutuspalkinnolta. Aplodeja idiooteilta, no kiitos kun arvostatte, kiitos vaan. Ette vain edes ymmärrä mitä muka arvostatte, mut taputetaan nyt kaikki yhdessä.

Kiva nähdä, että olet Nietzschesi lukenut.

Kirjoittamasi jargomi ei saa suurta suosiota täällä.

No ei yllätä varsinaisesti. Helmiä sioille. Nietzscheä en ole lukenut juurikaan, yliarvostettua misogynikoihin vetoavaa nihilismiä. Mutta saahan sitä olla mitä mieltä tahansa ja hänkin oli varmasti aikakautensa vanki, eikä valitettavasti noussut ajateltultaan mihinkään uuteen. Myös se, että niin moni lukee ja vakuuttuu ajattelustaan, laskee sen arvoa tietysti radikaalisti. Jos se on kansantajuista ajattelun alkeet omaaville, se ei ole merkittävää.

Mielenkiintoisaa, että kuitenkin yrität saada äänesi nettiin tai että edes kaikessa viisaudessasi vaivaudut olemaan  "paras" tällaisella palstalla.

Niin naurunsekaisuus.

No enhän minä itsestäni puhunut kuin Nietzscheen perehtymisen kohdalla. Mielenkiintoista, että luulit minun pitävän itseäni "parhaana" vaikka oikeastaan vaan pystyn ymmärtämään esittämääni tulokulmaa asioihin, eikä se ole mikään mysteeri empaattiselle ihmiselle. Näin olen havainnoinut eri lähteistä ja asiaa pohtinut. Näen siinä myös selvän logiikan. Lähinnä osaan kyseenalaistamisen taidon, mikä on tietenkin enemmän kuin monet voivat sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa kuvittelee että heidän tuottamansa teksti on täydellistä eikä haluaisi että edes pilkkujen paikkoihin kosketaan. Sitten yhtään isommat, lukemista helpottavat, muutokset saavat aikaan pillastumista ja niitä pitää selitellä. Välillä tekisi mieli sanoa että etkö tajua että yritän auttaa enkä kiusata.

Että-sanan eteen tulee pilkku.

Vierailija kirjoitti:

jflslfs kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nuori, vastavalmistunut puheterapeutti ja minulla ei ole omia lapsia. Yllätyn jatkuvasti siitä, miten kujalla vanhemmat on lapsen puheen ja kielen kehityksestä. Aiemmin pelkäsin, että antamani ohjeet ovat itsestäänselvyyksiä ja vanhemmat pitävät minua tyhmänä. Nyt asia on päinvastoin, väännän rautalangasta ilmiselviä asioita, kuten: kommentoi asioita, joita lapsi osoittaa (vaikeaa, jos tuijotat koko ajan puhelinta ja ignooraat lapsen), tee lapsen tuottamasta sanasta lause, katselkaa kirjoja yhdessä päivittäin, lorutelkaa ja laulakaa yhdessä (luulin ennen että lorut ja laululeikit on vaan ns. viihdettä mutta niissä on ihan mieletön kielellistä kehitystä ja fonologista tietoisuutta tukeva idea taustalla), osallistu lapsen leikkeihin, älä jätä lasta tuntikausiksi tabletille vaikka katsoisi miten muka-opettavaisia ohjelmia sieltä... ja vanhemmat nyökyttelee ja kuuntelee haltioissaan näitä vinkkejä, niin kuin kertoisin jotain vuosituhansien salaisuuksia. Vauvaa odottaville vanhemmille pitäisi olla joku pakollinen kurssi näistä asioista...

Haloo, sinulla on vuosien koulutus aiheesta. Asiakkaiksesi tulevilla ihmisillä ei. Jos opiskelemasi asiat olisivat kaikille itsestäänselvyyksiä, niin puheterapeutin koulutusta ei silloin olisi erikseen missään tarjolla.

No kyllä nuo puheterapeutin kertomat esimerkit ovat itsestäänselvyyksiä. Kirjoja ostettiin ja luettiin todella paljon, lasten kanssa vietettiin aikaa ja juteltiin ihan vauvasta lähtien. Kuunneltiin musiikkia, leikitettiin musiikin tahdissa ja pidettiin huolta, ettei istunut sittereissä yms. kuin pakolliset hetket, jotta kehittyivät myös motorisesti hyvin. Noin vuoden vanhana askelia ja sanoja lähti pukkaamaan.

No sittenhän tuo koulutus voidaan lakkauttaa. Turha yhteiskunnan maksaa puheterapeutin koulutusta ja palkkaa työstä, jos sille ei ole mitään todellista tarvetta.

Eikö alkuperäisestä tekstistä tullut jo ilmi aika selvästi, että tarvetta on?  Mutta tarvetta ei olisi niin paljon, jos vanhemmat  itse tajuaisivat opettaa lasta puhumaan, ihan niillä normaaleilla keinoilla jotka jo mainittiin. Paljon on sellaisiakin puheenviivästymiä, jotka johtuvat jostain muusta kuin vanhempien toiminnasta.  Kuten autismi, neuropsykologiset häiriöt, kehitysviivästymät jne.  Nämä tarvitsevat ammattiapua, ei pelkkä lukeminen, loruilu ja juttelu riitä kuten "normaalien" lasten tapauksessa.  Ja olisi parempi, että puheterapeutteja ei liikaa kuormitettaisi tällaisilla tapauksilla jotka vanhemmat voisivat itsekin "hoitaa", niin aikaa jäisi enemmän niille lapsille joiden puheen kehitys vaatii ammattilaisen apua ja asiantuntemusta.

En koskaan toisi omaa lastani/ päästäisi sukulaislastani päiväkotiimme hoitoon. Meillä on aina liian vähän henkilökuntaa, emme ehdi antaa lapsille tarpeeksi yksillöllistä huomiota. Varsinkin pienten puolella tämä on kamalaa. Ulospäin yritetään näyttää hyvältä, aluejohtaja laskee asiat vain paperilla. Olen yrittänyt kaikkeni mutta tilanne ei muutu. Sydän vuotaa verta kun haluaisi ottaa pienen syliin ja ihmetellä vaikka lumihiutaletta yhdesdä. En voi tehdä työtäni niin hyvin kuin haluaisin. Uupumus iskee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että ison monikansallisen yrityksen johtoon harvoin pääsee älylahjojen ja kompetenssin takia, vaan harmittavan usein siksi, että on osannut nuolla persettä ja n.a.rs-.istiseen tapaan jyrätä muut tieltä. Ette ikinä uskoisi millaisia ä.ä.l.iöitä oikeasti voi löytää ihan jättimäisten monen miljardin liikevaihtoa pyörittävien firmojen johdosta. Juuri heidän pitäisi ymmärtää koko liiketoiminta kokonaisuutena mutta monella heistä on aivan järkyttävän kapea osaaminen ja olematon ymmärrys oikeastaan ihan kaikeasta. Pääasia heille on että pääsee pätemään ja saa olla johtaja.

Työpaikat jossa ovi käy usein ja paikka on muutenkin huonon työpaikan maineessa niin yleensä löytää näitä "johtajia". Niin se vain on että p.a.ska valuu alaspäin aina ja näkyy siksi hyvin vahvasti työilmapiirissä.

Controller

Se onkin jotain mitä lähes jokainen aihetta käsittelevä tutkimus vahvistaa että nyky-yhteiskunta nyt vain toimii sillä tavalla, että äly itsessään ei riitä etenemiseen yhteiskunnassa, vaan tarvitaan röyhkeyttä, narsismia ja ilkeyttä jotta menestyisi. Siksi monet toimitusjohtajat, politikot jne. ovat puhtaita psykopaatteja ja narsisteja kun taas ne älykkäät, jotka muuten ovat monesti myös ystävällisiä, joilla monilla olisi jotain annettavaakin tälle yhteiskunnalle jämähtävät sinne jonnekin kun ei löydy sitä tarvittavaa röyhkeyttä ja kyynärpäätaktiikkaa edetä uralla. Aika surullista kun miettii asiaa.

Kun on tarpeeksi älykäs, menettävät monet "keskivertojen" tavoittelemat asiat merkityksensä. Ymmärtävät, että aika moni valehtelee itselleen tai muille. Kuinka paljon kiinnostaa leikkiä "lasten" kanssa heidän tasonsa mukaisesti heille tärkeiden asioiden parissa. Ihan viihdyttävää hetkisen, mutta niin turhaa. Älykkään vaivaton relativismin taju tekee moraalittomat tavoitteet hankaliksi; valtaa, mainetta tai materiaa yli oman tarpeen.. sitä on vaikea perustella millään objektivismilla. Usein myös ymmärtävät arvostaa aidosti merkityksellisiä asioita elämässä, jotka ovat hyvin hienovaraisia. Näiden muiden asioiden tavoittelu vaikuttaa suurelta teatterilta. Pitäisi olla kiinnostunut tietyistä asioista, koska muutkin (melko yksinkertaiset) ovat.

Matemaatikko Perelson on tästä hyvä esimerkki, häntä kiinnosti itse tutkimus, eikä vastaanottanut kunniamainintoja tai rahallisia palkkioita. Hänen mielestään ne eivät kuuluneet asiaan ja vääristivät akateemisen maailman tarkoitusperiä. Hän oli kiinnostunut ratkaisuista, ei työn tai tunnustusten välinearvosta, niistä hän ei olisi saanut mitään tyydytystä. Ja näinhän se on, kuinka perustella itselleen, että juuri itselle kuuluu kunniaa tai materiaa, randomisti sovittujen asioiden perusteella, etenkin kun suuri osa muista ei kykene arvioimaan asiaa kunnolla. Ja eniten niitä haluavat ne, jotka eivät osaa edes kyseenalaistaa systeemiä tai prosessia. Haluan tunnustusta, koska tuntuu että haluan. Okei. Tuntuu kyvykkäälle joltain arvottomalta lohdutuspalkinnolta. Aplodeja idiooteilta, no kiitos kun arvostatte, kiitos vaan. Ette vain edes ymmärrä mitä muka arvostatte, mut taputetaan nyt kaikki yhdessä.

Kiva nähdä, että olet Nietzschesi lukenut.

Kirjoittamasi jargomi ei saa suurta suosiota täällä.

No ei yllätä varsinaisesti. Helmiä sioille. Nietzscheä en ole lukenut juurikaan, yliarvostettua misogynikoihin vetoavaa nihilismiä. Mutta saahan sitä olla mitä mieltä tahansa ja hänkin oli varmasti aikakautensa vanki, eikä valitettavasti noussut ajateltultaan mihinkään uuteen. Myös se, että niin moni lukee ja vakuuttuu ajattelustaan, laskee sen arvoa tietysti radikaalisti. Jos se on kansantajuista ajattelun alkeet omaaville, se ei ole merkittävää.

Mielenkiintoisaa, että kuitenkin yrität saada äänesi nettiin tai että edes kaikessa viisaudessasi vaivaudut olemaan  "paras" tällaisella palstalla.

Niin naurunsekaisuus.

Mikä tuossa on muuten erityisen mielenkiintoista? Onko joku ristiriita? Haluatko avata tai perustella sitä? Nythän yrität ivalla päästä tilanteen yläpuolelle ja latistaa muiden tavoitteet ja motiivit naurunalaisina perustelematta sitä muutoin kuin mystisellä huvittuneisuudella. Jos yrität viitata siihen, että haluan huomiota tai "mainetta" palstan kautta, tiedämme molemmat miten hyvin se toteutuu ja miten merkityksellistä se on. Mutta väittelyistä ja perusteluista pidän, myös muiden ehkä ajatuksia herättävistä kommenteista, joten miksipä ei kun joku muukin samaa asiaa aiemmin keskustelussa pohti. Luulen, että otit jotenkin itseesi kommentistani, idetifioitko itsesi siaksi jolloin siitä tuli henkilökohtaista? Vai suutuitko Nietzschen kyseenalaistamisesta?

Vierailija kirjoitti:

En koskaan toisi omaa lastani/ päästäisi sukulaislastani päiväkotiimme hoitoon. Meillä on aina liian vähän henkilökuntaa, emme ehdi antaa lapsille tarpeeksi yksillöllistä huomiota. Varsinkin pienten puolella tämä on kamalaa. Ulospäin yritetään näyttää hyvältä, aluejohtaja laskee asiat vain paperilla. Olen yrittänyt kaikkeni mutta tilanne ei muutu. Sydän vuotaa verta kun haluaisi ottaa pienen syliin ja ihmetellä vaikka lumihiutaletta yhdesdä. En voi tehdä työtäni niin hyvin kuin haluaisin. Uupumus iskee.

Kerro vanhemmille totuus? Voisit vaikuttaa lasten hyvinvointiin jos yksikkönne todellinen tilanne tulisi avin tms tietoon.